Laaksoon suuntaaminen.

((Jatkan tätä tähän, kunhan ehdin, selvittelen itselleni vielä, [miten] ja miksi Routa loppujen lopuksi laaksoon eksyi.))

Susiuros tallusteli laakson reunamilla ja katseli taivaalla lentäviä lintuja. Sen maha kurisi vaativasti, sillä se ei ollut syönyt hetkeen, mutta se oli liian väsynyt saalistamaan mitään isompaa. Linnut olivat sopivia nälän tyydyttäjiksi, mutta niin kovin vaikeita pyydystää. Joten miksi vaivautua.

Uros istahti maahan ja lipaisi huuliaan silmiään siristellen. Se katseli aurinkoa hetken ja käänsi sitten katseensa laaksoon. "Ehkä minun pitäisi mennä tuonne ja etsiä sieltä jokin jo valmiiksi kuollut otus, täällä niitä ei tunnu olevan", se mutisi itsekseen samalla, kun sen korvat peilasivat ympäriltä tulevia ääniä. Mitään erikoista ei kuitenkaan kuulunut, joten susi nousi ja venytteli hetken ennen matkansa jatkamista.

Pienen hetken käveltyään se löysi auringolta suojassa olevan mättään, jonka päälle se lösähti makuulleen ja laski päänsä etukäpäliensä päälle. Se sulki silmänsä, mutta ei nukahtanut, vaan kuulosteli koko ajan valppaasti - koskaan ei voinut olla liian varovainen, se oli huomannut.

((EDIT 1.10.))

Kun mitään erikoista ei ympäriltä kuulunut, uros päästi itsensä rentoutumaan. Edelleenkin se kuunteli tarkasti, mutta pyöritteli samalla ajatuksia mielessään, eikä keskittynyt sillä tavalla ulkomaailmaan.

"Lähdin muutama viikko sitten kotikonnuilta.." uros huokaisi syvään ja jatkoi ajatusketjuaan. "Ruutana huusi jotain perääni, mutten jaksanut oikeastaan välittää siitä, enkä edes tiedä mitä hän huusi. Nautin, kun pääsin sieltä pois, laumalla ei ollut minulle mitään annettavaa.."

Uros valpastui, se oli kuullut jotain. Se ei nostanut päätään eikä muillakaan eleillään näyttänyt, että oli kuullut jotain erikoista. Silmiensä raosta se kuitenkin seurasi paikkaa, josta ääni oli kuulunut ja kun sieltä astui esiin lihava lintu, se valpastui kunnolla. Susi lipaisi huuliaan ja upotti kyntensä maahan valmiina syöksymään linnun kimppuun heti, kun se olisi tarpeeksi lähellä. Pian tilaisuus tulikin, kun lintu - huomaamatta urosta - kynkkäsi lähemmäs ja jäi katselemaan maasta jotain.

Suden häntä alkoi vipattaa innostuksesta ja nousi varoen ja hiljaa. Lintu kuitenkin huomasi tämän ja lähti epätoivoisesti räpyttelemään kauemmas - se oli nähtävästi loukannut siipensä, sillä se ei pystynyt lentämään pitkiä matkoja. "Tästähän tulee helppoa", uros huomasi ajattelevansa ja tuhahti itselleen. Ruoan hankkiminen ei ollut koskaan helppoa, oli saaliina sitten tuollainen loukkaantunut raukka tai terve yksilö. Se lähti juoksemaan linnun perään ja teki sitten sulavan loikan sen kimppuun, puraisi sen kuoliaaksi ja lähti kantamaan sitä takaisin levähdyspaikalleen.