Sekä - että monen pelin yhdistelmä (loppunut)

Sammal asteli rauhallisin askelin veden rajaa pitkin mutkitellen. Oli kuuma keskipäivän aika, mutta Sammal oli lähtenyt liikkeelle jo edellisenä päivänä ja ohittanut saalistusmaat vain parituntia aikaisemmin kun Viiman johtajuus vietiin. Narttu oli tästä aivan tietämätön, eikä osaisi odottaa tulevaa sekasortoa.

Oletettavasti puolet Varpun laumalaisista eroaisivat ja lyöttäytyisivät Viiman tai Katalan kanssa yhteen. Sammal itse oli jo jonkin aikaa suunnitellut ottavansa Kauhun mukaansa ja jättävänsä lauman. Pennut olivat jo yli vuoden ja osaisivat huolehtia itsestään, eikä oman lauman perustaminen olisi hankalaa, sillä se alkaisi oletettavasti Kauhun ja Sammaleen tulevista pennuista.

Sammal oli pitkään harkinnut eri vaihtoehtoja, mutta ei ollut vielä valmis uuteen suhteeseen, vaikka halusikin Kauhun rinnalleen enemmän kuin mitään muuta.

((Ja Trisha saapuu *torvensoittoa* Muuten, eiköstä Sammalen pennut ole vasta puoli vuotta? Jos ne syntyivät nyt tammikuussa ja tällä haavaa eletään kesäkuuta, lähes heinäkuuta?))

Katala oli etsinyt Sammalta jo ties miten pitkään. Se oli juossut ensin pesäkoloille ja sen jälkeen seuraillut nartun vanhoja hajujälkiä. Narttu piti löytää pian. Pentunsa se oli ohjeistanut juoksemaan mahdollisimman nopeasti lauman etelänpuoleisille rajoille, lähelle laumattomien alueita. "Siellä teitä odottaa kookas, valkea uros, jonka takajalka on loukkaantunut. Jääkää sen seuraan, minä tulen pian."

Niin se oli pentujaan ohjeistanut, ennen kuin oli rynninyt hakemaan Sammalta. Sammal ei kenties ollut alkujaan sen mielisusia, mutta pentujen hoitamisen aikana Katala oli oppinut kunnioittamaan narttua. Se myös tiesi, ettei Sammal jäisi Varvun kaltaisen öykkärin laumaan pidemmäksi aikaa. Ei varsinkaan sen jälkeen, mitä Sammal oli kertonut sille menneisyydestään. Vaikka Sammal nyt lähtisikin omille teilleen eivätkä ne enää sen koommin tapaisi, niin olkoot tämä viimeinen palvelus. Viimeinen kunnianosoitus nartulle, joka oli voittanut Katalan lähes täydellisen luottamuksen puolelleen.

Kesän aurinko oli kuuma ja Katalalle oli kerrankin hyötyä ohuesta turkistaan. Se saattoi juosta lähes pysähtymättä. Aina välillä se hodasti vauhtia, etsi hajujäljen uudelleen ja vilkuili taakseen. Jäljet voimistuivat ja Katala tiesi olevansa lähellä. Järvi kimmelsi kirkkaana sen vasemmalla puolella. Lopulta se oli erottavinaan kauempana suden. Katala kiihdytti vauhtiaan: "Sammal!"

Helvetti vie, jos tuo ei ollut Sammal. Katala halusi pois näiltä mailta ja nopeasti. Varpu repisi sen riekaleiksi, jos saisi tietää Katalan toimivan sitä vastaan. Ilman Kokoa, Kauhua tai Korppia suojanaan Katala ei pärjäisi Varville mitenkään.

¤Ai? Olen Kaiun ropettajalle ja itselleni uskotellut niiden olevan vuoden ikäisiä, sillä olen jotenkin ajatellut sen niin. En tiedä.¤

Sammal haistoi myötätuulen avulla kaukaa lähestyvän Katalan hajun, muttei kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Reviirillä kuljettiin miten haluttiin, eikä beta mitenkään uusi asia reviirillä ollut.

Narttu nuolaisi huuliaan ja jatkoi matkaansa vielä jonkin aikaa rauhassa, mutta yllättyi Katalan tullessa kovalla vauhdilla ja päälle vielä huutaen narttumme nimeä. Sammal seisahtui ymmällään paikoilleen ja jäi odottamaan Katalan saapumista paikalle. Toinen oli ilmiselvästi läkähtämis pisteessä, vaikka omasikin lyhyen turkin, joten asian täytyi olla hengen vaarallinen.

"Mitä on tapahtunut?" Sammal kysyi suorasukaisesti heti, kun Katala olisi kuuloetäisyyden päässä. Narttu ei viitsinyt käydä huutelemaan aukean toisesta laidasta toiseen laitaan.

Susi pysähtyi ja Katala varmistui siitä, että oli löytänyt oikean yksilön. Se otti vielä viimeiset juoksuaskelet, ennen kuin vaihtoi juoksemisesta jolkotteluksi ja lopulta pysähtyi Sammalen eteen. Kieli pitkällä ulos suusta roikkuen se meni heti asiaan: "Viima on menettänyt laumansa. Laumasta aiemmin häädetty vahva uros ehti käydä sen kimppuun rajapartiossa, kun minä olin pesällä pentujen kanssa."

Katala vilkuili taas taakseen ja tasasi hengitystään. Se oli selvästi varuillaan: "Minä ilmoitin pennuille. Käskin niiden mennä rajoille ja etsiä käsiinsä liittolaiseni. En tiedä, moniko niistä on lähdössä. Minä halusin kertoa sinullekin. Varpu on huono susi. Se on ilkeä ja julma eikä se osaa kiintyä laumaansa. Se pysyy vallan kahvassa puhtaalla voimalla. Lauma kaatuu ennen seuraavaa talvea sisäisiin kiistoihinsa tai ainakin se heikentyy. Ei siitä ole vastusta Ovelalle, jos vanha alfa haluaa lohkaista alueet itselleen. Kehotan sinua lähtemään, ennen kuin Varpu saa tietää sinusta."

Hämmästyttävää kyllä, vielä puoli vuotta sitten Katala oli lähestulkoot vihannut Sammalta. Nyt se oli käyttänyt aikaa ja omaa energiaansa etsiäkseen nartun ja varoittaakseen tätä. Ehkä se oli kiitos siitä kunniasta, että Katala sai olla pentujen isä. Tai sitten se oli betan uskollisuutta laumalaistaan kohtaan. Tai orastavan ystävyyden merkki. Joka tapauksessa, beta oli tullut.

((Käsittääkseni ikä on tosiaan puoli vuotta, koska pennut syntyivät pelissä tämän vuoden marraskuussa. Isoja ne ovat nyt silti, eli pärjännevät kyllä, jos joku katsoo perään.))

Sammal kuunteli aluksi rauhallinen ilme kasvoillaan Katalan sepostuksen, mutta vähitellen asia alkoi valjeta nartulle. Viima ei enää ollut nartun johtaja, eikä tuo siis ollut reviirilläkään. Sammaleen ilme vaihteli hetken järkytyksen ja hämmennyksen välillä, mutta tuon vedettyä muutaman kerran syvään henkeä ilme oli taas peruslukemilla.

Hukan aivot alkoivat raksuttaa todella vinhaa vauhtia ja hyvä ettei korvista pörrännyt pieni savupilvi ulos. Sammal voisi lyöttäytyä Katalan ja Kauhun kanssa yhteen, etsiä Viiman ja pennut tassuihinsa ja palauttaa lauman Viimalle. Narttu peruutti ajatukset, sillä Viimaa tuo ei enää tahtonut saattaa valtataisteluun. Susi pohti myös ajatusta, jonka avulla Kauhu ja tuo voisi perustaa lauman niille, jotka eivät tahtoneet jäädä Varpun laumaan.

Sammal heräsi mietteistään ja katsoi Katalaa ilmeettömästi. "Kykenetkö huolehtimaan pennuistani?" Narttu uteli pelokkaalla äänellä, mutta korjasi sitten nopeasti kunnioittavaan sävyyn: "Pennuistamme."

Kauhu oli löydettävä ja tuon kanssa oli keskusteltava, oli Sammal Varpulle uhka tai ei. Siitä Sammaleelle juolahti kysymyskin mieleensä ja ilmaisi sen samalla hetkellä äkkipikaisesti enempää ajattelematta. "Kuinka nopeasti uusi johtaja saa tietoonsa minun olemassa oloni?" Ääni ei ollut vakava, vaan enemmänkin riehakas ja innostunut loppua kohden.

Sammalen kasvoilta paistoi hetken järkytys, ennen kuin narttu piilotti sen vakavuuden ja asiallisuuden taakse. Katala odotti sanoja ja Sammal kysyi viimein, kykenisikö se huolehtimaan pennuista. Katala lipaisi huuliaan: "Niistä, jotka tulevan mukaani, kyllä. Jos jää tähän laumaan, on omillaan."

Sammal oli selkeästi jättämässä laumaa. Ilmeisesti se oli myös lähtemässä jonnekin yksin, koska pyysi Katalaa huolehtimaan pennuista. No, Katala ei voinut sanoa olevans ayllättynyt. Kunnianhimoiselle Sammalelle tämä oli mahdollisuus päästä korkeaan asemaan jossain muussa laumassa tai perustaa ihan oma sellainen. Katalalle tämä oli vain menetys. Sillä oli ollut kaikki ja nyt... nyt sillä ei ollut enää mitään.

Paitsi veljensä. Pieni tähti valaisemassa pimeää matkaa.

"Varpu saa tietää sinusta sillä siunaamalla, kun se pääsee pesille. Minä tapasin sen pesäalueen ulkopuolella ja olisin repinyt kurkun auki, ellei liittolaiseni olisi haavoittunut. Uskon kuitenkin, että olet turvassa vielä hetkisen. Varpu jää elostelemaan pesäluolille ja paistattelemaan uudessa asemassaan", Katala luimisti korviaan ja sen katseessa paistoi syvä halveksunta: "Kehottaisin kuitenkin lähtemään pian."

Sammal mietti vaihtoehtoja samalla, kun kuunteli Katalan vastauksen. Kauhu saisi kyllä kulkea nyt ohitse, sillä muuten narttu olisi valmis lähtemään pesäluolille etsimään rakastettuaan. Muussa tapauksessa tuo pakenisi reviiriltä nopeasti.

"Minulla on muutama tehtävä sitä ennen. Tiedätkö mistä löydän Kauhun?" Sammal totesi vastaukseksi ja uteli sitten Kauhun sijaintia. Narttu ei paljoa aikaillut, eikä siihen kyllä nyt ollut paljon varaakaan, mikäli aikoi selvitä hengissä loppuun asti.

"Minä olin haistavinani Kauhun viimeksi pesillä, mutten voi olla varma. Ehkä sinun kannattaa kutsua häntä. Varpu tuskin lähtee katsomaan, kuka sen mailla ulvoo. Se haluaa pesille", Katala selosti omat ajatuksensa. Se vaihtoi taas painoa jaloilta toiselle ja pälyili taakseen. Se oli suututtanut Varpun kunnolla aiemmin. Hyvä! Nyt sen piti kuitenkin olla varovainen. Tällä kertaa Varpu ei jättäisi ajoa kesken ja Koko oli haavoittunut. Katala ei voinut luottaa sen apuun taistelussa.

Mikäli Viima olisi vielä ollut alfa, Katala olisi henkensä uhallakin häätänyt Varpun kaltaiset tungettelijat. Viima oli kuitenkin menettänyt asemansa. Katalalla olisi ollut mahdollisuus nousta alfaksi, mutta ei se ollut tyhmä. Varpun kohtaaminen yksin rajoilla ilman lauman tukea olisi koitunut senkin kohtaloksi. Aivan, kuten Viiman.

Ensimmäistä kertaa elämässään Katala oli kateellinen veljelleen. Koko olisi terveenä päihittänyt Varpun varmasti. Se oli niin iso ja vahva.

( Kauhuu saapuupi paikalle kun sitä kerrna kaivattiin XD )

Kauhu läähätti hyvin ahkerasti seo li noussut kapinaan Tuiskun kanssa kun oli havainnut että Varpu oli noussut valtaan Kauhu oli jopa hyökänynt tuota vastaan mutta perääntynyt. siihenkin oli vain yksi syy ja seo li Sammal. Kauhu rakasti Sammalta eikä voinut jättää tuota joten oli lähtenyt etsimään rakastetuaan. aikansa se oli kulknut rajojen ylitse ja Sai pian vainun Katalasta ja siinä sivussa sammaleesta ja jostian muusta oudosta sudesta. Kauhu kun ei Koko tuntenut ( jos ymmärsin että hänkin on mukana ) kauhun mieli kirkastui sen nähdessä Sammal. Se kiiruhti askeliaan enemmän ja kun saapui sammleen luo se pyrki lipomaan tuon kuonoa häntä vispaten ahkerasti " Sammal oletko kunnossa. minulal ei ole kovin hyviä uutisia Ilosta " kauhu snaoi kun oli tervehtinyt katalaa ryhdikkäästi ja iloisesti päätään heiluttamalla.

Kauhu oli sattumoisin ollut VArvun luona samaan aikaan kun Ilo oli ollt paikalla. Tok iakuhu oli ajatellut jos ilo olisi lähtenyt sen mukaan mutta jääräpäinen narttu oli kieltäytynyt.

[Koko odottelee rajojen ulkopuolella, joten ei se mukana ole xD. MUTTA Katalahan varmasti tuoksuu Kokolta, joten sitä kautta Kauhu voi haistaa sen]

Sammal nyökäytti päätään hyväksyvästi Katalan ehdotukselle ja oli juuri kohottamassa päätään, kun haistoi Kauhun. Siinä samassa narttu käänsi katseensa tuon suuntaan ja riensi vastaan iloisesti haukahdellen.

Nartun ilme valpastui saman tien toisen tervehtiessä tätä. Kauhua katsoen Sammal perääntyi. Sillä oli paha aavistus, sillä se muisti Katalan sanoneen niiden jäävän omilleen, jotka laumaan jäisivät. Ei Iloa? Eihän sen pieni isin kulta jäänyt uuden alfan mukiloitavaksi? Sammaleen ilme vääristyi kysymyksien ja pelon takia kummalliseksi.

Pennut olivat niiden äidille kaikki kaikessa, mutta Sammal päätti pysyä Katalan kannassa, vaikka se olikin varmasti hankalempaa nartulle, kuin entiselle betalle. "Älä sano, että Ilo jäi laumaan! Ethän sano!" Susi sanoi epäuskoisella ja pelokkaalla äänellä, mikä oli varmasti ensimmäinen kerta koko suden eliniän aikana, jolloin tuo ei saanut ääneensä varmuutta ja potenttiaalia.

Katalakin huomasi Kauhun tulevan, pälyilihän se selkänsä taakse koko ajan ja tarkkaili kaikkea ja kaikkia. Kauhun saapuessa lähemmäksi beta tervehti sitä, kuten beta tervehtii laumalaisiaan; nosti häntäänsä korkeammalle ja korvansa eteen. Se kuitenkin myös nuolaisi kirsuaan, sillä se oli tykästynyt Kauhuun. Ne olivat metsästäneet yhdessä, sopineet alun kahnauksensa ja ainakin Katala oli löytänyt Kauhusta piirteitä, joita se kunnioitti.

Uroksen sanat olivat kuitenkin myrkkyä Katalan korville. Se oli melko varma siitä, että ainakin Kaiku oli jättänyt lauman, mutta se oli odottanut Ilon ja Nuuskunkin seuraavan veljeään. Oliko Ilo päättänyt jäädä? Tosiaanko sen tytär aikoi elää sen isottelijan laumassa? Puolustaa alfanaan sellaista hirviötä?

Katala luimisti korviaan. Siinä tapauksessa sillä ei olisi enää tytärtä.

Kauhu hengäshti syvään päästyään Sammaleen luo " Ikävä kyllä, Ilo pisti melkoista kielät islle idijootille. En kutienkaan voinut enää jäädä sinen tai se olisi repinyt minut palasiksi. Yritin saada iloa lähtemään mutta hän piti pintansa. " kauhu sanoi harmistuneena. eihän se voinut Iloa mukaansa pakottaa Katlaa ja Sammalta ilo kuuntelisi varmasti paremmin. " Tämä uusi lafa ei oikein pitänyt ilossta, se tiuski silel ja haukkui nartuksi ja turhaksi laumassa. " Kauhu saneli katsoen Katalaan ja Sammleeseen vuoron perään.

Jossian vaiheessA kauhu haluaisi puhua kaksin sammaleen kanssa mtuta ei vielä. Kaksikko ehtisi kyllä mutta Ilo olis saatava pois Varvun luota ja pian. enennkuni se olisi liian myöhäistä.

Sammal istahti pelkästä järkytyksestä miettimään asioita. Varpu ei tykännyt Ilosta, mutta pentu oli omasta tahdostaan jäänyt laumaan. Mikäli Ilolla oli edes jonkin verran järkeä päässään, se tulisi pois sieltä hetimiten.

Nuori narttu katsahti rakastaan ja unohti jopa hetkeksi entisen betansa. Sammal tuijotti hetken tiiviisti Kauhun läpi, ennen kuin sai jälleen koottua itsensä ja kohottautui seisomaan.

"Mikäli Ilo on päättänyt jäädä, jääköön. Pääasia on, että te olette turvassa ja ehjiä. Sitä ennen minulla olisi asiaa sinulle Kauhu, siitä laumasta lähtemisestä, mistä puhuimme silloin." Sammal sanoi päättäiväisellä, mutta omaksi yllätyksekseen harkitullakin äänellä.

Loppu vaiheessa Sammal tarkoitti valmiutta jatkamaan elämäänsä Kauhun kanssa, vaikka ei pääasiassa olisi siitä varma kuitenkaan.

Katala oli samaa mieltä Sammalen kanssa; jos Ilo oli päättäyt jäädä, jääköön. Katala oli tarjonnut jokaiselle pennulleen mahdollisuutta tulla mukaan ja vaarantanut henkensä hakeakseen ne. Jos Ilo siitä huolimatta päätti palvella Varpua, palvelkoot. Silloin Katala kieltäisi koskaan edes kasvattaneensa sitä.

Ja silti siitä tuntui pahalta. Se oli seurannut Ilon kasvamista pienestä penikasta voimakkaaksi, puolivuotiaaksi sudenaluksi. Se rakasti pentuaan, teki se mitä tahansa. Pettynyt se saattoi olla, mutta se ei vienyt kiintymystä.

"Minun pitää mennä. Liittolaiseni odottaa minua ja ne pennut, jotka ovat ottaneet neuvostani vaarin, ovat suuntaamassa hänen luokseen", Katala totesi. Se otti muutaman askelen ja kääntyi sitten katsomaan vielä taakseen. Keltaisissa viekkaissa silmissä välkehti hetken aikaa tuskin huomattava liikutus: "Hyvästi ja onnea, mikäli emme enää tapaa."

Katala soi katseen kummallekin sudelle. Asiallisen ja vakavan katseen. Mutta ensimmäistä kertaa se oli suotu ystävänä eikä betana.

Kauhu katsoi Sammalta tuon halutessa puhua Kauhun kanssa Kauhu katsahti kutienkin enen mitään sanomisiaan kohti Katalaa. " Kyllä me näemme ei tämä laakso sentän niin iso ole " Kauhu sanoi ainhan oli vaarana että toisnen olisi kyllin kaukana eikä todellakaan tulsi näkemään toista enää koskaan. Mutta kauhu halusi ajatella sen positiivisesti.
KAtalan postiuttua Kauhu siirtyi katosmaan Sammalta " Mukava nähdä että sinä olet kunnossa. Ehdin jo hätnääntyä että missä olit. mutta nini mitä halusit puhua 2 kauhu sanoi sitten katsen sammalta ilosiesti jälleen näkemisen riemua ei voinut ola huomioimatta.

Kauhu oli odottanut pitkänä että saisi olal Sammaleen kanssa onnellinen ja se jaksiasi kyllä odottaa yhäkni jos sammal niin haluaisi. sillä ei olut kire mihinkään se oli valintansa tehnyt ja lipaisi nyt huuliaan odottamattomana. Kauhu ei ollut suurenpaa haavaa saanut varvun käsittelystä mutta karvatuppoja oli rinnuksista lähtenyt.

Sammal katsahti Katalan suuntaan tuon sanoessa joutuvansa lähtemään. "Näkemisiin, Katala", narttu sanoi samalla lailla enemmän ystävälleen, kuin betalle hyvästinsä.

Narttu käänsi katseensa Kauhuun ja koetti nuolaista tämän kuonoa ystävällisesti ja lähti sitten astelemaan vastakkaiseen suuntaa kuin beta. Sammal siirtyi kävelemään veteen, jolloin hajujäljet katosivat ja nartulle tuli vapautuneempi olo.

"Mitä mieltä olisit, jos sinusta tulisi alfa?" Sammal kysäisi Kauhulta, mikäli tämä oli neitokaistamme seurannut. Narttu ei paljoa aikaillut ja kysymys oli aivan yhtä äkkipikainen, kuin kaksikon ensitapaamisellakin.

Katala jätti taakseen kaksi laumalaistaan sen suuremmin enää tunteilematta. Sillä oli kiire nyt. Kiire siihen asti, kun se näkisi pentunsa ja Kokon. Sen jälkeen... Katala ei tiennyt. Se oli ollut laumaton vain hetken elämässään. Beta se oli ollut puolet elämästään. Se tuskin edes osaisi enää olla muuta.

Epävarmana siitä, missä sen tulevaisuus olisi, mutta yhä varmempana siitä, ettei se olisi täällä Katala juoksi kohti rajoja. Niillä se vielä pysähtyi vilkaisemaan taakseen, ennen kuin viimeinenkin pilkahdus syrjäytetystä betasta katosi rannan pusikkoihin.

Kauhu katsoi pois lähtevään Katalaan ja siirtyi pian seuramaan Sammalta. Tuon aloittaseesap uhumisesna melko erikoisella tavalla. " Minusta Alfa, Olisihan se hienoa. Mitä mahtaa kaunokaisellani olla mielessä " kauhu uteli se ol ihetki sitten saanut Sammaleen nuolaisun kuonolleen ja olí tästä varsin hyvillään ja iloinen. Se saisi ainakin nyt olla vain Sammaleen kanssa eikä sitä estäisi kukaan se olisi hyvä puoli asissa.
Kauhulla oli käynyt mielessä jopa että lähtisi etsimänä itse viimaa. Mutta sammal saattoi muuttaa jokiasen suunnitelman kauhun päässä. Herramme oli rakastunut.
Kauhu asteli Sammaleen perässä veteen ja kottei sitten uonlaista Sammalta.

Sammal otti nuolaisun vastaan hyvinkin iloisesti, mutta jatkoi matkaa, kuin sitä ei olisi tapahtunut vedessä. "Se, joka valtasi Viiman lauman. Ajattelin, josko muutama muu susi saataisiin mukaan, niin voisimme syöstä sen johtajan vallasta ja näyttää laumalaisille parempaa elämää. Mieti nyt sitä Nahkaakin." Narttu selitti sitten ja muistutti Nahkasta, huonosti kohdellusta ja pelokkaasta sudesta.

Narttu tutkaili ympäristöään tarkkaavaisena ja oli valmis lähtemään uimaan pois reviiriltä, jos kärhämää tai jotain sattuisi tulemaan. Mitään ei kuitenkaan sillä hetkellä tullut.

KAuhua kuunteli Sammalta tarkasti. Kauhu oli juuri tulluttu pesiltä ja käynyt kolmen suden voimin Varvun kimppuun eikä se ollut moksiskaan. " Niin, tarvitsemme sitten todella vahvoja susia. Minu, tusikun lisäksi eräs narttu tuli taistelemaan VArpua vastaan se ei riittänyt. Jos olisimme jääneet paikalle Varpu olisi tappanut meidät. Enennkuin palaisimem sinne tarvitsemme todellakin vahvempia susia rinnalemme. Enkä tarkoita ettteikö sinusta siihen olisi . Sinä minä ja jos saisimem Tuiskun mukaan olisimme jo melko voimakas ryhmä mutta uskon että tarvitsemme lisää. tämä varpu tuntuu olevan varsin voikas luonotinen. " Kauhu saneli. sen rintakehässä oli parisen pientä haavaa mutta lähes olemattomia.
Kauhu ajatteli asiaa että hän astuisi Viiman paikalle alfana. se kuullsoti aluksi hyvätlä Mutta kunnioitus Viima kohtaan oli yhä Kauhun sydämmen lähellä. Mutta Sammal se oli kaikken lähinpänä tämän herran sydäntä. ja yhdessä niistä tulisi voittamattomia. Kaksikk okesätisi enemmän toisiinsa turvautuen. HErran silmät seurasivat Sammalta ja herrame kahlasi tuon perässä miettien yhä toisen sanoja.

Sammal kuunteli Kauhua tarkkaavaisena ja virnisti sitten niiden päätteeksi. "Tuiskun ainakin tahdon mukaan, sillä häneen voi mitä ilmeisimmin luottaa. Katalaakin ajattelin, mutta sitten loppupelissä hän vain tahtoisi betaksi. Ajattelin tarjota tätä paikkaa Tuiskulle, mutta mietitään vielä." Narttu juttusi suunnitelmaa Kauhulle ja seisahtui sitten juomaan.

Kurkku oli alkanut tuntua kuivalle ja Sammal oli iloinen, ettei vettä tarvinnut lähteä etsimään kovinkaan kaukaa, vain jalkojen juuresta.

¤Taas suunnittelu peli xD¤

Kauhu katosi sammalta. Katala oli hieno susi ja Kauhu arvosti sitä yhäkin, mutta seo lisi totta Katala haluasi betaksi tai jopa alfaksi. Noh KAtlaa tuskni tulisi saamaan mukaan kovin helpsoti. " Niin, tuisku on hieno susi. En usko etät katala kovin helpsot i palaa Varvun aluelle. Mutta eräs asia kaikkea mutua ennen. " Sinun tähtesi teen mitä vain. Rakastan sinua päiväpäivältä enemmän. " Kauhu snaoi se ei halunnut että Sammal jatkuvast imurehtisi ja miettisi asioita vaan ottaisi välillä rennsoti. Kauhu tiesi että Varpu ei juuri heti tulisi pois reviiriltään.

Sammal taas uskoi toisin. Katala tahtoisi varmasti kostaa Viimankin puolesta Varpulle laumansa menetyksen ja olisi suunnitelmassa mukana, mutta tahtoisi joko alfaksi tai betaksi.

"Minä uskon toisin. Hän palaa joskus kosto mielessään, sano minun sanoneen." Sammal vastasi topakasti takaisin nostettuaan kuononsa vedestä ja lipaistuaan huuliaan. "Niin minäkin sinua, hömppänä." Sammal sanoi ja teki loikan veteen niin, että siitä varmasti loiskui vettä ympäriinsä Kauhun päälle ja rannallekin.

"Jatketaan matkaa. En tahdo Varpun löytävän meitä." Sammal sanoi sitten ja jatkoi matkaansa ilman Kauhun suostumusta, sillä se tahtoi pois reviiriltä nopeasti. Vasta kun aika olisi oikea, he palaisivat. Talvella! Juuri silloin, kun Varpu olisi heikoimmillaan. Talvesta tulisi varmasti muutenkin rankka, mutta yhdessä he selviäisivät siitä yli.

Sammal nyökkäsi Sammaleelle, koska ei ehtinyt sanoa mitään kun Kauhun päälle roiskahti kylliksi vettä. Se naurahti " Senkin ilkimys. " se lausu i leikkisästi ja lähti kulkemaan Sammaleen perässä. Sillä oli hyvä olo koska tiesi että sammal välitti siitä. Kauhu murehti kuitenkin tulevaa mutta ei kaua jaksanut mosita ajatella. Kauhu lompisi vettä pitkin Samaleen perässä " minne armaani haluaa mennä. " se kysyi sitten kun oli saavuttanut Sammaleen.