Riitaa, sattumia ja seurauksia. [Loppu]

[ Mex ja Sumu~~]

"Miksi olet koko ajan kärttyinen??" Pienen ja nuoren suden ääni kantautui rauhallisessa metsässä. "Siksi.." Kuului lyhyt vastaus hieman vankempirakenteiselta nuorelta sudelta. Aivan, Muisto ja Hohto olivat tutkineet uutta laumaansa ja sen rajoja. Hohto oli seurannut veljeään maltillisesti ympäri alueita, mutta liika oli aina liikaa. Muisto oli raahannut Hohtoa, koska ei yksikseen uskaltaisi kulkea vielä alueella ja nyt tämä oli ehdottanut lisää tutkiskelua, kun Hohto olisi halunnut vain levätä rauhassa. Juuri tämä sai nartun niin kärttyiseksi. Joskus energinen pikkuveli kävi todella hermoille. "Miksi?" Muisto kysyi uudestaan. Paha moka. Hohto ei jaksanut enään vikisevää veljeään. "Siksi koska en jaksa enään hypellä ympäri lauman alueita! Meillä on paljon aikaa tutustua, enkä vain jaksa nyt! Sitäpaitsi minulla on nälkä!" Hohto huudahti, mikä sai Muiston yllättyneeksi ja säikähtäneeksi. "Mikset sanonut aijemmin?" Se kysyi varovasti. Nälkäinen Hohto oli pelottvava ja kärttyinen. Muistolla oli siitä kokemusta. "Minähän sanoin! Sinä et vain koskaan kuuntele minua! Me menemme aina sinun mukaan!" Kuului ( ja hyvin kuuluikin) Hohdon vastaus, jonka jälkeen narttu huokaisi kuin yrittäen rauhoittua. Se ei tosin auttanut asiaa paljoakaan.
Kaksikko terästäytyi, kun he haistoivat tuulen mukana toisen suden hajun. Joku oli lähellä.

Sumu tuo hiljainen ja kertakaikkiaa nsympaattinen otus tallsuteli lauman kotimetiskössä ja kuuli joidenkin kinailevan keksenään. koska lempeä otus ei pitänyt kianilemisesta se halaji tietnkin rauhaa ja rakkutta kaikkien kesekn. nini sumu suuntasi kohti metakkaa ja totesi pian kahdne äänekkään otusken olevan lauman uusia jäseniä Mustio ja hohto. sumu suutnasi kohti noita kahta nallemaisella olemuskellaan. " mitä te kinaatte täällä niin ääenkkäsäti ? " sumu kyäsi lempeämmin kuni kukaan saattoi koskaan edes kvuitella.

Kaksikko kääntyi katsomaan tulijaa. Kumpikaan ei muistanut suden nimeä. Tämän rauhallisuus ja lempeys sai kaksikon lähes hämilleen ja hetken sisarukset vain katsoivat vierasta. Sitten Muisto rikkoi hiljaisuuden liikkuen iloisesti Sumua kohti häntä heiluen ja korvat eteenpäin suunnattuna. "Ei me mitään vakavaa riidellä..." Muisto sanoi hilpeästi, mikä sai Hohdon entistä kiukkuisemmaksi, se ei vain näyttänyt sitä ulospäin nyt, kun vieras susi oli paikalla. Vai ei mitään vakavaa?!!? Minua ei näköjään oteta vakavasti... Hohdon mieli suorastaan huusi, kukaan ei vain ollut kuulemassa sitä sen itsensä lisäksi. Oliko Muistosta tulossa koppava laumaan päästyään? Sitten toinen saisi olla sellainen yksikseen.

Muisto oli täysin tietämätön siskonsa ajatuksista ja nyt se tutki vierasta pienen välimatkan päästä. "Tuota.. Mikä olikaan nimesi? Täällä on niin paljon uusia susia, ettemme muista vielä kaikkia niitä.." Muisto kysyi varovasti. Sen täytyi muistaa oma asemansa, paikkansa.

Sumu hymisi susimaisesti ja lempeästi " Hyvä, koska en mielläni katsele sisarusten riitelyä. olen sumu, ja te oeltte kaiekti muisto ja hohto ? " sumu kysäyi sitten lempeästi se melkein musti kaikkien aluamlsitane nmiet mutta ei osanut niitä suoraan listatat, vastaan tulessa se yleensä musti kuka oli kukin.
Sumun rauhallinen olemus seurasi tilannetta tarkkaan se ei voinut ola pistämättä silmäänsä että kyseessä oelva kaksikko kinasi jostina ja toinen oli heistä innokkaanpi ja vähätteli tilannetta. ehkä Sumu siais jossain välissä tietää mistä oli kyse.

"Vai Sumu..." Kaksikko sanoi yhtäaikaa. Yhdessäolo taisi näkyä jo jossakin. "Hauska tutustua, Sumu. Minä olen Muisto ja tuo on minun siskoni Hohto, vaikka taisitte tietää sen jo." Muisto esitteli heidät omalla reippaalla tavallaan. Hohto nyökkäsi tervehdykseksi. Vaikka se oli kiukkkuinen, ei sillä ollut syytä tiuskia Sumulle. Kaksikko ei muistanut nähneensä Sumua aikaisemmin. Huhut näyttivät kulkevan laumassa nopeasti ja heidänkin nimet olivat näköjään kiertäneet lauman keskuudessa. "Se on hyvä, että laumassa on noin rauhaa rakastavia susia, jotka pitävät laumaelämän rauhallisena.." Muisto sanoi iloisena. Kommentti sai Hohdon jälleen hieman närkästyneeksi. Tuossa mielentilassa se sai jokaisesta kommentista jotain, minkä se pystyi tulkitsemaan siihen kohdistetuksi herjaukseksi. Nytkin Hohto tulkitisi kommentin niin, että hän olisi joku kuumakalle, joka haastoi riitaa tahallaan. Muisto ei tosin ollut tarkoittanut sanojaan niin, eikä näin ollen kiinnittänyt sanoihinsa saati Hohtoon niin paljon huomiota. "Onko täällä joitakin paikkoja, joita kannattaa käydä katsomassa?" Muisto kysyi edelleen pirteästi ja katsahti Sumuun

Sumu seisoi paikallaan tyynenä ja rauhallsiena. " Minä nyt oeln vain elänyt riidan ja turhuuden kesekllä kyllin pitkään, en kykene enä äkatsomaan sellaista se on tyrhaa yksinkertaisesti järjettömän vastenmielistä ja se pilaa koko lauman hengen. " sumu vastasi sitten tositen kehuessa miten hienoa oli että laumassao li viilipytty. " en oiekin tiedä, en niinkään oel pesiltä poistunut oemgan sijaa kun oeln pidellyt melko pitkään täällä. " Sumu vastasi sitten ja istahti mietteliäästi alas.

((Sori kestosta... ))

Muisto kuunteli Sumun kerrontaa korvat hörössä ja se huomaamattaan kallisti päätään pienesti. Hohto pystyi hyvin kuvittelemaan, miten Sumu oli ollut niin kauan omegana. Lauma ei ollut kasvanut Sumun tulon jälkeen ja oli siten jäänyt omegaksi tai Sumu oli luopunut asemastaa jonkun omegan yritettyä nousta arvossa. Sumu tuskin taistelisi asemansa takia, vaan luovuttaisi sen suosiolla. Sumun viimeisen kommentin jälkeen Muisto alkoi heiluttamaan häntäänsä. "Sittenhän me voimme tutustua paikkoihin yhdessä! On varmaan mukavaa, kun pääset eroon omegan paikasta..." Muisto hihkaisi innoissaan. Hohto tyytyi vain katsomaan kaksikkoa. Se oli kateellinen, kun Muisto näytti tulevan noinkin hyvin toisten kanssa toimeen. Kohta veli ei tarvitsisikaan sitä enää... Ajatus oli haikea, eikä Hohto pitänyt siitä. Ajatuksissaan se huokaisi pienesti. Nyt se tunsi pientä ärtymystä Sumuakin kohtaan.

Sumu tuo varsin lempeän näköinen ja kaikin puolin oloinenkin herraseme. ei paljoa välitätnyt omegan sijasta saat i arvoasteikosta se kulki laumanmukana kuin sumu kerrassaan. Ei sen tarvinnut liioin olal mitään suurta tai vahvaa. Herramme kookas oelmsu oli toki hyösyksi rajavartiossa, ja saalistuksessakin. mutta sumu tyytyi lepposin mielin omalla toistaiseksi omegan sijallaa. ilman valituksia.
" Toki, se olisi sangen muakvaa, minua tämä omegan sija ei paljoakaan haittaa, otan sen kuin kunnianna. kuulun sentään laakson ainoaan hyvän tahtoiseen laumaan. tokikaan en paljoa musita laumosita tiedä mutta mielestäni tämä lauma on kertakaikkiaan paras. se on minulel kuni perhe. Ja mitä omegan sijaan tulee niin viihsyn pesillä pentujen kanssa. Alfaparin pennut ovat varsin mielenkiintoisia otuksia heistä tulee vielä paljon... " sumu luasahti leppoisasti lähinnä Muistolle kun tuo kerran sille puheli Hohto näytti olevan näreissään yhä sumu kuitenkin toivoi että se ei johtuisi sumun läsnä olosta. " Tietenkin jos se käy sinulel Hohto ? " Sumu kysyi sitten kääntäen kookkaan päänsä kohti veljeksistä toista puolikasta. joka oli täysin vastakohta tälle Muistolle.

[[ Katsoo päivämäärää edellisestä viestistä. . . *shokki* ]]

Kaksikko oli kumpikin mielissään, että he olivat näyttäneet valinneen oikean lauman. Alfa oli ollut tarkkana heidän suhteensa, tai siltä se ainakin tuntui.
Sumun kysyessä, kävisikö reviirin tutkailu Hohdollekkin, tämä närkästyi. Tämä ymmärsi Sumun sanat väärin; aivan kuin toinen pyytäisi lupaa häneltä, voisiko Muisto lähteä hänen mukaansa katsomaan reviiriä, ilman sitä. Tähän Hohto tyytyi vain tuhahtamaan: "Ei minulta tarvitse pyytää lupaa, senkun menette. Muisto näyttää osaavan ja pystyvän kulkemaan ilman minuakin..." Näihin sanoihin Hohto kääntyi pois ja lähti kulkemaan kohti pesiä katsomatta enään taakseen.

Muisto jäi katsomaan kuinka Hohto katosi pian näkyvistä. Sen painoi korvansa luimuun ja laski häntänsä normaalia tasoa alemmas. Se katsoi Sumua. "Sanoinko jotain väärin?" Muisto vikisi.
Pieni uros muisteli Hohdon sanoja... Niin, hän oli jo iso susi ja osaisi kyllä kulkea omillaan. Häntä ja korvat nousivat hitaasti, mutta varmasti uudelleen ylös. "Minä OLEN jo iso!" Se sanoi ponnekkaasti. "Minä OSAAN jo kulkea omillani!" Se jatkoi. "Lähdetäänkö katsomaan tätä reviiriä?" Se kysyi ja pyöri Sumun ympärillä toiveikkaana.

[[Päätän tämän jaloistasi pyörimästä... x'''3 Kiitoksia paljon pelistä, joka venähti takiani aika paljon....]]

Sumu katsoi ihmeissään Hohtoa joka tyystin töksäytteli ilkyksiä ilmoille. Noh sumu joka ei pitänyt konflikteista saati yhteen otosita lempeytensä vuoksi jätti reagoimatta sen koommin. Kunnes hohto oli kadonnut pesien suutnaan Sumu käänsi katseensa muistoon joka puheli ilmeisesti itsekseen. " en usko että sanoit mitään vääriin, ehkä häenllä o li vain huono päivä- " sumu puheli lepposiasti sitten kun oli kääntänyt katseesa muistoon. kunnes toinen kysäisi sitten että lähtisikö kaksikko katselmaan reviiriä sumu nyökkäsi ja likakhti kookaan ruhonsa kera yskäisten epämääräsiesti. " mennään vain. " se lausui ystävällsiesti tuolle ja lähti kulkemaan reviiriä suuntaan jos toiseen yhdessä Musiton kanssa.

(Tämä taisi olakkni sumun viieminen peli XD mutta kiitos oikein kovasti että pääsin pelamaan tälläkin herralla vaikekn sitä omakseni tuntenutkaan. XD )