Valkeaturkki Kissankello yksin, Vai onko ?

// otsikko on sitten jostain hevon kuusesta vetäisty :D //

Kissankello oli jolkotellut jo matkan vuorilla, Ja asettui viimein istumaan suuren, Lumen peittämän kiven viereen.
Kivi suojasi tarpeeksi kylmältä tuulelta, Kissankellolla ei ollut tietenkään kylmä, mutta ei kylmä tuuli ollut kenenkään mieleen.

Valkeaturkin jäänsiniset silmät haravoivat tarkkaan maisemia jotka olivat hyvin mykästyttävän kauniita.
Puita peitti paksu, Koskematon lumipeite ja lumessa oli rusakonjälkiä ja muitakin pieneläinten jälkijä.

'' Oih, Kaunista... '' Kissankello huokaisi, Ja nuolaisi tummia suupieliään, Se tunsi yksinäisyyttä ja sitten luimisti korviaan hetkeksi.
Vaikka maisemat oli sykehdyttävän kauniit, Niin se ei poistanut nartun seuran tarvetta.

"Olen samaa mieltä kanssasi siitä että maisemat täältä ovat kauniit." Ruska sanoi, kun oli hiipinyt Kissankellon taakse salaa.
"Kuka olet?" Kysyi Ruska tuolta kauniilta vaalealta sudelta.

"Itse olen nimeltäni Ruska, hauska tutustua." Hän sanoi ja hymyili samalla kallistaen päätään.
Ruska ravisteli lunta päältään ja tepsutteli lähemmäs Kissankelloa.
"Mitä teet täällä ja kaiken lisäksi yksin, tai no minäkin paras puhuja olenhan itsekkin yksin." Naaras kysyi ja istahti maahan.

Pieni kylmä viima tuntui Ruskan tassuissa ja sai tuntemaan kylmyyttä hänen polku anturoissaan jotka oli hautautuneet lumeen. Hän nosti hiukan tassujaan vuoron perään.

'' Ohh... Hei. Olen Kissankello, Hauska tutustua. Ja yksin olen koska... '' Narttu siirsi katseensa sivulleen.

'' ... Koska en tiedä... '' Naaras hymyili anteeksipyytävästi, koska unohti mitä piti sanoa.

Sitten narttu katseli maisemia hiljaa, Eikä keksinyt mitä sanoisi.

// Sry lyhyt 8< Pitää lähteä koneelta. //

//Tulen tähän peliin mukaan, jahka Choccis on vastannut = ) //

//Sorry en oo päässy koneelle piitkään aikaan...//


Ruska huokaisi hiukan ja siirsi katseensa kauniille pilvettömälle siniselle taivaalle, kun lumipyry oli loppunut hetki sitten, mutta pakkanen oli silti kirpakka ja nipisteli hiukan susien kuonon päätä. Kaunis aurinkokin paistoi kirkaalta talvi taivaalta.

"Miksi edes olet tullut tänne vuoristolle?" Ruska kysyi ja haukotteli, koska häntä väsytti valtavasti. "Anteeksi..." Naaras sanoi hyvin hiljaa hyvä jos oli itsekkään kuullut sitä.

Ruska tepsutteli lähemmäs Kissankelloa ja istuutui melkein hänen viereensä. Ruska alkoi hymyilemään Kissankellolle, samalla kun hänen häntänsä heilui puolelta toiselle iloisesti.

'' Ai tänne ? No, saavuin juuri eikä erakon elämä houkuttele. ''

Kissankello huokaisi syvään, Se oli saanut elää pikkuhiirillä kiitos yksinelonsa ja oli siksi kurjassa kunnossa, voimia oli lähtenyt kurjimpien aikojen aikana mutta turkki oli onneksi pysynyt sielänä ja pehmeänä.

Kissankello väläytti hitaasti rohkean hymynsä mustilla suupielillään Ruskalle, Ja heilautti häntäänsä myös pari kertaa hitaasti, Ja sitten parisen kertaa nopeammin.