Kohtaamisia (täynnä)

Ruusu piti silmänsä kiinni Puhurissa, se ei taistelua aloitaisi mutta ei se myöskään aikonut perääntyä helpolla. "Sinä et minua määrää!" Ruusu huusi Puhurille murinan seasta, sen teki hetkeltä enempi hyökätä mutta ei, ei se sitä tekisi.Ei Ovelakaan sitä tahtoisisi, siitä tulisi aivan turhia kahinoita. "Ole hiljaa! Taitelu en tahdo mutta tunnut sitä kerjäävän...niin..." Ruusu huusi Puhurille.Ruusu oli jo valmiiksi hieman hermostunut sitä vaivaavista asioista

'äh kuinka minun tekisi mieli tehdä tuosta kiusan kapaleesta selvää, mutta ei, en voi tehdä sitä!' Ruusu puhui itselleen mielessään. Ruusu olkoi jo totutella siihen attä joutuisi useiminkin tähän olihan se nyt jälkeen päin kuulut siitä että Ovela olikin pahemissa vaikeuksissa kuin saatoi alkuun luulla.

Metka oli jolkottanut eteenpäin jo niin hyvän matkan, että se heivasi lopullisesti mielestään taakseen jättämänsä tapahtumat, ja keskittyi nyt vain matkan taittamiseen ja ympäristön havainnoimiseen, sillä ympäristöä; sitä oli pidettävä aina silmällä, joka hetki.

/ Metka poistuu /