Kolme uutta elämää 20. joulukuuta (loppunut)

Sammal värisi pesäluolan perällä kyljellään maaten. Sen koko keho tärisi kivusta ja supistuksista, joita ei sanoin voinut kuvailla. Sammal koitti nousta, ulahti kivusta ja painautui seinämää vasten. Synnytys oli alkanut jo aamulla, mutta nyt joka puolella oli pimeää.

Sammal raapi etutassuillaan pesän maata irvistellen ja ponnistellen. Se inisi ja ulahteli yrityksissään. Neiti ei ollut odottanut ihan näin vaikeaa synnytystä, mutta se oli valmis kestämään. Sammal ei aikonut antaa periksi.

¤Synnytys on alkanut, apua Sammaleelle?¤

[[Katala ilmoittautuu kätilöksi! Betana se haluaa olla paikalla uusien perheenjäsenien syntyessä, ja onhan moinen nyt suuri tapahtuma laumalle aivan joka suhteessa.]]

Pesän ulkopuolella tasaiseen tahtiin käveli neljä ruskeaa tassua. Ne olivat tampanneet pesän edessä olevaan lumihankeen jo melkoisen polun. Sisältä luolasta kuuluvasta rapinasta ja ulinasta päätellen synnytys oli vieläkin käynnissä. Katala ei voinut sanoa olevansa kovinkaan hyvä tällaisissa asioissa, mutta sillä oli sellainen hatara käsitys, jotta ei siinä näin kauaa pitänyt mennä. Kide oli synnyttänyt kaksi kertaa sinä aikana, kun Katala oli ollut laumassa, ja siltä kannalta uroksella oli kuitenkin jonkinlainen käsitys toimituksesta. Kiteen pennut olivat syntyneen aika nopeasti, ja toinen pentue paljon ensimmäistä nopeammin. Ehkä tämä oli Sammalen ensimmäinen pentue ja kaikki meni siksi niin hitaasti? Katala ei ollut varma. Joka tapauksessa se oli huolissaan laumalaisen, ja etenkin pentujen, kohtalosta.

Se ei vieläkään voinut sanoa pitävänsä Sammalesta. Mutta se oli oppinut sietämään tätä. Ainakaan vielä Samman ei ollut yrittänyt nousta betan paikalle. Sen ei sietäisikään yrittää, sellaista Katala ei aikonut katsella yhtään. Oli Sammal kuitenkin sisimmässään millainen susi tahansa, niin sen pennut olivat nyt lauman tärkein asia. Kiteen pennut olivat kasvaneet jo valtavasti siitä, mitä ne olivat olleet kesän alussa. Vinku ja Kirva. Ne olivat jo melkoisen isoja, lähimmäs puolivuotisia. Niinpä uusia pentuja oli itse kukin odottanut, kuin kuuta nousevaa.

Katala luikahti pian sisään luolaan. Se oli tehnyt saman jo monesti, ja tälläkin kertaa se kysyi Sammalelta samat asiat, kuin aina ennenkin: "Pärjäätkö sinä? Tarvitseko sinä jotakin?"

Oli kahden suden välillä miten paljon kitkaa tahansa, Katala oli kuitenkin valmis tekemään kaikkensa, jotta sekä sammal että penikat selviytyisivät tästä hengissä. Eiväthän nämä Katalan omia pentuja olleet, mutta silti.

(Kauhu poika tunkee itsensä myös mukaan )

Kauhu joka oli viettänyt viimepäivinä aikaansa Sammaleen kanssa oli saapunut pesäluolalle saman aikaisesti toisen kanssa. Oli jäänyt toiseen päähän pesää kuin Sammal. Kauhun uteliasuus kuitenki heräsi ulkopuolella rapistelevan KAtalan toiminta.

Kappas vain Beta itse. AKuhu kun oli haivttelemassa hamaassa tulevaisuudessaan Betan paikkaa, tapasi suorastaan nokkansa edessä itse AKtalan. Kauhulle kuitenkin oli suuri ilo tavata uusi tuttavuus. joten alistuvasti tuo kyyristyi KAtalan lähelle. " anteeksi että häiritsen, mutta voiko sammal hyvin? " Se kysyä supisi rauhalliseen ääneen. Se ei rynnännyt suin päin Sammaleen luo vaan toivoi saavansa jok okutsun tai vastuaksen kysymykseensa.

Kauhu mietti mitä sammal ajatteli heidän aikaisemmasta keskustelustaan. Aikoisiko toinen pyytää AKtalaa isäksi vai miten asia etenisi. Toisaalta Kauhua kiinnosti enemmän se että Sammal säilyisi hengissä tulevineen jälkikasvuineen. Kauhu odotti eturuumis kumarassa pesäaukolla vastausta.

Sammal ulisi taas kivusta ja väännähti vasten seinämää. Katala oli oikeassa, tämä oli Sammaleen ensimmäinen synnytys. Kaiken lisäksi Sammal tunsi kivun vain voimistuvan jokaisesta liikkeestään. Se pysähtyi paikoilleen. Hengitti kipua ja ponnisti jälleen.

Sammal oli huolissaan itsekin, ei synnytyksen pitänyt ihan näin kauaa kestää. Se ei lisäksi pian kestäisi enää kipua. Se ei kyennyt reakoimaan katalaan enempää kuin vilkaisulla ja korvien luimistuksella.

Sammaleen ensimmäinen pentu putkahti vihdoin maailmaan, tosin sinisenä ja kuolleena ja väärässä asennossa. Sammal huohahti syvään kauheimman kivun hävitessä.

¤Eli 4 pentua ja yksi kuollut tulossa ¤

[[Selvä homma, selvä homma. Muitakin saa vielä hyppiä mukaan, mutta kirjoitetaan nyt vuoroja, kun kerran ollaan vauhtiin päästy]]

Sammal ei kyennyt vastaamaan urokselle, vaan keskittyi ponnistamiseen. Kun ensimmäinen pentu tuli, Katala riensi katsomaan sitä. Se oli sininen ja kuollut. Uros nuuhki sitä muutaman kerran ja loi sitten Sammaleen nopean katseen. Narttu vaikutti paremmalta. Ehkä synnytyskanavan tukkineen pennun jälkeen loppusynnytys sujuisi rauhallisemmin. Uros potkaisi pennun määrätietoisesti, mutta varovasti syrjään ja käveli Sammalen viereen: "Jaksa vielä." se totesi, heilautti häntäänsä kuin kannustaakseen ja palasi takaisin ulos. Siellä se jatkoi edestakaisin ramppaamistaan, kunnes Kauhu saapui. Katala mulkoili Kauhua siihen tapaan, kuin se mulkoili aina kaikkia niitä, joiden naamasta ei pitänyt. Se oli kuullut juttuja siitä, että Kauhu oli hyvin itsevarma ja luotti omiin vaistoihinsa, nokkeluuteensa ja taitoihinsa. Moinen merkitsi Katalalle vain mahdollista kilpailijaa. Kilpailijat se hääti suoraan ja armotta. Se oli taistellut tämän paikan itselleen omalla viekkaudellaan, ja pitäisi sen vastakin.

Nyt Kauhu kuitenkin alistui ihan kiltisti, joten Katalalla ei ollut tuota vastaan juuri mitään. Voivathan huhut uroksen itsepintaisesta halusta kohota lauman arvoasteikossa olla potaskaakin.

"Sammal on sisällä." uros vastasi. "Ensimmäinen pentu kuoli."

Kauhu nyökkäsi Katalalle, joka kertoi Sammaleen olevan sisällä. Kauhu myös totesi mielessään että tajusi miksi Sammal ei niin pitänt Katalasta uros vaikutti melkoisen itsekkäältä. Noh Kauhua ei moinen juuri nyt kiinnostanut. Se halusi pikemminkin tietää että sammal olis kunnossa.

Ensinmäinen pentu oli kuollut, Mutta sammal ilmeisesti voi hyvin. Kauhu jäi odottamaan ulko puolelle lisä tietoa mikäli sellaista saisi. Se olisi mielellään mennyt sisään mutta tiesi että synnyttävä narttu ei juuri ylimääräistä seuraa kaivannut. Toki KAuhu menisi sisään jos Sammal sitä pyytäisi. Kauhu istahti suu aukolle kuin pitäen vahtia.

Kauhu toki hamusi korkeaa arvo paikkaa laumassa, mutta tavattuaan Katalan sen suunnitelmat muuttuivat. Se joutuisi tekemään paljon töitä että saavuttaisi halunsa päätökseen. tosin sillä olisi paljon aikaa joten se kykeni nyt keskittymään Sammaleeseen, jonka oli tavannut hiljattain.

Sammaleen olo oli helpottunut. Se huohotti hetken aikaa silkasta helpotuksesta ja tunsi taas kivun aallon. Tälläkertaa se synnytti elävän pennen. Sammal kääntyi varovasti noukkien pennun varovasti hampaisiinha puhkaisten samalla pussin sen ympäriltä. Sammal veti sen eteensä varovasti ja aloitti perusteellisen puhdistuksen. Mitenkään mukavaa ei nartusta ollut nuolla iljettävän makuista kalvoa pois, mutta tunne ei ollut mitään verrattuna siihen että siitä tuli juuri äiti. Tai sitä että se piteli edessään pentuaan.

Sammal katsahti jälleen saapuvaan katalaan ilkikurisesti ja iloinen, helpottunut olemus yllään. Sammal ei ollut välittänyt toisen sanoista lainkaan, mutta nyt se katsoi toista hetken aikaa. "Voisitko kysyä Viimalta, kävisikö... No tavallaan peitetarina, että olisit pentujen isä. En halua heidän tietävän niiden oikeasta isästä. Ja jos se sinulle sopii?" Sammal sanoi yllättäen, jopa anelevasti katsoen Katalaa. Oikeastaan tämä katsoi Katalaa sivusta ja lipoi huuliaan, vaikka nuolikin sivussa pentuaan. Sen neiti siirsi hetken kuluttua nisilleen, joita se ahnaasti alkoi imemään. Seuraava pentu tuntui tulevan jo siinä vaiheessa.

¤Aktiivisuus laskussa, valitan. Muutto, koulu ja uudenvuoden siivoukset. Plääh!¤

Katala odotti Kauhun kanssa ulkona hetken, kunnes pujahti taas sisälle katsomaan, kuinka synnytys eteni. Sekin tunsi helpotusta huomatessaan, että toinen pentu oli elävä ja kolmas syntyi ilmeisesti sekin elävänä. Kolmesta pennusta kaksi elossa oli ihan hyvä saavutus.

Kuullessaan Sammalen sanat beta jähmettyi. Se tuijotti Sammalta selkeästi täysin yllätettynä. Ettäkö Katala julistaisi pennut omakseen? Sehän tarkoittaisi sitä, että sen tulisi pitää entistä enemmän huolta penikoista, jotka eivät olleet edes sen! Ties millainen onneton uros nekin oli siittänyt. Vaikka toisaalta, Sammalen tietäen se tuskin olisi kelpuuttanut ihan ketä vain selkäänsä. Sammal oli hyvin määrätietoinen ja vahvatahtoinen narttu. Mikäli Katala ei olisi pitänyt tätä koppavana ja epäystävällisenä, hän olisi itse asiassa voinut pitää nartusta. Mutta että julistautua sen pentujen isäksi? Koko ajatushan oli naurettava!

Kunnes Katala tajusi, ettei se ollutkaan. Se tuijotti ensin kasvava voitonriemu ja sen jälkeen jopa suorastaan häijy tyytyväisyys kasvoillaan pentua, jota Sammal nuoli. Se otti pari askelta lähemmäs ja laski katseensa penikkaan. Moinen oli keskittyneempi imemään maitoa kuin luomaan katseita outoon urokseen vierellään. Mutta Katala ei tarvinnut sen katsetta. Se oli juuri tajunnut että Sammal, niin erinomaisen outoa kuin se olikin, oli vastaus sen pieneen ongelmaan Kauhun kanssa.

Jos Katala julistautuisi koko lauman edessä pentujen suojelijaksi ja ottaisi ne omakseen, niin sen oma asema pönkittyisi aivan valtavasti. Se olisi paitsi beta, niin myös lauman toivojen isä ja suojelija. Ja koska se todellakin aikoi rakastaa näitä pienokaisia kuin omiaan, se kasvattaisi ne itselleen uskollisiksi. Kun sillä olisi aikuisia jälkeläisiä laumassa, sen asema betana olisi käytännössä horjumaton. Se olisi syrjäyttämätön.

Ja sen varjolla Sammal tietenkin olisi kolmanneksi tärkein susi koko laumassa. Moinen häpeilemätön kataluus nartussa sai uroksen suorastaan vaikuttuneeksi. Joko Sammal oli tehnyt tämän vahingossa, tai sitten se tiesi, että Katalan asema pentujen isänä nostaisi Katalan yhä vain vahvemmaksi betaksi ja Sammalen taas käytännössä betanartuksi. Vaikkeivät ne olleetkaan kumppaneita keskenään, niin Sammal olisi lauman korkea-arvoisin narttu heti Viiman jälkeen aina siihen asti, kun Katala joskus mahdollisesti löytäisi kumppanin ja asettaisi tämän betaksi kanssaan.

Uros vetäytyi nuuhkimasta pentua ja laskeutui makuulle Sammalen eteen. Se tutki narttua keltaisilla silmillään ja lipaisi huuliaan: "Sinä olet melkoinen paskiainen, Sammal... minusta tuntuu, että alan pitää tyylistäsi. Niin kauan, kun tajuat, että pysyt omalla paikallasi. Minä olen beta, sinä olet minun alapuolellani. Mikäli käy ilmi ollenkaan, tai edes kuulen jostakin, että yrität luikerrella korkeammalle, minä huomaan sen. Pentujesi... tai tulisiko sanoa meidän pentujemme takia on parasta, että tiedät paikkasi." uros selvitti. Se halusi, että Samma tiesi, mihin oli ryhtymässä. Katala ei ollut idiootti. Sen kanssa olisi hengenvaarallista pelata mitään pelejä.

"Mutta mikäli homma on sinulle selvä..." Katala siirsi katseensa nisää imevään pentuun: "...niin toki minä asetun sinun pentujesi kasvatti-isäksi. Minun älyni yhdistettynä sinun nokkeluuteesi saa penikat varmasti kasvamaan mainitsemisen arvoisiksi susiksi." Katala totesi ja lipoi taas huuliaan.

Tähän mennessä, tämä oli parasta mitä sille oli tässä laumassa sattunut. Tuskin kukaan tiesikään, miten suunnattomasti se tästä hyötyisi. Ja tokihan hyötyisi Sammalkin, nousisihan se sentään tavallisesta laumalaisesta betan pentujen äidiksi. Sopimus tosiaan hyödyttäisi molempia.

KAuhu käänsi katseensa Katlanaanj oka luikki sisään. Pian levottoman hiljaisuuden jälkeen KAuhu kuuli Sammaleen pyytävän Katlaa pentujen isäksi.
Vaikka Kauhu ei KAtalaa tuntenut, mutta tiesi ettei Sammal pitäisi uroksesta. Herramme päästi matalan murahduksen pesän ulkopuolella aivan vain osoittaakseen itsekseen mieltään. Ehkä KAuhu olisi itse halunnut olla Sammaleen pentujen isä hahmo. No Sammal teki itse valintansa. KAuhu hymähty harmillisena ja kurkkasi sitten sisään.


" Onnea uudelle äidille " Kauhu lausahti ilosien oloisena, ehkä sen äänesetä saattoi hiewman kuulla pettymyksen Sammaleen valinnasta, mutta Kauhulla saattoi olla jo muita suunnitelmia.

Se ei kyennyt vaikuttamaan sammaleen päätökseen.

Sammal irvisti pienesti kolmannen, toisen elävänpennun tullessa ulos siitä. Se toisti saman putsauksen sillekin, kuin edelliselle pennulle. "Katala! Voi Katala Katala. En tavoittele betan paikkaa. Kokeilin sitä kerran ja uskotko? En osannut sitä hommaa, mokasin pienen tehtävän ja entinen beta käytti huolimattomuuttani hyväksi. Sen jälkeen tajusin jotain Katalaiseni." Sammal sanoi imartelevan flirttailevasti Katalle siirtäen sanojensa päätteeksi uuden pentunsa nisilleen. "En halua betaksi, ilman oikeanlaista avustusta tai jopa kumppania. Enkä ehdottele nyt mitään! Haluan korkean paikan laumassa, mutta en kaikkein korkeimpia. Kiitän sinua, Katala! Pidän sinusta betana, mutta nyt pidän sinusta ehkä sutenakin." Sammal sanoi tuntien kaikeka sitä, mitä väitti oikeasti. Se katsoi Katalaa hetken ja antoi sitten viimeisen ponnistuksensa.

Viimeinen pentu olikin parkuvaa sorttia. Heti kun Sammal oli puhkaissut pussin sen ympäriltä se aloitti hirmuisen itkun ja ulinan. Sammal naurahti iloisena nuolaisten sitä. Se oli saanut kolme ihanaa pentua, joista se oli jo valinnut suosikkinsa. Tämä itkevä pentu sen nenän edessä. "Nuusku, Kaiku ja Ilo." Sammal sanoi pentujen nimet syntymäjärjestyksessä ja katsahti Kauhua luolan suulla. "Tule katsomaan vapaasti lauman uusia jäseniä." Se sanoi Kauhulle iloisesti. Kaksi ensinnä syntynyttä elävää uros pentua olivat lopettaneet syömisensä ja nukkuivat yhdessä kasassa toisiaan vasten. Kolmas pentu litki Sammaleen nisää yhä ynähdellen ja inisten siinä sivussa.

Katala vaikutti tyytyväiseltä Sammalen sanoihin. Itse asiassa sen olemus hiukan muuttui Sammalen imarrellessa, mutta nartun kutsuessa Kauhunkin paikalle se päätti sittenkin olla sanomatta mitään. Tyytyipä katselemaan Sammalta hetken ilkikurinen pilke silmissään. Lopulta pennut kuitenkin kiinnostivat sitä enemmän. Se kumartui vähän lähemmäksi ja nuuhki nukkuvia pentuja. Sen jälkeen se nuuski hiukan nisällä olevaakin. Nuusku, Kaiku ja Ilo. Ne olivat siis pentujen nimet.

Katalan pentujen nimet. Sen oli vaikea ajatella itseään näiden penikoiden isäksi, mutta toisaalta, ei siitä olisi haitaakaan. Ja pentujen tulevaisuus oli huomattavasti parempi, jos niitä pidettiin betan penikoina. Katala työnsi kuononsa taas nukkuvien pentujen luokse ja lipaisi toista varovasti kielellään. Pieni susi avasi suunsa ja haukotteli. Sen suu oli kirkkaan vaaleanpunainen eikä sillä ollut vielä yhtään hammasta. Vain pieni, littana kieli.

Katala oli aina pitänyt pennuista, mutta näistä pennuista se piti enemmän, kuin muista.

Kauhu hymähti tyytymättömänä sammaleen päätökseen, mutta astui kuitenkni sisään kun sammal sitä pyysi. kauhu katsahti sivusilmöällä katalaan. siirtäen sitten katseensa sammaleeseen. " onnea pennuista" kauhu lausahti uudelleen yrittäen pökätä hellästi sammalta kuonollaan. se oli tyytyväinen että lauma oli saanut uusia jäseniä, mutta sammalen valintaan se ei ollut tyytväinen mutta ei kauhun tarvinnutkaan.

kauhu käännähti katalan suuntaan nnostaen päänsä normaaliin tasoon " onnea tuoreelle isälle" se lausahti osittain vaikeasti mutta huomaamattomasti. Kauhulla oli tarkoituksenaan vain käydä sammalta katsomassa mutta se ei kyennytr vain poistumaan se jäi suu aukolle katsomaan kahta aikuista ja kolmea pentua kummallisen näköisenä.

"Kiitos Kauhu." Sammal sanoi iloisesti virnistäen toisen tökätessä sitä kuonolle. Se tiesi satuttaneensa Kauhua, ystäväänsä. Sen pitäisi selittää tuolle valintansa perusta, mutta samalla hetkellä se tajusi myös jotain. Se vilkaisi Katalaa näyttämättä tunteitaan ja sitten Kauhua. Sammal oli mytännyt toisen aikeet betaksi, mutta voisi myös auttaa siinä. Kenties.

Mutta Kauhu päätti lähteä nopeammin, kuin Sammal oli odottanut. Se laski päänsä maahan väsyneenä. Viimeinen pentu oli ujuttanut itsensä veljiensä alle ja ynisi nukkuessaan. Mikäköhän Iloakin vaivasi, kun oli kaikkein äänekkäin pentu.

"Meinaatko kertoa laumalle erikseen olevasi pentujen holhokki vai näyttää sen olemalla niiden kanssa?" Sammal kysyi pisteliääseen ja suoraan tapaansa. Mutta pisteliäisyys oli tarkoitettu hyvässä mielessä, ei pahassa mielessä.

"Minä kerron asiasta Viimalle ensin ja sanon, mitä sinäkin sanoit. Että pentujen kannalta on parempi, että ne ovat korkea-arvoisessa asemassa. Lauma suhtautuu niihin ja niiden ruokintaan suopeammin. Jos Viima suostuu, minä ilmoitan asiasta kaikille julkisesti." Katala totesi. Se oli ristinyt etukäpälänsä ja katseli nyt Sammalta pentujen sijaan. Se olisi kovasti halunnut luottaa narttuun ja tämän sanoihin siitä, ettei Sammal uhannut Katalan paikkaa. Mutta nähtyään, miten hyvissä väleissä Kauhu oli Sammalen kanssa uros oli taas saanut aiheen epäillä.

Katalaa sekä vihastutti että harmitti se, kuinka laumassa oli aina joku, joka havitteli sen paikkaa. Se teki kaikkensa ollakseen hyvä beta, ja silti se sai koko ajan vilkuilla olkansa yli. Sen oli vaikea luottaa kehenkään ja se punoi jatkuvasti juonia, joilla pitää kiinni paikastaan ja vahvistaa asemaansa. Moinen oli Katalalle huvia, mutta ajoittain se alkoi myös käydä rasittavaksi. Aina välillä se kaipasi hetkeä, jolloin se voisi vain laskea päänsä ja nukahtaa, pelkäämättä sitä että joku samaan aikaan juonitteli syrjäyttääkseen sen paikaltaan.

Sammalkin oli osoittautunut sudeksi, josta Katala voisi oikeasti jopa pitää ystävänä. Itse asiassa mahdollisesti enemmän kuin ystävänä, koska nartussa oli sopivasti luonnetta. Mutta Katala ei voinut luottaa siihen. Kaikista vähiten nyt, kun se kaveerasi vielä Kauhunkin kanssa.

Beta huokaisi harmistuneena ja katseli nukkuvia penikoitaan. Ainakin nuo kolme tulisivat olemaan hänen luottamuksensa arvoisia. Hän pitäisi niistä huolen ja ne pitäisivät huolen hänestä.

Kauhu heilautti häntäänsä ja asteli ulos pesästä kääntyen " Menen tästä häiritsemästä teitä aja uusia tulokkaita. " Kauhu lausahti jo hieman kunnioittavasti kaksikolle ja suuntasi pois pesiltä.


( Kauhu pois )

((Tuiskukin sulloutuu mukaan kolmiodraamaan! Vitsi vaan, älkää ottako todesta. xD))

Tuisku tassutteli kaikessa rauhassa pesäluolille. Se oli haistanut jotakin tuttua ja päätynyt aukolle, josta vieras susi lähtikin. "Tuo taisi olla Kauhu.." se muisteli. Nyt Tuisku meni varovasti suuaukolle ja kurkisti sisään. Ja mitä se näkikään! Betansa ja aiemmin kohdatun Sammaleen kolmen pienokaisen kanssa!
"Mitä ihmettä.. Onnea vaan Sammal! Ja.. arvon Katala.. sinäkö olet isä?" Tuisku kysyi alistuneesti ja oli vähän hölmistynyt tästä tilanteesta. Se oli aina nähnyt Katalan kunnioitettavana hahmona, mutta nyt se makoili kolmen pennun ja niiden emon kanssa. Eihän Tuisku tiennyt mitään äskeisistä keskusteluista. Se vaan ei ollut saanut minkäänlaista käsitystä, kuka oli Sammaleen pentujen isä. Tällä tiedolla se tietäisi ketä onnitella.

Tuoksu oli tuttu Tuiskun aiemmasta laumasta. Pennut olivat näköjään nukahtaneet ja Tuisku katseli niitä vähän niinkuin hymyillen. "Hienoa.. Tästä on laumalle vielä hyötyä!" Se ajatteli.
"Mitkäs pentujen nimet ovat?" Tuisku jatkoi kyselyään. Se pakitti hiukkasen, ettei olisi liian tunkeileva tai ahdistava. Äkkiä Tuisku säpsähtu vähäsen: Se huomasi sinertävän mytyn vähän kauempana muista. Tuisku tunnisti mytyn kuolleeksi pennuksi, ja koska ei tahtonut olla epäkohtelias niin oli kuin ei olisi huomannut tuota reppanaa.
Nyt Tuisku vain istuskeli siinä ystävällisen näköisenä ja kallisteli päätään.

¤Miun kaverin koiran nimi on Tuisku, pakollinen sivu kommentti x)¤

Sammal kohotti kuononsa nopeasti ylös ja katsoi Tuiskua silmien tasalle. Se inhosi suoraan sisään tunkeutunutta Tuiskua siinä määrin, että näytti ulkoisesti merkkejä hyökkäys valmiudesta. Sammal katsahti Katalaa ohimennen.

"Tuisku, rauhoitu! Herätät pennut ja olet kuin vasta syntynyt pentu." Sammal sanoi hiljaa suorasukaiseen tyyliinsä. Se ei välittänyt toisen mielipiteestä omista sanoistaan, mutta nyt se nousi varovasti seisomaan ja asteli Tuiskun luo. "Pentujen nimet ovat Nuusku, Kaiku ja Ilo. Lisäksi toivon, ettet julkista tietoa kaikille vielä. Ilmoitamme asiasta kun on sen aika." Sammal sanoi katsoen viimeisten lauseiden aikana Tuiskua uhkaavasti silmiin ja vannotti tätä olemaan hiljaa.

Katala ei puuttunut Tuiskun ja Sammalen väliseen tilanteeseen, mutta höristi kyllä korviaan merkiksi siitä, että mikäli sudet alkaisivat rähistä kunnolla niin Katala astuisi väliin. Ihan vain pentujenkin, mutta myös lauman yleisen yhtenäisyyden nimissä. Sammalen reaktio oli kuitenkin melkoisen luonnollinen. Synnyttäneet äidit olivat tarkkoja siitä, kuka pentuja pääsi katsomaan niiden ensimmäisten tuntien aikana. Katala oli tyytyväinen siitä, että se oli päässyt paikalle synnytykseen.

Pennut tuhisivat ja uros kumartui tökkäisemään yhtä kuonollaan. Se avasi taas suunsa ammolleen ja haukotteli hampaaton suu leveänä. Katalasta se oli soma. Uros käänsi katseensa Tuiskuun ja katseli tätä varsin suopeasti ollakseen oma itsensä: "Pennut ovat minun suojeluksessani tästä lähtien, mutta minä julkistan sen myöhemmin kaikille. Kunhan olen ensin keskustellut asiasta alfamme kanssa."

Tuisku vähän pelästyi toisen reaktiota, ja pakitti lisää niin että oli nyt kokonaan vain suuaukolla. Se närkästyi kun sitä kutsuttiin pennuksi, muttei antanut sen näkyä ja päätti ajatella että narttulla oli hermot kireällä synnytyksen jäljiltä.
"Anteeksi, en puhu mitään tästä." Tuisku sanoi hyvin matalalla ja hiljaisella äänellä. Se luimisteli Sammaleelle vain kertoakseen, ettei tullut riitelemään tai muutenkaan tahtonut häiritä. Kun Tuisku kuuli Katalan sanat, ja myöskin huomasi tuhisevat pennut, se päätti jättää tämän tähän ja oli vähän pahoillaan kun ei päässyt tutkailemaan pentuja. Ainakaan vielä."Hyvä on, mutta kuitenkin onnea teille."
Tuisku vielä nopeasti nuuhkaisi pentuja, lähti hiljaa pois ja yleensä niin iloinen ja ystävällinen Tuisku jupisi mennessään.
Se kuitenkin pysähtyi puolen metrin päähän ja katsoi toisia. "Nojaa.. Tuskin he tarvitsevat mitään kun Katalakin on siinä." Se ajatteli ja lähti vähän kauemmaksi muista.
Tuiskua todella kiinnosti nähdä pennut ja se oli todella harmissaan. "Nuusku, Kaiku ja Ilo.." Se mutisi mennessään.

((Tämä oli nyt lyhyt roolaus mutta eipä kai se haittaa. Mielenkiintoinen sattuma tuo Tuisku nimi koiralla. Jokatapauksessa, Tuisku lähtee!))

Sammal myöntyi toisen vastaukseen ja nuolaisi huuliaan rauhan merkiksi. Se siirtyi takaisin makuulle pentukasan viereen ja nuuhki itsekin niitä. Se rakasti pentujaan ja pitäisi niistä hyvää huolta. Sammal oli sitä sorttia, että se hoivaisi pennut täysin itse. Lauman olisi vain tottutava siihen.

Tuiskun onnitellessa nyökkäsi Sammal hyväksyvästi tälle ja Tuiskun poistuessa huohahti narttu raskaasti. Se ei halunnut olla töykeä tuolle, mutta toisen höseltävä käytös oli ollut ylipuhuvaa sorttia juuri siinä tilanteessa.

Sammal nuuhkaisi Katalaa hetken kuluttua. "Et luota minuun. Miksi?", se totesi suorasukaisesti ja kallisti päätään Katalaa kohden. Sammal ei nähnyt toisessa ulkoisia merkkejä, mutta se tajusi asian silti. Sammal kaveerasi Kauhun kanssa, joka taas havitteli Katalan paikkaa. Sammal silti halusi Katalan luottavan siihen.

Ei Sammal kyllä myöntänyt itsekään luottavansa Katalaan.

"Sinä olet kaveria Kauhun kanssa. Kauhu taas haluaa betaksi. Se ei taida olla kellekään enää yllätys." Katala totesi suoraan sekin. Se katseli Sammalta keltaisilla silmillään, ja tällä kertaa se näytti olevan hiukan pahoillaan siitä, mikä tilanne oli. Ei sillä, että se olisi näyttänyt millään tapaa lannistuneelta. Se ei vain pitänyt siitä, että sillä oli laumassa vihamiehiä.

"Uusien laumalaisten myötä laumamme on kasvanut ja vahvistunut. Laumaan on tullut myös niitä, jotka haluavat nousta arvossa aina betaksi asti. He haluavat nousta siihen asemaan miettimättä ollenkaan, kykenevätkö siihen. Ne haluavat olla betoja, koska ne nauttivat siitä, ettei niiden tarvitse kumartaa kellekään. Paitsi alfalle. Betan työ ei kuitenkaan ole alempien kyykyttämistä vaan rauhan ja tasapainon ylläpitoa." Katala totesi. Hiukan närkästyneenä ja pahastuneena se lisäsi: "Tuntuu siltä, että osa teistä pitää minua huonona betana, vaikka minä ja Viima olemme tarjonneet teille uuden, paremman elämän."

Sammal katsoi Katalaa ja siirtyi lähemmäksi tätä varovasti. Sitten Sammal katsoi Katalaa pitkään lipaisten huuliaan rauhoittavasti. "Minä en aio betaksi, en ainakaan yksin. En osaa sitä hommaa. Haluan lauman parasta ja sen teen olemalla korkeassa asemassa, mutten betana. Toivon todella, että uskot minua. Haluatko kuulla siitä, kun olin beta kerran?" Sammal sanoi vihdoin.

Mikäli Katala haluasisi kuulla, kertoisi Sammal tälle;
"Olin paljon nuorempi kuin nyt ja aina yhtä jääräpäinen. Kerran huomasi silloisen alfani suuttuneen betalle. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja keskustelin alfan kanssa. Alfa järjesti kilpailun. Hän ei halunnut kummankaan laumalaisensa kärsivän fyysisesti, siksi." Tauko.
"Hän antoi molemmille pienet ryhmät, joita heidän tulisi johtaa päivän ajan. Kumpi saisi enemmän positiivista palautetta, voittaisi. Minä voitin ja olin onneni kukkuloilla. Luulin betan paikkaa helpoksi, päinvastoin se kuitenkin oli. Kahden päivän jälkeen entinen beta huomasi vaikeukseni ja vaati paikan takaisin kovemmin ottein, mitä olin sen saanut. Sen jälkeen en halunnut enää betaksi, jollen saisi haluamaani apua toiselta betalta." Sammal vaikeni ja jäi odottamaan reaktiota tai ilmettä, sanoja tai jotain.

Katala kuunteli Sammalen kertomuksen ja sen jälkeen se oli tovin hiljaa. Se oli kyllä kuullut Sammalelta itseltään, että tämä oli yrittänyt olla betana joskus, mutta epäonnistunut. Nartun kertoessa selvemmin, mistä moisessa oli ollut kyse, tunsi Katala pienen häivähdyksen ylpeyttä. Ainakin narttu tiesi, mitä betan homma oli. Katala ei edelleenkään kyennyt luottamaan Sammaleeseen täysin, mutta se alkoi pikkuhiljaa uskoa, että kenties narttu ei tosiaan olisi ryhtymässä betaksi.

Yksin.

"Minä uskon, ettet sinä havittele minun paikkaani yksin. Mutta sinä pidät Kauhusta ja Kauhu haluaa betaksi. Mistä minä tiedän, ettet sinä petä minua siinä vaiheessa, kun Kauhu haluaa haastaa minut? Tiedän, että se päivä joskus tulee. Se uros tuskin jää odottamaan ikuisuuksiksi. Mutta minä olen valmis taistelemaan paikastani, mikäli hän sitä haluaa." Katala totesi hiljaa. Se ei pitänyt taistelemisesta itseään suurempia ja vahvempia kohtaan, mutta tarvittaessa taisteli kyllä loppuun asti.

Sammal katsoi Katalaa hetken toisen sanojen jälkeen. "En tiedä Kauhun johtamisen taidoista mitään, mutta sinun tiedän. Lisäksi suostuit pentujeni ottoisäksi ja se on minulle paljon. Siksi lupaan sieluni kautta, etten uhkaa Kauhun tai kenenkään muun kanssa asemaasi! Olen sen sinulle velkaa", rouva puhui Katalalle. Sammal pitäisi lupauksensa kaikin tavoin, sillä ne se piti yleensä aina.

Sammal katsahti yhtäkkiä hiljentyneeseen Iloon ja kääntyi pentukasan puoleen. Kaiku oli läntännyt vaaleanpunaisen tassunsa Ilon kuonon päälle ja esti sitä inisemästä. Sammal hymyili susimaiseen tapaansa ja haukotteli Nuuskun mukana.

"Katala, uskoin sinulle jotain, minkä toivon sinun pitävän luottamuksen ja kunnioituksen osoituksena. En valitse ketätahansa isäksi ja tein virheen valitessani näiden pentujen oikean isän." Sammal sanoi jonkin ajan kuluttua katsoen yhä pentujaan, mutta muuttuneena. Pentujen oikeasta isästä puhuminen sai sen nostamaan niskakarvojaan ja laskemaan korviaan hieman. Mutta kyse oli vain pentujen isästä, ei Katalasta, niiden ottoisästä.

Katala ei vastannut Sammalen ensimmäisiin sanoihin mitään. Ehkä ajan kanssa se oppisi luottamaan narttuun niin, että se uskoisi sen sanat. Nyt se oli kuitenkin vielä hieman epäileväinen nartun suhteen. Tuo oli kuitenkin vaikuttanut kahden kesken hieman erilaiselta kuin suuremmassa porukassa. Kenties Sammal oli vähän kuin Katala itse? Yksin tai ystävän kanssa ei koko ajan tarvinnut tehdä itsestään numeroa. Riitti, kun vain oli. Katala tunsi samoin ollessaan Viiman, Korpin tai Lumoksen seurassa. Tai Loskan. Lumos oli varsin uusi tuttavuus, mutta Katala saattoi joka tapauksessa laskea nartun ystäväkseen. Korpin kanssa se taas tykkäsi juonia ja saalistaa.

Sammalen ottaessa puheeksi pentujen oikean isän Katala havahtui taas. Se mietti hetken, kuinka sanansa muotoilla. Hetken mietittyään se vei päätään varovasti lähemmäksi Sanmmalta ja tökkäsi tätä kuonollaan korvan tienoille hyvin nopeasti. Ehkä se oli osoitus ymmärryksestä, ehkä lohdutus. Tai sitten se oli puhdasta empatiaa.

"Jos saan kysyä, millainen tämä uros oli? Ja miksi se jätti sinut yksin, eikä osallistunut omien pentujensa hoitamiseen?"