Kyyninen ja ystävällinen... eikun yksi kyyninen ja kaksi ystävällistä. - Loppu -

Uros meinasi toteuttaa suunnitelmansa, mutta sen oikea tassu estisen. Pyry ontui oikeaa etukäpäläänsä turaisuntakia, Pyry aloitti rauhan sovituksen "Jos jätät meidät kaksi rauhaan voimme lähteä tai ainakin minä lähden en tahdo tappaa itseäni jos ei ole pakko" Pyry ei olisi tahtonut usko että hävisi nartulle, mutta sen oli pakko niellä se ja jatkaa eteen päin.
Pyry pakitti kohti Heinää päättäväinen ilme kasvoillaan, mutta silti se oli suojeleva ja kunnioittava. Pyry ei ollut tyhmä ja alistui kun tilanne muutui sellaiseksi että se oli itse alakynessä.

(lyhyt)

'' Senkin vätys ! Olet onnekas että säästän henkesi! Muista ettet toista kertaa ala uhittelemaan ja alistut suosiolla! '' Kuolema räyhäsi perään, sen maine oli taas kasvanut. Kuolema ei ollut mukana rauhan sopimisessa, mutta se säästäisi tuon uroksen ainakin tämän päivän ajan. Olihan tuossa ollut rohkeutta kohdata narttu. Mutta olihan Kuolemakin saanut omat haavansa, jotka pahimmassa tapauksessa saattaisivat tulehtua. Naaras murahti vielä varoittavasti irvistyksen kera ja askelsi sitten pois, sen täytyisi levätä ainakin pari päivää niin että haavat umpeutuisivat kunnnolla.

'' Loukkaannuitko ?! '' Heinä huudahti jo kaukaa ja juoksahti kiireisesti Pyryä vastaan. Toisen nilkutuksen nähdessään mulkaisi mustaturkkisen nartun perään ja siirsi sitten katseensa toisen oikeaan etuseen '' Sattuiko pahastikkin? ''

"uros olisi voinut jatkaa jos sen kunto olisi ollut parempi mutta tuo NARTTU oli saanut pahaa jälkeä.
Pyry käänsi katseensa Heinään Kuoleman poistuttua, "ei tässä mitään kauhen pahaa käynyt, tärkeintä että sinä olet kunnossa" uros lausui ja huokaisi syvään. Uros nuolaisi oikeaa käpäläänsä, mutta sitä vihloi ilkeästi. Valko turkkia hävetti osaksi että hävisi nartulle, mutta uroksen mielestä tärkeitä oli ettein ruumiita tullut ja ettein Heinälle käynyt mitenkään.
Pyry alkoi rauhoittua ja sen häntä laski selkä rangan jatkoksi rennosti, sen karvatkin alkoi laskea urosken rauhoituttua.
"eh tuossa nartussa on puhtia en halua händä tuota enään, en ainakaan vahvimmillaan" Pyry sanoi mulkaisten Kuoleman perään vielä ja puristellen päätään. "tuolla nartulla ei tainnut olla helppo lapsuus tai silllä ei muuten menekovin hyvin, tuskin se muuten olisi noin ilkeä ja tyhmä" Pyry lausahti. Valko turkki nilkutti hieman lähemmäs Hienää ja istahti alas. Sen etusta kirveli, särki ja jomotti, nyt se toivoi että sillä olisi ollut lauma tai puoliso auttamassa sitä ja sen tassua, mutta ei urokselle ollut kumpaakaan. Sekä nyt lauma voisi olla vaikea saada koska Pyrystä ei olisi apua oikein missään ja yksin se tuskin selviäisi kauaa koska saalistuksesta ei tulisi juuri mitään kun kävelykin oli vaivalloista ja juoksusta ei pitäisi edes mainita.

'' Voi elämän kevät... '' Huokaisi naaras syvään ja katseli vielä hetken uroksen etusta.

'' Kyllä sen olisi pitänyt kuolla. '' Naaras manasi ja murahti turhaantuneena.

// Ähöm ei inspistä. //

Pyryn oli pakko alistua kohtaloonsa ja koittaa pärjätä elämässään tai kuolla.
"nooh, ei ole minun tapaista ottaa ketään hengiltä, mutta tämä tapaus on poikkeus... olisin mielelläni tappanut tuon nartun rotiskon. Mutta, koipeni ei vain olisi kestänyt sitä."
Uros uppoiutui omiin ajatuksiinsa *kuinka minunkin käy? kai minä vielä kuolen nälkään tai johonkin..... mutta minä en luovuta niin kauan kuin minussa henki kulkee!* uros huudahti itselleen milessän.

((sama täällä))

'' Kyllä sinä selviät ... '' Heinä murahti jälkeenpäin vaimeasti ja vaipui myös mietteisiinsä.

Sen ja Karun olisi aika jo tavata... mutta Karusta ei ollut kuulunut aikoihin, olikohan uros lähtenyt koko laaksosta? Ei kai, Heinä ei uskoisi että Karu jättäisi sen yksin.

"miten on puolisosi laita, siis jos sinulla sellainen on?" Uros kysyi se halusi kääntää ouheen johonkin toisaalle ettei sen koipea koko ajan voivoteltaisi.
Pyry mietti samalla itseään *kuka tälläisen uroksen joka on itsentä loukannut, niin kuka otaisi selaisen laumaansa?* Uros koitti keksiä jotain ja tulee koittamaan jotain miten pääsisi laumaan tai saisi hyvän ystävän tai rakkaan.

(lyhyt)

'' Ei minulla ole... '' Heinän mieleen palautui samassa Tulisilmä, uros oli ollut mukava ja sillä oli esiintynyt tunteita Heinää kohtaan.

Naaras liukui tuhahtaen makuulle ja silmäili maisemaa turhaantuneena johon Kuolema oli hävinnyt. Heinää tosin pelotti tuo vieras naaras, mutta se ei halunnut näyttää sitä. Siitä oltiin koulutettu stradeginen taistelija jonka ei suotu pelkäävän mitään, mutta Heinällä oli herkemmät tunteensa kuin veljellään.

Uros nyökäsi nartulle vastaukseksi eikä kysynyt siitä sen enenpää.

Pyry ei enään halunnut ajatella vierasta narttua vaan koittaa jatkaa eteenpäin ja tervehtyä. Valko turkki istui ja koitti keksiä jotain puhuttavaa.
"jos sinulla on kysyttävää niin kysy, koitan sitten vastata parhaani mukaan" Uros tahtoi että molemmat kertoisivat hieman itsestään ja samalla heistä voisi tulla ystäviä.

'' Kerro jotain itsestäsi. En halua että istumme tässä tuiki tuntemattomina. '' Tuhahti naaras vielä perään ja risti etusensa.

Naaras höristi korviaan kohti puskia kun sieltä lähti pari lintua ilmaan ja laskeutuivat lähimmän puun karkeapintaiselle oksalle, sirkuttelivat keväisiä sulosointujaan ja Heinä nautti selvästi niistä. Mutta aikanaan rupeaisi lintujen sirkuttelu käymään hermoillekin.

"niin en minäkään tahdo olla tuiki tuntemattomana." uros aloitti mietti hetken ja aloitti sitten "no... minä pidän sinun kaltaisista susista ja pennut on ihan kivoja ja lauma on arvokas ja minä pidän susista jotka ovat valmiita kuolemaan alfansa edestä. Minä pidän myös luotettavista ja uskollisista ja kunnon ystävistä" Pyry kertoi, se tosin oli hieman huono kerotmaan itsestään.
"Kun taas inhoan tuon äskeisen nartun kaltaisia susia ja muutenkin ilkeitä ja pettureita, en voisi sietää susia joihin ei voi luottaa tai he ei vät osaa käyttää päätään sen verran että ajatelisivat miltä muista tuntuu." Valko turkki jatkoi.
"minä arvosta oikeita ystäviä ja olen huomannut ne elämäni aika tärkeinäksi asiaksi aina lauman rinnalla. Elämältäni minä toivon onnellisuutta ja laumaa, ehkä joskus perhettä. entä sinä?" Uros kysyi vielä lopuksi ja käänsi katseensa narttuun.

'' Noh, minä pidän sisukkaista ja periksi antamattomista susista joilla on silti järkeä ja jalat maassa. Susista jotka arvostavat elämäänsä ja muiden elämää, tosin minusta on koulutettu armoton tappaja monin puolin ja siksi arvostankin elämää, mutta vain omaani. '' Naaras piti pienen tauon ja vilkaisi silmäkulmastaan urosta.

'' Minä en kuolisi alfani puolesta, en pidä ajatuksesta vastaanottaa käskyjä ylemmältä taholta. Ystävät ovat minulle tärkeitä mutta selviän hyvin yksin. Lauman kanssa epäröin koska ahdistun helposti suuressa porukassa. '' Naaras jätti loput kertomatta, oli seikkoja ja asioita joita uroksen ei tarvinnut tietää. Tai suorastaan sanoen senlaisia jotka Heinä piti visusti salassa, se ei avautunut kaikille.

Uros kuunteli hiljaa ja anta en toisen puhua. Uros pohti olisiko se voinut kertoa vielä jotain, mutta päätti pitää loput omana tietonaan.
nartun puhuttua uros koitti laskea käpälänsä maahan mutta sitä kirpaisi kovasti ja uros vingahti hiljaa. Pyry huokaisi ja toteisi mielessään tassun olevan murtunut, niin Pyry pitisen ilmassa ja pitisen silti rentona. Jälleen uros voivoteli itseään ja puruisteli päätään toivottomana.
"muuten oletko jossain laumassa?" uros kysyi katsoen Hienää silmiin.

(lyhyt)

'' En. '' Heinä luuli että uros olisi tiennyt vastauksen Heinän kertoman perusteella, mutta toisin kävi.

Naaras oikoi etusiaan hieman ja murahti sitten pariin otteeseen. '' Entä sinä? '' Sai se kysytyksi ennenkuin suuri haukotus karkasi tylsistyneesti sen suusta ja naaras painoi päätänsä vasten kylmää lunta, tosin silmäillen kokoajan maisemaa.

"niin anteeksi kerroit jo mutta erikoisella tavalla" uros sanoi tyynesti.

"en tulin juuri enkä ole kerinnyt mihinkään laumaan, enkä ole tavannut muitakuin sinut ja sen ilkiön" uros vastasi ja käänsi katseensa maisemaan ja vilkuisi välillä ympärilleeen.

//lyhyt//

'' Vai niin vai niin. '' Naaras lisäsi sitten ennenkuin uros ehti vastata kysymykseen.

Naaraan katse tiukkeni kun uros vastasi kysymykseen. Sen muistiin porautui Hiekan ja sen eroaminen laaksoon saavuttua, veli oli ollut mukava silloine aikoineen mutta se oli muuttunut kamalasti laaksoon tultuaan. '' Sinä kuolet jos tapaat sen nartun vielä. '' Kun ei muuta puheenaihetta ollut. Sanahti Heinä sitten näin. Kumpikaan tosin ei tiedä mitä Kuolema juonittelee.

Pyryä alkoi houkuttaa nartun tuoksu aina vain enemän, mutta se taisteli tiukasti sitä vastaa.

"siinä olet oikeassa, enkä minä todellakaan halua tavata koko sutta en edes kuolleena" Pyry vastasi ja tuhahti vielä sanojensa perään. Pyry tunsi luissaan että se vieras narttu vielä palaisi ja uhkaisi tappaa Pyryn.

//lyhyt ): //

'' Hmh... en minäkään välittäisi olla sen nartun kohteena. Ei olisi sen jahtaamalla sudella hääppönen elämä, paetessaan saisi varmaan henkisiä vikoja ja traumoja. '' Naaras päätteli viisaasti ja siirsi katseensa sitten Pyryyn.

Jos Pyry uskaltaisikin menettää itsehillintänsä ei narttu menisi takuuseen siitä mitä tekisi, sen hyvinvointi oli ykkösenä arvojärjestyksessä. Ainakin Heinän mielestä. Tosin olihan Pyry mukava muttei se koskaan menisi oman henkikullan edelle, ei sitten millään niin kauvan kuin nartussa henki kulkisi.

"puhut asiaa, sääli niitä susia jotka tuon vielä joutuvat kohtaamaan tai ovat jo kohdanneet" Pyry lausahti ja koitti olla ajattelematta nartun tuoksua ja koittaa pitää itsensä rauhallisena. Pyry tuhahti nouten ylös ja askelsi muutaman askeleen pois päin nartusta.

(lyhyt)

Heinä vilkaisi urosta kun se siirtyi kauvemmaksi. Tehkööt mitä haluaa. Tummia viiksikarvojaan naaras nuolaisia ja keväinen tuulenpuuska iski sen kasvoja vasten. Viilentävän tuulen ansiosta ummisti narttu hetkeksi silmänsä, kun jo tuuli muutti suuntaansa.

'' Toivottavasti kesästä ei tule liian kuuma. '' Heinä yritti aloittaa taas keskustelua hetken hiljaisuuden jälkeen.

Pyry alkoi kyllästyä istumiseen ja jutusteluun, mutta ei he voineet oikein muutakaan tehdä juoksujen vuoksi. Pyry kävi makuulle ja katseli taas Hienää kiiluvin ruskein silmin.

"niin liian kuumat kesät ovat vain... liian kuumia" uros sanoi ja laski päänsä maahan tassuje väliin.

'' Täytyy maata vain varjossa vaikka olisi voinut olla vaikkapa hankkimassa itselleen ravintoa. '' Naaraskin laskeutui makuulteen ja urahti epätyytyväisenä. '' Nuoremmatkin, vaikka pennut niin eivät voisi riehua '' Naaras murehti tulevaa kesää liikaa ja nyt painautui ajatuksiinsa täysin. Mitäköhän Tulisilmälle kuului? Oliko uros jo löytänyt puolisonsa? Heinän piti käydä tapaamassa Karua, mutta uroksesta ei ollut kuulunut mitään erikoista, ihan niinkuin se olisi hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

' Epämukavaa ' toisti Heinä mielessään ja nousi sitten jalkeille rivakkaasti. Pudisti päätään ja otti askelia jonnekin suuntaan missä maisema näytti lupaavalta, sitten se pysähtyi. '' Minä taidan pikapuoliin lähteä. ''

// Peli taitaa olla kohta loppu ? //

Pyry upoutui myös hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
"niin minäkin taidan jatkaa matkaani jotta löytäisin lauman tai jotain suojaa etten kuole nälkään." uros lausahti ja nousi hieman vaivalloisesti ylös ja ontui pois päin. "oli kiva tavata Heinä" uros lausahti vielä ja jatkoi matkaa pois.

// jep, jos lopetetaan tähän, kiitos mieleskiitoisesta pelistä//

// Kyllä kyllä, kiitos pelistä. //

Heinä lähtikin nyt reippaampaan tahtiin jonnekin, sillä oli nyt päämääränä etsiä Tulisilmä tassuihinsa.
Naaraan tahti kiristyi entisestään kunnes se eteni laukka-askelin.