Elämä ei aina vie voittoa

tuhkanharmaa varsin kookas ja pyöreäkin uros Sumu oli elänyt Ovelan laumassa varsin maittavaa elämää tytyväisenä ja onnellisena. Kaikk iei kuitenkaan aina mennyt kuten halusi. ikäväksene sumu oli todennut että ei ollut täysin terve. kevään mittaan herran hengitys oli ryhtyynt rahisemaan ja nyt kuntokin oli huonotunut huomattavasti. harmaa turkki astli laiskan ja vaivaloisen oloisena pitkin pesiä vaivautunut ilme kasvoillaan. se ei halunnut olla taakaksi laumalleen mutta tiesi ettei siitä enää laumalle paljoa hyötyäkään ollut. Ikääkään sumulal ei paljoa ollut mutta tyytyväisyyttään se oli osoittanut laumalleen kaiknip uolin. se piti luamasta ja sen väestä hyvin paljon.
Oli sumun aika jättää lauma sen se tiesi itsekkin.
Sumu lliikehti vaiteliaasti opis pesiltä yksinäisyyteen. Pitkänä herramme ei jaksanut kulkea kun hengityksenä krohisi ikävästi ja kuntokin antoi periksi. Sumun matka teki loppuaan kookas uros laskeutui pusikoiden lomaan jotka pilksitivät sulaneen lumen alta näyttäen turvalliselta paiaklta. Sumun lakseuduttua lepämään viiemistä kertaa se sulki silmänsä ja tuhahti kevyseti laksien päänäs kopipien väliin hengittäen yhä raskaasti jopa kivuliaaksi.
meni pitkänä kun sumu tunsi kipua sisuskaluissaan ja tiesi loppunsa tuleen. Herramme vetäisi syvään henkeä ja puuskahti päälle pitäen silmänsä ummessa yrittäen rentoutua. monesti saattoi paniikki vallata hukaksen tässä tilassa mtuta usmu joka oli rento eläin kaikni puolin antoi luonno valita tien itselleen.
Niin Sumu jätti jälkensä ovelan laumaan viimeisen hengen vetonsa raikkaaseen ilmaan päästen täten susien taivaaseen ikusieen rauhaan ja kviuttomaan tilaan.