Talviturkki Ruusuisella tiellä - loppu

Kevät oli ottanut ohjat omiin käsiinsä Solassa. Jääpuikoista tipsahteli pisaroita joka kolmas sekunti ja lumi oli jo vähitellen muuttumassa loskaksi. Silti jossakin kohdin hankikanto oli kyllin pitävä.


Valkoturkkinen uros susi juoksenteli valkoinen häntä, (mustalla päällä varustettuna), heiluen. Lumi kantoi lihaksikkaan Naalin ja siksi se pääsi juokentelemaan solassa. Se oli liittoutunut juuri Muurahaisen kanssa, mutta jotenkin se arvelutti Naalia. Nartusta ei ollut kuulunut mitään moneen päivään, viikkoon...

Ruusu oli juuri palaamassa takaisin Vallan luokse, sinne minne se kuuluikin. Pian Ruusu kuitenkin pysähtyi nähdessään edessään suden hahmon. Ruusu jatkoi tuitenkin matkaa eteenpäin ja toivoi että susi olisi ystävällinen, sillä Ruusu oli muutenkin ja taistelun jäljiltä ruhjuinen ja haavoilla. Kaikki tämä siksi että se oli puolustanut omaa alfaa, mutta Ruusun mielestä se oli vain velvollisuus ja kunnia.
Ruusu kiristi vauhtiaan saadakseen kulkian kiinni ja saadakseen tietää kaiken mitä se halusikin tietä. Pian se saavuttikin vierasta sitten se huusi "Hei, kulkia! Kuka sinä olet ja mitä täällä teet?" Ruusu kysyi ystävällisean äänen sävyyn.

Naali kuuli ääniä takanaan. Se kääntyi ja odotti näkevänsä pienen ja pippurisen nartun taas edessään.

" Muura... Jaahas sinä et ole Muurahainen Se sanoi. Pian sen ääni muuttui kylmäksi ja välinpitämättömäksi seuraavissa sanoissa; " Oln Naali, mutta kuka sitä kysyy ?" Valkoturkki sanoi ja tuhahti.

Se katsoi kiiluvilla silmillään vierasta naarasta ja nuuskaisi ilmaa.

"Kuka se Muurahainen on? Ja olen Ruusun-nuppu, mutta Ruusuksi minua kutsutaan" Ruusu sanoi ystä vällisesti toisen sanojen jälkeen, ei Ruusu piitannut toisen välinpitämättö myydestä, ei ei laikaan. Ruusun häntä heilui ystävällisesti, koska se tosiaankaan ei halunntu tapella ennen kuin vanhat ruhjeet olisivat parantunet.
"Miksi olet noin ärtyneen oloinen?" Ruusu kysyi viattomasti ja ystävällisen ja autta vaisella äänellä.

Naali tuhahti ja katsoi vierasta narttua.

" Muurahainen on ystäväni " Se sanoi ja lipaisi huuliaan. " Vai olet sinä Ruusu, kiintoisaa " Valkoturkki sanoi ja virnisti häijysti. Se alkoi kiertää narttua ja nuuski tätä joka puolelta. Sen huulilla oli karmaisevan tyytyväinen hymy.

"jaahas." Ruusu vastasi renosti, pian sitä kuitenkin alkoi karmia toisen käytäytyminen. "Kuinka niin?" Ruusu kysyi epäilevän näköisenä sitä häiritsi toisen virnuilut ja karmaiseva hymy.

(lyhyt)

" Siksi että eräs vanha laumalaisenikin omisti nimen Ruusu " Naali sanoi ja lipaisi taas huuliaan. Se alkoi nyt utkia katseellaan Ruusuksi esittäytynyttä naarasta .


Toinen muistutti kovasti Ruusua, uroksen entisestä laumasta. Mutta olisi mahdotonta törmätä siihen täällä.

"Selvä" Ruusu sanoi istahtaen lumeen. Ruusu nuuski toisen hajua, mutta se oli jotenkin erikoinen Ruusu ei tiennyt miten mutta se oli jotenkin erikoinen.
Ruusu antoi toisen tutkia itseään vain mulkoillen vain epäilevästi Naalia. Narttu ei ollut varma pitikö uroksen seurasta vai ei koska se oli jotenkin ahdistavaa Ruususta mutta tavallaan oli mukavaa välillä olla tutkittavan kohteena kun yleensä se oli Ruusu itse. Pian Ruusun mieleen alkoi tulla muistoja muistoja sen vanhasta laumasta, sitten Ruusu katsoi Naalia se se oli jotenkin tuttu. Ruusu puristi vain päätään ja ajatteli että ei se voinut olla se miksi sitä luuli.

Naali tuhahti hiljaa ja kävi istumaan lumeen. Se katseli pää kallellaan Ruusua ja heilautti häntänsä kevyesti ja liehahdellen.



Pian se jo nosti takamustaan ja kutsui narttua leikkiin. Toinen vaikutti kunnolliselta sudelta, joten olisi kai vain luotettava tähän, edes vähän. Toinen näytti tutulta, joten ehkä kaikki selviäisi leikin aikana.

(Lyhyt)

Naalin istahdettua Ruusukin alkoi rentoutua ja heilutti hieman häntäänsäkin.

Ruusu hieman epäröi ryhtyä leikkiin uroksen kanssa mutta suostui hetken mietittyään ja kävi leikki asennossa siteh se pypähteli edestakaisin Naalin ympärillä kunnes yhtäkkiä pysähtyi kuin tiili seinään. Ruusun rupesi miettimään erästä asiaa vaikka ei ollut aivan varma kanattiko sitä miettiä juuri nyt. Ruusu peristi päätään ja etsi katsellaan Naalia joka oli luultavasti jo liikku nut pois Ruusun edestä. Jos Naali olisi myös paikallaan Ruusu hyppäsisi kohti ja koitaisisi kaataa toisen kumoon lumeen.

Naali hyppelehti Ruusun mukana. Yhtäkkiä se hiipi hiljaa pienen kinoksen taakse ja katseli narttua. Nyt sillä oli mahdollisuus kaataa toinen. Uros teki pienen ponnistuksen ja hypähti päin Ruusua. Se tunsi ilmavirran korvissaan, ja se näki nartun. Sen tassut koskettivat Ruusua ja se ajatteli jo voittavansa.

Narttu huomasi uroksen mutta liian myöhään pian se makasi jo kyljellään maassa. Ruusu kierähti nopeasti ympäri ja nuosi ylös, pian se olikin jo hyökkäämässä Naalin kimpuun leikkisästi muristen. Ruusu ponisti ja lähestyi ilosta käsin nopeasti ja varmasti, Ruusu ei ollut kaukana joten onnistuminen oli aika varma. Ruusu kaataisi toisen lumeen kumoon miten vain.

Naali tunsi tassut vatsallaan ja se tömähti lumeen selälleen. Se naurahti ja nuolaisi toisen kirua kevyesti. Valkoturkki hivuttautui toisen alta ja loikkasi nyt lumiseen hankeen. Se kaivautui hieman syvemmälle kinokseen ja tapitti Ruusua kiiluvin silmin. Ruusun turkki oli kaunis ja sen silmät loistivat kuin timantit.

Ruusu tunsi nuolaisun kirstussaan ja hymyili vain vastaukseksi. Ruusu katseli huvituneena kun Naali kaivautui lumeen, Ruusu katsoi toista hetken ja lokkasi pian toisen viereen makaamaan. Naali oli mukavaa seuraa Ruusun mielestä. "Miksi katsot noin?" Ruusu kysyi ystävällisesti Naalilta ei kärkyisästi vaan iloisesti ja huvittuneesti.


(sori ei inspaa) :(

Valkoturkki naurahti ja avasi kitansa puhuakseen nartulle.

" Minulla vain sattuu olemaan tällainen kiilukatse " Se sanoi ja tapitti taas silmilään Ruusua. Toinen oli oikein mukava, mutta jokin toisessa oli kyllä tuttua. Joko Naali kuvitteli kaiken tai sitten Ruusu muistutti hyvinkin paljon edellistä laumalaistaan.

Ruusu vain katsoi Naalia iloisesti ja hymyili vain vastaukseksi. "oletko koskaan ollut alfana?" Pilvi kysyi Naalilta.
Naali oli hauska ja sen silmät kiiluivat kivasti.

(sori lyhyt)

Naali katsoi Ruusuun sen kysymyksen jälkeen.

" Olin entisessä laumassai Beta, mutta olin päästä alfaksi. Lähdin silti ennen sitä... " Valkoturkki sanoi. Se oli syntynyt laumaan luotto susille. Lopulta oli uros päässyt betaksi ja lopulta sille oltiin myöntämässä alfan asemaan. Kuitenkin oli Naali lähtenyt laumasta.


Sen siskopuoli oli saanut betan aseman lopulta kun Naali oli saamassa alfan paikan.

Ruusu kuunteli tarkasti toisen puhetta ja se halusi tietää lisää "Miksi lähdit laumasta? Tyttöäkö etsimään? Vai muuten vain onnea?" Ruusu uteli. Ruusu nousi istumaan ja katseli suoraan Naalia silmiin ei uhkaavasti vaan tietoa kavavalla tavalla.

(sori lyhyt)

Naali naurahti kevyesti Ruusun kysymyksille.

" Lähdin omasta tahdostani. Lauma oli ahdistava ja muutenkin minä tahdoin lähteä pois sieltä " Uros sanoi ja sen häntä viuhahteli vasemmalta oikealle. Se muisti vielä laumastaan joitakin muistoja. Sen vanhempian äänet, laumalaisten uskollisuuden. Ja taistelut. Silti lumassa oli ollut muutama susi joihin oli uros voinut luottaa. Kaksi narttua ja yksi uros.

Ukkonen, Ruusu, ja Vesi. Mustaturkkinen narttu, Vesi, oli ollut urokselle yksi tärkeimmistä tovereistaan. Ja nyt uros oli tavannut juuri saman nimisen nartun kuin sen edellinen ystävä oli ollut. Oliko kyse samasta laumasta vain vain sattumuksesta ??

Ruusu alkoi muistella ainavain enemmän vanhaa laumaansa se ajateli ystäviään ja monia muita se muisti paljon vanhastalaumasta, koska se oli Ruusulle tärkeä.
"selvä, entä muistatko alfasi nimen?" Ruusu kysyi. Ruusu muisti sen selvästi ja oli päättä nyt ettei unohtaisi sitä ikinä. Ruusu huomasi tuntevansa nuo kiilu silmät, mutta mistä mistä ne voisivat olla tutut. "Naali, Naali valkoturkki, Naali valkoturkki kiilusilmä." Ylättäen Ruusu tajusi että tuo, tuo susi sen edessä oli sen hyvä ystävä tai ainakin se oli aivan saman näköinen kiilusilmä.

(Ruusu sai muistot mieleensä XD)

Naalin korvt aktivoituivat Ruusun lausumista sanoista. "Naali valkoturkki kiilusilmä " Se oli uroksen koko nimi eikä sitä tuntenut kovinkaan moni.

" Entinen alfani !? Hah, sillä alfalla oli monta nimeä. Se ketale omisti monia nimiä suojautuakseen vihollisilta. Mutta pääasiassa se omisti nimen... " Naali sanoi, mutta sen piti vetää henkeä ennen kuin sanoisi loppuun.


"... Kotkankynsi " Naali snoi ja murahti hiljaa. Olipa naali saanut alfan pestin tuolta elukalta, mutta silti se vihasi sydämmessään sitä.

Ruusu kuunteli ja sen ilme kirkastui kuulessaan asioita sen vanhasta alfasta "Naali, me... me olimme samassa laumassa." Ruusu totesi ja hymyili ei se voinut enään olla sattumaakaan. "Minun alfani omisti paljon nimiä, mutta kotkankynsi oli se tärkein tai miksi sitä nyt voikaan kutsua" Ruusu jatkoi heti perään.
Ruusu astui askeleen taaksepäin ja kysyi hiljaa "enkös minä lähtenyt ennen sinua?" Ruusu katsoi urosta silmiin ja tunsi entistä peremin uroksen. "Naali valkoturkki kiilusilmä" narttu lausui hiljaa.

Naali katsi Ruusua häkeltyneenä. Se oli arvellut tätä ensi katseesta lähtien, mutta silti tämä oli pieni hämmennys. Ruusu ja Vesi olivat olleet Naalin tukena koko laumassaolon ajan. Silti oli narttu lähtenyt pois ennen valkoturkkia.


" Niin, taisimme olla. Ruusu... Tiesitkö että... Olit paras ystäväni ? " Uros sanoi ja kosketti kirsullaan toisen kirsua. Se oli kaivannut ystäviään koko ajan. Ukkonen, Ruusu, Vesi ja Naali... Neljä sutta, neljä toveria.

Oli kulunut aikaa laumasta lähdön jälkeen, mutta silti se muisti nuo kolme sutta. Ruusun-nuppu susitar, Tummaturkki Veden vartija sekä Ukkonen puhuri korva.

Ruusu ei vonut olla tuijottamasta Naalia, narttun poskelle tuli väkisin kyynel ja sen perään toinen... Ruusu itki, itki ilosta... viimein se oli löytänyt ystävänsä.
"niinkö? niinkö tosiaan luulin että... joku toinen olisi ollut paras ystäväsi." narttu sanoi itkun keskeltä se ei voinut mitään itkulleen se oli niin iloinen. Ruusu lipaisi urosta varovasti poskelle ja koitti rauhoittua. Ruusu muisti kuinka he kaikki neljä leikkivät kesäisin niityillä ja kedoilla. He olivat hyviä ystäviä ja he kaikki olivat vannoneet ettein koskaan unohtaisi toisiaan.
Naali valkotturkki kiilusilmä, Ukkoneen puhuri korva ja Tummaturkki vaden varita kaikki Ruusu muisti nyt kirkaasti kaikki kolme ja narttu itse... miten se oli voinut melkein unohtaa heidät. Ruusun silmät kostuivat uudestaan sitä etketti taas.

Naali nuolaisi kyyneleet Ruusun poskelta. Se oli muistellut ystäviään useasti, mutta ei ollut muistanut kuinkapaljon se niitä kaipasikin.


Ruusu,Ukkonen ja Vesi. Kolme ystävää joihin Naali oli aina saanut luottaa. Se oli kertonut niin murheensa, kuin surunsakkin näille susille ja vihdoinkin se oli löytänyt niistä yhden.

" Ruusu... Olen kaivannut sinua... " Valkoturkki sanoi ja lipsaisi toisen kuonoa.