Siskoni on Susi - Loppu

// Samaa mieltä XD nyt tuli lyhyt ku pitää men kouluu :< //

'' Vai niin, että laumassa on vain neljä kunnollista sutta? '' Kuolema virnuili, ja kyllä, kaksikosta puhuttaisiin vielä ' sekopäisinä kannibaaleina ' ja ' laakson pahoina ämminä ' . Veren laumaan jäisi tassunjälki molemmilta tavalla tai toisella.

'' Kyllä minun Veren riveihin täytyy siirtyä. '' Kuolema vastasi ja huulilla kävi pahaenteinen virne, Kuolema itsekään ei tiennyt mitä sillä tarkoitti, mutta kaipa sen pystyi tulkita sinä että Kuolema tulee kovistelemaan toisia hukkia minkä sielu sietää. Kuolema olisi myöskin hyvä, todella hyvä - niinkuin Sotakin - apu jos Verelle syntyisi joskus jonkimmoista vastarintaa.

Liekki veti puoliksi tietämättään mustia huuliaan taakse ja sen virne leveni. Kuolema oli siis ihan vakavissaan ehkä liittymässä, loistavaa. "Ihan hyvä jos menet yksin, Veri saattaa ruveta epäilemään jotain jos minä kiikutan kokoajan jotain tyyppejä.. Että 'Heei Veri tässä olisi vielä tämä sukulainen ja'..." Liekki totesi ja hymähti.

Siinä ne olivat. Ne valkoiset sukat, joita Liekki oli niin kaivannut, sen omien, mustien sukkien vieressä. Oli varmasti kiinnostavaa kun Kuolema pääsi tekemisiin veren kanssa, miten se valkoinen tahrautui siihen verenpunaiseen, johon siskosten pentuiän viattomuuskin oli iän myötä värjäytynyt.

((Ei mitää, miunkin pitäis varmaan kohta lähteä.. :'D))

'' Tassumme ovat kauniit. '' Turran mustille suupielille kiemurteli virne mielihyvästä.
'' Mm'm, mutta voin vihjaista että olen siskosi ja samanlainen. '' Kuolema virnuili ja nousahti sitten ylös, kai olisi aika jo lähteä, Kuolema halusi palavasti liittyä jo laumaan mutta ties minkä työn se saisi se ei pystyisi häipymään lauman reviiriltä laaksoa haravoimaan, nyt sen piti käyttää tilaisuus ennnenkuin se liittyisi.

'' Jos minä nyt lähtisin kattomaan minkälaisia surkimuksia täältä löytyy, Lupaan tulla rajalle katsomaan sinua. '' Kuolema nyökkäsi ja askelsi jo poispäin.


// Minäkin nyt koulun koneell. //

"Hyvä, minä odotan sinua", Liekki sanoi ja tönäisi jälleen kerran lempeästi toista kuonollaan. Se nousi varovasti jaloilleen ja ravisteli vähän turkkiaan. "Minun on aika jatkaa rajavartian työtäni", se sanoi, "Oli.. ihanaa nähdä sinut.. Pitkästä aikaa, Kuolema", se sanoi ja heilutteli häntäänsä.

((The End?))

// Kiitän pelistä ^^ <3 //

Kuolema lipaisi siskoaan otsasta, pakitti pari askelta ja heilautteli rennosti häntäänsä '' Samoin, Sota. ''
Narttu kääntyi ympäri ja askelsi ensin kauvemmaksi ja parin metrin päästä vasta tihensi askeleittensa välejä ja kohta lennokas ravi kiidätti naarasta halki lumisten maisemien, mielihyvästä hymyillen pienesti ja korvat luimussa yhtäkkiä alkaneen viiman takia.

Hetkeksi Sota jäi siihen nököttämän ja katselemaan loittonevan hahmon perään. Sen teki kovasti mieli juosta tuon perään..
Pian Kuolema katosi näkyvistä ja Liekki käveli pari askelta rajaa pitkin. Se pysähtyi hetkeksi katsomaan taakseen, ennen kuin jatkoi matkaansa.

((Kiitos kiitos^^))