Sinä jäät omegaksi - Kutsu peli(Loppunut)

¤Eli päätin, että minä voin aloittaa ja kirjoitinkin tämän jo tänne. Joten Naadia Roihullaan tänne päin. Aika on siis alku kevään myöhäinen ilta.¤

Vaalea, hyvin vaalea vuoristo-olosuhteisiin tottunut Vainu niminen narttu asteli uutta asuin aluettaan tarkastellen kotimetsässä. Hetki sitten se oli liitetty laumaan ja nyt se seuraili hajumerkkejä, ettei menisi rajan yli. Se pelkäsi Ovelan repivän sen kappaleiksi sen takia, mutta oletti myös, ettei toinen sitä tekisi. Se etsi myös Roihua. Toista Omegaa, jonka tahtoi jäävänkin omegaksi. Itse se tekisi kaiken mahdollisen päästäkseen pois mielisteliän paikasta. Se ei tahtonut todellakaan mielistellä ketään, eikä varsinkaan jäädä kakkoseksi jossain.

Hämärtyvä ilta oli oikeastaan nartun mieleen. Ei ollut liian kuuma, eikä liian kylmä. Aurinkokaan ei siivelöitynyt typerän tapaisesti sankasta latvustosta. Sekin oli eri mukavaa. Vaikka Roihu palaili sen mieleen alituiseen, sen mustat silmät katselivat kuitenkin vain kiinnostuneina ympäriinsä. Se oli yksin. Se ei haistanut muita susia, ei ainankaan tuoreita hajuja. Ja silti se kuuli lauman "hälyn" kauempaa aukiolta, jolla Vaiti oli sille kertonut kaiken laista. Ei kuitenkaan mitään eri tärkeää.

¤Eli eikun peli aloittamaan!¤

Tassut hakkasivat lujaa sammaleiseen maahan. Tuuli ujelsi korvissa ja tarttui nartun turkkiin kiinni, mutta susi ei näyttänyt välittävän asiasta. Tarkasti se väisteli metsässä tiheästi kasvavat puut ja hyppäsi muutaman kaatuneen rungon ylitse kevyesti. Susi näytti selvästi olevan kotonaan tällaisessa paikassa, jossa kasvillisuutta oli runsaasti ja liikkuminen oli sen takia vaikeampaa.
Mutta se ei näyttänyt nartun vauhtia hidastavan.

Ei oikeastaan voinut edes sanoa, miksi Roihuksi kutsuttu narttu juoksi metsässä. Se näytti olevan yksin, sillä missään ei näkynyt mahdollista riistaeläintä, laumalaista tai vihollista. Ainoa järkeenkäypä selitys oli yksinkertaisesti se, että susi nautti olostaan. Se retkotti kieltä ulkona suustaan ja sivusta seuraaja olisi voinut vaikka vannoa, että susi hymyili.

Vauhti kuitenkin loppui täysin yllättäen. Roihu seisahtui aloilleen ja antoi hetken aikaa hengityksen tasaantua painostavan hiljaisuuden ympäröidessä sen. Hieman kauempaa kantautui vieraan nartun haju ja Roihu oletti saman tien, että kyseessä oli se toinen omega. Narttu kohotti korvat valppaasti pystyyn, nosti päätään hieman ylemmäs ja lähti astelemaan eteenpäin häntä ylhäällä. Sen hieman surumieliset silmät katselivat tarkkaavaisesti ympäristöä Roihun suunnistaessa toista laumalaista kohti uhkuen itsevarmuutta.

Vai tälläistä peliä. Vainun korvat olivat kuulleet kauan aikaa sitten Roihun saapumisen ääniä ja haju oli ilmaissut, että tuo oli uusi. Se ei ollut huomannut alueella paljoakaan tuon hajua, olettaen siis siitä Roihun olevan se toinen omega. Ennenkuin toinen oli edes tullut näkyviin, oli Vainun olemus muuttunut jyrkästi. Toinen oli tarkoitus saada matalaksi ja jäämään omegaksi. Sen korvat olivat pystyssä, niska ja kaulakarvat pörhistyneet, sen silmät siristyneet uhkaavammaksi, ryhti korjattu. Narttu näytti lähes kaksi ja puoli kertaa niin suurelle, kuin oikeasti oli. Häntä liikkui ylhäällä sivusuuntaan ilmaisten vahvaa mahtailun eleitä.

Hetken kuluttua arvokkaat, jylhähköksi muutetut askeleet lähtivät kulkemaan Roihun suuntaan. Kyseinen suunta asetettiin eninmäkseen hajun mukaan. Onneksi suden hajuaisti oli vahva, jonka takia se löysikin pian ylpeänä ja mahtailevasti häntä heiluen Roihun. "Saanen tiedustella. Olet Roihu, vai mitä?" Koska narttu oli varma asiasta, sen kumeaksi muutettu uhkaava ääni puhui Roihulle.

Miksi narttu oli niin varma, että Roihu oli Roihu? Montakin seikkaa oli jo osoittanut sen. Esim. Haju, jota ei ollut muiden hajujen lailla joka paikassa, toiseksi, toisen olemus näytti selvästi uhkaamista ja itsevarmuutta Vainulle. Kolmanneksi; Roihu poikkesi muun lauman ulkonäöstä aika lailla. Kuten neiti itsekin.

Pian puiden suojista asteli esiin toinen narttu, joka oli yhtä itsevarma kuin Roihukin. Vaistomaisesti narttu korjasi vielä enemmän ryhtiään yrittäen näyttää isommalta ja tuijotti tulokasta pistävästi. Se antoi hiljaisuuden laskeutua heidän ylleen toisen kysymyksen jälkeen ja mittaili toista omegaa katseellaan. Hän uskoi - ja toivoi - ettei minkäänlaiseen taisteluun olisi tarvetta, vaan he voisivat ratkaista tämän arvokysymyksen vain mahtailemalla ja dominoimalla toista. Mutta mahdollisessa yhteenotossa heillä molemmilla olisi oikeastaan yhtä hyvä mahdollisuus jättää omegan paikka taakseen.

"Kyllä", Roihu vastasi hiljaisella äänellä. Se seisoi hievahtamatta paikoillaan eikä irrottanut hetkeksikään ruskeiden silmiensä katsetta toisesta nartusta. "Sinä taidatkin sitten olla Vainu? Olen kuullut sinusta", narttu jatkoi. Toisin kuin kertoessaan aikaisemmin betalle, Usvalle, kuinka oli kuullut hänestä Vaitilta, puuttui tällä kertaa äänestä ja olemuksesta pieni imarteleva sävy. Hän ei kokenut minkäänlaista tarvetta mielistellä Vainua eikä todellakaan edes halunnut tehdä niin. Saman arvoisia he voisivat olla, mutta Roihu ei niin vain hyväksyisi tilannetta, jossa hän jäisi omegaksi.

"Käsittääkseni olet omega?" Kysymyksestä saattoi käsittää, että Roihun mielestä asia oli jo selvä: Vainu oli omega ja hän saisi unohtaa moiset dominoivat eleet. Todellisuudessa narttu vain härnäsi toista sillä hän halusi nähdä, kuinka tosissaan Vainu oli tämän asian suhteen. Roihu kyllä tiesi varsin selvästi, että vielä tällä hetkellä he molemmat olivat omegoita.

Vainu huomasi toisen korjaavan asentojaan, jolloin narttu pörhisti huomaamattomasti itseään. Nyt se oli kaksi ja puoli kertaa niin suuri, kuin oikeasti oli. Sen häntä ilmaisi heilutuksellaan mahtailua ja itseluottamusta. Nartun mustat silmät siristyivät hieman näyttäen uhkaavammille, kuin olivat. Vainu oli tahallaan antanut toisen esittämän Vainu kysymyksen jälkeen hiljaisuuden venyä vielä pidemmäksi. "Kyllä. Satun varmaan harmiksesi olemaan." Vainun vastaus oli mahtailevalla, yhä kumealla ärsytys äänellä säestetty.

Nartun silmät kapenivat viiruiksi ja häntä aaltoili mutkilla ilmaisten tällä kertaa uhkausta ja välinpitämättömyyttä samaan aikaan, uhkaus oli osoitettu Roihulle. Tuota tarkastelevat mustat hiili silmät olivat aikaa sitten tajunneet toisenkin omegaksi. Niin Vaitinkin ansiosta. "Käsittääkseni olet omega?; Niinkö sinä toteat myös oman asemasi samaan aikaan? Vaiti ilmaisi asian mallikkaasti asian minulle, jotta voisin saada katsoa, olenko tarpeeksi vahva ajoon." Ne olivat Vainun pistävät ja kylmän kiskoiset, lähes välinpitämättömät sanat.
Hetki löi ja narttu teki päätöksen. Hinnalla millä hyvänsä! narttu ehti ajatella selvä järkeisesti ja illassa lävähti vaalea möykky, joka yritti kaataa Roihun tarkasti tähdätyllä kaato yrityksellä, jonka oli tarkoitus säikäyttää toinen pahan päiväisesti. Vainu tuskin epäonnistuisi, sillä se oli tapellut karhua vastaan, saalistanut ja taistellut suhkot usein perheensä kanssa eläessään. Mutta se ei tuntenut Roihua tai tuon tapoja. Ja kyseessä oli vain kaato yritys, jolloin tuo kaataisi toisen hyvin pörheänä ja uhkaavana ollen murinan kantautuessa sen kurkusta kumeana.

Jos se onnistui;
Sen hiilen mustat silmät olivat viiruina, häntä mahtailevasti heiluen tuo piti toista paikoillaan valtavalla etutassullaan latistamalla toista kynnet esillä kaula alueella. "Mrr..." Vainun kumea murina kantautui sen kurkusta ja jos toinen alistuisi sille, se ei laskisi vielä otettaan. Jos toinen taas yrittäisi karkuun, olisi metsästyksessä vahvaksi tulleet purukalustot ottamassa toista niskasta ja vetämään alas murinan yltyessä.

Jos ei onnistuisi;
Se jäisi laskeutumis kohtaansa seisomaan, mutta jos vastahyökkäys tulisi, se kääntäisi takapäänsä vasemmalle siitä nähden, mihin toinen hyökkäisisi ja yrittäisi itse tarrata tuon kaulaan, ei pahasti, mutta napakasti, kiinni ja rojauttaa maahan. Jos se onnistuisi; kävisi edellinen "Jos se onnistui"-kohta.

¤Toivottavasti sait selkoa.¤

[ Hö. Olisin muuten antanut iskun osua, mutta kun teit niin "tiukan" jatkon sille enkä halua lopettaa leikkiä vielä tähän. Roihu olisi vain kaatunut maahan iskun voimasta, mutta noussut saman tien uudestaan jaloilleen - kunnia hieman kolhittuna. Mutta eipä sille nyt mitään voi. ]

"Enpä nyt sanoisi harmikseni", Roihu vastasi pilkkaavalla äänellä. "Pikemminkin on mielenkiintoista nähdä, mihin sinusta oikeastaan on."
Narttu ei oikeastaan välittänyt Vainun sanoista ollenkaan. Hän tiesi, että toinen yritti vain pelotella narttua ja lopettaa tämän mahtailun mahdollisimman pian. Roihu ei halunnut, että tämä päätyisi kunnon taisteluun asti, muttei todellakaan antaisi periksi näin helposti. Hän ei pelännyt Vainua, hänen uhmakkaita eleitään tai sanojaan.

Roihu ei aikonut vastata toisen sanoihin millään tavalla, eikä hän olisi oikeastaan ehtinytkään. Vain täpärästi hän ehti Vainun iskun alta karkuun ja pyrähti hieman kompuroiden kauemmas. Hyvin nopeasti Roihu oli kuitenkin korjannut asentonsa uhkaavammaksi ja tuijotti jälleen Vainua herkeämättä. Hän oli ihmeissään toisen nopeasta iskusta, sillä Roihu oli uskonut mahtailun kestävän vielä pidempään ilman hyökkäyksiä - eikä hänellä itsellään ollut minkäänlaista aikomusta hyökätä toisen kimppuun vielä tässä vaiheessa. Olisi molempien kannalta edullisempaa, jos vältyttäisiin taistelulta.

"Sinähän kiivasverinen olet", Roihu tokaisi hieman huvittuneena. Tilanne ei itsessään ollut yhtään huvittava, mutta Roihu ei ollut pelästynyt Vainun yllättävää liikettä ja halusi ilmaista sen myös toiselle selvästi. Hän oli hämmästynyt, mutta ei peloissaan.
"En olisi uskonut, että sinä jo noin pian päätät selvittää tilanteen taistelemalla." Narttu otti muutaman varman askeleen lähemmäs Vainua tuijottaen tätä koko ajan silmiin pistävästi. Kaksikon välillä oli kuitenkin hyvin muutama metri tilaa ja sillä etäisyydellä Roihu haluaisi hetken pysyäkin. Hän ei halunnut ottaa turhaa riskiä astelemalla yhtään lähemmäs, sillä aikaisemman perusteella Vainu voisi yrittää uutta hyökkäystä pian ja silloin pieni välimatka olisi vain turvallinen.

¤Eipä tuo minua haittaa. Vainu haluaa vain saada tämän nopeasti päätökseen. Enhän minä mitään hahmoni ajatusmaailmalle voi xD¤

Koska Vainun kaatoyritys meni ohitse se oli seisomassa uhmakkaasti hyvin pörheänä ja jäykkänä. Sen hiilen mustat silmät olivat piintyneet Roihun omaaviin silmiin. Häntä heilui mutkilla uhittelevasti. "Kas. Osaat väistääkkin" Se totesi huvittuneella ja hyvin mairealla äänellä. Nartun silmät olivat kavenneet jälleen viiruiksi ja sen tunteet olivat pinnassa. Se tunsi olevansa itse voitolla, eikä siksi aikonut luovuttaa. Se oli säikäyttänyt omasta mielestään Roihun sen verran, että toinen ymmärtäisi sen oman asemansa; omegan.

Mutta niin ei tuntunut käyvän. Vainun sisällä tuli tukahduttava epätoivon tunne pikaisesti, mutta sen sivuuttaen sen olemus ei muuttunut ollenkaan. "Luulitko, että yritän taistella? Hah. Sinulla ei tunnu olevan lainkaan ymmärrystä minun ajatusmaailmastani. " Kylmät sanat lähtivät sen kurkusta hyvin kumeina ja uhkaavina. Myös sävähtämättömän huvittuneina. "Ja jos en aikonut taistella, niin mitä sitten? Siinä sinulle kysymys selvitettäväksi." Vainu protestoi ennenkuin toinen edes ehtisi kysyä, mistä tuo sitten hyökkäsi.

Vainu asteli lähemmäksi yhtäitsevarmasti, yhä hännällään uhitellen. Se oli varautunut hyökkäämiseen, joka olisi nyt helppoa sillä kaksimetriä oli huvennut metriin. Se oli itse muuttunut epävarmemmaksi, mutta se ei näyttänyt sitä. Se esitti itsevarmaa, uhkarohkean itsevarmaa oikeastaan. Ja jos toinen yrittäisi kaataa sen tai tehdä jotain sille Vainu olisi valmistautunut siihen ja saisi paremmat mahdollisuudet väistää.

Vainun sanat raivostuttivat Roihua ja hän mulkoili toista entistä pahemmin. Toinen narttu vaikutti niin kovin itsevarmalta siinä seistessään, mutta edes luovuttamisen mahdollisuus ei käynyt Roihun mielessä.
"Tuskinpa kukaan ymmärtää sinun sekaista ajatusmaailmaasi", Roihu vastasi rauhallisella, mutta kylmällä äänellä. Vainun seuraavaan kommenttiin hän ei viitsinyt edes kiinnittää sen enempää huomiota, kunhan tuhahti halveksivasti nartun sanoille. Hän ei vaivautuisi miettimään tuollaisen suden sanoja.

Hyökkäys ei vieläkään ollut Roihun mielestä tarpeellinen, ei edes pelottelumielessä. Sen sijaan narttu lähti hitaasti astelemaan parin metrin säteellä Vainusta tämän ympäri. Häntä oli koko ajan ylhäällä, olemus itsevarma eikä katse irronnut hetkeksikään Vainusta. Pienoinen virne kohosi naaraan huulille ja terävät kulmahampaat näkyivät hetken aikaa ennen kuin Roihu alkoi jälleen puhua.
"Ehkä sinun olisi parempi luovuttaa heti alussa", Roihu ehdotti. "Tiedäthän, ennen kuin kumpikaan meistä loukkaantuu. Ovela ei varmasti pitäisi siitä, että kaksi hänen laumalaistaan alkavat tapella saman tien. Hoidetaan tämä siististi juttelemalla, vai?" Koko ajan puhuessaan Roihu kiersi Vainua ympäri, mutta heidän välillään oli edelleen se pari metriä, joten Vainu tuskin tunsi oloaan kovinkaan tukalaksi. Narttu ei välittänyt kokeilla kuinka Vainu käyttäisi nurkkaan ajettuna.
"Etkä sinä kauaa joudu omega olemaan", narttu jatkoi. "Eiköhän joku kohta liity laumaamme ja pääset pompottelemaan häntä."

Vainu ei antanut toisen paljoakaan kierellä itseään vaan astui tuon reitin eteen aikeinaan heti sen jälkeen työntää toinen kumoon erittäin pörheänä ja itsevarmana. "Tottakai voimme hoitaa tämän puhumalla, mutta en suostu omegaksi helposti. Enkä kyllä lainkaan." Vainu toteaisi kylmästi ja uhkaavasti, vaikkei olisikaan onnistunut työntö aikeisessaan.

Vainu oli pörhistänyt itsensä jo niin paljon, että se ei enää voinut pörhistää itseään lainkaan. Siksi se oli kaksinkertaisesti niin suuri kuin oikeasti. Sen ajatukset olivat vain siinä, että se saisi päästä pois omegan sijastaan, eikä sen tarvitsisi mielistellä kaikkia.

Roihu oli törmätä Vainuun tämän tullessa eteen ja astahti pikaisesti hieman kauemmas. Hän mulkaisi toista mitä pahimmin, sillä tönäisyllään narttu oli saanut Roihun jonkin verran sekoamaan askelissaan tuloksena horjahdus. Hän ei kuitenkaan antanut sen vaikuttaa tilanteeseen liikaa, vaan keskittyi jälleen Vainun sanoihin ylimielisen oloisena.

"Sinähän itsepäinen olet", Roihu vastasi yllättyneellä äänellä - vaikka hän tunsi aivan samoin. Jomman kumman olisi kuitenkin luovutettava ennen pitkään elleivät he halunneet jatkaa tätä kiistelyä koko päivää tai pahimmissa tapauksessa sotkea alfaa selvittämään välit. Se ei kuulostanut Roihun mielestä mitenkään loistavalta idealta.
"Tästä tulee nimittäin pitkä päivä, mikäli me kumpikin ajattelemme noin", narttu vastasi ja kumea murina kantautui sen kurkusta. Se pörhisti niskakarvojaan enemmän ja paljasti terävät hampaansa, jotka osuessaan saisivat pahaa jälkeä aikaan.
"Meille ei taida sitten jäädä muuta vaihtoehtoa kuin selvittää tämä rehellisestä tappelemalla? Sinä kun et tunnu puhettava uskovan."

Vainu kohensi itseään korkeammaksi ja mahtailevammaksi kuin äsken, vaikkei itseään enää voinut pörhistääkkään. Se murisi yhä kumeasti ominais murinaansa, ja kun Roihu alkoi väläytellä hampaitaan sen puru kalusto ilmaantui esiin. Sen kellestävän valkeat hampaat olivat myös terävät, joten jos ne toiseen uppoaisivat, olisi jälki ainankin veristä.

"Olenko väittänyt, että tästä tulisi lyhyt päivä?" Vainu totesi toisen pitkään päivään. Tosin, nyt oli ilta ja ilta oli alkanut vaihtumaan jo yönkin puolelle. Vaikkei sitä valoisuuden takia vielä huomannutkaan.

Roihu oli juuri sopivan lähellä Vainua itseään, jonka takia sen hyökkäyksen tarkkuus olisi lähes mahdottoman tarkka, muttei kuitenkaan kamalan nopea. Hyökkääminen tapahtui lähes heti Vainun puheen jälkeen ja sen hampaiden kohden oli toisen niska. Jos se onnistuisi, se purisi tiukasti yhteen, muttei kuitenkaan niin, että alfa joutuisi tulemaan paikalle erotuomariksi, vaan tiukka ote. Sen jälkeen sen oma paino yrittäisi kaataa toisen maahan. Kiittäkäämme tässä tilanteessa onneamme siitä, että maassa ei ole kiviä. Vainu rysähtäisi lähes Roihun päälle kaatamisen jälkeen juuri ja juuri seisaalleen pysyen. Se irrottaisi otteensa ja astahtaisi taaemmaksi niin, ettei toinen kumoon heitettynä yltäisi sen jalkoihin kiinni.

¤Se päätti tehdä aloitteen.¤

Roihu oli valmistautunut kaikkeen. Se uskoi Vainun hyökkäävän vähemmästäkin yllytyksestä ja oli siksi hieman varuillaan koko ajan, valmiina joko pakenemaan hyökkäyksen tieltä pois tai hyökkäämään itse päälle. Sen hampaat näkyivät selvästi murinan yhä kuuluessa ja tavallisesti surullisissa silmissä oli nyt uhmakas katse.

Ikävä kyllä Roihun oli myönnettävä, että Vainun isku oli tarkka - mutta tarpeeksi hidas hänelle. Hän ehti hetken aikaa tuntea toisen naaraan hampaat melkein niskassaan, mutta lopputuloksena Vainulle taisi jäädä vain tukko karvoja suuhun.
Nopeasti väistettyään hyökkäyksen vain juuri ja juuri Roihu käännähti ympäri ja hyökkäsi tällä kertaa itse ensimmäistä kertaa heidän tapaamisensa aikana. Narttu juoksi ne pari vaivaista askelta, mitkä heidän välissään olivat ja yritti iskeä kiinni toisen kaulaan. Roihu tähtäsi iskunsa kaulan sivulle, mutta hänen tarkoituksenaan ei ollut pitää kiinni kauan, mikäli isku onnistuisi. Hän pikemminkin yritti vain palauttaa laumalaisen takaisin ruotuun kuin pelotella ja näyttää selvästi olevansa parempi.

Vainu sylkäisi ivallisen oloisesti karvatupot suustaan ja hyppäsi heti kauemmaksi, lähes metrinpäähän tarkkailemaan. Sekään ei ollut liian myöhään. Se tajusi tavallaan itse liian myöhään toisen hyökänneen, mutta hyppynsä ansiota, oli ehtinyt pois toisen hampaiden alta. Vainun kuono värähti. Seoli lähellä alistua, mutta nopeasti torhistautuen se jäi seisomaan pörheästi joksikin aikaa. "Hmmm. Usva varmaan suuttuisi minulle jos jään pidemmäksi aikaa omegaksi. Hekun tarvitsivat niin uutta verta." Ivallisesti se nosti Vaitin mainitsevan Usvan esille ihan testi mielessä.

Hetken odotettuaan se lähti liikkeelle. Se astahti lähemmäksi Roihua, muka vain uhitellakseen. Kuitenkin seheilautti häntäänsä ylhäällä uhkaavasti ja samassa se jo hyppäsi Roihun kaulaa kohden alakautta, eli tuon kuonon alta taasen hyvin tähdätyllä, iskulla ja tällä kertaa myös nopeutta löytyi, sillä Roihu oli aika lähellä loppujen lopuksi. Vainu kaataisi sen kumoon ja peruuttaisi itse jälleen taaemmaksi uhittelemaan, jos osui. Jos taas ei, se loikkaisisi metrin päähän turvaan uhittelemaan.

Roihu katsahti hetken aikaa Vainua ihmeissään. Hän ei ollut ymmärtänyt, miksi toinen oli päättänyt vetäistä Usvan keskusteluun mukaan ja mihin hän tähtäsi mainitsemalla betan. Roihu oli tavannut valkoturkin toistaiseksi vain kerran, mutta hänen mieleensä Usva oli jäänyt ystävällisenä sutena - aivan kuten Vaitikin. Oli vaikeaa kuvitella beta suuttumaan noin vain mistään, mikä liittyi omegan paikkaan.

Mutta jälleen nartulla oli parempaa tekemistä kuin vastata Vainulle - tosin hän ei uskonut, että toinen oikeastaan edes odotti enää vastausta. Tällä kertaa Roihun tarkkaamattomuus kostautui ja hän tunsi, kuinka Vainun leuat iskivät napakasti kiinni hänen kurkkuunsa ja narttu kaatui kyljelleen maahan. Pienen hetken se makasi maassa lyödyn näköisenä ennen kuin nousi jälleen seisomaan. Roihun kunnia oli saanut kovan kolauksen, mutta sen seurauksena taistelutahto oli vain kasvanut.
Pari harkittua askelta ja hän oli jälleen hyökkäämässä Vainun kimppuun. Tällä kertaa naaras tähtäsi toisen niskaan ja yrittäisi saada siitä pitävän otteen, jonka kuitenkin päästäisi lähes saman tien irti. Hänen tarkoituksenaan oli vain kostaa aikaisempi ja näyttää, että myös hänestä oli tällaiseen leikkiin - ei suinkaan satuttaa Vainua fyysisesti.

Vainu ei ehtinytkään kauaa toiselle uhitella, kun toinen jos tähtäsi sen niskaan omaa hyökkäystään. "Heh." Narttu naurahti. Mainiota tämä olisen mielestä. Vaikka hyökkääjä tulikin nopeaa vauhtia, ja se ei liikkunut.Vieläpä tarkoituksella se ei liikkunut. Pian nups. Sen niskaan tartuttiin. Ei kovakouraisesti, mutta kuitenkin napakasti.

Yllätyksekseen Vainu huomasi, ettei lojunutkaan maassa, vaan sai seistä seisomistaa ja kun Roihu laski irti siitä, se itse kääntäisi päätään hienovaraisen kummalliseen asentoon ja yritti napata toisen pää-kaula alueelta hyvin napakan otteen. Jos onnistuisi, yrittäisi rähmäistä toisen omalla painollaan kumoon ja pitää hetken siinä hampaillaan.
Sen jälkeen se nousisi Roihun yltä ja astelisi lähes metrin päähän. "Riittääkö?" Se kysyisi turvavälin takaa, jos olisi onnistunut.

Jos ei onnistunut, se horjahtaisi melkein itse kumoon, mutta juuri tasapainonsa saaneena kääntyisi varuillaan,mutta uhkailevana Roihun suuntaan.

Vainun suunnitelma näytti onnistuvan. Toinen onnistui saamaan kiinni Roihun kaulasta ja sen seurauksena narttu makasi jälleen maassa. Tällä kertaa se nousi nopeammin pystyyn kuin aikaisemmin, mutta Roihun olemus oli jo hivenen alistuneempi. Itsevarma ja uhmaileva susi näytti hävinneen kokonaan ja sen tilalle oli tullut rauhallinen ja rento naaras, vaikka ilmassa olikin vielä aistittavissa pientä jännitystä.

"Hyvä on", Roihu vastasi maireasti. "Myönnän tappioni, mutta sinun on turha odottaa minulta mielistelyä", hän lisäsi. Ainoa merkki, jonka ansiosta saattoi huomata Vainun voittaneen, olivat Roihun silmät: levollinen katse tarkkaili edelleen Vainua, mutta tällä kertaa ei suoraan silmiin, vaan hieman toisen nartun päästä ohi. Muuten Roihu seisoi tukevasti omilla jaloillaan pää yli selkälinjan.
Hän otti häviönsä karvaasti, vaikka rauhallinen olemus kielikin muuta. Roihu olisi voinut vielä jatkaa kamppailua, mutta hänet oli jo kahdesti selätetty maahan, minkä takia tilanne tuskin muuttuisi aivan heti eikä olisi viisasta väsyttää itseään turhaan. Mutta vaikka hän olikin jäänyt ainakin toistaiseksi omegaksi, ei Vainun silti kannattanut odottaa suuria hänen suhteensa: Roihu ei alistuisi toiselle nartulle, mutta pysyisi kuitenkin erossa hankaluuksista.

Vainu nyökkäsi ylpeänä itseensä ja katsoi yhä toista uhkaavasti ja itsevarmana, mutta hieman ohi silmien, muttei paljoa voittonsa merkiksi. "Hyvä ja luuletko, että sitä toivoisin?" Se murahti, kääntyi häntä korkealla ja lähti lauman pesiä kohti. Se ei ollut enää omega. Sen ei tarvinnut mielistellä Roihua.

Se osasi odottaa toisen vielähyökkäävän ja jos tuo niin tekisi ja tulisi takaa, se saisi Vainun takajalat kuonoonsa/rinnuksiinsa tai johonkin muuhun isompaan osaan.

¤Olikos peli tässä? Jos oli, ilmoittele sinä Trishalle kuinka kävi. Itse en ehdi, kun sain kahden viikon konekiellon.

Hiljaa Roihu katseli kuinka Vainu kääntyi ja palasi takaisin pesille. Narttu ei halunnut vielä palata takaisin muun lauman pariin, vaikka varsinaisesti omegana olo ei häirinnyt häntä. Sen sijaan Roihua kyllä häiritsi häviäminen toiselle sudelle.

Pian Vainu katosi näkyvistä ja ainoastaan vieno haju kertoi hänen olleen täällä vielä hetki sitten. Roihu päätti tutkia vielä lauman aluetta, mutta tällä kertaa hän ei juossut tai nauttinut luonnosta ympärillään yhtä paljon kuin aikaisemmin.

[ Eiköhän tämä ollut tästä. Kiitos peliseurasta ja ilmoitan kyllä Trishalle tilanteen. Koeta sinä selviytyä konekiellosta! :) ]