Talviturkki Ruusuisella tiellä - loppu

Ruusu oli sanoin kuvailettoman onnellinen, narttu hymyili toisen nuolastessa sen kyyneleen pois. Ruusu tunsi vastanyt kuinka se oli kaivanut ystäviään ja jotain jolle kertoa murheet ja ilot ja aivan kaikki mitä olikin kerrottavaa.

Ruusu muisti kaiken mitä he olivat yhdessä kokeneet ja kaiken mitä olivat yhdessä jakaneet, aina luottavaisina kertoneet kaiken mieltä vaivaavasi. Ruusu ilo aina luottanut kaikkiin kolmeen mutta Naali ilo yksi tärkeimistä Ruusulle.

"Oi Naali minäkin sinua." Ruusu sanoi ja lipaisi varovasti uroksen kuonoa. "Olen kaivannut ja paljon" Ruusu jatkoi.

Naali hätkähti toisen lipaisusta, mutta hymähti vain tyynesti. Se katsoi Ruusun silmiin ja se muisti mitä se oli joskus tuntenut sitä kohtaan.

Naali oli koko laumassa olo ajan tuntenut jotakin syvää ja ihmeellistä Ruusua kohtaan.Siltikään se ei halunnut edetä tässä asiassa, sillä se oli vasta äskettäin tavannut nartun uudelleen. Ystävyys sai luvan riittää, ainakin toistaiseksi.

Ruusu tykkäsi tilanteen tunnelmasta ja näyttikin sen ihan huomaamattaan. Pian narttu kuitenkin hätkähti kuulessaan rasahduksen, Ruusu valpastui noeasti ja sen korvat menivät edestakaisin. Vaalea narttu näytti hermostuneelta se ei tiennyt mikä tai mitä lähistöllä oli.
Ruusu katsoi Naalia kysyvästi narttu ei nähnyt mikä heitä oli häirinnyt mutta se tiesi sen olevan aika lähellä.

(sori ei nyt ihan inspannut)

Valkoturkki höristi korviaan. Sen katse harhaili läpi Solan ja se yritti kuunnella ympäristöään. Mitä olisi tapahtumassa ?

" Pysy siinä Ruusu. Käyn katsomassa hieman " Naali sanoi ja lähti etenemään hitain askelin oikealle, ohti solan rajoja. Ei ääntäkään. Mitään ei kuulunut lähistöllä. Uros hengähti syvään, mutta pian raksahdus kuului uudelleen.

Narttua alkoi tosissaan hermostuttaa, se ei tiennyt mikä tai kuka heitä odottaisi pimeydessä.

"mutta..." narttu sanoi vaikka jäikin paikalleen Naalin lähdettyä se alkoi tuntea ahdistusta... siitä tuntui kuin sitä tarkailtaisiin. Ruusu toivoi ettei tässä olisi tappeleen tarvinnut ruveta koska se oli muutenkin tappeluiden jälkeen haavoilla ja naarmuilla. Narttu kuunteli tarkaan ympäristöä se ei tuntenut oloaan turvalliseksi, se koitti havaita kaikeilla aisteillaan tarkailian, mutta turhaan.

Pian se kuuli rasahduksen läheltään ja kääntyi salamana äänen suuntaan ja nielaisi kauhusta sitä pelotti, mutta ei näyttänyt sitä. Narttu pysyi vahvana ja tuijotti suuntaan josta ääni oli kuulunut, mikä ihme siellä on? Ruusu mietti ja ehdotteli ilvestä karhua ja toista sutta mutta... ei tullut yksi mieli syyteen, se voivain seisoa taistelu valmiina ja odottaa.

Naali oli saanut näköyhteyden liikkuvaan olioon jossakin aivan lähellä. Se murisi hiljaa ja alkoi lähestyä tätä ääntä.

Pian pensaasta juoksahtivat kolme kettua. Ne pitivät omituista, jopa sähinää muistuttavaa äänsä ja niiden turkki oli pörheä kuin piikkisika. Kettujen keltaiset hampaat irveilivät valkoturkkiselle urokselle.


" Te kirppuiset nulikat! Alkakaa lapittaa ! Kerätkää haisevat luunne täältä ennen kuin isken hampaani teidän nahkoihinne ja otan teistä päivän ateriani !!! " Naali huusi ja sen hampaat välähtivät. Punaisia pisaroita tipahti lumelle kun uros iski hampaansa kaikista vaaleimpaan kettuun. Kettu polo vinkui ja sähisi raivoisaan valkoturkin otteessa.

Ruusun huomatessa mistä oli kyse sitä iha hävetti ja se oli tosissaan suuttunut mukomille ketuille. Naalin napattua yhden suuhunsa Ruusu syöksyi toisen tummemman ketun kimpiin ja kävi samantie kiinni sen kurkkuun. Kettu vinkui kauhuissaan hetken ennen kuin kuoli, narttu tappoi tämän armotta, mutta kivottomimmin mitä osasi. Narttu päästi irti ja katsoi Naaliin ja etsi sitten katseellaan kolmatta kettua.

(sori ei inspaa)

Uros antoi vaalealle ketulle armollisen kuoleman iskun. Veltto ruumis mätkähti maahan valkoturkin jaloille ja sen turkki kiilsi verestä. Naali alkoi etsiä katseellaan kolmatta kettua, mutta liian myöhään. Keskikokoinen ketun ryökäle hyökkäsi kohti uroksen kasvoja.

" Grauuuuh !! " Kuului. Naalin silmä vuosi verta. Onneksi sentään silmä ei ollut puhjennut. Vain sen ympärille oli tullut haava joka vuosi. Nyt uros sai tarpeekseen ja kävi kiinni ketun selkään. Se ei antaisi toisen kuolla ihan heti, ensin se hieman leikkisi sillä. Kettua riepoteltiin ja heiteltiin kunnes se sai vihdoin kuoleman iskun kaulalleen.


" Inhottavia otuksia. Auuh ! " Naali huudahti kun pieni määrä verta oli valunut silmän sisään. Nyt valkoturkki räpytteli silmäänsä jota jomotti jumalattomasti.

Narttukin huomasi liian myöhään ja joutui vain katselemaan kauhuissaan kun Naalin silmä alkoi vuotaa verta, sen ilme oli kauhistuneen ja huolestuneen sekoitus.

Kun uros oli tappanut ketun narttu kysyi "Oletko kunossa? silmäsi näyttä aika pahalta." Sen ääni oli pelästynyt ja samalla huolestunut. Narttu katseli uroksen silmä kulmaa ja sen teki mieli nuolla haava puhtaaksi, mutta ei tiennyt halusiko uros sitä.

(sori ei keksi nyt tähän mitään.)

Naali piti silmäänsä kiinni.

" Äh, se on vain naarmu. Mutta sitä kyllä kirvelee jumalattomasti " Valkoturkki sanoi ja ähähti. Silmästä vuosi verta joten Naali ei voinut pitää sitä auki. Perhanan ketun ryökäleet Uros mietti.

((Sori lyhyt ))

narttu istahti alas ja koitti keksiä miten voisi auttaa ystäväänsä.

"Voisinko auttaa sinua mitenkään?" Ruusu kysyi ja katsoi uroksen vuotavaa silmää tai siis silmä kulmaa. NArttu vannoi jo mielessään että tappaa joka ikisen ketun joka sen tielle osuu, maksuna siitä mitä ketut teki Naalille.

(sori en keksinyt)

Naali hymähti hieman ja istahti itsekkin.

" Haluaisitko hieman puhdistaa haavaa ? Niiden saastaisten kettujen kynnet varmaankin olivat likaiset... " Uros murisi ja yritti avata silmäänsä. Silti se sattui aivan liikaa moiseen, joten Naali tyytyi pitämään silmänsä visusti suljettuna. Hieman samanlainen tilanne oli ollut kun se ja Ukkonen olivat olleet metsällä. Mutta silloin syynä oli ollut toinen susi.

" Ruusu... Mitä sinä tahdot elämältäsi ? " Urossanoi hieman hiljaisena. Se ei itse tiennyt lainkaan mitä haluta tai toivoa. Ainoa tarkoitus oli vain löytää ystävät.

Narttu nousi ylös je meni lähemmäs puhdistaakseen haavaa ja nuolisitä varovasti ettei vain satuttaisi Naalia, Nartun lämmin kieli lipoi toisen silmä kulmaa niin hellästi kuin osasi. Pian Ruusu olikin jo valmis ja sekin muisti kuinka Ukkonen ja Naali oli saanut pahoja hoovoja joutuessaan toisen suden hyökkäämisen kohteeksi. "Naali et ole ainoa joka on hieman naarmuilla" Narttu myönsi.

"minä tahdon vain onnelisuutta ja pentuja jalkoihini ja ainakin mukavan puolison taino mukavaa perhe elämää, tajuat kai" Narttu sanoi ja jatkoi pian "entä itse?" narttu ei oikein olisi halunut puhua noista asioista, mutta ei kieltäytynytkään olihan kuuntelia hänen uskollinen ystävä.

Naali vinkaisi matalalla äänellä kun Ruusu nuolaisi sen haavaa. Kuullessaan vastauksen ja uuden kysymyksen uros mietti hetken.

" Toivon elämältäni onnea, puolison ja ystäviä "

(( Sori lyhyt))

Ruusu hymyili ajatuksilleen ja sanoi ne sitten ääneen "meillä on samankaltaiset toiveet elämälle ja ystäviä sinulla tulee olemaan aina, siitä olen varmma" Ruusu sanoi hymyillen. Narttu tunsi kaiken niin hyväksi saadessaan olla läheisen ystävän kanssa. "Mitähän muille kuuluu?" Ruusu ajatteli ääneen se katsoi Naaliin ja koitti piirtää kuvan kahdesta muusta rakkaasta ystävästään, mutta se oli vaikeaaa kun Narttu ei ollut nähnyt heitä pitkään aikaan.

(sori en keksi)

Naali hymähti ja heilutteli valko-mustaa häntäänsä.


" Niinpä. Olisi mukavaa tavata Vesi ja Ukkonen taas pitkästä aikaa " Valkoturkki sanoi iloisesti ja nuolaisi huuliaan. Entinen lauma oli ollut se koti johon Naali olisi voinut jäädä, mutta silti se hylkäsi kaiken sen. Ystävänsä, perheensä... Siskonsa.

Narttu nuökkäsi vain Naalin sanoille. Ruusu huokaisi syvään ja näytti apealta sitä hermitti että hee joutuisivat eroamaan pian koska nartun pitäisi palata Vallan lauman alueelle ja saataisi joutua selittämään miksi nartussa tuoksui vieras uros.
Ruusu äkkäsi yhden asian ja päätti kokeilla sitä "Niin... sinulla ei tainda olla laumaa, vai?" Narttu aloitti. se tahtoi nyt kysyä urosta samaan laumaan, mutta se riipuisi myös Vallasta.

(lyhyt :(

Valkoturkki katsoi Ruusua hieman kyseenalaissti. Eikö asia ollut tullut jo selväksi kaksikon välillä ?¨


" Minnulla EI ole laumaa. Ei ryhmää, laumaa, pientä joukkoa tai Mitään ! " Naali sanoi hieman ärtyneesti. Olihan se itse halunnut tätä kaikkea, mutta se ei tiennyt tasan tarkkaan mitä halusi tai toivoi. Ainakin elämä oli kiittämisen arvoista, ja muutenkin.

Narttu huomasi heti että toinen ei olisi halunnut puhua tästä ja muuta.
"Ajatelin vain jos... olisit halunnut... tulla Vallan laumaan? Silloin olisimme taas samassa Laumassa" NArttu sanoi nopeasti ja hieman hermostuneesti, mutta silti ystävällisesti. Ruusu katsoi urosta syvälle silmiin ja odotti. Sen silmistä loisti toivo ja pyyntö, narttu halusi tosiaan jatkaa Naalin kanssa ystävinä samassa laumassa lopun elämäänsä.

Uros hätkähti kuullessaan ehdotuksen. Samassa laumassa Ruusun kanssa ? Ajatus kiehtoi valkoturkkia, mutta laumassa olisi taas tiukat säännöt ja rajoitteet. Semietti kaikkea hyvää laumassa kuten turva ja perhe.

" Ruusu... Olisin hyvin iloinen jos saisin olla samassa laumassa kanssasi..." Uros aloitti, rykäisi ja jatkoi; "... Mutta haluan elää yksin. Ainakin toistaiseki. Ilman lauman rajoitteita, sillä tahdon etsiä Veden ja Ukkosen. Anteeksi "

Naali luimisti korviaan, koska se varmaankin tuotti toiselle pienen pettymyksen. Olisihan ollut ihan mukavaa olla laumassa, mutta ei vielä.

narttu huokaisi syvään se oli tietenkin hieman pettynyt, mutta ymärsi toista silti.

"ymmärrän, ymmärrän sinua, mutta minun laumassa en ole kuulut mistään säänöistä ja miksi olisin täällä jos en saisi ylittää rajaa? ei meillä taida olla niin suuria sääntöjä kun muualla, mutta olen silti varautunut silittämään miksi olen niin kaukana ja kauan pois" narttu sanoi ja koitti ainakin kerran kääntää Naalin pään, mutta ei se eitä siihen pakotaisi.

Ruusu tunsi ystävänsä ja tiesi että tämä joskus vielä hakeutuisi laumaan, mutta niin kauan kuin Naali oli toisessa laumassa tai laumaton olisi Ruusun ajattava tämä pois lauman alueelta ja se narttua huolettikin eniten se ei halunut satuttaa ystäväänsä.
"mutta lupaathan olla pois vaikeuksista?" Narttu kysyi katse oli iloinen ja pirteä.

Naali nyökkäsi Ruusun sanojen jälkeen. Vallan lauma kuulosti lupaavalta, mutta ehkä silti joskus myöhemmin.

" Lupaan. Mutta nyt minun on lähdettävä. Nähdään taas pian... Ruusu " Valkoturkki sanoi ja hailautti häntäänsä. Kaksikko tulisi näkemään aivan varmasti jatkossa.


Tapaaminen oli opettanut urokselle että olisi vielä toivoa. Toivoa löytää Ukkonen ja Vesi.

"nähdään" Narttu sanoi ja kääntyi kohhti vallan reviiriä ja jolkotti poi päin, se kääntyi kuitenkin vielä Naaliinpäin ja heilautti häntäänsä iloisesti... pian se kääntyi pois ja jolkotti pois näkyvistä.
Ruusun mieli oli iloinen mutta silti haikea se ei olisi vielä halunnut lähteä, mutta sen oli pakko. Ruusun supieliä koristi kaunis hymy, se oli sanoin kuvailettoman iloinen ja onellinen tämän kohtaamisen jälkeen.

(Tämä taisi ola tässä? kiitos todella kivasta pelistä)

(( :3 Juu kiitti mukavasta pelistä ))