Valkea talvi (loppunut)

[ Muta & Räsy tänne päin. ]

Talvi oli saapunut jo jonkin aikaa sitten laaksoon, ja Myrsky ei voinut sanoa olevansa kovin innoissaan siitä. Huolimatta siitä, että uros ajoittain piti lumesta, eihän silti kaivannut paukkuvaa pakkasta häiritsemään päivittäisiä reviirillä kiertelyitä. Vaikka uroksen turkki olikin syksyn myötä paksuuntunut ja lämmitti nyt mukavasti, ei hän silti juuri nauttinut olostaan sillä hetkellä.
Sinisilmäinen uros oli hetki sitten saapunut takaisin pesäkololle ja makoili nyt hangessa hieman sivummalla. Hän tarkkaili ulkona nahistelevia pentuja raukean oloisena, lepuuttaen päätään etutassujensa päällä. Iltapäivän myötä pakkanen oli jonkin verran lauhtunut ja taivas oli täysin valkoinen pilvistä. Jo nyt Myrsky kaipasi sinistä taivasta ja aurinkoa, mutta kevääseen oli pitkä aika.

Myrsky oli kuullut parista uudesta laumalaisesta ja oli itse asiassa nähnytkin heidät pikaisesti pari kertaa, mutta milloin mistäkin syystä johtuen hän ei ollut ehtinyt tutustua tulokkaisiin paremmin. Uteliaana sutena ja tapoihinsa kangistuneena hän olisi kuitenkin mielellään tavannut uudet sudet mahdollisimman pian.
Uros kohotti päätään ja katseli hetken aikaa puiden suojiin uteliaana, sillä hän oli olettanut kuulleensa jotain. Pennut kuitenkin jatkoivat iloisesti painiaan lumessa, joten lopulta Myrskykin käänsi katseensa takaisin lauman nuorimpiin ja piti heitä silmällä.

Räsy asteli jämäkkänä lumessa ja pysähtyi hetkeksi haistelemaan ilmaa. Ilma tuoksui niin hyvältä, raikkaalta kuusimetsältä. Räsy jatkoi matkaansa, kun kuuli pentujen suloista vikinää, kaipa se saisi hieman leikkiseuraa niistä, olivathan pennut jo aika isoja. Räsy näki lumessa paljon jälkiä ja pysähtyi ihmettelemään niitä. Jäniksen jälkiä, Räsy ajattelee ja jatkoi matkaansa.
Räsy tallusteli arasti pentujen viereen ja katsoi niiden jatkuvaa painia, miettien pääsisikö itse mukaan, vai pitäisikö toimia erotuomarina. Ei, painijana on parempi, jos ne vain ottavat minut mukaan, Räsy ajatteli ja istahti pentujen viereen. Mutta jos en menisikään?, Räsy miettii ja katsoo hauskan näköistä painia. En, en minä mene, Räsy ajattelee. Pennut senkun vain riehuvat, eivätkä välitä uudesta tulokkaasta ollenkaan, se on puolestaan hyvä juttu Räsylle, ettei sitä huomioitasi paljoa. "Armottoman tylsää", Räsy mutisee itsekseen ja läsähtää makuulleen.

Yksi pentu huomaa tulokkaan ja lopettaa painin. "Kuka sinä olet?" pentu kysyy. "Räsy vain..." Räsy vastasi. "Mjaa... tuutko painii?" pentu kysyy. "En taida" Räsy vastaa nopeasti katsoen pentua. "Harmi! Meillä on niin kivaa!" pentu vastaa hihkuen ja lähtee taas mukaan painimaan muiden kanssa.

Ilmeisesti Myrsky oli hetki sitten kuullut aivan oikein, sillä pian aukiolle ilmestyi toinen niistä susista, joihin hän ei ollut kunnolla ehtinyt tutustumaan. Uros kuitenkin tiesi tulokkaan nimen, Räsyn, ja sen, että kyseessä oli vielä nuori susi. Ehkä sen takia narttu suuntasikin pentujen luo, sillä heillä ei ollut juurikaan ikäeroa ja Myrsky arveli, että nuori olisi mieluusti yhtynyt Vaitin ja Usvan pentujen painileikkiin.

Katseltuaan hetken aikaa sivusta tapahtumia, Myrsky nousi seisomaan. Hän puisteli lunta turkistaan ja jolkotteli pentujen sekä Räsyn luo hyväntuulisesti häntä heilahdellen. Pennut eivät juuri reagoineet uroksen saapumiseen, vaan ne siirtyivät hieman kauemmas jahdaten toisiaan äänekkäästi takaa.
"Nimesi oli Räsy, eikö vain?" Myrsky kysyi suoraan ja istahti alas muutaman metrin päähän nartusta. Myrskyn tapoihin ei kuulunut kovin silmiin pistävä uhmailu ja koska Räsy oli vielä niin nuori, ei uros edes kokenut häntä minkäänlaisena riskinä itselleen.

Nousee seisomaan ja katsoo hieman siirtyneitä pentuja, jotka ovat painin lumoissa. Oikeastaan Räsynkin tekisi mieli tästä vain hypätä perään, mutta nyt pitää leikkiä aikuista, tai edes kuulostaa siltä. Räsy päättää sitten avata suunsa, kun pennut ovat väistyneet hieman kauemmaksi. "Olen, mutta kenties itse olet joku Ovelan laumalaisista?" Räsy vastaa. Ei, minä pölkky, tietysti hän on joku Ovelan laumalaisista, kerran onkin täällä! Räsy ajattelee hieman nolona.

Myrsky käyttäytyi, kuin Räsyn kysymyksessä ei olisi ollut mitään outoa - vaikka siinä uroksen mielestä olikin. Ei hän olisi niin rauhallisesti käyttäytynyt, mikäli olisi ollut laumaton tai Viiman laumalainen ja vaikka olisikin ollut rauhallinen, niin todennäköisesti joku olisi jo ajanut hänet tiehensä tai tappanut siihen paikkaan pahimman laatuisena rajarikkojana.
Mutta sen sijaan, että Myrsky olisi naljaillut nartulle hänen kysymyksensä takia, uros vain hymähti hieman: "Osuit oikeaan."

Susi silmäili Räsyä. Toisessa oli havaittavissa vielä jonkinlaista innostuneisuutta, joka pennuissa oli. Myrsky oli aina pitänyt pennuista ja muutenkin nuoremmista, energisimmistä susista, joiden kanssa leikkiä. Miettiessään sitä uroksen häntä heilahteli pari kertaa puolelta toiselle rennosti ja hän mietti jo haastavansa toisen leikkiin, sillä se taisi olla paras tutustumistapa laumalaisten kanssa: leikin tiimellyksessä sai saman tien paljon selville toisesta sudesta.
Myrsky näytti nauravan aukaistessaan suunsa ja antaessaan kielensä retkahtaa ulos. Hetken mielijohteesta hän iski eturuumiinsa maahan, heilutti häntäänsä ja haukahti Räsylle haastavasti, mutta ystävällisesti. Hän halusi vain kisailla hetken aikaa toisen kanssa.

Räsy vastasi myönteisesri suden kutsuun ja heilautti innostuneesti häntäänsä, painaa eturuumiinsa lumiseen maahan. Lumi tuntui hieman kostealta Räsyn tassujen alla, pieni viima kävi Räsyn turkissa, mutta ei onneksi tunkeutunut läpi paksuhkon turkin. Räsy oli tyytyväinen itseensä, turkki ei ollut liian paksu tai ohut, vain juuri sopiva, talvikarvaa oli myöskin alkanut jo kasvaa. Räsyn vastakkainen susi oli melkein tuikituntematon, kun Räsy ei sen nimeäkään ollut muistanut kysyä, mutta kyllähän se joskus vielä selville tulisi.

Nyt olisi aika leikkiä, vaikka mikä olisi, Räsy ajatteli ja heilautteli häntäänsä puolelta toiselle päästäen pienen leikkisän murahduksen sudelle. Samalla hetkellä Räsy vilkaisi pentuihin ja yritti ottaa niistä mallia, juuri tälläistä leikki painia olisi hyvä tehdä. Mallia ottaen Räsy katsoi suteen ja pompasi pienen askeleen eteenpäin, vaikka tiesi, että se näyttäisi vähintäänkin mielipuolelta.

Myrsky innostui enemmän huomatessaan, että Räsy päätti tulla leikkiin mukaan. Haukahdellen uros hypähti hieman lähemmäs, mutta Räsynkin hypähtäessä eteenpäin Myrsky nousikin seisomaan ja pinkaisi vähän matkaa karkuun. Sieltä hän haukahti uudestaan häntä heiluen ja heitti jälleen etupäänsä maahan haastaen nuorempaa tulemaan perässä.

Uros ei muistanut, milloin oli viimeksi leikkinyt toisen suden kanssa. Yleensä hän vietti mielellään aikaa vaellellen yksin reviirillä, vaikka toki muiden laumalaisten seura oli hänelle myös tärkeää. Pesien luona aika kului kuitenkin yleensä makoillessa tai istuessa, harvemmin Myrsky innostui leikkimään asti etenkään, mikäli kyseessä oli vanhempi susi. Pennut olivat eri asia.

Räsy jäi hetkeksi ihmettelemään minne susi oli kadonnut ja vilkuili hätääntuneesti ympärilleen, vihdoinkin Räsy huomasi, minne susi oli ehtinyt juoksemalla. Räsy jölkytteli innostuneesti suden perään ja heitteli häntäänsä puolelta toiselle. Kun Räsy oli päässyt suden luokse se kaapaisi tassullaan sutta ja hypähti sitten sivuun, tömähtäen kuuseen. Ei tuo pieni naarmu haitannut, joten Räsy vain jatkoi leikkimistään suden kanssa. Räsy katsoi sutta ja kysyi sitten nopeasti, ettei jäisi leikistä paitsi. "Kuka sinä olet?" Räsy lopultakin tokaisi leikin tiimellyksestä.

Räsy oli nyt onnelisempi melkein kuin koskaan, kun sai leikkiä jonkun kanssa sen jälkeen kun entinen lauma oli hajonnut kappaleiksi.

Räsyn huitaistessa häntä tassulla Myrsky haukahti jälleen ja hypähti hieman kauemmas. Häntä heilui jatkuvasti ja uros näytti nauravan jäädessään vähän väliä katsomaan toista suu auki valmistautuen siihen, mitä Räsy saattaisi pian tehdä.
"Olen Myrsky", hän vastasi saman tien nuoremman kysymykseen ja pinkaisi nartun ohi lähemmäs pesäkoloa. Ohikulkumatkalla hän samalla tökkäisi Räsyä kaulukseen päättäväisesti, mutta koko ajan uroksesta kykeni näkemään, että hän otti tämän kaiken leikillä. Myrsky vain ei ollut susi, joka mielellään leikki painimalla, vaan piti enemmän välimatkaa toiseen ja keskittyi pikemminkin härnäämään.

Kun susi kertoi nimensä, räsyn korvat hörähtivät. "Myrsky..., Myrsky..., Myrsky!", Räsy makusteli suussaan hiljaa. Tämän uroksen nimi pitäisi muistaa, muuten kutsuisin häntä ikuisesti sudeksi. Kun Myrsky oli tökkäisyt Räsyä ja pinkaissut heti sen jälkeen ohi, niin pitäisi Räsynkin seurata. Räsy lähti oikopäätä seuraamaan Myrskyä. Kun olin päässyt Myrskyn viereen, Räsy ponnahti hieman pystyyn. Tarkoituksena oli sillä säikytellä Myrskyä, mutta eipä varmaankaan pahemmin tepsinyt. Räsy pomppi edestaas ja tökkäisi sitten Myrskyä. Räsy lähti hirveää vauhtia takaisin omia jälkiään ja haukahti sitten Myrskylle. Räsy heilautteli häntäänsä ja katsoi sitten Myrskyä, kuin sanoen "päivää".

Enää Myrsky ei seurannutkaan Räsyä saman tien. Uros jäi seisomaan aloilleen ja katseli toisen perään häntä heilahdellen, ja Myrsky näytti selkeästi jo rauhoittuneen. Muutama ketterä loikka lähemmäs Räsyä ja sen jälkeen uros seisahtui. Huuru nousi Myrskyn suusta hänen hengittäessä raskaasti pienten pyrähdysten jälkeen.

"Se oli mukavaa", uros totesi asiallisesti ja käveli lähemmäs narttua huitaisten vielä tassullaan toista kyljestä. Myrsky ei enää vaikuttanut niin innokkaalta leikkimiseen kuin äsken, mutta mikäli Räsy päättäisi jatkaa, olisi uroskin mukana.

Katsoi, kun uros jäi seisomaan vain paikalleen, se ei enää seurannutkaan samalla tavalla, mutta nyt se pomppasi puolestaan muutaman ketterän loikan Räsyä lähemmäksi. Räsykin oli oikeastaan hengästynyt hieman, mutta ei halunnut näyttää sitä suoraan, Myrsky luulisi sitä varmasti liian heikoksi, jos hengästyisi tuollaisesta ja olisi yhden vuoden. Räsy pystyi jo kuvittelemaan, mitä uros olisi sanonut, kun Räsy olisi hengästynyt, ei mitään. Normaali elimistön toiminto.

"Ei jatketa enään" Räsy sanoi tyytyväisenä olleeseen leikkiin. "Jatketaan myöhemmin" se lopulta totesi. "Jos vaikka näyttäisit paikkoja?" Räsy vielä kysyi.

Myrsky piristyi entisestään Räsyn ehdottaessa, että hän näyttäisi nartulle paikkoja. Mikäpä siinä. Uros kulki usein reviirillä ja hänellä oli mielipaikat, joissa viihtyi hyvin ja vietti paljon aikaa. Pesäkolot tietenkin olivat yksi niistä, mutta Räsylle tuskin tarvitsisi enää esitellä tätä paikkaa.
Leikkiminen myöhemmin sopi myös Myrskylle hyvin. Kenties paikkojen esittelyn lomassa uros innostuisi jälleen pieneen hippaleikkiin piristääkseen kierrosta.

"Toki", Myrsky totesi. Hän katseli metsään kuin miettien, mistä he voisivat aloittaa. "Haluatko, että näytän sinulle jonkin erityisen paikan? Joko olet kierrellyt alueella paljon?" hän kyseli hyväntuulisesti.

Räsynkin katsoi sinne minne Myrskykin ja yritti sitten arvata, minne mentäisiin ensin. Jospa mentäisiin kiertämään reviiriä? Räsy mietti innostuneesti ja heilutteli häntäänsä. Myrsky vaikuttaa mukavalta urokselta, vielä ensimmäinen kehen tutustuisi.

"En, en ole katsellut paikkoja paljonkaan, tulin melkein vasta... tietysti tunnen tuon pienen susien talsiman polun..." , Räsy vastasi ja istahti. "Toki haluan nähdä sinulle mieleisimmän paikan..., siis erityisimmän" Räsy jatkoi.

"Hyvä on", Myrsky vastasi innoissaan. "Seuraa, niin näytän sen sinulle."
Häntä askelten tahdissa heilahdellen susi lähti kulkemaan ensin sitä polkua pitkin, mistä useimmat sudet tulivat pesäkololle. Polulla lumi oli tallautunut pienehköksi poluksi hankien keskellä ja se oli täynnä laumalaisten tassujen jälkiä.
Pian Myrsky kuitenkin erkani polulta ja suuntasi askeleet syvemmälle metsään. Täällä ei juurikaan näkynyt muiden susien jälkiä, vaan hanki oli pääasiassa koskematonta ja kauniin valkoista. Siellä täällä näkyi pienten eläinten jalanjälkiä ja muutaman kerran myös susien tassunjälkiä, mutta harvemmin.

Matka pesäkololta yhdelle Myrskyn lempipaikoista ei ollut pitkä, joten se oli uroksen osalta kulunut hiljaisuudessa. Hän oli miettinyt Räsyä ja äskeistä leikkimistä, ja uroksen täytyi myöntää, että hän piti nuoremmasta. Eipä Ovelan laumasta tosin löytynytkään sutta, josta Myrsky ei olisi pitänyt: hän tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli iloinen siitä.
"Tässä se on", Myrsky vastasi viimein. Hän istahti alas hangelle ja katseli alas rauhalliseen ja alavaan maastoon, joka aukesi pienen kielekkeen alla taivaanrantaan asti. Kauempana tosin näkyi puita ja metsää ja ei-kenenkään-maata halkova jokikin näkyi siellä, mutta paikalta oli myös hyvät näkymät tietylle osalle Ovelan reviiriä.

Olihan reviiri täynnä tällaisia hyviä tähystyspaikkoja ja tämä oli vain yksi niistä. Mutta siitä huolimatta Myrsky piti siitä erityisen paljon.

Räsy ikäänkuin nyökkäsi Myrskylle, kun se käski seuraamaan. Kun Myrsky oli lähtenyt kulkemaan samaa polkua pitkin kuin Räsy oli tullut, oli helpointa kävellä, mutta piakkoin, kun Myrsky astui melkein koskemattomaan hankeen, oli jo huomattavasti vaikeampaa kävellä. Metsä oli Räsystä kauneita, mitä oli, kuitenkin Räsy odotti, minne Myrsky veisi hänet. Kun Myrsky istahti hangelle, Räsy katsoi eteensä, kuinka ihana maisema se olikaan.

"Tästä tulisiva varmasti yksi suosikkini..." Räsy sanoi hiljaa ja nousi seisomaan yrittäin tähystää Viiman reviirille. Alhaalla näkyi jotain mustia pilkuja, jotka liikuivat hitaasti. Varmaankin joku Viiman laumalaisista liikuskeli. Räsy huokaisi ja painui unelmiinsa, mutta heräsi nopeasti todellisuuteen. "Tuolla on liikettä" Räsy sanoi ja katsoi Myrskyyn kysyvästi.

Myrsky vaikutti tyytyväiseltä Räsyn vastaukseen. Hänkin piti maisemaa kauniina ja ennen kaikkea rauhallisena. Silloin tällöin oli mukavaa vetäytyä omaan rauhaan ja vain istua täällä, tarkkaillen aluetta ja siellä liikkuvia susia. Näkyvyydeltään tämä ei tainnut olla yksi niistä parhaista, joten ehkä siksi Ovela ja muut sudet jättivät tämän rauhaan. Reviiriltä löytyi parempia tähystyspaikkoja, jolloin pystyi helpommin tarkkailemaan mahdollisten rajarikkojien liikkeitä.

Räsyn huomautuksesta johtuen Myrskyn korvat painautuivat hieman luimuun. Uros katseli alhaalla liikkuvaa pistettä, ja se näytti olevan ei-kenenkään-maalla eikä vaikuttanut uhmaavan Ovelan lauman reviirin rajoja. Sitä Myrsky ei kuitenkaan osannut sanoa, oliko kyseessä laumaton vai Viiman tai Ovelan laumalainen, sillä välimatkaa oli liikaa. Voisivathan he mennä lähemmäs katsomaan huomaamattomasti, mutta tuskin olisi syytä edes näyttäytyä tällaisessa tilanteessa.
"Olet oikeassa", Myrsky murahti hieman harmissaan. "Haluatko mennä katsomaan sitä? Se ei näytä suunnittelevan rajan ylitystä, joten riidan haastaminen tässä tilanteessa on turhaa. Voimme kuitenkin siirtyä lähemmäs."

"Siirrytään lähemmäs, en riita ole haastamassakaan" Räsy vastasi ja lähti kävelemään sivulle, mutta palasikin äkisti Myrskyn luokse.
"Miten pääsee alas?" Räsy kysyi hieman myöhemmin nolona Myrskyltä.

Räsy katseli hieman vielä liikuvaa pistettä, vaikka ei tiennyt muuta Ovelan lauman reviiristä, vain sen kohdan, missä oli itse Ovelan tavannut. Eikä se ollut varmaankaan lähimaillakaan. "Jospa se olisikin joku kauris..., Räsy sanoi lipoen huuliaan. Kauris on hyvää Räsy ajatteli ja kuunteli murisevaa vatsaansa. Mutta pärjään vielä, söin sitäpaitsi aika hyvin viimekerralla Räsy ajatteli muistellen viime saalista, jonka laumalaiset olivat pyydystäneet.

[ Kelpaako sinulle, jos tuo liikkuva hahmo on hahmoni, laumaton Savu? Siitä saisi muutamat roolit tehtyä, jos sudet kohtaisivat toisensa. :) ]

Ripeästi Myrsky nousi ylös ja huvittuneena Räsyn kysymyksestä, mutta silti edelleen ystävällisesti, hän lähti laskeutumaan alas. Mäki oli loivempi kuin jos olisi suoraan kielekkeeltä lähtenyt kulkemaan alas, joten Myrsky uskoi, että myös nuorempi Räsy selviäisi siitä helposti alas. Lumi, kasvit ja kivet jarruttivat vauhtia aika hyvin ja lopulta uros oli itsekin päässyt alas asti.

Alhaalla Myrsky katseli eteenpäin sinne, missä hahmo oli liikkunut, mutta nyt sitä oli vaikeampi erottaa. Puita oli vielä tässä kohdin enemmän, mutta kunhan he vain kulkisivat jonkin matkaa eteenpäin, alueesta tulisi jälleen puutonta ja silloin he olisivat lähellä ei-kenenkään-maata ja sitä tuntematonta hahmoa.
Mietittyään asiaa hetken Myrsky käänsi katseensa Räsyyn varmistaen, että hänkin pääsisi ehjänä alas.

[ Käypi, tietysti. ;] ]

Räsy katsoi epäröivästi, kun Myrsky laskeutui alaspäin. Nyt on minun vuoroni Räsy ajatteli ja alkoi varovasti sekä hitaasti laskeutua alaspäin.
Se yritti parhaansa mukaan ottaa Myrskystä mallia, mutta se ei oikein onnistunut, nimittäin alas tultiin oikein rytinällä, eli toisin sanottuna jalkoihin tarrautuneena muutama oksa. Kun Räsy oli päässyt alas, se iski hampaansa oksaan ja kiskaisi sen pois. "Inhottava oksa" Räsy tokaisi äkillisesti.

Räsy käänsi nyt katseensa Myrskyyn "Jatketaanko?" Räsy kysyi katsoen eteenpäin, edessä näkyi vain puita, eikä ketään muuta.
Harmillista, Räsy olisi halunnut nähdä edes jonkun, kenties puhua, vaikka tiesi, ettei tuntemattomiin pahemmin pitäisi kajota.

Hieman kauhuissaan Myrsky katsoi Räsyn alastuloa ja oli jo lähellä kysyä, oliko toinen kunnossa, ennen kuin päätti pitää suunsa kiinni. Hän koki olevansa vastuussa yhdestä lauman nuorimmasta tällä hetkellä, muttei kuitenkaan halunnut vaikuttaa liian huolehtivaiselta eikä halunnut Räsyn ajattelevan, että Myrsky jotenkin epäilisi nartun osaamista ja taitoja.
Eikä Myrsky epäillytkään, että Räsy olisi ollut liian kömpelö tai osaamaton tullakseen hänen mukaansa tarkistamaan, kuka tuolla kauempana liikkui. Hän vain oli säikähtänyt, että toinen oli loukannut itsensä.

"Tietenkin", Myrsky vastasi ja heilautti häntäänsä, lähtien sitten jolkottelemaan puiden lomitse kohti avarampaa aluetta. Välillä hän kääntyi tarkistamaan, että Räsy seurasi mukana ja suuntasi jälleen katseensa eteenpäin. Kirsu keräsi tuulen mukana tuomia hajuja ja uroksen oli myönnettävä, että hän ei tunnistanut vierasta. Kyseessä oli susi, tarkemmin sanottuna narttu, mutta Ovelan laumalainen se ei ainakaan ollut. Huomio sai Myrskyn jännittyneemmäksi ja uros hidasti askeleitaan, siirtyen lopulta kevyeen kävelyyn. Koko ajan uroksen aistit olivat äärimmäisen tarkkoina, sillä vielä hän ei nähnyt vierasta narttua missään.

He olivat astuneet jo Ovelan reviirien yli ja seisoivat nyt ei-kenenkään-maalla. Myrsky oli pysähtynyt ja tarkisti, että Räsykin oli edelleen kunnossa ja mukana. Sen tarkistettuaan hän siirsi katseensa eteenpäin kohti tummaa sutta, joka seisoi noin viidenkymmenen metrin päässä heistä. Susi ei ollut vielä huomannut heitä, sillä tuuli oli Myrskylle ja Räsylle suotuisampi.
"Veikkaan, että se on laumaton", Myrsky kuiskasi Räsylle hiljaa ja laski päätään tarkkaillen toista tarkemmin. Hän ei ollut koskaan nähnyt vierasta sutta missään, eikä siinä haissut Viiman lauman ominaishajukaan.

Räsy lähti seuraamaan Myrskyä puiden lomitse ja hölkytteli sitten Myrskyn viereen. Räsy käveli matkan siihen asti niin rentona kuin osasi, kunnes näki tumman suden. Räsy luimisti korviaan hieman ja katsoi sitten sutta, joka oli edessäpäin, Räsy käveli jäykästi muutaman askeleen tummaa sutta kohti. Räsy veti korviansa enemmän luimuun ja huomasi, että tumma susi oli jo huomannut heidät. Katsoi Myrskyä, joka oli jäänyt muutaman askeleen taakse, nyt Räsykin perääntyi. "Onko se narttu?" Räsy kysyi kuiskaten Myrskyltä.

Räsy ei tuntenut tummasta sudesta olevan pahempia vaaroja, ehkä se saataisi kuitenkin pari keltaa raapaista, mutta naarmuja on aina saatavissa. Räsy päätti astua reipaasti, mutta kankeasti muutaman askeleen eteenpäin ja katsoi taas edessä olevaa sutta, se oli vielä vain paikoillaan.

Räsy jäi odottamaan Myrskyn siirtoa.

"Tule takaisin!" Myrsky murahti Räsylle hieman säikähtäneenä nuoremman tekemisistä. Hän ei tuntenut vierasta sutta, joten kannattaisi pysytellä taka-alalla ja välttää suoraa kontaktia tummaan suteen. Räsyn asteleminen lähemmäs voisi saada vieraan nartun hyökkäämään ja sitä he eivät todellakaan halunneet. Oli jo tarpeeksi ikävää, että laumaton oli edes huomannut heidät.
"Et voi tehdä noin, sillä et edes tunne, millainen susi tuo on", Myrsky selitti hiljaisella äänellä. Hän siirtyi hieman Räsyn eteen kuin suojellakseen toista ja uroksen eleistä näki, että hän ei pitänyt tilanteesta. Ei Myrsky kuitenkaan ollut vihainen Räsylle hänen käytöksestään, joten sitä nuoremman olisi turha murehtia.
Keho jännittyneenä, häntä ja pää pystyssä ja suoraan vierasta sutta tuijottaen Myrsky seisoi hetken aikaa täysin hiljaa. Vaikka hän ei halunnutkaan, että tilanne riistäytyisi käsistä, viestitti susi kuitenkin olevansa itsevarma.

Tuo tumma narttu, Savu, oli seisahtunut havaittuaan kaksi vierasta sutta. Nuoremman muutamat askeleet lähemmäs saivat Savun varovaiseksi, mutta siitäkään huolimatta hän ei vaikuttanut kovin hyökkäävältä vieraita kohtaan. Sen sijaan narttu vaikutti kaikin puolin kyllästyneeltä tilanteeseen, eikä se viitsinyt edes uhmailla mitenkään. Myrskyn suusta kantautuva pieni murina ei liikuttanut Savua, vaikka hän toki oli valmistautunut pakenemaan jos tilanne niin vaatisi.

Räsy ällistyi hieman, kun Myrsky käski tulla takaisin, mutta piakkoinkin Myrskyn selityksellä Räsy ymmärsi, mitä oli tehnyt väärin. Katsoi, kun Myrsky meni eteen, Räsy ei halunnut, ettei mitään sattuisi hänen uudelle ystävälleen.
"Lähdetäänkö?" Räsy sanoi ja vilkaisi Myrskyä, joka oli asettunut hänen eteensä.
Räsy katsoi vielä tummaa narttua, ja olisi valmis kääntymään ympäri, olihan kierros vielä jäänyt kesken, oli varmaankin vielä muutama hyvä paikka Myrskyllä näytettävänä, eikä tumma narttu näyttänyt mitenkään uhkaavalta.
"Oliko sinulla vielä muutama paikka esiteltävänä?" Räsy kysyi Myrskyltä.
"Minulle tämä ainakin ritti..." Räsy sanoi miettivästi.

Edelleen muristen Myrsky harkitsi Räsyn sanoja, mutta toisaalta hänestä tuntui inhottavalta kääntää selkä vieraalle sudelle, joka voisi tehdä mitä vain. "Mene sinä jo takaisin kohti Ovelan aluetta, tulen kohta perässä", Myrsky vastasi sitten nuoremmalleen ja tarkkaili tummaa narttua edelleen itsevarman näköisenä.

Savu tuijotti vieraita korvat luimussa. Hänellä ei ollut tapana hyökätä noin vain kimppuun ja koska tuntemattomat sudet vain seisoivat kauempana, päätti narttu poistua tilanteesta. Korvat edelleen luimussa narttu kääntyi ja lähti jolkottelemaan kauemmas luottaen siihen, että kumpikaan heistä kahdesta ei lähtisi perään - mitä syytä heillä siihen edes oli?

Murina loppui hitaasti Myrskyn huomatessa, kuinka vieras narttu lähti kauemmas. Uros rentoutui ja varmistettuaan vielä, että narttu myös lähti todella paikalta, hän kääntyi taakseen ja lähti ravaamaan Ovelan reviiriä kohti.