Onnettaren suosiossa? -Loppunut-

[ F.FWolf and Kyy.. Myöhemmin Mex ja Valta. Meniköhän nyt oikein.. Korjatkaa jos olen väärässä. ]

Hohto ja Muisto olivat harhautuneet laakson ulkopuolella olevaan aarnimetsään. Kaksikko kulki tutussa muodostelmassaan: Hohto edellä ja Muisto perässä.
"Hmph. Minähän sanoin, ettei olisi kannattanut tulla tänne... Me olemme jo laakson ulkopuolella... Ei täällä voi tietää, mitä vastaan voi tulla..." Muisto vikisi. Se olisi halunnut pysyä turvallisen Laakson suojissa, eikä lähteä vaeltelemaan minne sattuu. Muisto kulki kyyryssä ja valmiina pinkomaan karkuun, jos joku hyökkäisi yllättäen. Vaikka nuori uros luottikin siskonsa suojeluun, ei Hohtokaan mahtaisi mitään karhulle. Siitä oli jo aikaa, kun he olivat viimeksi astuneet ulos laaksosta.

Hohto tyytyi murahtamaan pienesti. Se ei halunnut myöntää, että hän oli kerrankin ollut väärässä. Paikka kuhisi ties minkälaisia vaaroja, eikä Hohto halunnut ottaa selvää, mitä ne kaikki olivat. Nyt se kulki valppaana ja ryhti suorana, yrittäen näyttää mahdollisimman suurelta. Ehkä jotkut suostuisivat jättämään heidät rauhaan jo pelkästään näkemällä hänet.

"Nyt pidetään miettimistauko..." Hohto määräsi ja istahti yllättäen. Narttu piti edelleen ympäristöään tarkasti silmällä. "Olisi varmaan parasta kääntyä nyt takaisin..." Se pohti puoli ääneen ja katsahti veljeensä.

Kyy oli matkannut ja kuunnellut metsien huhuja ja tuoksuja kuten normaaliin tapaansa. Hän katsoi ympärilleen ja pian huomasi ilman kirkkaudesta päätellen
olevansa jossain muualla. Hän painoi kulmiansa ja tarkkaili.

Kyy huomasi myöskin jonkun läsnäolon. Mustaturkkinen kyyristyi ja matalalla profiilillaan alkoi hiipua lähemmäs ja lähemmäs kohti näitä mitä lie ne nyt olivatkaan. Kyy oli enään vain viiden metrin päässä kahdesta hukkasesta. Tämä tahtoi olla varma että niillä ei olisi mitään tätä vastaan joten,

"Keitä olette? Mitä teette täällä?" Kyy sanoi pelottavan matalalla äänellä noustessaan kanervien ja pusikoiden lomasta.

Muisto oli hypätä nahoistaan ja Hohto nousi kiireesti seisomaan, kun yhtäkkiä heidän takaa kuului pelottava ääni.
Hohto oli välittömästi valmis puolustautumaan. "Eikö sinun pitäisi ensin esittäytyä, ennenkuin alat kyselemään muiden nimiä?" Hohto töksäytti. Se ei pitänyt tavasta, jolla toinen puhutteli heitä.
"O-olemmeko reviirilläsi? Olemme todella pahoillamme, että tunkeuduimme tänne. Emme tienneet, että se oli jo jonkun..." Muisto alkoi latelemaan välittömästi häntä koipien välissä. Haukan rajarikkomus oli vielä voimakkaana mielenpäällä, eikä Muisto halunnut kokea samaa heti uudelleen.

Kyy vain katsoi kaksikkoa ja tämä nosti toista kulmaansa.Hetken hiljaisuuden jälkeen "Hmmph..Olen Kyy." se sanoi ja lähti kävelemään. Se käveli aivan nuorien eteen ja aikoi kävellä heidän lävitseen.
Mutta mitenköhän kaksikko siihen suhtautuu..?

Vitivalkea VAlta oli saapunut mahdollsielle reviirialuelleen ihan vain tarkistamaan miltä se näytti enennkuin toisi laumansa sinne. Tokikaan kyse ei olltu siitä etteikö se luottaisi kertomuksiin joita luamalaiset olivat sille kertoneet. Teinekin herra halusi ottaa tise asiasta selvää. Valta asteli pitkin metsän uusia tuoksuja. SE haisoti paikalla yllättävän monenkin suden läsnä olon. sen sijaan VAlta ei ottanut vihakseen vaan lempein aattein se lähti kulkemaan kohti näitä susia hittaasti lämpimin elein. Eihän se voinut olla varma siitä mahtoiko tämä reviiri kuulua jollekkulle heistä.

Hohdolla veri kiehahti, kun toinen esittäytyi hyvin välinpitämättömästi. Muisto taas rentoutui, koska toinen olisi jo sanonut sanottavansa, jos tämä olisi hänen reviiriään. Kyyn yrittäessä mennä eidän lävitseen, Hohto astui toisen eteen. Toinen voisi rauhassa kiertää heidät, mutta heidän läpi tämä ei astuisi. Toisen kimppuun hyökkääminen olisi lastenleikkiä.

"On siinäkin. Ensin vaatii tietoja ja sitten vielä häipyy, kuin ei mitään. Millainen susi vain häipyy pelkän kyselyn jälkeen. Etkä edes saanut vastausta kysymyksiisi." Hohto sanoi pieni virne naamallaan.

Yhtäkkiä kaksikon kuonoon kantautui uuden suden haju, joka voimistui voimistumistaan. Se sai sisarukset valpastumaan uudelleen. Hohdollekkin oli nyt aivan sama, mitä Kyy tekisi.

Kyy ei välittänyt koska se halusi kysymyksillään vain varmistaa että nämä kaksi wivät olisi pian tämän tiellään, mutta niin taisi käydä kirjaimellisesti. Hukka ärähti matalasti "Poistu tieltäni. Et olisi vastannut kuitenkaan." Sitten uros hypähti nokkelasti nartun ylitse ja lähti kävelemään kohti tätä vieraan hukan hajua.

Valta ei kuullut tositen sanoja mutta oli aistivinaan jotain pientä kinan puoleista. Valta ei itse pitänyt kinaamiesta saatikka turhista yhteen otoista ja tetnekin se halusi tietää miksi nämä sudet kinasivat aarnio metsällä. Ja VAlta kun halusi reviirikseen tyystin turvallisen alueen jossa se ei halua nähdä tappeluita. nämä sudet eivät kuitenkaan olleet hänen laumalaisiaan. " Anteeksi arvon vieraat, mutta miksi kinaatte keskellä päivää nähtävästi turhasta ? " Valta lausahti arvokkaasti. Valkean alfan ääni oli kantava ja ruumi kaikin puolin kookas ja suurikokoinen susi hukka katsoi kellertävän ruskeilla silmillään mutia susia jotka kinasivat keskenään.

"Olisin vastannut, jos et olisi ollut noin tympeä." Hohto vastasi. Hänellä ei ollut aikomusta siirtyä toisen edestä, joten oli mitä parempi, että toinen päätti hypätä yli. Tosin, taisi Kyyllä olla energiaa vaikka muille jakaa, kun ei voinut vain kiertää, vaan täytyi ihan hypätä.

Yhtäkkiä paikalle saapui valkea, suuri susi, minkä sisarukset olivat haistaneet. Kylläpä sudet olivat uteliaita täälläpäin, mutta sen lisäksi vielä tökeröjäkin. Mistä toinen tietäisi, että kina oli turha. Sitäpaitsi, oliko heillä edes kinaa? Mitä koko asia edes kuului suurelle sudelle. Hohto alkoi todella ärsyyntyä. Muistokin huomasi tämän ja tökkäisi siskoaan varovasti rauhoittaakseen tämän.
"Ei meillä mitään kinaa ole. Vain pieniä erimielisyyksiä..." Muisto vastasi varovasti. Riitaa valkean suden kanssa he viimesenä halusivat.

Kyykin hämmentyi valkean suden sanoja ja kääntyi katsomaan puhuvia nuorukaisia. " Hmph..Miten tämä kuuluu sinulle? " se sanoi taas matalasti ja tuijotti sitten aivan hiljaa tätä valkoturkkista hukkaa.

Nuorukaiset olivat nyt Kyyn takana. Yleensä jos kyseessä olisi ollut pelkkä uros hukka niin tämä olisi jo poistunut tieltä, mutta koska kyseessä oli ensinnäkin nuoret hukat ja toiseksikin toinen heistä oli narttu niin tämä pysytteli heidän edellään vain turvallisuuden vuoksi. Kyy ei ole paha hän on vain hiljainen ja useinmiten selittämätön. Monet eivät vieläkään tunne Kyytä vaikka olisivat asuneet tämän kanssa koko tämän nuoruuden aikana. Joten ei ihme että nuoret "ärsyyntyivät" niin äkkiä.

Kyy alkoi piahkoin huomata tämän valkoturkin mahdikkaasta olemuksesta ja kielenkäytöstä että hukka oli pakosti jonkin lauman alfa tai beta. Saattaa olla että Kyyllä tulee vielä kohta kysyttävää...mutta mitä?

VAlta kun arvosti kaiken kaikkiaan rauhaa ja rakkautta se tuhahti tyytymättömästi kolmikolle. Järejttömän röyhkeä äkäytöstä valta herra nmielestä. uros piti katseensa tiukasti kyyssä joka o li nyt lhinnä valtaa " Kyllä minä mielläni olisin tietoinen millaisista susista saatan saada vastusta mikäli tämä on jonkun teidän reviiriänne. Olen VAlta ja tutkailen praaiakaa luamlleni sopivaa reviiriä. " Se puhui yhäkin ystävälliseen sävyyn vaikka islle olikin puhutta epäkunnioittavasti mutat koska valta oli valta ja aivan oman laatuisensa otus se ei olltu asiasta moksiksaan saatikka näyttänyt sitä ulkopuolelle. se tarkkaili tilanetta mystisellä rauhallisuudella ja kaikni puolin tyynellä olemuksella,

"Olen Muisto." Uros esittäytyi häntä pienesti heilahtaen. "Hohto." Narttu esittäytyi lyhyesti ja ytimekkäästi. "Vai että etsit laumallesi reviiriä? Kukaan meistä kolmesta ei omista tätä maata." Hohto jatkoi ja katsoi hieman happamasti Kyytä. Vallaksi esittäytynyttä sutta kohtaan se ei enään ollut niin nyrpeä. Tämä sentään vaikutti sittenkin järkevältä sudelta, vaikka alku olikin ollut kankea. Eikä Hohto olisi edes halunnu asettua Valtaa vastaan. "Pidä hyvänäsi vain, meidän paikkamme on muutenkin laaksossa..." Hohto sanoi ja naurahti pienesti. He olisivat turvassa, kun eivät olisi suuren suden tiellä. "Onko laumasi jo suuri? Eikö se olisi aika hankalaa pitää kaikkia silmällä, kun ei ole reviiriä?" Muisto kysyi.

Kyy kuunteli ja tuhahti ilkeästi Hohdon puhuvan tämän puolesta..nojaa hukka puhuu muutenkin niin vähän joten eiköhän se olisi ollut muutenkin sanomassa samaa. Uros sai atteen ja otti tilaisuuden hyväkseen. " Onko laumassanne tilaa vielä? Minä olen laumaton ja olen etsinyt laumaa jo muutenkin. Anteeksi töykeä ensivaikutela, luulin sinun tulevan vain paha mielessä. Olen Kyy. " Mustaturkki yritti sanoa kaiken hyvin äkkiä sillä puhuminen ei yleensäkkään ollut hänen heiniään.

Nyt tämä mustaturkki väisti ja istahti kauemmas jotta Hohto ja Muisto voisivat myöskin sanoa sanottavansa niin ettei heidän tarvitsisi toljottaa Kyytä takaapäin katsottuna.

valta naurahti toisten puheisiin. " Laumassani on reilu kymmenen jäsentä enkä oel niin kiihkeä alfa että halusini jokaisen pysyttelevän yhtenään rinnallani. Laumalaiset tietävät säännöt ja elävät niiden mukaan ja toistaiseksi kun reviiriä ei ole he kulkevat ryhminä ja kun on aika löytää reviiri jolloin laumalaiset saavat paikan jossa elää turvalliseti. " Se vastasi ensin mäiseen kysymykseen tyyenn rauhallisesti. Kun kyy suvaitsi väistyä ja istahti jopa paikalleen ja esittäytyikin valta piti ryhtinsä suorana ja katsoi tuota msutaa hukkaa. " Tokihan luamassani tilaa on mutta sen verran minä vaadin laumalisteni ottamiseen että kertoisit itsetäsi jotian. En ota jokaista vastaan tulevgaa joukooni koska en millänä voi tietää milalisesta olosuhteista hukat tänen tulevat ja mistä voisinkaan tietää mahdatteko kuulua Ovelan, Varvun tai haukan laumaan jo ennestään. Minun laumani tulee elämänä laakson ulkopuoella sillä laaksossa ei oel tilaa enää neljännelle laumalle ja ymmärrän moitteettomasti laumatotmien susien elintilan kuihtumista joten heitäkni ajatellen siirryn mielelläni laakson ulkopuoelle. ja toistaiseksi tämä metsä kiehtoo minua varsinaisetsi. " VAlta selosti sitten kylle siirtäen katseensa lopulta muhin läsnäolioihin.

Muisto ja Hohto kuuntelivat Vallan selitystä. Kuulosti järkevältä, mutta jotenkin... monimutkaiselta. Vallan vielä ottaessa muiden laumojen alfat puheeksi, Hohto tuhahti.
"Haukka tai paremminkin hänen laumansa hääti meidät rajoilta. Olisimme vain lainanneet hiukan ruokaa, mutta he eivät pitäneet ajatuksesta.. Niillä olisi ollut sitä vaikka kuinka paljon!" Muisto totesi pentumaiseen tapaansa. Se ajatteli asiat joskus hiukan yksikertaisesti, mutta se itse taas ajatteli muiden ajattelevan liian monimutkaisesti. Hohto tyytyi vain ravistelemaan päätään veljensä kommentille.

Vallan puhuessa laumattomien pienten alueiden supistumisesta, kaksikko tiesi, että toinen puhui totta. He olivat saaneet laumattomina huomata, kuinka jonkun reviirin raja tuli yllättäen vastaan. Kohta ei olisi laumattomilla ollenkaan tilaa, kun laumat olisivat vallanneet koko laakson. Tämä oli myös yksi syy, miksi he halusivat liittyä johonkin suureen ja vankkaan laumaan. "Tuossa tarvitaan jo aika paljon luottamusta..." Hohto kommentoi Vallan lauma järjestelmää.

Hukka kuunteli paikallaan kuin patsas kunnes olisi ´hiljaista pienen hiljaisuuden kuitenkin saman tien pilasi Kyy puhuessaan. " Selvä..jos vaaditte. Olen pohjois-Amerikan harmaasusi ja olen ollut laumaton sitten täytettyäni vuoden.Minusta olisi hyötyä kenties saalistukseen, taistoihin muita laumoja vastaan, jos sellaisia tulee ja olen hyvin suojelevainen joten voin vannoa että laumalaisesi ovat turvassa.Nojaa moni muukin sen varmaan takaa, mutta kuitenkin."

Kyy pysyi taas aivan hiljaa ja odotti valkoturkin reaktiota.

Valta kallsiti pääkoppansa kohti Hohtoa joka puhui. " niinhän se vaatii ja sitä minä toivonkin jokaiselta jäseneltäni. Luottamsu on laumalaisteni perusta. Kasaan laumani luottamuskella enkä siksi ota jokaista vastaan tulevaa sutta joukkooni. toki luottamuskeni saavutetaan pitkän tuntemisen mukaan mutta pettureita ei laumassani hyvällä katsota sen tietää jokainen. " Valta puheli sitten ja siirsi katseensa pian Kyyhyn ja näytti hivenne mietteliäältä. toinen oli varsin äkkipikainen mutta luamssa tarvittiin voimakasta tahtoa ja lujuutta juruikin enen nreviirin valtausta " Hyäväksyn sinut joukkooni, mkunhan teidät että olet uusimpia joukoissa ja tulen vaatimaan peintä testi aikaa kanssasi kuten olen tähän asti tehnyt muillekin. juru isen takia että et pääsisi valehtelemaan minule. Täm äei suinkaan tarkoita sitä ettäkö epäilisin sinua tai teitä mutiakaan mutta se on vain rituaali ja sihie n on opittava. " valta puheli ystävällsiesti. ja hiljeni sitten

Muisto ja Hohto kuuntelivat kuinka Valta selosti vastauksensa. Kuulosati hyvin samalta, kuin normaalissakin laumassa. Ainoa ero oli, että laumaa oli hankalampi kontrolloida. Vaikka luottamus kaikkiin olisi hyvä, tietoja sun muuta oli taatusti hankala välittää kaikille laumalaisille.

Kaksikko kuunteli Kyyn kertomusta itsestään. Toinen aikoi siis liittyä tuohon laumaan. Jaa-a onnea vain hänelle. Kaksikolla ei ollut aikomusta liittyä Vallan laumaan, vaikka vaalea susi vaikuttikin erittäin viisaalta johtajalta. He tarvitsivat lauman, jolla oli ollut varma reviiri jo jonkin aikaa. Moneenko laumaan he tulisivat vielä törmäämään, ennekuin sopiva sattuisi kohdalle. Vallan ja Haukan laumat eivät olleet heille sopivia.

Kyy kuunteli ja vastasi " Kiitos. Lupaan hyväksyä rituaalin ja toivon jatkossa että tiemme tasoittuisivat niin että olisin jo normaali ja luotettava lauman jäsen, mutta minä kiitän siltä teitä että saan olla osana laumaasi. "
" Jos salitte niin lähden nyt pois, mutta tulen laumanne rajoille ennen auringon laskettua. " Sillä aikaa kun Kyy odotti Vallan vastausta niin...


Myrkky oli saapunut paikalle alfansa luo.
Narttu läähätti ja jolkotti loppumatkan alfansa etten. Tämä tuli aivan Kyyn viereen ja sanoi häntäänsä heiluttaen. " Valta. Minä onnistuin! Pääsin Haukan laumasta ilman epäilyksiä...Missä Tuho mahtaa olla?"

((Anteeksi sekasorto ja lyhyys-_-))

Valta katsahti kaksikkoon jotka näyttivät epäröivän vallan tapaa johtaa luamaa joten alfa otti itse asiaksi selostaa hieman lisää. " Tietenkin lauman kasassap itäminen on vakaata tälläisessä tilanteessa, mutta enpä minä näe tarpeellista vangita hetiä ryhmään enennkuin reviiri olisi vallattu. asiat teinekin muuttuvat toisin kun vakiintunut reviiri löytyy ja jokainen pääsee asettumaan. " Valta lausahti ja katsahti sitten kyyhyn joka kertoi posituvansa paikalta valta nyökkäsi tuolle " teemme näin " matalan äänen saattelemana pian hengäsynyt narttu saapui paikalle.
Kas Valta olikni odottanut neidon saapumista ja tuo kyseli oitis Tuhon olin paikkaa. " Hienoa, mitä Haukka sanoi eromiseesi ? " Se kysäisi sitten ja hetken hiljaisuuden jälkeen se kohensi ryhtiään ja istahti alas " Tuho on metsästämässä kertoi tulevansa tänne heti kun saalis olisi saavutettu. " Valta totesi sitten tietnekin se tiesi missä sen poika meni ja ymmärsi kyllä miksi tämä neitokainen halaji tietoa nuoren herran olin paikasta.
Valta siirsi katseensa Myrkystä Musitoon ja Hohtoon " Tässä on yksi laumalaisistani Myrkky hänen hitsoriansa laumassa on lyhyt mutta sitäkin mystisenpi tarina. " se lausahti vitsikäästi yleensä Valta ei tälläsitä ratkaisua tehnyt jäsenten suhteen mutta Tuhon ja Myrkyn tulevaisuus oli myös vallan mielessä.

Myrkky läähätti edelleen mutta aivan hetkisen päästä lopetti sen tai ainakin hellitti. " Hän sanoi ettei hänellä ole oikeutta pitää minua siellä väkisin joten tämä päästi minut menemään huoletta, mutta tietysti pettyneenä. "Sitten punaturkkinen alamainen kuunteli tarkoin, mutta juuri ennen kuin sanoi mitään niin tämä pysyi hiljaa ja naurahti susimaisesti Vallan sanoihin. " Totta niin kai se on..saannen luvan odottaa täällä Tuhoa? " Narttu kysäisi ja jäi odottamaan vastausta ilman minkäänlaista kiirettä.

Muisto ja Hohto kuuntelivat Vallan selitystä. "Toivottavasti saatte reviirin nopeasti..." Muisto sanoi. Laumattomana olo ei sitä kiehtonut ja se halusi nopeasti löytää lauman johon se kuuluisi.

Kyy ilmoitti lähtevänsä ja Hohto tyytyi vain tuhahtamaan toiselle, kun paikalle saapui jo uusi hukka, joka ilmeisesti oli liittymässä myös laumaan. "Sinullahan on hyvin asiat, kun olet jo noin hyvin saanut laumalaisia.. ja lisää tulee joka suunnasta." Hohto sanoi ja olisi virnistänyt, jos olisi osannut. Myrkyksi osottautunut susi vaikutti kaikin puolin mukavammalta kuin Kyy.

Myrkky alkoi jo kyselemään ilmeisesti jonkun muun laumalaisen perään ja noilla kahdella oli taatusti laumaan liittyviä asioita, joita ei voinut ulkopuolisille sanoa. Sisarukset katsahtivat toisiinsa ja kääntyivät lähteäkseen. "Kiitoksia lyhyestä ajastanne.. Teillä on taatusti paljon laumankeskeisiä asioita keskusteltavana. Me tästä lähdemme." Muisto sanoi ja kääntyi lopulta kokonaan ja juoksi siskonsa kiinni. Heidän oli alunalkaenkin tarkoitus päästä takaisin laaksoon. Kaksikko katosi pian näkyvistä. Ehkä Onnetar suosisi heitä jossain muualla.

((Kiitoksia pelistä. Muisto ja Hohto kiittävät))

Valta nyökkäsi musitolel ja Hohodelle " koettakaa tekin pärjätä ja nhädään taas " Valta puheli postiuvalla kekaiskolle ja siirsi katseensa taakseen. Kas tuhohan se sieltä näytti saapuvan. Valta siirsi katseensa myrkkyyn. " Aivan, tuho näyttääkin saapuvan minä tästä menenkin jatkamaan hommiani ja toivon että tulette ajoissa lauman kokoontumiseen " valta lausahti suorastana lievästi käskevästi ja hiipelsi tiehensä.

Tuho jolkotteli paikalle tapamaan uutta sydän käpystään. Se heilutteli häntäänsä puolin ja toisin. se eoli sille uusi tunen mutta se piti siiät " sinä onnistuit ? " Tuho kysäii sitten varmsitaakseen että toinen olisi vallan laumalainen.

Myrkky oli kohtelias ja halusi hyvästellä myöskin kaksikon. Jälkeen Vallan hyvästelyn tämä nyökkäsi ja hymähti totisesti. Se oli sen merkki sanoa hyvästi ilman sanoja. Narttu pysyi paikallaan rentona ja hiljaisena, kunnes Valta sanoo jotenkin pirteän oloisena Tuhon saapuvan. Punaturkki riemastuu nähdessään rakkaansa ja heilauttelee häntäänsä Tuhon tahtiin.
Myrkky odotti hiljaisuutta ja sanoi vasta sitten " Terve Tuho. Onnistuiko saalistus? " Se kysäisi ja odotti vastausta yhtä innokkaasti kun Tuhon huomatessaankin.

Aarnimetsä alkoi ajan mittaa tyhjentyä kun muisteli kun paikalla oli Hohto, Muisto.. sitten paikalle saapui Kyy ja sitten vielä Valta ja Myrkky.

Valta oli poistunut näköpiiristi kohti pesiään. Tuho oli sapaunut paikalle tervehtimään myrkkyä joka oli saapunut haukan luamasta heidän laumaasna. " Kyllä vein saaliinpesille laumalaiille syötäväksi. ent äonnistuitko sinä tehtävsäässi ? " tuho puheli ja koetti pukata neitoaan kuonollaan rintakheään. Tämä ei ollut tuhon käytökselle ominaista mutta täytyi senkin yrittää.