Kiiluvat tähdet (( Kutsupeli; Shui ja Heinä ))

(( Eli vain Shui tänne ))


Yö oli alkanut lipua laaksoon. Naali oli jolkottanut tasangolta, jolla se oli tavannut Hiutale nimisen naaraan. Kiintoisaa, mutta kyllä. Nuori naaras oli ollut hieman väsynyt, mutta energiaa oli sillä ollut.

(( Sori lyhyt, mutta jouduin lähtemään pikaisesti. Tulen tunnin päästä takaisin ))

Heinä oli sattunut Joutomaiden solaan jälleen, se oli pyörinyt solassa jo jonkin aikaa ja se oli tullut tapaamasta Pikkykynttä. Heinä läähätti ja sen jalat olivat jo maitohapoilla, karva likainen kurasta.

Naaras näki valkean hahmon vetisessä ja keväisessä maisemassa, huusi kaukaa sille karvat pystyssä ja häntä terhakkaasti ylhäällä.
'' Kuka olet ?! '' Naaras jolkotteli lähemmäksi, sitä jännitti kamalasti ja se luimisteli korviaan.

Naali höristi korviaan ja katsahti taakseen. Huutama susi oli näemmä hieman rasittunut.

" Ja kukahan sitä kysyy ? " Naali sanoi kylmästi ja mulkaisi vierasta. Naali oli aina susia kohtaan kylmän viileä, se ei osannut olla lempeäkään. Valkoturkki tuhahti kun se katsoi Heinän likaista turkkia.


Uros istahti seisoi valppaana ja ylväänä naaraan edessä. Se tuijotti tätä herkeämättä.

'' Sinä ensin! '' Naaras murahti ja ravisteli nopeasti turkkiaan.

Ruskeaturkkinen meksikonsusi askelsi hieman lähemmäksi.

// Lyhyt.... //

Naali pörhisti valkoista turkkia. Vai piti sen esittäytyä ensin. Ei tulisi kuuloonkaan.

" Minähän en nimeäni paljasta kaiken maailman nuuskioille. Saat luvan esittäytyä itse, tai en kerro mitään " Uros tuhahti ja murahti perään. Häntä pystyssä ja näytti hieman yhkaavalta ja sen rinnus oli pörhöllään.

(( Sori lyhyt ;( ))

'' No selvä sitten... '' Naaras tajusi vihdoin alistua, ja kyyristyi hieman. Häntä heilahti jalkojen väliin ja korvat painuivat tiukasti luimuun.

'' Olen Heinä. '' Meksikonsusi naaras tuhahti jälkeenpäin äänettömästi ja nosti ryhtiään jo, nyt se oletti että tuo toinen sanoisi nimensä. Ruskoturkkinen seisoi hieman kyyryssä vielä ja katsoi ruskeilla silmillään valkoturkin silmiä, nosteli korviaan höröön ja käänsi niitä taaksepäin kuullessaan lintujen lähtevän läheisestä puskasta.

Naali hymyili tyytyväisesti kun toinen näytti alistuvan. hienoa.


" Heh, hyvä narttu. Olen Naali " Uros sanoi ja näytti ylväältä ja jalolta, vaikka sen luonne oli kylmä. Valkoturkki otti muutaman askeleen lähemmäs tätä Heinää ja nuuhkaisi ilmaa naaraan ympärillä. Varmistaakseen naaraan juoksuttomuuden.

Hienoa, ainakaan juoksut eivät tuoksu... Valkoturkki mietti ja hymähti itsekseen.

Nyt naaras uskalsi nousta kokonaan ja koota ryhtinsä taas. Se ei pitänyt tästä ensitilasta ollenkaan, se oli joutunut alistumaan heti kättelyssä. Ties kuinka dominoiva toinen susi oli.

Heinä nuuhkaisi Naalin ominaishajua, painoi sen muistiinsa tiukasti jotta jatkossa pystyisi yhdistämään hajun ja suden. Naaras hymähti, se oli tavannut enemmän uroksia kuin naaraita.

Valkoturkki katseli Heinää tutkivasti ja sitten ravisti päätään. Toinen oli varsin sievä... Naaraaksi siis. Uros ei ollut koskaan tuntenut rakkautta, se oli urokselle vieras tunne.

" Noh, Heinä, onkos sinulla jo puoliso ? " Valkoturkki sanoi hieman kylmään sävyyn.


(( Ääääh, nyt ei tule mitään mieleen ))

'' Ei ole. Entä itselläsi? '' Heinää kiinnosti enemmän miksi Naaliksi esittäytynyt kysyi tuon kysymyksen kuin itse vastaus. Heinä silmäili Naalia hetken, täytyi myöntää että se oli komeanpuoleinen valkeassa turkissaan.

Naaras vilkaisi nopeasti maisemaa ja istuutui alas sitten hieman rentoutuneena, maa kasteli sen perskarvat ikävästi vielä likasemmiksi. Onneksi löytyi vielä pienen pieniä lumilänttejä missä voisi käydä kierimässä ylimääräiset kurat pois, paitsi eihän ne edes kovin hyvin ruskoturkin turkista erottunut.

Naali katsoi kiiluvilla silmillään Heinää ja pudisti päätään.

" Ehei, minulla ei ole koskaan ollut puolisoa. Rakkaus ei ole minun heiniäni " Uros sanoi. Lause sopi niin hauskasti Heinän nimeen ja Naali naurahti hilpeästi. Heiniä...Hah hah.

(( Sori oikeesti inspis on katoamassa xc ))

Vaivalloisesti yhtyi narttukin nauruun vaikeasti naurahtaen, luimisti korviaan ja höristi ne sitten. Kumminkin nosteli taas ryhtiään koska se oli päässyt lipsumaan kasaan.

'' Sinä taidat olla herra kylmimmästä päästä? '' Kysy Heinä aavistuksen uteliaisuutta äänessään.

(( Joo sama tääl x/ ))

Naalin huulille karahti huvittunut virne. Vai kylmä. Se ei ollut oikea sana. Kylmällä tarkoitettiin yleensä aivan toisenlaista sutta.


" En todellakan ole kylmä. Olen JÄÄTÄVÄ " Naali sanoi ja mulkaisi hieman paheksuvasti Heinää. Se ei antaisi toisen nimitellä tätä kylmäksi, sillä uroksen sydän oli jäätä. Ja luonne myös. Ainoa Kylmä asia uroksessa oli sen huumorintaju. Se osasi nauraa, mutta vain jäätäville solvauksile ja omille vitseilleen.

'' Minä arvostan susia joilla on tunteet! '' Heinä ilmaisi ehkä liian kovaan ääneen mielipiteensä ja perääntyi valppaana, se ei halunnut tuota urosta kimppuunsa mutta se ei pelännytkään. Naaras murahti itsekseen eli ääneti ja katseli synkästi Naaliksi esittäytynyttä, susi ilman tunteita. Kuin umpijäästä tehnyt, miten senlainen pystyy elämään? Naaraa suorastaan pelotti taas ajatus tunteettomasta sudesta joka ei antanut hitustakaan armoa. Jokainen oli erinlainen, mutta Naali oli erikoinen ei erinlainen.

Naali katsoi hieman vihaisesti Heinää.

" Tunteet ovat turhia. En kaipaa sellaisia !! " Valkoturkki murahti ja se pörhisti turkkinsa pörheäksi. Se ei kaivannut kenenkään mielipiteitä, varsinkaan jos se oli tippaakaan loukkaavaa.


Uros ei ollut koskaan rakastunut, eikä sitä edes kiinnostanut sellainen moska. Se ei tiennyt mitä rakkaus toisi.

'' Tunteet eivät ole turhia! '' Naaras rähähti liiankin uhkaavasti ja peruutti sitten, luimisti korvansa ja istuutui alas rauhoittaakseen itsensä. Heinä veti syvään henkeä sisään ja ulos, ja juuri ja juuri uskalsi ummistaa silmänsäkin hetkeksi. Kunnes aukaisi ne ja ystävällisen loistonsa kadottanut silmäpari katsoi Naaliksi esittäytynyttä tuimasti ja läpitunkevasti, vihaisesti suoraan sanottuna.

'' Viha on tunne, suuttumus on tunne. ! '' Naaras huomautti, melkein huusi urokselle ja nosti perseensä maasta, häntä oli selkärangan jatkona ja melkein piikkisuora. '' Jos sinulla ei olisi tunteita, ei päässäsi liikkuisi mitään! EI YHTIKÄS MITÄÄN! '' Naaras huusi taasen , sen selkä ja niska karvat nousivat automaattisesti pystyyn ja Heinä luimisti korvansa.

Naali alkoi ärtyä ja se louskautti leukojaan muutaman kerran varoituksena että naaras meni nyt sen henksen rajan ylitse.

" HILJAA !! JOS MINULLA ON HITUNENKAAN TUNTETA, NE OVAT VAARALLISIA !! " Uros huusi ja väläytti hammasrivistöään uhkaavasti. Se tekisi selvää sen vastustajista vaikka verissä päin.


Se oli sellaien susi ettei sihen mahtunut kuin yksi tunne. Ja os se sattui olemaan ystävällinen tunne, se kätki sen syvälke sisäänsä.

'' NO SITTEN ON! '' Huudahti naaras vastaukseksi, mutta nyt sen olisi pakko rauhoittua tai olisi kohta vainaa. Hiekan värinen turkki oli likainen, ja Heinä pystyi selvästi haistamaan kuran turkistaan. Ihan kuin se olisi kierinyt mutakylvyssä tai paininut mudassa.

Naaras askelsi kauvemmas, noin viiden metrin päähän. Sille riitti, ei se aikoisi kuolla Naaliksi esittäytyneen uroksen hampaisiin. Naaras istuutui suuren puun taakse ja nojasi siihen kyljellään, äsköinen pieni riidan tapainen oli saanut sen hieman masentuneeksi. Heinän oli tarkoitus saada uusia ystäviä, mutta se onnistui taas saamaan vain vihollisen, tai ainakin korkeentaan hyvän päivän tutun.

Naali tuhahti kun Heinä perääntyi puun varjoihin. Uros ei oikein tiennyt mikä sille oli tullut. Pian se kuitenkin avasi kitansa ja hiljainen, ärsyyntynyt ääni sanoi;

" Ärhhh... Anteeksi... "


Naali otti muutamia askeleita pois päni ja istahti sitten pienelle kivenlohkareelle. Ei se olisi halunnut riitaakaan, mutta se sai mitä tilasi.

Anteeksipyyntö oli kylmä, ja kai Heinän oli hyväksyttävä se, vaikkei se niin ystävälliseltä kuulostanutkaan.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen siirtyi Heinä istumaan puun viereen saadakseen näköyhteyden Naaliin. Heinä oli jo pelästynyt että Naali lähti kun ei kuullut murahdustakaan sieltä suunnalta.

Valkoturkki vältteli Heinän katsetta.


" Kuule narttu... Siis Heinä, olen joskus... AINA tällainen joten minusta ei kannata välittää " Uros sanoi ja murahti. Se puhui osittain totta. Oli Naalilla hyvötkin puolet, se vain piilotti ne sisälleen.

// Sry lyhyt XC //

Heinä haki kokoajan Naaliin katsekontaktia mutta uros luisui siitä asiasta kuin limainen kala.

'' Niinhän se on. Susia on erinlaisia. '' Heinä puuskahti turhaantuneena, painoi korviaan sivuille ja huokaisi syvään. Solassa tuuli humisi salaperäisesti ja heilutteli molempien hukkasten turkkeja edes takaisin tuulen suunnan muuttuessa turhankin nopeasti.
Heinä hymähti ja katseli Solan seinämiä.

Uros katsahti nopeasti narttuun ja käänsi katseensa pian takaisin solan maisemiin. Se ei halunnut kohdata Heinän, jota se kutsui nartuksi, katsetta.


(( Soooori lyhyt))

Tästä seuraisi pitkä hiljaisuus, sen Heinä tiesi ja aavisti. Sillä kumpikaan ei sanonut mitään ja katseli vain mukamas kiinnostuneena Solan seinämiä ja maisemia. Piinaava hiljaisuus jonka rikkoi ainoastaan tirpusten keväiset sulosoinnut ja tuulen yksinäinen humina, kerrassaan pelottavaa. Mutta päiväsaikaan siedettävää.

Naaras luimisti korviaan ja siirsi katsettaan taivaasen, sillä oli haaleita pilviä mutta muuten se oli haalean ehkä hieman synkänkin värinen sinisen sekoitus valkoisen kanssa.

(( Ei haittaa ^^ ))

Naali murahti. Se ei pitänyt tästä hiljaisuudesta laisinkaan. Ei ollenkaan.


" No niin narttu. Puhutaan sitten, kun ei muutaaan osata ! " Se tiuskaisi ja tuhahti jälkeenpäin. Sanat olivat väissä ja se nuuhki hiljaa raikasta Solan tuulta. Heinä saisi luvan koskiä keskustelun aiheen, sillä Naali ei tiennyt mistä aoittaisi.


Valkoturkki katsoi Heinää hieman kysyvästi, mutta käänsi taas valkean päänsä pois. Katse oli yhtä kiusallinen kuin luu kurkussa.