Taas tavataan

Tuho istahti alas rentoutuakseen. " Sen voisit kyllä tehdä, itse etsin haukan kyllä kun on sen aika. ja mitä Myrkkyyn tulee, se onkin hieman mutkikkaanpi juttu. sillä hän jätti Haukan luaman ja siirtyi meidän luamaamme. enkä kutienkaan haluaisi loukata häntä. enkä kyllä ihan mielleläni kertoisi vallale vaihtavani haukan laumaan. mutta se on vain pikku seikka muutoksen aikana. ja toivon erityisesti että sinä olet tukenani kävi miten kävi " Tuho sanoi sitten viiemistelläksene puheensa korvapuoli oli tuholle tärkeä ystävänä ja hukak herra kyknei jopa tunnustamaan että rakasti toista ystävänä hyvin paljon. Ja miksi ihmeessä se antaisi tämän laumojen välisen siteen olal eseteenä täydelliselle ystävyydelle. Koska tuho ei ollut kiinni vallan laumassa juurikaan. tokihan se arvosti valtaa mutta enmmän isänä kuin alfana. eikä se uskonut että Valta ottaisi nokkiinsa jos tuho lähtisi katsomaan maailmaa toisaalta kulmasta.

Korvapuoli mietiskeli hetken ennen kuin vastasi varovaisesti.
"Minä.. todella tuen sinua tapahtui mitä tapahtui, mutta minusta sinun pitäisi meittiä vielä. Kerron toki Haukalle mahdollisesti uudesta laumalaisesta jos satun häntä näkemään," narttu yritti keksiä sanoja kuvaamaan mielentilaansa. Tuho ei saisi tehdä päätöstään pelkästään naaraan takia, vaan täysin oman etunsa mukaisesti.

// Pitkää ei ole tämä viesti nähnytkään. //

Tuho nyökkäsi korvapuolelle. Tuhon oli helppo tehdä päätös koska sitä oli vain vahvistamassa korvapuolen olemus. Tuho oli pitkään haaveilltu jostian musuta kuni metsätys joukon jäsenenä oelmisestä elmänäsä aloittamisesta. ehkä nyt oli hyvä aika ja korvapuoeln tapaaminen se oli vain piste iin päälle. tuho ei sanonut mitänä vaan se jäi miettimään miten kertoisi tämän asian myryklle.

Korvapuoli hämääntyi hieman inhottavasta hiljaisuudesta joka kaksikon välille oli laskeutunut. Narttu päätti rikkoa susien välillä edelleen vallitsevan pingottuneisuuden, ja laski etupäätään alemmas heiluttaen häntäänsä urokselle kehottaen sitä silmillään mukaan leikkiin kevyesti haukahdellen ja eteenpäin hyppien, susimainen virne naamallaan. Korvapuolelle ei ollut ainakaan vielä erityisempiä velvoitteita Haukan reviirillä, ja se sai mennä lähestulkoon oman mielensä mukaan. Miksi ei siis käyttää tilannetta hyväksi, ja jäädä vähän pidemmäksikin aikaa Tuhon luokse?

Tuho pisti merkille että korvapuoli haastoi sitä leikkiin. Tuho heilautti häntäänsä leppoisasti ja paiskasi tassulla maata ja heilutteli häntäänsä puolin ja toisin ja pyrähti sitten kohti korvapuolta kertoen eleillään että oli leikissä mukana. Hiljaisuus oli piinaava joten leikkimenen rikkoisi sen ainakin. Tuhon mieli oli virkeä koska se sai viettää aikaansa ystävänsä kanssa sen sijaan kuin kouluttaa nuorukaisia metsätykseen vaikka senkin pariin ol iuroksen pian palattava. mutta nyt sillä oli tovi aikaa leikkiä.

Korvapuolen mieleen ei mahtunut enää muuta kuin leikin tuoma ilo, ja kaikki menneet ja tulevat huolet kaikkosivat sen ihanan hetken tieltä, jonka se sai viettää ystävänsä seurassa. Narttu huomasi Tuhon tulevan lähemmäksi, ja hyppäsi sitten eteenpäin aikomuksenaan hypätä toisen niskaan. Hyppy jäi kuitenkin samantien kesken, kun narttu tunsi takajalassaan tutun kivun pistoksen, mutta tällä kertaa paljon edellisiä voimakkaampana. Korvapuoli ei pysynyt kivultaan ja kauhultaan pystyssä, vaan kaatui samantien hankeen raskaasti hengittäen yrittäen saada itsehallintansa takaisin.
"Odota hetki, kyllä tämä tästä," narttu kähisi muistaessaan Tuhonkin olevan paikalla. Kipu ei ensin ottanut hellittääkseen ollenkaan, ja Korvapuoli oli jo hetken aikaa varma, että kuolisi siihen, mutta sitten se alkoi hälvetä, mutta todella hitaasti. Naaras tajusi puristaneensa silmänsä tiukasti kiinni ja avasi niitä nyt varovasti hymyillen heikosti urokselle.
Nyt se oli kuitenkin paljastanut heikkoutensa, mutta oli silti jollain tapaa helpottunut. Tuho olisi ennenpitkää saanut tietää nartun vaivoista, ja nyt ne olivat sentään kaksistaan. Olisivat asiat siis voineet pahemminkin olla.

Tuho hätkähti ja suorastaan hypähti kohti orvapuolta joka oli saantu jonkilaisen kipukohtauksen jalknsa tähden. " mihin sinua sattuu ja miksi " Tuho puheli häntääntyneesti viakak toinen näytti rauhotittuvankin mutt tuhoa häirtisi asia eikä se pitänyt nkäemsätään ystävänsätän joka makas maassa kvinu taltuttamana se ei olltu muakvaa se. Tuho jonka islmät kiiluivat vilpittömyyttä ja ystävällisyyttä halusi tuo uros olla avuks iystävälleen kunhan tietäisi mistä kipu johtui oliko toinne loukkaantunut. samassa tuho tajusi ettei se tutnenut korvapuolta oiekastaan millänä tavalla vaikak teisikin osan tuon menneisyydestä.

Korvapuoli antoi jalkansa särkeä rauhassa, ja pysyi makuullaan. Narttu painoi hieman päätään nolostuneena kuullessaan Tuhon kysymyksen, mutta päätti olla rehellinen.
"Muistatkos, kun viimeksi kerroin siitä tappelusta entisen alfani kanssa? Se paskiainen teki todellakin kunnon jälkeä, ja siitä saakka on jalka aina välillä ollut vähän.. kipeä," Korvapuoli pyöritteli etutassullaan lunta edelleen hieman hämmentyneenä. Sen tapoihin ei kuulunut valittaa mistään ja oikeastaan kukaan ei Tuhon lisäksi tiennyt ainakaan vielä Korvapuolen vaivoista.

Tuho asettui korvapuolen vierelle ja istahti siihen. * hän toisin sanoen pitää huolen ettet palaa. järjetöntä. Toivottavasti se menee ohi. * tuho yritti olal lohdullinen se tiesi ettei juru ivoniut olal avuksi kipuun kuin antaa nartun levätä ja ottaa rauhassa. sen verra n tuhokin tajusi kvisuta. Tuhon olisi tehnyt mieli kysyä korvapuolelta oliko jalasta mennyt jänne vai oliko se murtunut mutta ei kuitenkaan halunnut puhua aiheesta nartun kanssa tämän enenpää sillä tiesi aiheen oelvan herkkä toiselle. toinen phuisi kun olisis siihen valmis. ja tuho ei pistänyt pahakseen lainkaan jos toinen halusi ottaa rennsoti kvinu takia.

Korvapuoli oli kiitollinen toisen tuesta ja läheisyydestä, ja tökkäisi kevyesti kuonollaan toisen poskea.
"Älä nyt ota kaikkea noin vakavasti," narttu sanoi hiljaa lähinnä vain jotain tokaistakseen. Korvapuoli liikautti varovasti jalkaansa, mutta totesi sen aivan liian kivuliaaksi.
"Et tiedäkään kuinka raivostuttavaa tämä on. Eikö nuorien pitäisi saada olla terveitä ja onnellisia? Mutta mitä vielä, joudun väistymään kaikkien vähänkin voimakkaampien tieltä, koska tiedän ettei minusta ole panemaan vastaan," narttu puheli lähinnä itsekseen.

Tuho kuunteli mitä toinen sanoi ja rohkaisevasti tuuppasi tuota takisin poskelle " Ei se ihan niinkään ole, koska olemme nuoria meillä on oivat mahdollsiuudet parantua tuolalisista. enenkuin huomaatkaan oelt taas täysin terveissä tuon jalkasi kanssa. usko minua tieäsn sen " Tuho totesi. niin onh eihän tuho teinynt mikä korvapuolen ajlassa todellisuudessa oli mutta se halusi olla rohkaiseva ja pysyi täten ystävänsä rinnalla.

Korvapuoli ei voinut hillitä itseään, vaan tuhahti toisen sanoille.
"Kiitos rohkaisusta, mutta en oikein jaksa uskoa tuohon. Siitä on kohta jo vuosi, kun sain tämän, ja suoraan sanottuna ei ole muutosta näkynyt," nartun ääni kohosi aavistuksen verran kimeämmäksi kiihtymyksestä ja turhautumisesta. Korvapuoli liikautti taas äärimmäisen varovasti jalkaansa, ja huomasi kivun hälvenevän jo kovaa kyytiä. Naaras helpottui, mutta huomasi samalla olevansa jo todella kylmissään lumessa makoilun takia. Nyt olisi aika nousta ylös. Korvapuoli nosti hitaanpuoleisesti etujalkansa alleen, ja ponnisti sitten itsensä pystyyn yrittäen välttää takajalan tarpeetonta käyttöä.

Ilta alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää. Korvapuoli lipaisi hieman huuliaan.
"No niin, eihän se niin hirveää ollut," naaras naurahti hieman, vilkaisten varovaisesti ja itseään häpeillen Tuhoa. Kipu teki suden luonteella ihmeitä, ja nyt se toivoi että olisi pitänyt suunsa vaihteeksi kiinni.

Tuho katsoi korvapuolta mietteliäänä " anteeksi etät kysyn mutta mistä tuo kipu mahtaa tarkalleen jhotua, jänteestä vai mustumasta ? " Tuho kysyi sitten hieman yhä huolestuneelta. Tuho oli utelias ystävänsä suhteen koska halusi että toinen pysyisi kunnossa ja vois ihyvin. Noh kun korvapuoli näytti nosuevan ylös jolloin tuho myös nousi ylös " Hyvä että helpottaa mutta uskon silti sen parantuvan joskus pakko sen on " tuho totesi.

Korvapuoli katsoi Tuhoa mietteliäästi pää kallellaan.
"En minä oikeastaan tiedä," narttu lopulta tunnusti. Se ei ollut koskaan varsinaisesti ajatellut mitä sen jalalle oli tapahtunut, vaan ainoastaan sitä, että mitä sille taphtui sillä nimenomaisella hetkellä.
"Jänteestä varmaan, koska ei sitä koko aikaa särje, ja useimmiten pystyn liikkumaan ihan normaalisti, eikä sellainen kai nyt murtuman kanssa kävisi päinsä, vai kuinka?" Korvapuoli jatkoi vielä.

Tuho nyökkäytti päätään kun korvapuoli kertoi ettei olltu aivan varma johtuiko kipu jänteestä vai jostian muusta. " Jos jänteesi olisi poikki et voisi kävellä liankaan, ja murtuman kanssa se todelal olisi vaiekaa, minä epäilen että jänteesi on siirtynyt paikoiltaan jonka vuoksi se tuottaa kipua hetkellisesti ja vain tietyissä asennoissa. Se voi joko korjaantua itsetään tai sitten se jää vaivamaan loppu ikääsi. Tietenkin on myös mahdollsita että jalkasi on sijoiltaan eikä ole kyennyt palmaan apikalleen. * tuho selitti lähes tohtorimaisesti ystävälleen minkä tiesi jänne vaivoista. se oli aikoinaan itse venäyttänyt jalkansa jolloin sen jänne oli pompsahtanut paikoiltaan mutta oli ajan myötä palannut paikoilleen. tosin korvapuolen tilanne oli toisen lainen eikä tuho voinut olal varam mistä kipu johtui. se tiesi yhden suden joka saattoi tietää mutta tämän suden luo ei sopinut korvapuolta viedä aivan noin vain. varsninkin nyt kun toinen kuuului haukan laumaan. tämä susi oli valta. valta oli oiva susi neuvomaan kivuissa ja saattoi jopa selvittää mistä ne johtuivat. " Valta osaisi ehkä neuvoa sinua sen kanssa, mutta en teidä olisiko järin järkevää mennä hänen luokseen kun kuulut kuitenkin haukan luamaan ja vaikka laumamme ovatkin toistaiseksi hyvissä väliessä saattaisi se olal jonkin lianen uhka haukalle. " tuho sanoi sitten hetken mietityyään tokhian se halusi ystäväänsä auttaa.

Korvapuoli hymyili hieman väkinäisesti toisen saarnalle. Ei, ei se halunnut olla ilkeä Tuhoa kohtaan, mutta silti narttua hieman pänni toisen tohtoroiminen. Korvapuoli huomasi että uros mietti jotain, ja oli jo aikeissa kysyä kun toinen jo itse kertoikin. Narttu tajusi taas joutuneensa uuden laumalaisuutensa takia inhottavaan tilanteeseen. Korvapuolen jäljelle jäänyt korvan nysä ja varsinainen korva liikkuivat hermostuneesti ja kiinnostuneesti vuoroin eteen ja taakse. Se haluaisi todella kovin parantua vammastaan, mutta jos sen teko voisi aiheuttaa uhkaa Haukan laumalle, ei terve jalka enää paljoa lohduttaisi jos saisi Haukan vihat niskoillensa. Narttu lipoi huuliaan ja jatkoi korviensa siirtelyä kiivaaseen tahtiin pohtien, kunnes lopulta teki päätöksen.
"Sitten minun on vain jatkettava näin. Kiitos kuitenkin kun kerroit," Korvapuoli vastasi hieman kireästi. Se luultavasti miettisi lopun ikäänsä mitä olisikaan tapahtunut jos se olisi vastannut toisin, mutta nyt asiat olivat näin ja luultavasti myös pysyisivät sellaisinaan.

Tuho ymmäris toisen vastausken tyystin eikä sen koommin jäänyt asiaa puimaan tietenkin se olsi ihalunnut autaa mutta asiat eivät vain olleet ihan nini yksinkertaista. Ehkä tuho saattoi yksyä itse neuvoa Vallatla kun seruaavan kerra n isänsä tapaisi ja kertoisi tämän tiedon sitten korvpauolelle. Noh joka tapuksessa tuho ol ityytyväinen siihen että hänen ystävänsä oli suhteellsien hyvässä kunnossa pientä kipua silloin tällöin lukuun ottamatta. " ehkä on syytä että jätämme leikkimisen tälläk ertaa väliin ettei kipu pahenen otan itse vallata selvää mitä tuolaliselle kannattaa tehdä ja kun tapaamme seruaavan kerran kerron sen sinulle ehkä silloin olenkin jo vapaa tapamaan haukan. ken teitää mutta uskon että minun on parenpi palata lauman alueelle enenkuin he alkavat epäillä mitään. Toivon että saat paremman aseman laumasi suhteen pian minä olen ainakni siellä tukenasi jos tämä haukka suinkin minut joukkoonsa hyväksyy. " tuho selosti sitten. sillä oli velvotteita joita sen pitäisi hoitaa sen pitäsii tavata myrkky lisäksi sen tulisi puhua vallan aknssa ja kaiken kukkuraksi sen pitäisi opettaa ryhmänsä jäseniä metsästämään.

Korvapuolen sisällä velloi edelleen tietty menetyksen tunne. Se olisi kenties voinut tämän salaperäisen Vallan avulla saada jälleen jalkansa terveeksi, mutta niinhän se oli, että joukon etu oli yksilön etua suurempi, joten narttu yritti karistaa haikeutensa pois, tosin aika heikoin tuloksin.
"Niin, se on luultavasti hyvä ajatus. Jos tapaisimme toisemme jälleen vaikka... sanoisinko nyt vaikka viikon päästä. Voin tuoda Haukan mukanani, mikäli hän nyt suostuu tulemaan," Korvapuoli selosti hieman poissaolevana edelleen, vaikka yrittikin keskittää ajatuksensa käsillä olevaan ongelmaan.

" Hyvä idea teemme näin yritän siihen mennessä hoitaa asiani kuntoon lähinnä tämän myrkyn kanssa hän kun on varmaan suurin asia mikä minulal on hoidettavana vallan uskoisin ymmärtävän päätökseni. Ja jos pitäisimme toistaiseksi haukalta salassa sen että kuulun valla nalumaan haluan itse kertoa sen hänelle miksi tein valintani näin. " Tuho sanoi sitten se halusi auttaa ystäväänsä ja aikoi kysyä vallata neuvoa toisen kipään jalkaan. Tosin se saattoi olla vaikeaa ilman korvapuolen läsnäoloa mutta ei auttanut pakko oli yrittää. Tuho katsoi korvapuolta hieman haiekana. " me näemme pian " se sanoi lohduttavatsti ja pukaksi ystäväänsä kuonollaan ja aikoi positua takaisin perislle setvimään asioita.

Korvapuoli luimisti hieman korviaan kuullessaan Tuhon pyynnön, mutta päätti sitten toteuttaa sen. Mutta jos Haukka kysyisi erikseen, ei narttu voisi valehdella. Harmaa susi nyökäytti päätään myöntymisen merkiksi.
"Niin," narttu vastasi ja hymyili hieman susimaista hymyään, ja pukkasi vielä Tuhoa takaisin poskensyrjään.
"Alahan kipittää siitä sitten Vallan luokse," Korvapuoli kehotti, mutta istahti itse vielä hankeen. Se lepäisi pienen hetken jalkansa kera, ja lähtisi sitten taivaltamaan kohti pesiä. Pian pitäisi mennä nukkumaankin. Ehkäpä pieni saalis kuitenkin ennen sitä?

Tuho oli varma että korvapuololi ymmärtäisi hukaksta miksei se halunnut kertoa oitis haukalle että siirtyisi valla naluamsta haukan laumaan. olis ikyllin ilmi selvää että tuho tekisi sen vain nartun takia. Noh joka ptapauksessa tuholla oli suunntilmia joten se nyökkäsi iystäväälleen iloisella mielellä ja suuntasi kohti vallan pesiä hoitamaan velvollisuutensa loppuun ja etsisi myrkyn ensitöikseen käsiinsä.

( eiköhän tämä ollut tässä paltaan myöhemmin lisää en osaa tarkalleen sanoa kauanko menee ttä saan hoidettua myrkyn kanssap elin xD )

// Okei, näin tehdään. :D //