Heinä ja Hiekka saapuvat laaksoon.

Vuoren maasto oli yllättävän tasaista, Oli puoliyö ja pimeää. Kauniin talvimaiseman läpi kiiti kaksi sudenhahmoa tasaiseeen tahtiin, Sisko ja veli.
.
Heinä, Tuo hieman pienempi ja naaraspuolinen hukista, joka ravasi edelleen veljensä rinnalla, katsahti veljeään kysyvästi ja samalla esitti kysymyksen '' Hiekka, Pysymmekö me yhdessä ? ''
Hiekka, Kookkaampi ja urospuolinen hukista säpsähti hieman kysymystä, Se ei halunnut erota siskostaan, Varsinkaan nyt kun kaksikko oli juuri saapunut laaksoon.

Kaksikko pysähtyi katselemaan talvista maisemaan, Ja molemmat laskeutuivat istumaan, Tämä olisi surun hetki, Kaksikko eroaisi.
Hiekka nuolaisi surumielisesti Heinän poskea '' Meidän pitää kummankin kulkea omia teitämme, Sinun pitää hankkia mukava puoliso... '' Heinä yritti lohduttaa siskoaan, Mutta Heinä tunteellisempana vuodatti kyyneleitä.

'' E-E... '' Heinä änkytti epäselvästi itkunsa lomasta, Sitten se siirsi vakavan katseensa Hiekkaan joka katseli siskoaan anteeksipyytävä ilme kasvoillaan.
'' Luuletko että selviän ? Mitä ... Mitä sinä sitten teet? '' Heinä tiesi ettei Hiekka vastaisi ja sitten hymähti surumielisesti

Hiekka liukui makuulle pumpulimaiseen mutta kylmään lumeen ja siirsi katseensa tummiin maisemiin, Elonmerkkejä ei ollut missään. Voimakas tuuli havisutti vain puiden latvoja ja ulisi kaksikon ympärillä, Metsä näytti autiolta. Tämä olisi ehkä viimeinen yö jonka kaksikko vietti yhdessä.
Heinä teki samoin, Hetki oli surumielinen mutta silti kaunis, Kaksi marjaa lepäsi vierekkäin lumen keskellä, Sisarrakkauden ympäröimänä. Molemmat nukahtivat.


Kun aamu sarasti nousi Hiekka jo aikaisin pystyyn ja loikki hiirien perässä hulvattomasti, Pari se oli saanut kiinni, Toisen niistä saisi sisko, Tietenkin.
Heinä nousi ja hieraisi unenpöppöröisiä silmiään kohmeisella tassullaan, Hiekka tuli hymyillen heinän luo ja tökkäsi kaksi hiiristä siskolleen '' Syö. '' Hiekka lausahti käskevään sävyyn.
Heinä teki työtä käskettyä ja naposteli hiiret, Samoin teki Hiekka.

Hetken keskusteltuaan asioista kaksikko haarautuivat molemmat omiin suuntiinsa, Hiekka juoksahti jo ennen Heinää suuntaansa, Sen poskia poltti eron kyyneleet. Se ei ehkä näkisi lähiaikoina rakasta siskoaan jonka kanssa oli kokenut ne mahtavimmat hetket elämässään.
Heinä juoksahti myös matkaansa, Se jolkotteli hitaasti pitkin maisemia ja pari kyyneltäkin vieri hiljaa Heinän poskille, Mutta tuuli pyyhkäsi nekin pois.

// The end :D //