Liittyminen laumaan: Avara - Liitetty

¤En jaksa tähän mitään alkusepostuksia tehdä, että voit itse päättää ajan, paikan ja näkeekö hahmosi Haukan jo tai ovatko ne kenties jo jutelleet niitä näitä :D¤

Avara oli vasta edellisenä päivänä syönyt itsensä kylläiseksi ja päättänyt lähteä tutkiskelemaan myös laakson ulkopuolisia alueita. Pienikokoinen narttu jolkotteli kevyesti joen vartta ja haistoi pian uuden susilauman hajun.
Narttu hidasti hieman vauhtiaan ja tarkkaili kiinnostuneena uutta ympäristöä.

Äkkiä sen keskittyminen herpaantui, kun se kuuli äänen etujalkojensa kohdalta, lumen alta. Avara jännitti kaikki lihaksensa ja käänteli korviaan, koettaen paikantaa äänen tulosuunnan.
Sitten narttu ponnisti ilmaan ja teki korkean loikan, päätyen päätä myöten hankeen. Narttu nosti etusensa hangesta ja astui pari askelta taaksepäin. Sitten se alkoi hyppiä lumeen muodostuneen kuopan ympärillä niin että lumi pöllysi. Se sai korkeat ja paljonkin voimaa vaativat loikat näyttämään hyvin kevyiltä. Pienen kokonsa vuoksi narttu oli kehittynyt hyvin nopeaksi ja ketteräksi, pärjätäkseen isompiensa joukossa.
Muutamien sekuntien kuluttua Avara piteli tyytyväisenä hampaissaan pientä hiirtä tai päästäistä.
Nostaessaan katseensa se huomasi kuitenkin vieraan suden, vain muutamien metrien päässä. Narttu jäi yllättyneenä katselemaan toista, pienen eläimen ruumis hampaissaan yhä roikkuen.

Haukka katsoi Avaraa epäilevin silmin ruumis jännittyneenä ja valppaana. Se ei olettanut näkevänsä ketään mietiskellessään, silti tämä susi oli sattunut eteen ja alfan oli myönnettävä jälleen kerran, että maailma oli pieni. Silti Avaraa katsoessaan Haukka pelkäsi. Haukka pelkäsi toisen olevan se, joka levitti juoruja. Se pelkäsi toisen olevan vihollinen ja kaikkea sitä rataa.

"Tervehdys," Haukka päästi vihdoin suustaan aloituksen ja askelsi varovaisesti ja toista epäileväisesti tarkkaillen lähemmäksi. "Kuka mahdat olla?" alfa uteli ja nuolaisi rauhoittavasti huuliaan. Korvat olivat rennosti koholla ja katse lempeän pelokas. Silti koko olemuksesta sai rennon, varovaisen vaikutelman.

Avara laski pienen saaliinsa hangelle ja nosti sitten katseensa takaisin toiseen. Sen kellertävän vihreät silmät tutkailivat toista avoimen uteliaina, eikä nartusta ollut havaittavissa minkäänlaista epävarmuutta. Vaikka sen oli katseltava toista yläviistoon, ei sen käytös vaikuttanut siltä, että se tiedostaisi oman poikkeuksellisen pienen kokonsa.
"Tervehdys itsellesi! Voit kutsua minua Avaraksi." Narttu otti muutaman askelen lähemmäksi ja pysähtyi itsevarman oloisesti aloilleen. Sen korvat olivat terhakkaasti pystyssä, hieman taaksepäin kiertyneinä ja häntä heilui rauhallisesti selän korkeudella.
"Entä ketä minun on kunnia puhutella?" Avara kysäisi hilpeällä äänensävyllä, eikä tarkoittanut kysymystä varsinaiseksi kohteliaisuudeksi, vaikka se siltä saattoi kuulostaakin.

Haukka nyökäytti. Itsevarma susi... Ne eivät tienneet hyvää, ainakaan Haukan mielestä. Mutta se oli ihan normaalia, että alfa epäili kaikkea juuri tällä hetkellä, olihan kyseessä ns. paniikki aika. "Haukka," alfa vastasi ystävälliseen tapaansa ja katsoi nyt hieman ohi toisen. Se ei halunnut uhata toista millään lailla. Katse kiinnittyi jänikseen ja epäilys heräsi jälleen. "Millä asioilla liikut?" uros uteli epäileväisesti katsoen jänistä ja vuoroin Avaraa.

// Ihan vain selvennykseksi, mainitsin saaliin olevan jokin hiiri tai päästäinen, eli ei jänis :) //

Avara tarkkaili kiinnostuneena uroksen ilmeitä ja huomasi tämän katselevan hänen etujalkojensa edessä makaavaa eläintä. Tuskinpa toinen olisi sentään niin epätoivoisen nälkäinen, että havittelisi sitä syödäkseen. "Olen oikeastaan vain tutkimusretkellä. Saavuin laaksoon vasta melko hiljattain, muutamia viikkoja sitten." Avara puheli avoimesti ja istahti sitten rennosti hangelle.
"Entä itse? Kuulutko johonkin laumaan?"
Avara toivoi tulevansa hyväksytyksi jonkin lauman riveihin. Siitä olisi varmasti mille tahansa laumalle jonkinnäköistä apua, ja sen nopeudelle ja ketteryydelle löytyisi varmasti käyttöä.
Suurin ongelma olisi varmasti nartun suorasukaisuus ja joskus jopa hieman röyhkeän oloinen avoimuus.

¤Oho, sori x>¤

Haukka kuunteli ja nyökäytti kevyesti päätään. Tämä susi ei voinut olla kukaan sen vastainen hukka, koska ei tiennyt asioista juuri mitään. Muutenhan Avara olisi tajunnut puhuttelevansa alfaa. "Johdan laumaa laakson ulkopuolella, tuolla noin," Haukka viittasi päällään rajojensa suuntaan.

Olisiko toisesta tukemaan laumaa? Auttamaan sitä hädän hetkillä, vai pakenisiko toinen mieluummin? Haukka empi ja vilkaisi sitten toisen suuntaan. "Onko sinulla laumaa?" uros uteli ja laski päätään varmuuden vuoksi. Jos toinen olisi huonolla tuulella kysymyksen johdosta, se voisi syyttää vain itseään.

Avara jäi katselemaan toista hieman epäuskoisena silmiin ja pysytteli pitkään hiljaa. Sen olemus vaihtui hetkessä silminnähtävästi nöyremmäksi ja hieman noloksi, kun se todella ymmärsi edessään seisovan uroksen olevan alfa. "Ai.." Narttu mutisi hämillään ja heilautteli häntäänsä rauhallisesti. Avara oli eläissään tavannut vain kaksi alfaa, jotka olivat molemmat olleet röyhkeitä ja koppavia ja varsin tietoisia omasta ylivertaisesta asemastaan. Haukka oli ilmeisesti aivan toista, tai ainakin vaikutti siltä näin ensinäkemältä.

"Ei vielä. Olen elänyt yksin jo muutamia kuukausia.." Avaran ilme vaihtui tahattomasti surulliseksi, tämän muistaessa taas siskonsa, jonka hän oli jo kuukausia sitten menettänyt. Narttu päätti kuitenkin olla mainitsematta tästä mitään.
Avara oli pysynyt yllättävän hyvässä kunnossa, ottaen huomioon sen yksinviettämän ajan pituuden. Se oli taitava saalistaja, eikä ruoasta ollut ollut pulaa, mutta se kaipasi jo kipeästi lajitovereidensa seuraa, sosiaalinen luonne kun oli.

Haukka katsoi toista mietteliäästi. "Tahdotko kenties liittyä johonkin laumaan? Ainakin meidän laumassamme on vielä tilaa terveelle ja hyvinvoivalle sudelle, kuten sinä," Haukka ehdotti sitten ja tavallaan heitti pallon Avaralle. Tavallaan alfa toivoi toisen liittyvän, tavallaan sen olo muuttui epävarmaksi. Reviirin tila alkoi pikkuhiljaa kaveta ja kohta jouduttaisi ehkä valtaamaan lisää. Eikä se olisi hyvää.

"Liittyisin kyllä mielelläni." Avara vastasi mietteliäästi. "Ainakin minusta voisi olla apua." Se heilutti häntäänsä hyväntuulisena ja katseli toista kunnioittavasti. Toinen olisi ehkä sen uusi alfa. Jospa narttu saisi vihdoinkin jonkin tehtävän. Se voisi olla metsästysryhmässä tai rajavartiana.. mitä vain!
Ehkä tämä olisi uusi alku. Avaran tyytyväisyys paistoi sen kasvoilta, tämän oivalluksen myötä. Nyt se kykenisi irrottamaan otteensa menneisyydestä ja sisarestaan. Sitä tarvittaisiin jossakin ja se tekisi kaikkensa, ollakseen siihen kohdistettujen odotusten arvoinen.

Haukka kääntyi lähteäkseen. "Tule mukaan jos tahdot. Sinusta olisi varmasti hyötyä", alfa sanahti peräänsä ja jatkoi matkaansa. Joko Avara seuraisi tai ei, epäluulot oli kuitenkin Haukan mielestä poistettu.

Avara jäi vain aavistukseksi seisomaan aloilleen. Se katsahti luotettavan oloisen alfan perään ja palautti sitten mieleensä kuvan sisarestaan. Sillä ei olisi vaihtoehtoja, sen olis jatkettava eteenpäin.
Naaras otti pitkän ja varovaisen askelen eteenpäin, joka oli todellisuudessa sille paljon merkittävämpi kuin voisi kuvitella. Sitten se alkoi harppoa kevyesti Haukan perässä ja nopeutti juoksunsa tasaiseen jolkotukseen.
"Täältä tullaan, alfa." Susi haukahti hyväntuulisena ja tunsi mielensä miellyttävän keveäksi. Nyt osa sen huolesta ja vastuusta oli siirretty jonkun toisen harteille - kokonaisen lauman. Se saisi suojaa ja tukea, ja saisi käyttää kykyjään myös toisten hyväksi.

¤Avara on nyt laumassa, kiitos pelistä ja anteeksi kestosta :D¤

// Kiitos ja eipä mitään :) //