Liittyminen laumaan: Korvapuoli - Liitetty

¤En jaksa tähän mitään alkusepostuksia tehdä, että voit itse päättää ajan, paikan ja näkeekö hahmosi Haukan jo tai ovatko ne kenties jo jutelleet niitä näitä :D¤

Ilta alkoi jo hämärtää, kun Korvapuoli tapasi Haukan ensimmäisen kerran lyhyehkössä elämässään.

Korvapuoli itse oli todella tyytyväinen, se oli juuri syönyt kerrankin tarpeekseen. Ilta oli oikein kaunis, ja auringon lasku upea. Korvapuoli oli haistanut uroksen hajun jo pitkän matkan päähän, ja oli päättänyt mennä hyväntuulisena tervehtimään. Toinen susi oli harmaan ja mustan sekoitus, Korvapuolta paljon kookkaampi ja vanhempi, mutta niinhän lähes kaikki aikuiset sudet.

"Hyvää iltaa, arvon herra, eikös olekin kaunis sää?" se jutusteli hyväntuulisena ja hieman riehakkaanakin. Yleensä hän oli suhtautunut varauksella toiseen, mutta oli tänään niin poikkeuksellisen iloinen, ettei jaksanut paljoa arastella. "Saanko samantien tiedustella nimeäkin?"

Haukka katsoi hieman hämmentyneenä seuraan pukannutta, riehakasta sutta. Se jopa perääntyi pari askelta vain pysyäkseen kaukana epäillyttävästä hukkasesta. Katse kaarsi Korvapuolessa pitkään ja vaikka toinen oli jo aiemmin esittänyt kysymyksen, Haukka ei siihen reagoinut. Alfa mietti ilme värähtämättä, että olisiko toinen joku Veren laumaan kuuluva, valehtelija tai jotain. Kuitenkin toisesta huokui vain tietty haju, suden oma ominaishaju, joten Haukka uskaltautui rentoutumaan ja katsomaan toista avoimin mielin, vihdoin ja viimein.

"Kaunis on sää ja olen Haukka. Kuka sinä olet?" Haukka uteli kallistaen päätään ja nuolaisten mustia noki huuliaan. Se tapitti toista kullanruskeilla silmillään, ei uhkaavasti vaan levollisesti ja heilautteli häntäänsä hitaaseen tahtiin puolelta toiselle.

Korvapuoli hidasti vauhtiaan kun sen muistissa liikahti jotain. Haukka-nimen se oli kuullut jossain muussakin yhteydessä, mutta ei nyt vain saanut mieleensä missä. Se yritti kaivella mielensä perukoita samalla kuin vastasi.
"Minua kutsutaan Korvapuoleksi," se tokaisi edelleen mietteliäänä. Sitten sen mieleen muistui keskustelu erään toisen hukkasen kanssa, joka oli kertonut sille paikallisista laumoista ja muusta elintärkeästä, ja Korvapuoli muisti tämän kertoneen jotain jonkun Haukan laumasta.

'Olisikohan tämä peräti se samainen Haukka?' Korvapuolen mieleen juolahti, ja se päätti kysyä sitä samantien toiselta, ettei tapahtuisi mitään pahempia väärinkäsityksiä.
"Olen tainnut kuulla sinusta jotain. Et vain olisi peräti sen laakson ulkopuolisen joen itäpuolen alfa?" Korvapuoli kyseli varovaisesti ja painoi häntäänsä hieman alemmas osoittaakseen alentumisensa varmuuden vuoksi.

Haukka ihmetteli toisen nimeä, mutta ei jaksanut vaivaantua utelemaan kielellä polttelevia utelujaan. Oikeastaan, se ei viitsinyt. Uros piti itseään tungettelevana ja tyhmänkuvan antajana, jos nyt - juuri sillä hetkellä - kysyisi toiselta kysymyksiä liittyen nimeen. Sitten toinen kertoi kuulleensa Haukasta jostain ja epävarmuus palasi. Hetken verran pelästynyt katse nauliintui kuin naula puuhun Korvapuoleen ja ilme ei meinannut pysyä kurissa. Näytti sille, että alfan nenän alle olisi tuotu ulostetta. Katse lempeni nopeasti ja Haukka nuolaisi huuliaan anteeksi pyynnöksi.

"Kyllä... Mitä minusta... On kerrottu?" Haukka sanoi sanojaan tarkasti harkiten ja vaivoin äänensä tasaisena pitäen. Sen kurkku tuntui kuivalta ja pelko kaihersi sisintä. Alfan oli jopa pakko nuuskuttaa toista muutaman kerran, ihan hiljaa, ettei se varmasti haissut muiden laumalaisille. Oi, miten alfa toivoikaan osaavansa lukea ajatuksia ja tarkistamaan, ettei toinen valehdellut tai ollut aivan muilla asioilla.

Korvapuoli säikähti ensin toisen outoa suhtautumista sanoihinsa, mutta päätti yrittää kääntää tilannetta edukseen, ja kokosi itsensä nopeasti.
"Voi, pääasiassa olen kuullut laakson asioista toisilta laumattomilta, uusi kun täällä olen, ja sen vähän perusteella olen ymmärtänyt sinut oikein hyväksi alfaksi ja sudeksi yleensäkin," Korvapuoli jutusteli yrittäen olla mahdollisimman huolettoman kuuloinen, ja yrittäen samalla pehmittää toista hieman. Kenties nyt olisi oiva tilaisuus yrittää laumaan pääsyäkin?

Haukka oli viimein rentoutunut, mutta vain pintapuolin. Alfan mieli kuohui epäilyksestä, pelosta ja epäluulosta, mutta ulkokuori. No, se oli muokkautunut rennoksi ja normaaliksi, niin paljon, kuin se vain oli mahdollista. Uros kohotti toista korvaansa Korvapuolta, jonka risuisen korvan se muuten havaitsi vasta nyt, kohden. "Pelkkää hyvää, siis?" Haukka varmisti. Sen katse kääntyi nyt hieman ohi toisen, läheiseen risukkoon.

Alfa käänsi pian katseensa takaisin tuijottaen nyt toisen otsaa. "Oliko sinulla muuta kysyttävää nimestäni?" alfa kysyi sitten tasaisella, hieman painotetulla äänellä ystäväiseltään ja kallisti kopeaa kalloaan. Sen simmut olivat nyt rauhattomattomat, hieman pelokkaat, ei liiaksi. Jos jaksoi tarkkaan tutkia kullanruskeissa silmissä näkyi syvää huolta, pelkoa oman lauman, perheen puolesta.

Korvapuoli ihmetteli mielessään toisen oudolta tuntuvaa epäluuloa.
"Niin, pelkkää hyvää," Korvapuoli sanoi, ja seuraili toisen harhailevaa katsetta. Haukka oli todella hermostuneen oloinen. Kun toinen puhui taas, Korvapuolen katse osui kerrankin toisen silmiin, ja se melkein otti askelen taaksepäin pelkästä säikähdyksestä nähdessään niiden ilmeen. Miksi Haukka oli noin huolekas ja säikky? Vasta hetken päästä Korvapuoli tajusi, että sille oli esitetty kysymys.
"E-ei," se vastasi kiireesti.
"Minä vain... hmm... olen miettinyt että olisiko laumassasi paikkaa tällaiselle korvansa menettäneelle sudelle?" se lähes huomaamattaan lipsautti ja häpesi heti sanojaan. Korvapuoli laski katseensa nolostuneena alas ja katseli tassujaan, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan kuin liimattuna.

Haukka katsoi Korvapuolta pitkään ja tyytyi sitten pitämään palavan katseensa muualla. Alfa sulki simmunsa hetkeksi, puhalsi keuhkojen täydeltä ilmaa ulos ja aloitti sitten tarkistuskaartelun -silmänsä avaten- Korvan ympärillä. Se nuuhki ja tarkisti poitsun läpikotaisin ja seisahtui sitten toisen eteen kullanruskeilla silmillään toista tapittaen.

"En kiellä sinua tulemasta laumaan, mutta ole valmis puolustamaan sitä mahdollisimman pian. Voin vannoa, ettei nyt ole turvallisin aika tulla tänne, mutta kaikki apu... On silti tarpeen." Haukka vastasi sitten toiselle. Informaatio mahdollisesta vaarasta oli annettu, eikä toisen olisi vaikea yhdistää uuden alfansa ahdinkoa vaaraan, joka kohdistui laumaan.

"En suvaitse liiallista nuoleskelua, oman edun tavoittelua tai mitään muutakaan. Kaikkein eniten arvostan tervettä yhteishenkeä ja yhteistyö halua. Lauman reviirillä EI tapella. Jos on pakko, hoida se reviirin tuolla puolen. Jos saan sinut kiinni reviirillä tappelemasta, muita, kuin vihollisia vastaan, et ole enää laumassani. Kysyttävää?" Haukka julisti sitten määrätietoisesti ja vahvisti sanojaan pistävällä tuijotuksella korvattoman silmiin. Kieli ei käväissyt huulilla, mutta hampaat välähtivät varoittavasti. Säännöt olivat säännöt, eikä niissä ollut poikkeusta. Alfa oli päättänyt ottaa järeämmät keinot käyttöönsä.

Korvapuoli oli mielessään suunnattoman iloinen laumaan hyväksynnästään, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin, vaan kuunteli tarkasti mitä Haukalla, hänen nykyisellä alfallaan oli sanottavanaan.
"Ei ole kysyttävää," se vastasi.

// Tämä tässä? //

¤Jep :D¤