Kyyninen ja ystävällinen... eikun yksi kyyninen ja kaksi ystävällistä. - Loppu -

Heinä oli eksynyt sille tuntemattomalle alueelle, se oli tullut tapaamasta Tulisilmää ja jolkotellut minne sattuu ja lopuksi päätynyt suurjärven läntiselle puolelle.

Pitkäturkkinen Meksikonsusi jolkotteli tasaiseen tahtiin ja puhalsi suustaan ulos höyryä kosteaan kevät aamuun. Sää oli hieman pakkasen puolella. Lopulta naaras pysähtyi pitkän juoksun jälkeen hengähtämään.

(( täältä tullaan))

Pyry jolkotti mietteliäänä ja rennosti sen päässä pyöri *mitä teen ja jäänkö tänne ja jos jään niin kuinka pitkäksi aikaa?* uros mietiskeli.
Hetken kuluttua uros näki kauempana hahmon ja mietti menisikö tapaamaan? Pian Pyry kuitenkin jo jolkotti kohti vierasta joka osoittautui nartuksi. "Hei Neiti, saankos kysyä nimeänne?" Uros huikkasi ystävällisesti häntä hieman heiluen. Pyry istehti jonkin matkan päähän ja tarkaili narttua.

(sori vähän lyhyt)

Heinä oli ollut täysin omissa maailmoissaan ja selkäpäin lähellä olevaa urosta joten Pyryn äänen kuullessaan Heinä hätkähti huomattavasti, painoi korvansa luimuun ja vingahti samalla kääntyen perhosia vatsassa kohti urosta.

Naaras huomasi onneksi toisen istuutuneen ja se varmasti merkitsi ettei toinen ainakaan heti hyökkäisi, mutta Heinällä oli silti ennakkoluulonsa. Naaras empi vieläkin nimensä kertomista, sillä sen juoksut olivat alkaneet päivä sitten.
'' Olen Heinä... saanko tiedustella kenelle nimeni kerroin? '' Naaras iski persuksensa lumen sekaan peittääkseen hajua, onneksi Pyryn suunnasta tuuli narttua kohti joten oli epätodennäköistä että Pyry huomasi tuon hajun vielä... kun ei ollutkaan niin lähellä vielä.

Uros istui maassa ja antoi toisen rauhoittua, Pyry huomasi heti toisen epäröivän ja arvasi jotain, mutta ei kysellyt mitään.

"hei hauska tutustua, Minä olen Pyry. eikä sinun tarvitse hermoilla en aijo ainakaan hyökätä, koska siihen ei ole syytä" Pyry koitti rauhoitella narttua, puhumalla totta ja reuhalisesti.
Uros nuosti kirstunsa ja nuuski raikasta kevät ilmaa. Pyry koitti näyttää mahdollisimman tyyneltä ja ystävälliselstä ettei toinen olisi turhaan hermostunut.

Heinä uskalsi vihdoin toisen esittäydyttyä rentoutua kunnolla ja oikoi hieman kaulaansa joka oli äkkinäisen jännityksen ansiosta naksahtanut kipeästi.

'' Hauska... tutustua. '' Heinä vastasi vähin äänin ja heilautti kerran pari häntäänsä kepeästi.

// Äh tuli lyhyt. //

Pyry ilahtui kun toinen viimein rauhoitui ja tuntui rentoutuvan.

"ja muuten ei ollut tarkoitus pelästyttää" Uros sanoi vielä ettei toinen saisi huonoa vaikutelmaa Pyrystä. Uros katsoi narttua ruskeilla silmillään.
Hetken kuluttua uros nousi ylös ja tuli parin kolmen metrin päähän nartusta... Pyryn nenään tulvi heikosti nartun huumaava tuoksu ja se sai uroksen puristamaaan päätään.
Pyry otti pari askelta taakse päin ja koitti olla nuuskimasta Heinän tuoksua, sillä ei ollut aikeita mehinkään tyhmään.

(lyhyt)

Naaras katsahti vaivautuneena urosta ja nyrpisti kuonoaan.

'' Olisit vain pysynyt kauvempana... '' mumahti naaras viimein korvat luimussa ja nyt taasen jäykkänä.
// ää lyhyttä pukkaa täältäkin... /

Uros otti vielä pari eskelta pois päin nartusta ja sanoi "niin, toivon sitä itsekin. taidankin pysyä täällä kauempana" uros sanoi ja tuhahti lopuksi, saadakseen hajun pois kirstusttaan.
"ja anteeksi jos vaivaan läsnä olollani. Jos tahdot voin lähteä" Pyry sanoi ja katsoi narttua ruskeilla silmillään kysyvästi.

'' Minä pysyn tässä, itsehän tähän tulin enkä persettäni siirrä senttiäkään ! '' Naaras huomautti ehkä liian kovaan ääneen ja tuhahti pariin kertaan sitten vielä jälkeenpäin.

// Lyhyt taas... ei oikeen inspaa. //

"selvä minä taidan poistua ja jättää sinut rauhaan, neiti Heinä!" uros sanoi noustessaan seisomaan. Pyry kääntyi pois ja jolkotti sinnepäin mistä tulikin.
Uros taiteli itseään ja vaistojaan vastaan, sen teki mieli mennä takaisin nartun huumaavan tuoksun ääreen, mutta piti päänsä kylmänä ja jolkotti eteenpäin varmasti.
Pyry olisi tahtonut olla huomaamatta Heinän tuoksua.

'' Mihin sinä luulet lähteväsi ?! '' Heinä huudahti perään hieman hämmentyneenä ja nousi seisomaan, ottaen pari reipasta ravi-askelta heti perään ja sitten kumminkin pysähtyen.

Jos Pyry pysähtyi vielä kuuloetäisyyden sisäpuolelle, sanahti Heinä vielä; '' Kyllä sinä saat jäädä ... kunhan hillitset itsesi ! '' Heinä otti vielä askelia lähemmäksi, oli sitten Pyry kaukana tai lähellä.

Pyry kuulli nartun puheen ja pysähty, mutta ei kääntänyt katsettan narttuun. Narttu tuli noin samalle etäisyydelle kuin uros oli tullut nähdessään Hienän.

Uros kääntyi ja katsoi narttua, tämän sanojen jäälkeen. "minä osaan hillitä itseni aika hyvin. Minut kasvatettiin pitämään itseni kurissa ja kohteliaisuus oli myös asioita jotka minulle opetettiin pentuna. siis perus asioiden jälkeen" uros lausahti kohteliaasti. Pyry katsoi narttua silmiin ja istui maahan, uroksen silmistä loisti kysymys *oletko varma että voin jäädä?*

'' No jos tuo sanomasi on totta niin jää siihen. '' Heinä murahti mitään merkitsemättömästi itsekseen ja luimisti korviaan.

'' Minut kasvatettiin taas hieman epäkohteliaammaksi , varautuneeksi ja tilanneita hyvin arvioivaksi. '' Heinä sihahti turhaantuneesti vielä sanojensa jälkeen.

Uros kuunteli ja sen tekki mieli opettaa nartulle tapoja mutta osoitti sanomansa oikeaksi pysymällä tyynenä. urosen itse hillintää ei välttämättä huomaa tässä tilanteessa.
Pyry istui paikallaan ja mietti oliko toisen lapsuudessa jotain ikävää vai oliko narttu tosiaan kasvatettu tuollaiseksi.

Uros oli jonkin aikaa oppoutuneena ajatuksiinsa, kunnes hätkähti tunteeeseen joka tuli yhtäkiä... "tunnetko saman minkä minäkin?" Uros kysyi, sen tunsi vahvasti että heitä tarkaitaisiin. "Minusta tuntuu että meitä tarkaillaan" uros sanoi itse varmasti.

// Ja tässä kohtapuoliin tarkkailija esiintyykin Kuolemaksi<3 //

Heinäkin hätkähti maailmoistaan ja katseli hieman hätääntyneenä ympärilleen , nousi jo valmiiksi ja murahti vaimeasti. Vieraan suden haju kantautui sen kirsuun.

Ja lähellä kyykkikin melkein pikimusta kuolema silmät kiiluen sadistisesti.

Uros nousi seisomaan vankille ja varmoille jaloilleen ja kysyi "kuka olet ja miksi olet täällä?" uros katsoi vieraan suuntaan.
Pyry saa tulla huomaamaan että tässä laaksossa kaikki ei ole niin ystävällisiä ja kohteliaita kuin sen koti poulessa lähes kaikki oli, ja vain siksi koska heidät kasvatettiin siihen.
Pyryn häntä ei hievahtanutkaan se oli jähmettynyt paikalleen, mutta kuitenkin se vielä heilahti juuri ja juuri. Pyry mietti miten hän oli törmännyt kahteen narttuun yhdessä paikassa ja ainakin toisella oli juoksut, entä toisen nartun laita? Pyry oli saanut hajun nenäänsä ja tiesi että kyseessä oli narttu, mutta juoksuja se ei nenäänsä saanut... ainakaan heti.


Pyry huomasi nartussa heti jotain erikoista, mutta mitä? Miten tuo juuri paikalle tulleessa nartussa oli erikoista, uros ajateli että se olisi väri ja sadistinen katse, eikä uros pohtinut sitä sen enempää.

Ja mustaturkkinen kera valkeiden ja korkeiden sukkien ja vielä sadistinen katse pistävän keltaisissa silmissään nousi Kuolema kyyrystä ja uros saattoikin huomata että narttu oli nartuksi kookas, ja massiivinen. Mutta nopeasti liikkuva ja ketterä.
'' Noniin rakinvätys ! Sano kelle puhun ennenkuin tapan sinut. '' Uhosi Kuolemaksi itsensä ristinyt Turta joka mulkoili urosta ja sitten siirsi ilkeyttä loistavan katseensa toiseen narttuun '' Ja sama sinulle ! '' Huudahti Kuolema vielä Heinälle. Onneksi Kuolemalla ei ollut juoksuja.

Heinä murahti ilmestyneelle nartulle ja luimisti korvansa niskavillojaan myöten. Mulkoillen Kuolemaa hivuttautui Heinä hieman Pyryä lähemmäksi.

Uros pörhisti karvansa ja taki itsestään vielä isomman nuorukaisen päähän tuli vain puollustaa itseään ei se riitaa hakenut tahallaan mutta uusi tulokas tuntui hakevan kunnon tappelua.
"minä en sinulle nimeäni kerro!" Huusi Pyry takaisin Kuolemalle, Pyry vilkaisi Hienää tämän hivuttaessa itseään lähemmäs. Pyry kaansi kuitenkin nopeasti katseensa takaisin vieraaseen narttuun. Uros ei niinkään piitannut Hienästä muutakuin ystävänä, mutta sanoi silti muristen kurkkunsa pohjalta "sinä et tähän narttuun koske jollet tapa minua ensin!" Uros oli huomannut pientä arkuutta Hienässä joten uros puollustaisi toista ja arkuutta siis tässä tilanteessa.
Uros murisi ja tuijotti Kuolemaa uhkaavin silmin se näytti vähäntään yhtä hurjalta kuin Kuolema ja uros toivoi näyttävän hieman pelottavammalta kuin tuo uhmakas narttu. Pyryn häntä oli uhmakkaasti pystyssä näyttääkseen tilanteen pomolta, uroksella ei ollut muuta mielessä kuin puollustaa ystäväänsä vaikka kuolisi.

'' Sinä et minua pelota uroksenvätys! '' Ja mustaturkkinen paholaisen kätyri päästi ilkeän räkätyksen perään hammasrivistö uhkaavasti vilkkuen. Kaksikko taisi olla tasavertaisia pelottavuudessa.

Mustaturkkinen naaras nosti myös häntäänsä, jokaista karvaansa ja ylähuultansa. Otti uhmaavan askeleen edemmäs ja murisi kumeasti. Heinä sen sijaan hivuttautui kauvemmaksi, se ei halunnut taisteluhaavoja.

"et sinäkään pelota minua, mutta muista sinä se tässä aloitit ja ei kannata tapella ilokseen ainakaan minua vastaan, vaikka iise sanonkin!" uros sanoi ja irvisti, murisi ja karjui nartulle, se tosiaan inhosi tätä Kuolemaa.
Pyry murisi ja pysyi rohkeasti paikallaan ja astui itsekin eteenpäin.
"Pysy sinä pois tästä Heinä. En tahdo että sinuun sattuu." uros sanoi pitäen katseensa Kuolemassa se käänsi vain toisen korvansa Hienää kohti, mutta sekin palasi nopeasti kohti Turtaa.
"tulet katumaan hyökkäystäsi aina!" Pyry huusi uhkaavasti Kuolemalle. Uros murisi ja oli valmis hyökkäämään tai puolustamaan.
"minä en tastelua suosi... mutta sinä kerjäät sitä nartun kavatus" Pyry sanoi karmivalla äänellä.

'' Heh, olet säälittävä. '' Naaras murisi vähintään yhtä kumeasti ja karmivasti kuin uros. Se ei aikonut ainakaan vielä hyökätä. Mustaturkkinen sadistisen katseensa kanssa astui edemmäs vielä kerran, ja sitten hyökkäsi nopeasti. Korvat luimussa hyökkäsi narttu uroksen kurkkua kohden ja yritti iskeä hammasrivistönsä siihen, jos uros väisti loksautteli naaras varoitukseksi sen nokan edessä hampaitaan näyttääkseen kuinka vaarallinen ja tosissaan oli.

Heinä sen sijaan istui korvat luimussa ja naarasmaisesti muristen sivummalla. Se olisi halunnut mukaan mutta se olisi ollut epäoikeudenmukaista, kaksi vastaan yksi. Vaikka vieras narttu kuvotti sitä oli sen pakko myöntää että toinen herätti nartussa kunnioitusta ja pelkoa.

Pyry en juuri nyt edes huomannut Hienää vaan se keskittyi taisteluun kaiken miten voi.
Uros huomasi Kuoleman hyökkäyksen ja väisti sitä salamana, heti sen jälkeen uros koitti upottaa hampaansa toisen kaulaan.

(sori lyhyt)

Heinä seurasi hiljaa taistelua ja luimisteli korviaan edelleen, se ei selvästikkään pitänyt tilanteesta.

Kuolema sen sijaan nautti, mustaturkkinen naaras oli painanut päätänsä alas joten Pyry sai hampaansa sen niskaan. Mutta mustaturkin niskavillat olivat vielä paksut ja suojasivat hyvin, mutta ei estänyt toisen hampaita. Itse paholainen yritti iskeä hampaitansa toiseen uroksen etusista, ja jos se saisi kiinni napattua voisi se tehdä suurtakin tuhoa toisen raajaan. Pahimmassa tilauksessa katkaistakkin sen, Mustaturkilla oli yllättävän vahvat leuat ja sisua monenkin suden edestä, samoin kokemusta ja taitoa. Ja tietenkin ilkeyttä.

Uros repi toisen niskaa niin että sen iho menisi varmaan rikki. Pyry ei huomannut toisen aikeita purra uroksen tassuun ja pian se olikin jo toisen kidassa.
Pyry vingahti kivusta suoraan toisen korvaan joka varmaan sattui narttua. Onneksi Pyryn tassu ei mennyt sentään poikki sillä urokselle oli vahvat luut ja ne kesti tämän. Tassuun kuitenkin tuli pieni murtuma, mutta onneksi ei sen pahempaa.

Pyryllä ei kokemusta ollut mutta se käyttikin älyä, mutta tässä tilanteessa se ei oikein onnistunut. Narttu oli yllättänyt uroksen taidoillaan ja ilkeydellään.
Pian Pyrylle tuli idea jonka se käytäisi mahdollisesti.

'' Peräänny kuvatus niin säästän henkesi ! '' Kuolema naurahti mielihyvästä kuullessaan pienen rusahduksen tapaisen toisen etusesta ja yritti iskeä nyt hampaitaan toisen rintakehään. Vain karvatuppoja lähti onneksi Kuoleman niskasta, mutta se sai lukuisia pienhaavoja niskaansa. Ja pari syvempääkin, mutta suonissa kuohuava adrenaliini yllytti narttua jatkamaan entistä kovempaa. Vingahduksen ansiosta luimisti Kuolema korvansa. Mitä tuo tekisikään olisi Kuolema valmis muuttamaan omia suunnitelmiaan, sen mielestä se määräsi pillin tahdin juuri nyt. Kuolema oli mielestään voitolla.