Korvapuolen ja Tuhon ensikohtaaminen

// Mex & Tuho, please... //

Korvapuoli oli ollut koko päivän pohjattoman ärtynyt monestakin syystä. Aamulla siltä oli päässyt poikkeuksellisen herkullinen kauris karkuun suoraan nenän edestä, ja nyt oli koko iltapäivän ja illan tupruttanut lunta ja tuullut. Nuori susi oli yrittänyt pysyä lämpimänä vaeltelemalla ympäriinsä, ja oli päätynyt Vallan lauman rajan lähistölle, ja oli ollut juuri lähtemässä takaisin "turvallisemmille vesille", kun kuuli jäniksen tai muun pikku-otuksen rapistelevan pusikossa.
Hetkistä myöhemmin Korvapuoli nautiskeli ateriastaan, kieltämättä vähän turhan pienestä ja laihasta jäniksestään, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Tuho oli ollut rajapartiossa ahkerasti viime aikoina. tokihan sillä olisi ollut tehtävää metsätys joukkojensa kanssa ja harjoittaa nuoria jäseniä metsätämään. Talvi oli ollut harvinaisen helppo pienelle susilaumalle joka teki kasvua hyvin nopeaan tahtiin. LAumassa oli narttuja ja uroksia riittämiin oli kookasta ja vahvaa väkeä. löytyi pentuja ihan parin kuukauden iästä vanhenpaankin. Tuho oli juuri kääntymässä takasiin pesien luo kunens sen kuonno kantautui haju rajojen suunnilta joten se pinkaisi äkilliseen juoksuun kohti rajoja tarkistaakseen oliko kyseessä rajarikkuri.
tuhon silmiin kantautui pian näky saalistavasta hukkasesta toisin kyllä rajan ulkopuolella. Tuho aikoi kutienkin varmsitaa kuka tulija oli ja millä asialla liikku ivaikka kyseessä saattaisi olal pelkkä saalistaja laumattomien alueella. Tuho oli kyllin kaukana vallan luaman rajosita kunens se tuhahti tyytymättömsäti toisen ateriaoinnille " miski liikut näin lähellä rajojamme ? " Tuho toakisi varsin kylmästi korvapuoelle ja täten keskeytti toisen aterioinnin.

Korvapuoli ei ollut huomannut toisen tuloa, ja hyppäsi pystyyn puoliksi pelkästä säikähdyksestä kuullessaan tämän ääneen. Narttu kiersi saaliinsa eteen asettuen sen eteen omistavasti, ja otti lievästi puolustavan asennon. Se tarkasteli ensin toista sutta vähän aikaa. Se oli väriltään tumma, kookas ja massiivinen ja oikein hyvässä kunnossa olevan näköinen. Korvapuoli haisteli hieman toisen hajuhiukkasia, ja tunsi tässä todella selvän Vallan lauman ominaishajun.

"Haittaako se muka arvon herraa tai tämän laumaa?" Korvapuoli vastasi kysymykseen kysymyksellä. Ei se normaalisti ollut niin pisteliäs tai uhitteleva, mutta nyt sillä oli kerrankin saalis suojeltavanaan, ja se ei pitänyt siitä että sen ateriaa häirittiin.

Varsin kärkäs ja nopea liikeinen Tuho murahti kylmästi tosien sanoille ja astahti varoittavasti apikoilaan. " jos tuollaisella kielen käytöllä kysyt niin KYLlÄ. Olen aivan liian lähellä rajoja ja voisin ilmoitta sinut oitsi laumalle rajarikkurina pääset hengestäsi. Jos et sattumoisini tienynt että laumalaiset pelaavat yhtä ja yksi laumaton hukka ei oel minkään arovinen ainakaan kun oelt yksin. " tuho väläytti varsin kärkkäästi ja pistävästi tuijottaen toista ei kä suinkaan tuon saalista. Tulija onneksi Tuho oli syönyt vatsansa täyteen eikä hamuillut otuksen saalista vaan mahdolsliesti syytä miski toinen oli tullut niinkni lhäelle rajoja. Ja tuhoa mietitytti teinekin miksi susi liikkui yksin. eihän herra tuho tajunnut laumattoman elämsätä mitään eikä se ymmärtänytkänä sen syystä. ALuma oli tuholle ollut aina perhe eikä se asia muuttuisi koskaan.

Korvapuoli murisi hiljaa toiselle ja heilutteli lähes tahattomasti häntäänsä puolelta toiselle rivakassa tahdissa. Uroshan oli oikein päällekäyvää tyyppiä ilmeisesti!
"En minä ainakaan vielä ole mikään rajarikkuri. Miksi en saisi oleskella aivan vapaasti kaikkien yhteisillä alueille?" Korvapuoli kysyi koppavasti. Se olisi ehkä toisessa tapauksessa luovuttanut kiistan ja lähtenyt saaliinsa kera paikalta, mutta jokin tämän uroksen olemuksessa ketutti narttua niin pahasti, ettei sen ego antanut periksi terveen järjen vaatimuksille.

tuho mulkoili tuota narttua tyytymättömästi " niinhän sinä luulet, mutta millä puollsutaudut laumaa vastaan ? minua ei häiritsisi oleseklusi ellet olisi nin järjettömän typerä noiden juttujesi kanssa. Kysyin aivan normaalisti mitä teet lähellä rajoja koska se kuuluu tehtäviini ja mitä sinä vastaat ? Tiuskit " tuho tokaisi kyllästyneesti. tuho oli varsinaisesti nimensä muakinen kaikki mihin e koski meni yleensä rikki siksi sillä ei juuri ollutkaan ystäviä. Ehkä herran täytyisi otta itseään niskasta kiinni ja tajuta asia itse enenkuin se karkoittaisi kaikki mahdolliset ystävät pois läheltään.
Tuhon tehtävä oli myös paikantaao liko laumattomissa susia jotka kaipasivat laumaa ja tarjota heille mahdollsiuus liittyä sellaiseen mtuta näin se ei kävisi.

Korvapuoli murahti toisen kyllästyneelle äänensävylle ja tämän puheille.
"Hyvä on, olin vain vaeltelemassa, kuulin jäniksen rapistelevan ja kuten näkyy, tajusin että siinä olisi hyvä illallinen!" Korvapuoli tiuskaisi ja raivostui mielessään aina vain kovemmin.

//Nyt tuli lyhyt. :s //

" eihän se olltu tuon vaiekanpaa. Jos huomaat vastaus kysymykseen tekee paljon pirteämmäksi. Nyt kun tiedän mitä teit lähellä rajoja minulla ei ole syytä tentatat sinua enenpää. Mutta nimesi olisi muakva tietää " Tuho lausahti jo huomattavasti leppoisanpaan sävyyn. ei sillä enää ollut syytä olal kärkäs ja päälle käyvä se sai vastauksen kysymykseen mitä halusi. Tuho kallsiti päätään hivenen pitäen häntänsä tasaisesti takanaan sojottaen ja odotti mahtoiko toinen kertoa nimeään.

Korvapuoli typertyi vähäksi aikaa täysin kun toinen noin äkkiä antoi asian olla ja muuttui paljon ystävällisemmäksi, ja se näytti luultavasti vähän aikaa todella typerältä. Se sai hetken tuijotus-tuokion jälkeen itsensä jälleen kokoon ja istahti varovasti edelleen hieman varovaisena harhautuksen varalta.
"Korvapuoleksi nuo kutsuvat," se vastasi. "Ja sinä olet..?" se kysyi puolestaan. Tämä uusi tuttavuus ei tainnutkaan olla pahempi tapaus ollenkaan, ja Korvapuoli rentoutui hieman, mutta ei antanut itselleen ihan täyttä vapautusta varovaisuudestaan.

Tuhe painoi tosien kutsumanimen mieleensä " olen tuho ja olen Vallan lauman toisen metästys joukon johtaja. sinä taidat olla laumaton ainakin tällä hetkellä. tai ainkaan en saa sinusta toisen lauman tuoksua merkille ? " Tuho lausahti ja antoi ruumiinsa rentoutua pikkuhiljaa vaikak ussi olikin kookas ja kaikni puolin melko karvas näky lievästi ilkeän kasvon piirteidensä vuoski. Herramme katseli tosita ja painoi toisen tuntomerkit mieleensä. ei toine ollut lainkaan paha ehdokas kaveriksi tai ei sitä ihan tällä seisomalla vointu sanoa.

Korvapuoli ilahtui huomatessaan toisen rentoutuvan itsekin hieman. Kun toinen puhui, ei Korvapuoli voinut olla naurahtamatta susimaisesti. "Tuhoko? Oletko ottanut tavaksesi rikkoa paikkoja vai?" susi piikitteli hieman leikillään. "Ja kyllä, olen laumaton, ainakin vielä, olen toki miettinyt, että johonkin laumaan pitäisi kyllä liittyä. Haukan lauma on kieltämättä kuulostanut houkuttelevalta. Ei siis millään pahalla sinun Valtalaisuuttasi kohtaan, ei todellakaan," Korvapuoli korjasi kiireesti huomattuaan puhuneensa hieman ohi suunsa, ja toivoi ettei toinen suutahtasi tästä kommentista.

Tuho käänsi korviaan hivenen takakenoon toisen puhuessa sen nimestä " Mahdollsiesti sekin.... " Se alusi tyypillsiesti pilke silmäkulmassaan. " Vai haukan lauma, en oikeastaan tiedä siitä laumasta mitään muuta kuni sen mitä eräs entinen haukkalainen on kertonut. Hän kertoi että alfa ei ole kyllin kypsä johtajaksi eikä kykene pitämään laumaansa koolla. En tietenkään epäile tätä huhujen mukaan tämä Haukka on nuori. mutta valintahan on tientekin sinun ja minä tietenkni suosin aina omaa laumaani. mikä on ihan normaalia. Mutta valitettavasti minusta ei haukan suhteen ole juurikaan apua. " Tuho selosti sitten tuolel korvapuolelle.

Korvapuoli närkästyi hieman mielessään toisen sanoista, muttei antanut sen näkyä päällepäin.
"Niin, onhan Haukka nuori, mutta voihan sitä aina kokeilla onneaan," Korvapuoli myötäili. Näiden sanojen jälkeen laskeutui vähäksi aikaa hiljaisuus. Korvapuoli yritti kovasti keksiä jotain sanottavaa, mutta sillä löi täysin tyhjää.
"Niin siis... Oletkos kauankin ollut laaksossa vai peräti syntynyt tänne?" se lopulta päätyi kysymään ihan vain jotain sanoakseen, ja nolostui heti sanomisiaan. Mikä se oli toiselta sen alkuperää kyselemään?

Tuho pihahti epämääräisesti " niinpä niin, ken sitä kietlää " Se totesi toiselle haukaan liittyen ja ktasahti reviirien suuntaan. " Ei en ole synytynt täällä saavuin isäni kanssa tänne syystä jota en ala tässä kertomaan ja oeln ollut täällä jo keväästä saakka. taidat itse olla juurikni sapauntu ? 2 Tuho totesi sen äänessä oli lievää viheliäisyyttä ja kylmyyttä mutta se kuului herran tapoihin.

Korvapuoli sai taas tuta pientä närkästymistä ja vihan pistoksen. Syystä jota toinen ei ala tässä nyt kertomaan? Korvapuoli tuhahti ajatuksissaan toisen sanoille.
"Aika uusihan minä täällä vielä olen, tosiaan. Mutta asiasta toiseen, miksi olet noin koppava?" Korvapuoli kysyi suoraan mitään kiertelemättä. Se ei todellakaan pitänyt toisen tavasta puhua sille. Olihan Tuho sitä itseään isompi ja vanhempi ja vahvempikin, mutta ei se silti oikeuttanut sitä olemaan epäkohtelias!

Tuhon suusta pääsi epämääräinen " Eeh.. " äänähdys toisen esittäessä kysymyksensä. Tuho ei ollut tahallisesti koppava, se oli osa sen menneisyyttä se oli osa katkeruutta elämässä osa itse kokonaisuutta. Tuho kallsiti hivenen päätään toistamiseen ja katsoi Korvapuolta hivenne epämääräisesti. Tosiella oli kerrassaan vaikeat kysymykset " En minä tiedä " Tuho tiuskaisi mutta ei mennyt pitkään kun se pudisti päätään " Anteeksi, ehkä menneisyys on muovannut minusta tälläisen. Ehkä en ole sitä mitä isäni minusta halusi ehkä kaikki on pientä verrattuna kokamaani. En tiedä vastausta tuohon kysymykseen. Se mietityttää monia sillä kuulen tuon kysymyksen melko usein. 2 Tuho lausahti jo hivnene ystävällisemmin ja huiskautti hnätnäänsä lunta vasten parisen kertaa. " oeln pahoillani jos se ei miellytä sinua. " Se lausahti sitten jopa anteeksi pyytävästi korvapuolelle.

Korvapuoli kallisti hieman päätään toisen puoleen lievästi ihmetellen. Toinenhan oli jo avautunut hänelle, vaikka äsken oli melkein ollut tappeluun valmiina.
"Sinä olet todellakin varsin merkillinen susi," se sanoi pienen mietintätauon jälkeen. "Mutta et ollenkaan pahassa mielessä, et," se jatkoi vielä taas uuden tauon jälkeen ja huiskautti häntäänsä ystävällisesti. Se piti Tuhosta, vaikka yhtäkaikki olikin vähän hämillään.

tuho hörähti epämääräisesti tosien sanoille. Ehkä herramme olisi voinut pitää suunsa kiinni mutta lause oli kuin vain tullut sen suusta. " Pahoittelen " Se lausahti ja kohensi sitten ryhtiään lähes tulkoon moitteettomaksi jälleen kerran. ehiän sen ego voisi murtua tosien edessa varsinkin kun otinen oli kyllin tuntematon otus. " Mutta entäpä sinä miksi sinua kutsutaan krovapuoleksi " Tuho lausui sitten uteliaan ei mitenkään tungehtelevana mutta uteliaana kylläkin.

Korvapuoli piti asioiden saamasta ystävällisemmästä käänteestä, mutta kun toinen kysyi sen nimestä, se luimisti korviaan toiselle aiheen kääntyessä siihen itseensä. Se päätti kuitenkin kertoa, olihan toinenkin avautuntu sille!
"Vanhassa laumassani jouduin taisteluun alfan kanssa. Olisi kannattanut pitää suuri suunsa kiinni ainakin siinä tilanteessa. Repipä sitten minulta korvan muistoksi," Korvapuoli murahti.

Nähtävästi Tuho oli tavannut suden joka halaji mainetta ja kunniaa mikä oli sinänsä hieno merkki sudessa. se oli taistellut alfaa vastaan ja menettänyttäten toisen korvansa. " ymmärrän, mutta kiitä onenasi että oelt hengissä. minun menneisyyteni ei ehkä oel yhtä mielen kiintoinen mutta jos haluat voisin kertoa siitä sen mitä teidän... " tuho sanoi ja rentoutui nyt täyisin. Se puhuikin jopa ystävällisesti tuolle hukkaselle mikä oli sisnänsä harvinaista.

Korvapuoli kallisti hieman päätänsä toiselle, kun huomasi tämän vihdoin rentoutuvan. Susi ei pannut tätä ollenkaan pahakseen, vaan pani itsensä makuulleen ja risti etukäpälänsä ja otti hyvän kuunteluasennon.
"Minä kuuntelen mielelläni," se kehotti toista ja höristi hieman jäljellä olevaa korvaansa uteliaana kuulemaan mitä toiselle oli tapahtunut.

Korvapuoli piti toisesta ja jollain kieroutuneella tasolla luotti tähän. Sen mielestä toinen oli todellakin erikoinen persoona, ja tunsi jonkinlaista sielunheimolaisuutta toista kohtaan, molemmat kun olivat kokeneet kovia kolhuja elämässään.

Tuho psiti itsekkin maahan makamaan ja hymyili susimaisesti korvapuolelle tuon kertoessa että olisi mielekäs kuuntelemaan tarinaa tuhon elämsätä. Tuho itse ei niinkään siitä mitään tienynt mutta se tiesi oma nversionsa Vain valta tiesi todellisuuden. " No minä synnynin kaukana tästä laaksosta muuan laumaan jossa Valta otto isäni oli betana. Meni muutama kuukausi kun Valta pelasti minut pedolta.. tämän jälkeen en nähnyt sisariani saati äitiäni enkä oikeastaisätäni tiennyt mitään. Valta kasvatti minut kuin omana pentunaan ja kun olin vuoden ikäinen Valta nousi alfan paikalle mitä hän on yhäkin. Tämän kaiken aikana minä opin elämässä paljon huomattavasti nopeammin kuin muut ikäiseni. Metsästin yksin jo puolen toista vuoden ikäisenä. Valta kertoi minulle viimein äidistäni joka tappoi veljeni ja sisareni. olin ainoa jonka valta ehti pelastaa. en tarkemmin tiedä miksi äitini oli niin paha sisimmissään. Kuitnekin alun perin nimeni oli Tiuha mutta koska olin varsin rämäpäinen nuorukainen ja saatoin olla paljon muita tuhoisanpi luama alkoi kutusa minua tuhoksi. Kaikki alkoi lähinnä siitä kun Laumamme kimppuun hyökkäsi vieras lauma ja tuhosimme sen yhdessä Vallan kanssa. minä etunenässä johdin toista joukkuetta hyökkäyksessä ja herätin kauhua ja pelkoa vastapuolella joten he luovuttivat. Valta antoi Tuho nimen siksi pysyä veressäni. enkä nyt niin ole pahakseni sitä pistänytkään. Minut ja isäni tunnetaan laakson ulkopuolla elelevissä luamoissa kauhu kaksikkona josita toinen hamusi nimensä mukaan valtaa ja minä puolestani tuotin tuhoa. Yleensä mikään mitä minulla on ei pysy pitkään ehjänä särjen akiken mitä omsitan tai mihin kosken.... " tuho kertoi sitten ja henkäisi syvään. meneen musiteleminen ei ollut sen mieli puuhia muta kun kerran oli aloittanut miksi ei jatkaisi... " Saavuimme tänne laaksoon erustaaksemme uuden lauman hivenne eri perjaatteiden myötä. Valta on saanut ikäänsä lisää ja viisastunut huomattavasti nuoresta alfasta hänen perjaateensa koostuvat luottamuskesta ja yhteen kuuluvuudesta. Ja koska oeltan että kysyisit ennemmin tai myöhemmin miksi en ole betana koskao len alfan kasvatti poika se johtuu tyystin siitä että ennen tänne tuloamme haastoin Vallan taisteluun alfan tittelistä ja hävisin, luonnollsiesti minun kuuluisi kadota Vallan silmistä tappion myötä mutta koska valta on reilu susi ja mahtava alfa ja mitä paras isä hän antoi minu jäädä sillä ehdolla että en koskaan noususii kapinaan hätnä vastaan ja tyytyisin arvooni eli metsätys joukon johtajana. Nyt kun elämme tuolla laakson ulkopuolela omilal reviireillämme minulla on tehtäväni opettaa lauman nuoria susia metsästämään ja olen tyytyäinen tähän. huonomminkin voisi mennä" Tuho kertoi ehkei se olltu niin mielen kiintoinen mitä korvapuoli oli odottanut mutta kertoipa tuho menneisyytensä tuolel kutienkin. Ehkä siksi että jokin tuossa sudessa veti tuhoa puoleensa. Edes myrkky ei tiennytätä asiaa Tuhosta sehän tekikin siitä mielne kiintoisen. Olihan myrkky kuitenkin kertonut välittävänsä tuhosta ja haluavansa elää tämän kanssa. mutta olisiko asian äin pitkään.

Korvapuoli kuunteli korva tarkkana toisen kertomusta ja täysin lumoutuneena, ihailun kiilto silmissään. Tuhon tarina kuulosti todella ihmeelliseltä, ja Korvapuolen mielenkiinto oli siinä sataprosenttisesti. Kun toinen oli varmasti lopettanut, Korvapuoli uskalsi viimein puhua.
"Kiitän että kerroit tuon minulle," se sai kakaistua. Sen jalka alkoi pikkuhiljaa puutua maassa kykkimisen jäljiltä, ja se nousi hitaasti seisomaan raukeasti venytellen.
"Mutta jos annettaisiin menneiden nyt olla, ja tehtäisiin jotain muuta," Korvapuoli ehdotti ja ravisteli lunta turkistaan.

kuin automaattisesti tuho nosui seisomaan kun Korvapuoli teki niin. Se oli kuin vaistomainen liike sudelle jota kutsuttiin Tuhoksi. " Sopii minulle onko ehdotuksia ? " Se kysyi sitten ja ravisti turkkiaan. kookas ruskean erisävyinen varsin terävä piirteinen hukak herra kun tuho oli. Se jäi innolal odottamaan mitä amhtoi toinen ehdottaa tekemiseksi. tuho oli miltei unhotanut että otinen oli puhunut hauksta ja aikoisi ehkä liittyä haukan laumaan. No tuho ei voisi sitä estää mutta tämä saattaisi estää kaksikon ystävyyttä paljonkin mikäli sellaiseen suuntaan tämä tästä menisi.

Korvapuoli naurahti susimaisesti toiselle.
"Ai että minäkö päätän?" Korvapuoli kysäisi leikkisästi ja heilautti häntäänsä rivakasti, ja laski sitten etupäänsä alas ja heilutteli häntäänsä leikkisästi, ja yritti sitten näykkäistä Tuhoa hellästi kuononpäästä.
Se piti toisesta, sitä ei käynyt kieltäminen. Vaikka alku olikin vaikuttanut hieman pahaenteiseltä, oli tästä nyt kehkeytymässä orastava ystävyyssuhde.