Tulinen kohtaaminen (kutsupeli: Dino)

// Eli DIno ja Tulisilmä tänne kiitos :) Pahoittelen tyhmää ja mielikuvituksetonta otsikkoa :D //

Suuri ja erittäin raskasrakenteinen urossusi jolkotteli raskaasti solan itäistä seinämää reunustavan metsän suojissa. Sen perässä kulkivat suuret tassunjäljet, sekä jono satunnaisia veripisaroita.
Uros pysähteli muutamien metrien välein nuolemaan oikeassa etutassussaan olevaa puruhaavaa, josta maahan vuotanut veri oli peräisin. Haavan aiheutumisesta oli jo pari päivää, mutta sen syvyys ja suden jatkuva liikkeessä pysyminen vaikeuttivat paranemista.
Laaksoon saapumisensa jälkeen Peto-niminen uros oli törmännyt vain muutamaan suteen. Se ei varsinaisesti vältellyt lajikumppaneitaan, mutta kuljeskeli lähinnä alueilla, joissa ei havainnut tuoreita jälkiä.
Etujalassaan olevan haavan lisäksi Peto oli saanut vain satunnaisia naarmuja yhteenotoissaan toisten susien kanssa. Sen sijaan se oli itse saanut aikaiseksi melko pahaa jälkeä. Hallitsemattoman raivonsa valtaan joutuessaan, uros ei näet enää hallinnut voimiaan, joita sillä kyllä riitti.

Nyt Peto kuljeskeli metsikössä vailla päämäärää, koettaen saada vainun mahdollisesta saaliista. Se oli syönyt pari päivää sitten pienen löytämänsä palan haaskaa, mutta nälkä painoi jo suden vatsassa. Se oli tottunut syömään yksin elämiensä kuukausien aikana vain vähän ja metsästämään vain silloin, kun se olisi välttämätöntä. Se oli pitänyt huolta isästään koko elämänsä ajan, ei itsestään, ja tähän muutokseen sopeutuminen tuntui olevan urokselle ylivoimaista.

Peto pysähtyi jälleen puhdistamaan haavaansa, ja pysähtyi samassa aloilleen. Se oli haistavinaan uuden, melko tuoreen suden hajun, ja nosti niskakarvansa pystyyn. Epäluuloisena ja hyvin varuillaan uros jatkoi hidasta, kömpelöä jolkotteluaan, ja tarkkaili silmä kovana ympäristöään, pienenkin liikkeen varalta.

Tulisilmä ihaili luontoa kolostaan käsissään. Oli aivan ihana iltapäivä, aurinko loi viimeisiä säteitään kohti raskasta lumivaippaa joka oli muuttunut vaikeakulkuiseksi nuoskaksi. Uros oli maannut siinä kolon oviaukossa jo jonkin aikaa, ja päätti viettää yönsä siinä. Se oli napannut itselleen juuri äskettäin pari jänöä, ja tuonut toisen varastoon pesäkoloon. Miksi tuhlata hyvää ruokaa? Tuli havahtui vihdoin luonnon kauneudesta, kun sen tassuja alkoi pistellä kylmästä. Uros kohouttaitui ja oli juuri aikeissa painua kunnolla sisään koloon, mutta haistoi sitten jonkun vieraan suden hajun. Tulisilmä epäröi hieman. Se ei ollut halukas tappelemaan elintilasta ainakaan juuri nyt, ja olisi luultavasti helpointa vain paneutua piiloon koloon ja odotella, että toinen menisi ohi. Toisaalta sutta ajoi eteenpäin uteliaisuus, ja sen ego. Olisihan se nyt raukkamaista vain nyhjöttää kolossaan! Niinpä hukka teki ratkaisun, venytteli hieman, ja loikkasi kolosta yhdellä sulavalla loikalla.

Tuli huomasi heti toisen. Se oli jykevänpuoleinen uros, joka jolkotteli hieman kankean oloisesti eteenpäin. Siitä parin metrin päästäkin näki selvästi, että toinen ei ollut kovin ystävällisin aikein liikkeellä. Tulisilmä piti itsensä tahdon voimansa avulla rauhallisena, ja istahti kaikessa rauhassa siihen näkyville. Uros ei itse antanut minkäänlaisia aggressiivisuuteen viittaavia merkkejä, vaan esitti pikemminkin etäisesti kiinnostunutta ja jopa kenties vähän tylsistynyttäkin. Sisimmässään susi oli kuitenkin hieman hermostunut. Se ei ollut tällä erää kiinnostunut tappelemisesta, joten päätti odottaa että toinen tekisi siirtonsa ensimmäiseksi.

// Ihan hyvä otsikkohan tuo on. :D //

Peto kuuli rasahduksen, mutta ääni kaikui puista, eikä susi kyennyt paikantamaan äänen tulosuuntaa. Se käännähteli epäluuloisesti muristen, koettaen havaita liikettä.
Huomatessaan toisen suden niin lähellä, Peto yllättyi ja jäi muutamiksi sekunneiksi paikoilleen. Sen vaaleat vihertävänruskeat silmät nauliutuivat toisen silmiin, mutta katsoivat ikään kuin tämän ohi.
Toisella oli muutamia sekunteja aikaa valmistautua, kun Peto hyökkäsi varoittamatta.Hallitsemattoman raivon vallassa, uros syöksähti eteenpäin ja oli yhdellä loikalla toisen kohdalla, koettaen kaataa tämän painollaan maahan ja upottaa hampaansa toisen kaulaan tai niskaan.

Pedon mieleen oli piintynyt niin tiukasti ajatus siitä, että sen oli päästävä eroon kaikesta elävästä ympärillään, ettei sudelle tullut enää mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Se oli ollut vartija ja puolustaja lähes koko ikänsä, eikä osannut muuta. Nyt se ei vain tiennyt mtä puolusti - tai miltä.

Tulisilmä katseli kuinka toinen katseli hetken aikaa hämääntyneenä ympärilleen, ennen kuin tuo huomasi Tulen. Taisipa toinen uros hieman hämmentyäkin, mutta tuijotti rohkeasti silmiin. Tuli ei kehdannut rikkoa hiljaisuutta. Tilanne oli jollain tapaa hirveän aavemainen, ja jokin toisessa tuntui kauhean uhkaavalta. Huomatessaan toisen loikkaavan eteenpäin, ei Tulisilmä ehtinyt kunnolla edes tajuta mitä tapahtui. Uros kaatui maahan toisen painon voimasta, ja ymmärsi vasta maasta käsin alkaa puolustaa itseään. Tuli väisti toisen hampaat täpärästi, ja aloitti sitten oman hyökkäyksensä. Uros raivostui toisen hyökkäyksestä, ja pääsi jälleen tutuksi käyneen raivonsa valtaan. Koko keho pääsi mukaan hyökkäykseen, kun Tuli yritti takajaloillaan potkia toisen mahaa ja rintakehää, ja samalla purra toisen eturuumiista. Nuori susi ei enää välittänyt tuon taivaallista pakoon pötkimisestä tai edes tilanteen saattamisesta päätökseen. Sen egoa oli loukattu, ja se rike ei jäänyt koskaan rankaisetamatta!

// Vähän tönkköä tekstiä, mutta syytän pienoista väsymystä. //

Aluksi Peto jatkoi taistelemistaan samalla ylitsepursuavalla raivolla, tarkoituksenaan vain purra ja raadella, kunnes vastarinta hellittäisi. Toisen puolustautuminen ei urosta aluksi hätkäyttänyt. Sen paksu ja tiivis turkki vaikeutti toisen puruotteen saamista sen eturuumiista, mutta Peto ei välittänyt siitäkään, kun tunsi välillä hampaiden uppoavan lihaansa asti. Shokin kaltainen tila esti kivun rekisteröitymisen aivoihin, ja uhrin pyristely ja potkiminen saivat Pedon vain yrittämään kovemmin.

Vähitellen Pedon mielen valtasi kuitenkin lievä hämmennys, ei tosin silmin havaittava.
Se aisti toisen raivon ja sille kävi hetki hetkeltä selvemmäksi, että toisen puolustautuminen vaihtui puhtaaseen vihaan. Toinen ei yrittänyt pyristellä karkuun ja purrut vain puolustaakseen henkeään.. Se koetti päästä pois Pedon otteesta, hyökätäkseen takaisin.
Hetkiseksi Peto hellitti otettaan. Se oli hyvin yksinkertainen, eikä kyennyt juuri ajattelemaan ja toimimaan samaan aikaan. Ja tällainen tilanteen uudelleenarviointi vaati siltä suurta aivotyöskentelyä. Tämän hetken aikana toisen oli mahdollista päästä jaloilleen, sen jälkeen Peto kuitenkin jatkoi taisteluaan.. ei kuitenkaan aivan yhtä keskittyneesti.
Nyt sen hallitsemattomaan ja pakkomielteiseen raivon tilaan sekoittui hämmennys. Yksikään sen tielle tähän mennessä törmäämistä susista ei ollut käyttäytynyt vastaavasti. Peto oli todella suurikokoinen ja uhkaava, ja tiedosti sen itse. Vain harva uskalsi - tai tunsi järkeväksi - uhmata sitä.
Kaiken lisäksi toinen oli vielä kohtuullisen pienikokoinen.

Tuli ei voinut olla iloitsematta aina, kun sen hampaat tapasivat toisen nahan, ja vielä kovemmin se riemuitsi kun ehti puraista läpi asti. Uros ei tuntenut varsinaista kipua, kun toinen onnistui välillä puraisemaan sutta itseään, vaan jatkoi vastarintaansa itsepäisesti. Vieraan, isomman suden hetkeksi herpaannuttua, Tulen aivot esittivät kaksi mahdollisuutta. Nyt olisi hyvä nousta pystyyn, tai hyökätä samantien heikolla hetkellä. Jälkkimäinen tyyli voitti, ja uros ottaa tukevan otteen toisesta. Jos se onnistuisi, ei sitä heti saisikaan irti, ja epäonnistuessaan taas Tuli jatkaisi hyökkäystään keskittäen sen rinnuksiin. Tulisilmä ei heti tajunnut mitä tapahtui raivonsa takia, mutta tiedosti kuitenkin lopulta, että toinen oli muuttunut hieman poissaolevasti. Se jos mikä oli omiaan ärsyttämään pienempää ja nuorempaa sutta, mutta sitten Tuli huomasi toisen tassun. Se näytti hieman huonossa kunnossa olevalta, ja siitä tihutti verta.

Tämä huomio muuttui pian taistelutaktiikaksi hukan mielessä, ja se päätti yrittää käyttää sitä hyödykseen pakottamalla toisen painon heikoimman jalan päälle.

// Hieman kökköä tekstiä, mutta kelvannee :) //

Toisen onnistui saada tukeva ote Pedon rinnasta, ja uros ärähti kivusta. Se jatkoi taistelemistaan yhä keskittyminen hieman herpaantuneena, mutta sen olemus alkoi vähitellen vaihtua vähemmän uhkaavaksi, ja sen hyökkäyksen vähenivät. Uros yritti nyt vain saada toisen otteen irtoamaan. Toisen taktiikka toimi, ja se sai Pedon siirtämään koko painonsa sen haavoittuneelle jalalle. Uroksen valtti taistelussa oli vain sen suunnaton massa ja voima, se ei pahemmin tehnyt suunnitelmia tai kyennyt aavistamaan toisten taktiikoita.
Peto horjahti äkkiä, tuntiessaan voimakkaan kivun vihlaisun eturaajassaan, painon kohdistuessa siihen. Raajan pettäessä alta, se kaatui toiselle kyljelleen, ja mikäli Tuli ei ehtinyt irrottaa otettaan, se jäi suden ruumiin alle. Peto kampesi itsensä kömpelösti pystyyn, muttei enää hyökännyt toista kohti.
Se vetäytyi taaksepäin jäykin askelin voimakkaasti muristen, koko suuri hammasrivistö paljastettuna. Uroksen jalka ja rinta vuotivat verta, mutta kipua ei vieläkään tuntunut.
Peto tuijotti toista uhkaavasti silmiin, mutta sen ruumiinkieli ailahteli jossakin aggressiivisen ja alistuvan välillä. Se yritti tehdä selväksi, ettei ainakaan välttämättä enää hyökkäisi, mutta olisi valmis jatkamaan taistelua, mikäli toinen vielä tulisi lähemmäksi.
Tilanne oli Pedolle aivan uusi, eikä se ollut itsekään varma, miten sen tulisi suhtautua. Toinen osoitti yllättävää rohkeutta, jota uros arvosti. Toisaalta sillä saattaisi edelleen olla mahdollisuus päihittää toinen - ainakin kokonsa kannalta.

Tulisilmä yllättyi kaikesta huolimatta hieman tajutessaan toisen kaatuvan. Hämmästymisensä takia se ei myöskään ehtinyt pois alta, vaan päätyi isokokoisen uroksen ja lumihangen väliseen puristukseen. Uros kiitti onneaan, kun pääsi vapaaksi toisen noustessa pois sen päältä. Tuli oli hetkessä ylhäällä, mutta huomatessaan toisen perääntyvän, ei se enää osoittanut minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä. Vieras susi vaikutti hieman päättämättömältä. Tuli ei antanut sen häiritä itseään, vaan piti siniset silmänsä tiukasti toisessa. Sitä hieman huvittikin toisen asenne, mutta pysyi ulkoisesti viileähkönä ja istuutui taas lumeen kaikessa rauhassa sekä nuolaisi varovaisesti etujalkaansa josta vuosi hieman verta toisen pureman jäljiltä.
"Olen Tulisilmä," uros esitteli itsensä pienen hiljaisuuden jälkeen, ja kiinnitti sanojensa jälkeen kaiken huomionsa toiseen.
"Ja olisi mukavaa tietää sinun nimesi," Tuli jatkoi hieman uhkarohkean tuttavallisesti, ja puhui totta. Se ei voinut olla kunnioittamatta toista hieman tappelunujakan jälkeen, mutta se ei ollut varsinaisesti alistuvaa kunnioittamista, vaan pikemminkin hyväksyvää ja siitä voisi hyvin muotoutua ystävyyttä, jos niin vain sallittaisiin.

// Ihan hyvähän se oli, tältä tulee vain tälläisiä miniviestejä. ^^' //

Peto seisoi yhä hievahtamatta, muutaman metrin päässä toisesta. Sen matala murina voimistui kun toinen alkoi puhua, mutta muuten suden olemus ei muuttunut. Peto oli elänyt vuosia eristyksissä muusta maailmasta isänsä kanssa, vailla minkään muunlaisia sosiaalisia suhteita. Susi oli keskustellut vain vähäsanaisesti isänsä kanssa, ja siitäkin oli jo useita kuukausia.
Pedolla ei ollut aikomustakaan vastata. Se oli antanut ruumiinkielensä ja murinansa kertoa kaiken tarvittavan jo niin kauan, ettei sille ollut enää luontevaa käyttää sanoja. Uhmakkaasta olemuksestaan huolimatta uros kuitenkin kunnioitti toisen rohkeutta.

// Vähän pattitilanne :D Vaihtoehtoina lienee että Peto lähtee lätkimään tai sitten nuo Susu98:n sudet ilmaantuvat paikalle? //

// Juup, eiköhän tehdä niin, että kutsutaan susu98 ja siskokset paikalle? Minä voin laittaa yksärillä kutsun. :P //

Tuli pudisteli päätään hieman toisen karkealle elekielelle ja "barbaarisuudelle".
"No ole hiljaa sitten," uros tokaisi hieman loukkaantuneena, mutta oli samalla myös tyytyväinen että pääsisi moisesta tylsimyksestä eroon. Tulisilmä käänsi katseensa lumeen, ja tuli samalla ajatelleeksi vähän aikaa sitten tapaamiaan siskoksia, Lunta ja Liljaa. Mitäköhän niille mahtoi kuulua? Kolmikko oli eronnut viimeksi hieman nolostuneissa tunnelmissa, kun Lumi oli kertonut tunteistaan urosta kohtaan. Siitä huolimatta Tuli oli pitänyt kaksikosta, mutta tietysti vain ystävätasolla. Luultavasti sen sydän jäisi ainiaaksi vähän aikaa sitten tapaamansa Heinän luokse.

//Täältä tullaan//

Lumi ja Lilja jolkoteli iloisesti niin kuin tavallisesti. Lumi edellä ja Lilja takana, pian Lumi pysähty äkisti ja Lilja melkei käveli häntä päin "Miksi oikein pysähdyit?" Lilja kysyi Lumelta ennenkuin huomasi kaksi sutta. Toinen oli Tuli ja toista he eivät tunteneet. Lumi jatkoi etenemistä hitaasti ja varmasti Lilja kanoillaan, "hei, te siellä!" Lumi huikkasi varovasti sillä tilanne ei näyttänyt varsin ruusuiselta. Lilja vain mulkoili vierasta sutta tapansa mukaan.


(sori vähän yhyt ja tönkkö)

// Pahoittelen tosiaan pelin jumitusta. Yleinen passiivisuuskausi meneillään ja sen lisäksi vielä nyt koeviikko kesken. Vastaan nyt niin hyvin kuin kiireessä kykenen ja seuraava vastaus tulee sitten aikaisintaan tämän viikon jälkeen.//

Pedon koko suuri ruumis tärisi. Osaksi jännityksestä, osaksi kivusta, joka hiljalleen alkoi ilmaantua haavojen ja ruhjeiden johdosta. Uroksesta tuntuisi epämukavalta poistua tilanteesta, mutta muutakaan ratkaisua se ei juuri keksinyt. Taistelu oli ohi, eikä Pedolla ollut aikomusta hieroa tuttavuutta toisen kanssa, joten se hiljensi vähitellen murinansa ja kääntyi lähteäkseen, toista koko ajan sivusilmällä tarkkaillen.
Vasta muutaman askelen otettuaan Peto kuitenkin kuuli huudon ja käännähti nopeasti ympäri. Kaksi vierasta sutta askelsi suoraan heitä kohti, ja vaikka ne olivat ilmeisesti aivan ystävällisissä aikeissa, vaikuttivat ne Pedon silmiin uhkaavilta.
Normaalissa tilanteessa uros olisi jo syöksähtänyt tulokkaiden kimppuun, mutta nyt äskeinen taistelu oli hämmentänyt sitä siinä määrin, että se teki jotakin hyvin poikkeuksellista: Peto pysytteli kauempana ja murisi syvään ja matalalta, kuin varoittaen, etteivät toiset tulisi lähemmäksi. Kuitenkaan ei voinut olla varma - eihän Peto ollut varma itsekään - hyökkäisikö susi toisten kimppuun, vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka alistuneesti.

// Nooh, eipä tuo haittaa vaikka onkin välistä vähän epäaktiivinen. 8) //

Tuli ilahtui kuullessaan tutun äänen mutta piti itsensä pakon edessä paikallaan. Tappelupukari oli kuitenkin saanut tarpeekseen eikä enää näyttänyt uroksen silmissä kovinkaan vakavalta uhalta syrjässä muristessaan.
"Kas kas, hei taas arvon neidit," tummaturkki naureskeli ja kääntyi vihdoin kaksikon puoleen pyyhkäisten huolet mielestään. Huomatessaan Liljan mulkoilut kohti vierasta sutta kääntyi Tulikin jälleen tympääntyneenä mokoman suden puoleen.
"Lopeta nyt jo hyvä susi tuollainen uhittelu, käyttäydyt kuin mikäkin uhmaikäinen pennunpuolikas!" Tuli murahti mutta virnisti silti lopuksi.
"Mutta neidit. Mitäs teille on tapahtunut viime tapaamisen jälkeen?"

Nartut pysähtyivät kun toinen alkoi murista ja Lumi ihmetteli toisen käytöstä, mutta osaksi ymärsi toista "emme olekkaan tavanneet herra..." Lumi lausahti rauhoittavasti. Lilja taas murisi takaisin vieraalle eikä ollut missään aikeissa hainkkia ystävää toisesta. Lilja tuijotti vierasta pahamaisesti ja varautuneesti.
"hei Tuli, mukava nähdä taas." Lumi sanoi ystävällisesti ja katsoi hölmistyneenä Siskoaan.

Lumi oli samaa mieltä Tulen kanssa uhittelusta ja tönäisi siskoaan merkiksi että sama päti siihen. "mikä kohän näitä kahta oikein vaivaa?" Lumi sanoi Tulelle virnistäen. Lumi istahti maahan, mutta Lilja jäi mulkoilemaan Petoa.
"no ei meille mitään ihmeelistä ole tapahtunut, kierelty ja kaareltu ympäriinsä. entä itsellesi?" Lumi vastasi Tulelle ja hei lautti häntäänsä muutamaan otteeseen.

// Pahoittelen kestoa JÄLLEEN kerran. Nyt lupaan vastailla ahkerammin kun koulukiireet ovat takana päin :) //

Peto vaimensi hetkeksi murinansa hieman hölmistyneenä, kun kuuli Tulen käskyn. Sen yksinkertainen mieli ei osannut käsitellä monimutkaista tilannetta. Peto ei tiennyt tulisiko sen totella toista urosta vai ei. Se oli kallistumassa ei:n puolelle, muttei siitä huolimatta tiennyt miten menetellä. Tulisiko sen alistaa toinen susi ja osoittaa olevansa johtavassa aemassa vaiko vain poistua paikalta? Ja miten ihmeessä sen tulisi suhtautua kahteen tulokkaaseen?!

Pedon kurkusta kumpusi vaimeaa murinaa enää silloin, kun joku kolmesta sudesta loi siihen katseen. Uros oli jo tottunut toisten hajuihin ja oli pannut merkille, että molemmat olivat naaraita, mikä vähensi sen halua hyökätä. Koskaan aiemmin Peto ei ollut jäänyt tarkastamaan toisten sukupuolta tai arvoasemaa, koska sillä ei ollut ollut tälle merkitystä. Nyt se kuitenkin huomasi kokevansa naaraspuoliset sudet mahdollisesti hieman pienempänä uhkana.

// Hieno homma. :3 //

Tulisilmä huomasi tuntevansa melkoista tyydyttyneisyyttä vieraan, edelleen nimettömänä pysyvän uroksen, vaietessa edes osaksi aikaa. Niinpä se keskittyi Lumeen ja Liljaan. Lilja tuntui keskittyvän Pedon silmällä pitoon, joten Tuli päätti hoitii keskustelu-osuuden Lumen kanssa, joka oli ilmeisesti rauhallisempi siskoksista. Uros muisti edelleen hyvin selvästi viime kertaisen tapaamisen sekavat tapahtumat, mutta ei halunnut alkaa puida niitä uudelleen vaan päätti yrittää keskittyä tähän hetkeen. Uros päästi pienen naurun Lumen kysymykselle, mutta hyväntahtoisen sellaisen.
"Voi, minä olen tehnyt juuri sitä samaa kuin tekin, eli en mitään," Tuli hymyili ja vilkaisi syrjäkulmastaan vierasta urosta.
"Satutteko tuntemaan ennestään tätä todella ystävällismielistä ja hyvätapaista urosta joka on näin hyvät käytöstavatkin omaksunut?" uros kysyi pilkallaan.

Lilja oli niin kui ei olisi kuulutkaan toisia vaan tujotti melkein yhtenään vierasta. Mutta silti se oli vaiti ja tarkaili hieman ympäristöäkin.

Lumi sen siaan oli iloisella ja huolettomalla tuulella se katseli molempia susia iloisesti, Lumi katsoi toista yhtä iloisesti kuin ennenkin. Lumelle ei paljoakaan ollut huolia koska se luotti Liljaan ja sen tarkkaavaisuuteen. "vai niin" Lumi vastasi ensimmäiseen ennen kuin jatkoi toiseen "Ei, ei olla edes nähty eikä edes kuultu hänestä" Lumi sanoi ja hihkaisi heleästi perään.

//lyhyt :( //

Peto ei sietänyt sitä, että sitä pidettiin pilkkanaan. Heti Tulen ivalliset sanat kuultuaan uroksen olemus vaihtui jälleen uhkaavaksi ja sen kovaääninen murina peitti toisen naaraan äänen alleen. Peto alkoi astella itsevarmasti Tulta kohti, eikä ollut huomaavinaan narttuja. Se saattaisi hyväksyä toisen uroksen johtajakseen, muttei koskaan hyväksyisi sitä, että sen omalla kustannuksella pilailtiin. Kaiken lisäksi urosten välit olivat vielä hyvin epäselvät, eikä Peto tahtoisi luovuttaa ennen kuin tietäisi paikkansa.
Peto punnitsi tilannetta hätäisesti mielessään ja totesi, että jos uusi taistelu kehkeytyisi, asettuisivat kaikki kolme mitä luultavimmin häntä vastaan, mutta uros ei kokenut edes tätä uhaksi voimilleen.

Tulisilmä tunsi omituista tyydytystä saadessaa ivalleen kerrankin vastinetta. Aina vain nimettömänä pysyvän uroksen lähtiessä etenemään sitä kohti, nousi uros hitaasti ja hieman laiskahkostikin paikaltaan. Sitä ei niinkään jännittänyt tuleva tappelu, mutta se ei haluaisi sotkea Lumea ja Liljaa oletettavasti veriseen taistoon. Tuli loi varoittavan silmäyksen noihin kahteen, mutta kääntyi nopeasti jälleen tarkastelemaan aina vain lähestyvää ja ilmeisen vihamielistä urosta. Luultavasti taisto olisi paras tapa osoittaa tälle vihamielisyyden perikuvalle oma paikkansa, Tulen kuonolle kun ei noin vain hypittykään. Uros pysyi edelleen täysin tyynenä, eikä siitä saattanut havaita minkäänlaista varsinaista aggressiivisuutta. Korvat pysyivät kiinnostuneina edessä päin, eivätkä luimistuneet alistumisen merkiksi. Silmissä oli hieman kyllästynyt katse, mutta siitä huolimatta se pysyi valppaana ja terävänä kuin jää.
"Et kertoisi nimeäsi ennen kuin aloitamme?" Tuli kallisti hieman päätään ja virnistikin uhkarohkeasti. Se ei epäillyt, ettei voittaisi tätä urosta, ja mikäli suden laskennat menisivät pieleen, olisivat paikalla myös Lumi ja Lilja.

Lumi katsoi hätääntyneenä kun tuntematon uros alkoi lähestyä uhkaavasti Tulta. Lumi oli jo heti syöksymässä Tulen luokse, mutta Lilja pysäytti hänet siihen paikkaan. Lilja arvioi tilannetta ja tällä kertaa otti itselleen ohjakset, se nimittäin halusi suojella siskoaan. Lumi ei olisi mielellään antanut Liljalle ohjaksia, mutta antooi kuitenkin.
Lilja tarkkaili tilannetta ja alkoi lähestyä uhkaavasti nimetöntä urosta, Lumi tuli siskon perässä.
Lilja ontoi sisarelleen ohjeet ihan muutamalla eleellä ja oli valmistoimimaan, se asettaitui Tulen vasemmalle puolelle ja tuijotti petoa suoraan silmiin.
Lumi oli hieman varo vaisempi ja assettautui hieman taaemmas Tulen oikealle puolelle ja sekin oli valmis toimimaan.

Lilja odotti toisen vastapuolen siirtoa ja olisi valmis ainakin Lumea ja tietenkin Tulta suojelemaan. Lumi oli hieman varo vaisempi ja koitti noudattaa siskonsa saamia ohjeita, olla hieman syrjemmällä ja olla varovainen, tosin Lumi en pystyisi kauaa olemaan toimetta ja tekisi parhaansa auttaakseen.

Peto katseli miten toiset asettuivat vastarintaan ja pysähtyi parin metrin päähän. Se ei kuitenkaan näyttänyt empivän - päinvastoin, kuin olisi koettanut hillitä itseään. Sille ei olisi ongelma taistella kaikkia kolmea vastaan. Saamistaan haavoista huolimatta se oli yhä verrattaen hyvässä kunnossa, ja kokonsa ja massansa ansiosta saattaisi hyvinkin saada toiset perääntymään.
”Nimelläni ei ole merkitystä, sillä et tule enää koskaan saamaan tilaisuutta käyttää sitä.” Peto lausui vaivalloisesti murinan seasta. Uroksen ääni oli käheä ja vaihteli hallitsemattomasti hiljaisesta hieman kovempaan, mikä paljasti suden harjaantumattomuuden.
Peto ei antanut toisille aikaa jäädä miettimään sanojensa merkitystä, vaan syöksähti yllättävän ketterästi ja nopeasti Tulen päälle. Se koetti kohdistaa iskunsa toisen niskaan ja kaulaan, eikä ollut aluksi huomaavinaan naaraita. Mikäli nämä vapaaehtoisesti liittyisivät mukaan taisteluun, ei Peto kuitenkaan epäilisi haavoittaa näitä.
Vanha, tuttu, ylitsepursuava vihan tunne alkoi levitä suden ruumiiseen ja adrenaliini esti kivun tuntemisen. Uros ei kuullut tai nähnyt muuta kuin vihollisensa, ja keskitti kaiken voimansa ja energiansa tämän tappamiseen. Se nimittäin oli Pedon tavoite aina taistelutilanteessa: tappaminen. Uros ei luovuttaisi, ennen kuin toinen makaisi hengettömänä maassa, tai pakenisi sen tavoittamattomiin.
Toisaalta tällä kertaa tilanteen asettelu oli niin erilainen, ettei Peto voinut aavistaa, miten taistelu päättyisi.

Tulisilmä murisi matalalta Lumelle ja Liljalle jotka kuitenkin asettuivat vastarintaan tätä ilmeisen raivohullua sutta kohtaan. Uros naurahti kuivakasti nimeään mainitsemattoman suden sanoille, mutta ei ehtinyt näpäyttää vastausta ilmoille ennenkuin jättiläinen lähti hyökkäykseen. Tuli sai kerrankin hyötyä nopeista reflekseistään ja se kierähti viime tipassa ja todella täpärästi syrjään pahimmalta hyökkäykseltä. Uros ei enää koittanutkaan estellä tulevaa taistelua, vaan antoi myös itselleen tutun ja kylmän raivon vallata mielensä. Normaalitilanteessa tunteiden valtaan antautuminen voisi olla varsin typerää, mutta nyt kun oma henki saattoi olla kyseessä, ei Tuli edes epäröinyt periksiantoaan. Tulisilmä huomasi uroksen keskittävän kaikki iskunsa kaulan, niskan ja pään alueelle. Uros itse yritti pääasiassa alkuun häiritä ja väsyttää runsasmassaista otusta harhauttelemalla ja näykkäilemällä ketterästi sieltä täältä hyödyntäen omia vahvuuksiaan. Luultavasti uros väsyisi nopeammin kuin Tuli itse, koska se oli sekä haavoittunut että isompi. Tuli oli oikein hyväkuntoinen, pieni ja ketterä, eikä nähnyt mitään syytä alistua toisen edessä, vaikka olikin kooltaan jonkin verran pienempi. Pari kertaa vieraan uroksen hampaat nirhaisivat runsasta turkkia, mutta eivät kertaakaan yltäneet nahkaan asti.
Lopulta Tuli teki rivakan harhautuksen ja heti sen perään ensimmäisen kunnon hyökkäyksen. Se avasi kitansa ja pyrki tarttumaan urosta kiinni suoraan kaulasta vaikka tiesikin tekonsa uhkarohkeuden. Jos se saisi otteen, olisi seuraksena kunnon puremisotteen hankkiminen ja sen jälkeen luultavasti ehdotus taistelun lopettamisesta mikäli toinen alistuisi.

Lumi ja Lilja eivät piitanneet Tulen varoituksista.
Nartut oli hieman pihalla tilanteesta, mutta koittivat silti purra tuntematonta urosta. Lilja hyökkäisi voimaa ja taitoa käyttämällä, mutta taan Lumi hyökkäili nopeasti ja ketterästi, kumminkin ne ottivat Tulesta mallia ja eivät hyökänneet kunnolla vielä.
Kun Tulisilmä teki ensimmäisen kunnon iskun asetautuivat nartut niin että heistä tuli kolmio pedon ympärille ja hyökkäsivät sitten kunnolla kun vieras keskitti huomionsa paremmin tuleen, silloin sisarukset hyökkäsivät kunnolla.
Lilja hyökkäsi Koittaen iskeä johonkin aika lähelle kaulaa, mutta lopetti sitten hyökkäyksensä kuin tiili seinään. Lilja haukahti kkimeästi Lumelle ja Lumi lopetti myös ja tuli Liljan luokse.
*miksi me hyökkäämme koska se on epäreilua ja tuli pärjää varmaan ihan hyvin yksinkin* Lilja ajateli ja lopetti siksi hyökkäyksen. Lilja supitti saman Lumen korvaan ja silloin Lumikin ymmärsi miksi he lopettivat hyökkäyksen.
Lilja ja Lumi olivat silti valmiita auttamaan jos tarve olisi.

Peto keskitti kaiken huomionsa Tuleen, eikä torjunut narttujen hyäkkäyksiä kuin muutamalla näykkäisyllä. Haavoistaan huolimatta Peto tunsi olevansa hyvissä voimissa ja sen suuri lihasmassa mahdollisti pitkän kestävyyden.
Tulen nopeiden väistö- ja harhautusliikkeiden rinnalla uros näytti hyvin kömpelältä, mutta oli tarpeeksi viisas ymmärtääkseen, ettei kannattanut väsyttää itseään hyppimällä toisen tahdissa. Peto pysytteli lähinnä paikoillaan ja koetti purra toista, mutta piti jatkuvasti huolta, että säilytti katsekontaktin toiseen.
Tulen hyökätessä Pedon kaulaan, uroksen onnistui kuin onnistuikin väistää. Se hypähti eteenpäin toisen sivulle ja saman tien, tästä menestyksestä rohkaistuneena Peto koetti omaa hyökkäystä toisen kylkeen. Uros ei ehtinyt kiinnittää huomiota naaraisiin, mutta huomasi vastarinnan hieman kevenevän näiden vetäytyessä pois taistelusta.

Tulisilmää häiritsi lähinnä vain Lumen ja Liljan paikallaolo, koska sitä huoletti että niille tapahtuisi jotain. Kaksikko väistyi kuitenkin lopulta sivummalle ja Tuli pääsi keskittymään täysin vieraaseen urokseen. Uros ärähti tyytymättömänä kun sen hyökkäys meni ohi. Tuli ei ehtinyt omasta puolestaan väistää täysin ajoissa, vaan tappelupukarin hampaat ehtivät viiltää mojovan haavan suden kylkeen. Uros ärisi tyytymättömänä työntäen kivun tunteen syrjään tärkeämpien asioiden tieltä ja yritti jälleen kerran suoraa hyökkäystä, tällä kertaa suoraan niskaan, josta voisi saada kertakaikkiaan ylivoimaisen otteen mikäli vain ehtisi niin pitkälle. Tulisilmä ei pahemmin miettinyt strategioita, vaan hyökkäsi täydellisen raivokohtauksen sokaisemana ja sulkien silmänsä järjen ääneltä.