Kärkkymässä rajoilla. -Loppu

[[Eli Tuuli hukkaseni on kärkkymässä jonkin lauman rajoilla hyvän ja helpon saaliin toivossa. Laumaton ja/tai laumallinen seuraksi. Vai annatteko laumattoman vain ryövätä ruokaa tuosta noin vain? ;3]]

Tuuli haisteli tarkasti ilmaa. Se halusi olla varma, ettei se jäisi kiinni. Ainakaan vielä se ei haistanut mitään erikoista tai hälyttävää. Nälkä, tuo pirullinen tunne, oli ajanut nartun rajoille. Laumattomien alue oli varsin pieni ja laumattomia oli aivan liikaa. Ravinto ei meinannut riittää. Jos jotakin sai, se oli jotakin pientä kuten myyriä. Ei Tuuli kovin sisälle rajoille menisi, se olisi liian uhkarohkeaa. Rajojen tuntumassa oli pysyttävä.
Hopeaturkki oli saanut nyt vainun ja kulki kuono maassa, pienesti tuhisten. Jänis... Se sopisi paremmin kuin hyvin. Nyt Tuuli oli selvästi rajojen sisäpuolella, mutta kuitenki rajojen lähettyvillä. Se näki vähän matkan päässä jäniksen ja kyyristyi valmiina syöksymään sen kimppuun. Nopeus oli valttia ja suden saalistustaidot olivat hioutuneet huippuunsa, kun tämä oli vielä vuosi sitten taistellut nälkää vastaan, ennenkuin se oli päässyt laaksoon.
Vielä muutama askel....

(( Safiiri tulee täältä ))

Safiiri tummaturkki oli käyskentelemässä Veren rajoilla. Lumi oli lkanut jo pettää, mutta se ei hidastanut mustaa naarasta, ei laisinkaan. Tummaturkki oli juuri asettanut takamuksensa lumeen, kun kuuli korvissaan äänen.

Hitaasti se lähti jolkottamaan kohti ääntä ja huomasi vieraan naaraan. Tuo saa hinata luunsa pois ja äkkiä Safiiri mietti ja hyppäsi esiin.

Niskakarvat pystyssä, ja hampaat irvessä Safiiri päästi ilmoille varoittavan murinan, ja räyhähdyksen.

" Jos sinä saastainen rajarikkuri et hinaa luitasi pois tällä nanosekunnilla päätän päiväsi hyvin tuskaisesti !! "

// Saanko tulla Kuolemalla mukaan rähinöimään? :D Laumatonhan tuo on mutta varmasti puolustaisi vähäsen tulevan alfansa reviiriä ^^ //

[[Minulle kyllä käy... ^^]]

Tuuli oli juuri syöksymässä jäniksen kimppuun, kun joku laumalainen tuli ja säikytti samalla aterian pois. Tuuli katsoi laumalaista silmät tuimana. Se perääntyi hitaasti ja murisi samalla, pitäen silti katseensa vieraassa sudessa. Kukaan ei näyttäisi viholliselle heikkouksia. Tuossa VEREN laumalainen yritti komennella häntä. Pelkkä nimen kuuleminen sai Tuulin ärtyneeksi. Nyt pitäisi keksiä jotakin sanomista takaisin...
"Huomaa, että olet Veren- anteeksi korjaan Varpun laumassa. Voi niitä hyvä aikoja kun Varpu oli poissa. Et taida tietää omaa parastasi, kerran hänen joukkoihinsa liityit.." Tuuli perääntyi hitaasti ja puheli aivan kuin se puhuisi säästä.

Safiiri murisi hiljaa ja kun se kuuli Tuulin sanat sen raivo syttyi sen sisällä. Lihakset aktivoituivat sen ruumiissa ja se hyppäsi kohti naarasta.

" Sinä et loukkaa minun alfaani !!! SAAT KUOLLA TUOSTA HYVÄSÄ !! " Mustaturkki rähähti ja oli jo hyvin lähellä naarasta. Musta naaras aikoi upottaa hampaansa tämän rakin niskaan hyvin kivuliaasti.


(( Juu Shui mukaan vain ^^))

// Täältä tullaan ^^ //

Kuolema jolkotteli pitkin Veren rajoja, se ei astunut sen sisäpuolelle koska ei halunnut eripuraa tulevien laumalaisten kanssa. Mustaturkkinen naaras pitkin valkoisin sukin askelsi paikalle, huomatessaan toimintaa naaras murahti melkeinpä innostuneena.

Mustaturkki kiihdytti vauhtiaan ja ilmestyi pian pari metrin päähän seisomaan sivulle kaksikosta, Naaras nuoleskeli huuliaan ilkeä virne huulillaan ja höristeli korviaan.

Toinen todellakin oli Veren laumalainen... Tuuli tunsi mielihyvää, että sai toista ärsytettyä, mutta nyt puuttui jo itsesuojeluvaisto peliin. Se päätti perääntyä hiukan nopeammin, kunnes paikalle tupsahti toinen rajarikkoja. Tuuli ei tiennyt toisesta mitään, mutta osasi sanoa sen, että se ei pitänyt, tai tulisi pitämään tuosta. Ilme oli inhottava.

Narttu ei tiennyt, olisiko sen pitänyt pitää katseensa toisessa laumattomassa vai tuossa riitapukarissa... Tuuli päätti käyttää laumallisen mahdollista hämmennystä hyväkseen ja lähti perääntymään nopeasti.

Safiiri siirsi omahyväisen katseensa uuteen rajarikkuriin.


" Toit mukanasi likaisen ystäväsi !? TIESIN ETTET OLE YKSIN !! Sinä ja kapinen luopio naaras ystäväsi saatte kerätä mädät lihaksenne pois lafani mailta tai saatte maistaa näitä hampaita !! " Mustaturkki huusi ja väläytti hammasrivitöään ikeniä myöten.


" NOH !? KUMMAN TAPAN ENSIN !!? " Naaras uhosi ja murisi uhkaavasti. Sen tummat karvat olivat pörhistyneet viimeisintäkin turkin karvaa myöten ja naaras näytti hyvin kookkaalta.


[[ Mitä jos pyydettäisiin Saiccu Varpuineen tänne myös ? ]]

// Minulle ihan sama, saatte te päättää :) //

'' ÄLÄ NYT JUMALAUTA SOIKOON RÄYHÄÄ TULEVALLE LAUMALAISTOVERILLESI! '' Naaras huusi takaisin ja pakitti taaemmas rajalta, se ei halunnut antaa huonoa ensivaikutusta itsestään kaksikolle, paitsi olihan se se ja sama minkä ensivaikutuksen Tuuli sai Kuolemasta koska narttu ei välittänyt pätkääkään olla tekemisissä senlaisten narttujen kanssa jotka vastustivat Verta, sen tulevaa alfaa.

'' Minä olen nääs Sodan sisko, tiedäthän? Ja liittymässä arvon Veren laumaan. '' Kuolema selvitti nopeasti korvat osittain hörössä ja sama kiero ja pirullinen virne suupielillä. Naaras oli valmiiksi kookas eikä pitänyt tilannetta uhkaavana, mutta pörhisteli silti varmuuden vuoksi hieman myös mustia karvojaan. Seisoi jäykästi paikoillaan. Valkeat , pitkät '' sukat '' olivat jotakuinkin likaiset.

//Minulle kyllä käy... //

Nyt Tuuli oli pulassa. Lievästi sanottuna. Toinen laumaton aikoi Veren laumaan. Toinen laumaton oli rajojen suunnassa, joten hänen täytyisi perääntyä rajojen suuntaisesti vähän matkaa ennenkuin pääsisi ylittämään sen. Varmuuden vuoksi. Laumattoman saati Veren aivottoman laumalaisen mieleen ei saisi tulla nyt mitään yllätyksiä, jotta hän pääsisi turvallisesti rajojen yli.
Tuuli jatkoi perääntymistä ja oli saanut ihan mukavasti välimatkaa. Toivottavasti laumaton saisi kommentillaan laumallisen huomion vielä hetkeksi itseensä.
Onneksi Tuulin vahvuus oli nopeus. Hätätilassa se pääsisi nopeaan vauhtiin varsin nopeasti ja se voisi pelastaa sen hengen.

Safiiri nuolaisi kierosti huuliaan ja mulkoisi Tuulta.

" SAAT YHDEN MAHDOLLISUUDEN !! KERÄÄ MÄDÄT SISÄLMYKSESI TÄÄLTÄ, TAI NE PURSUAVAT PIAN SINUN KURKUSTSI ULOS " Naaras räyhäsi ja murisi Tuulelle.


Se vilkaisi nopeasti tulevaan laumalaiseen. Safiiri päätti testata tätä hieman.

" Vai aiot sinä liittyä arvon Veren laumaan. Testaan sinus nyt hieman. TAPA TUO NARTTU ! " Safiiri sanoi ja osoitti kuonollaan Tuulia. Nyt tulokas saisi näyttää mitä osasi.

Ja mielellään tappavaa narttua ei tarvinnut käskeä kun se jo lähti reipasta askellusta lähemmäksi kohti Tuulta. '' Ilomielin. '' Lausahti vielä narttu ja nosti sitten ylähuultaan ja murinaa kumpusi sen kurkusta uhkaavasti, tosin tämä oli eräänlainen mahdollisuus ja varoitus Tuulelle, joko se taistelisi tai nyt perääntyisi kokonaan. Naaraas mustat niska ja selkävillukset olivat koholla.

Pian mustaturkki lähti vauhdilla hampaat irvessä kohti toista laumatonta. Aikomuksenaan pureutua heti kiinni toisen kurkkuun, mikäli toinen ei ollut luikkinut tiehensä jo.

Hienoa.. Tämäkin vielä. Juuri tätä hän tarkoitti yllätyksillä...Tuuli tunsi kuitenkin pientä ärtymystä samalla. Ei hän olisi noin helppo tapettava, mitä kaksikko antoi toisilleen olettaa. Hän ei ehkä ollut yhtä massiivinen kuin kaksi muuta, mutta kyllä hän osasi puoliaan pitää vaaran uhatessa. Tuuli pörhisti karvojaan ja näytti hampaansa. Murina kantautui syvältä kurkusta matalana ja varoittavana.
Mahdollinen laumalainen ei kuitenkaan ottanut varoituksia kuuleviin korviinsa, vaan juoksi jo pää viidentenä jalkana hampaat irvessä tämän kimppuun. Tuuli lähti karkuun, mutta jos toinen oli jo täydessä vauhdissa, se ehkä saisi huonolla tuurilla hänet kiinni.

Safiiri hymyili viekkaasti ja katsoi ylpeänä uutta laumalaista. Kuolema olisi varmasti oiva laumalainen. Mustaturkki otti ripeitä askelia ja alkoi juosta kaksikon perään. Pian naaras saavurri kaksi sutta ja hyppäsi kohti Tuulta hampaat irvessä. Akomuksena oli iskeä tämän niskaan.

Naaras oli van muutaman sentin päässä turkista ja se tunsi ilman korvissaan.

Kuolema lähti perään tietysti, kiroten ja uhkauksia räkätyksen seasta laukoen tiuhaan tahtiin. Kumminkaan kellertäväsilmäisen harmiksi ja Tuulen onneksi ei kookkaan naaraan vauhti riittänyt. Joten se päästi nyt Safiirin hyökkäämään Tuulta kohti ja jäi itse seisomaan sivuun tyytyväisenä itseensä että pääsi edes noin lujaa juoksemaan.

Tuuli oli tyytyväinen, että oli saanut ainakin toisen verenimijän karistettua kannoiltaan. Ajatus siitä sai hukan hidastamaan hiukan tahtia, mikä oli virhe, sillä yhtäkkiä hän tunsi kuinka niskaa töytäistiin voimakkaasti ja sen jälkeen tuntui vihlaisu. Hetkessä susi oli menettänyt tasapainonsa ja se mätkähti maahan murinan ja ulvahduksen saattelemana. Se ei tuntenut enään hampaita niskassaan, mutta jotakin jälkeä ne olivat sekunteja sitten saaneet aikaan. Luultavasti haava ja karvatupon irtoaminen.
Asiaa ei narttu kerennyt kuitenkaan miettimään sen enempää, sillä sen täytyisi nousta heti ylös, ennenkuin jompikumpi tai molemmat päättäisivät hyökätä uudelleen.

Safiiri tunsi veren suussaan, mutta sen ote heltisi kun naaran mätkähti maahan. Mustaturkki nuoli huuliaan ja sittn äyskäisi vihaisesti Tuulelle;'


" SIinä oli vasta esimakua. Jos et lähde lipettiin tällä sekunnilla pääsi roikkuu irtonaisena tuolla kuusessa !! " Safiiri murisi ja sen karvat olivat nousseet taas täysin pörheiksi. Se ei antaisi naaraan saalistaa tai edes OLESKELLA Veren alueella.

Kuolema päästi itselleen tavallisen räkätyksen suureen ääneen, sillä ei ollut mitään muuta syytä nauraa kuin että tuo rajarikkuri saisi selkäänsä. Naaras askelsi muristen lähemmäksi, se oli tavallaan jo nyt liittoutunut Safiirin kanssa yhteen ja Kuolema varmistaisi että saisi Safiirista hyvän ystävän.

'' Nyt kävi kalpaten narttu. '' Kuolema murahti huvittuneena Tuulelle. Sitä miellytti tämä tilanne ja se nostaisi varmasti Kuoleman arvoa Veren silmissä. Siitä pitää kertoa. Että tämän nartun kanssa ajoin rajarikkurin tiehensä, että olen hyödyllinen. Naaras mietiskeli itsekseen ja sillä oli haaveissa päästä metsästysryhmän johtajaksi jos senlainen paikka oli viellä vapaa.

Jos tilanne ei olisi ollut näin vakava, olisi Tuuli ärsyttänyt kaksikkoa vieläkin enemmän. Niskassa tuntui ikävää kipua ja kaksi hampaat irvessä olevaa sutta yritti rähinöidä sille. Tuuli murisi ja väläytti muutaman kerran hampaitaan samalla kun se perääntyi. Sen tarkoitus oli kiertää kaksikko vähän matkan päästä, jotta se pääsisi takaisin laumattomien alueelle.

Toinen antoi sentään vaihtoehdoksi pakenemisen, kun taas toinen olisi luultavasti mielellään tappanut sen. Mokomat tyhjäpäiset Veren laumalaiset olivat olevinaan jotain.

Safiiri louskautt leukojaan kahdesti aivan Tuulen nenän edessä ja se oli merkki. LÄHDE TAI KUOLE.


" No niin luopio... Loppusi on tullut ja saat kuolla myös hyvin kivuliaasti jos se minusta on kiinni. Vai mitä kuolema !? " Mustaturkki räyhähti ja katsoi kierosti liittolaistaan. He kaksi tekisivät lopun tstä tunkeiliasta. Hampain ja kynsin.


" ONKO VIIMEISIÄ SANOJA !?? " Safiisi uhosi ja tuli askel askeleelta lähemmäs. Naaras murisi hiljaa ja mulkoili kullankeltaisilla silmillään Tuulta.

'' Heh heh. '' Mietti Kuolema hetken mitä iskisi nyt viisaasti tähän väliin ja nuoleskeli murinan seasta mustia suupieliään viekkaasti.
'' Menoksi vaan suoraan helvettiin! '' Huudahti Kuolema selvästi riemastuneena toisen ehdotuksesta ja ryntäsi taas reippaaseen juoksuun kohti '' uhria '' .

Mustaturkki valkein sukin yritti taas iskeä purukalustoaan Tuulen kaulaan, ja jos kohde pötki taas pakoon pyrki naaras iskemään hampaansa toisen takalistoon äkkiä.

Okei... Tuuli perui ajatuksensa... Kumpikin oli nyt tappamassa tätä. Tuulilla ei ollut viimeisiä sanoja, koska se ei aikonut kuolla täällä noiden surkimusten hampaiden kautta. Se vain murahti happamasti vastaukseksi.
Hopeaturkille tuli kuitenkin kiire karkuun kun Kuolemaksi kutsuttu susi lähti turhankin nopeasti tätä kohti. Narttu pystyi kuulemaan leukojen louskutuksen takanaan... ja nyt hän jopa tunsi hampaat hännässään ja lonkan seudulla. Tämä sai Tuuleen lisää vauhtia ja adrenaliini auttoi sutta juoksemaan yhä nopeampaa ja nopeampaa, välittämättä niskassa ja alaselässä olevasta kivusta. Se toivoi, että se saisi edes hieman välimatkaa kauhu kaksikkoon.

Safiiri näytti tyytyväiseltä Kuoleman suhteen. Tästä naaraasta tulisi ova laumalainen.


" HYVÄ KUOLEMA, ANNA SILLE TURPAAN !! VERI VUOTAMAAN LUOPIO NARTULTA !! " Naaras uhosi ja juoksi kaksikon perään. Se saavutti piankin Tuulen ja Kuoleman.


Mustaturkki alkoi vaihdella juoksupuoltaan oikealta vasemmalle ja uudelleen. Sitten se hyppäsi kohti Tuulen jalkoja jolloin toinen luultavasti kaatuisi. Ja jos niin kvisi iskisi mustaturkki hamasrivistönsä tämän takaraajaan.

Kuolema oli saanut karvatuppoja irti Tuulen hännästä ja lonkan tienoilta, myös se oli saanut luultavasti pienen haavan toisen lonkkaan. Suonissa liiankin lujaa kuohuva adrenaliini pakotti myös Kuolemaa juoksemaan nopeampaa, sen koon takia se ei luonnollisesti juossut yhtä nopeaa kuin Tuuli, mutta tämä kerta oli melkein poikkeus. Naaras oli ihan Tuulen hännän ulottuvilla, mustat korvat tiukasti painettuina niskaan ja hampaat edelleen irvessä.

Kuolema ihmetteli hetken Safiirin hyppimistä puolelta toiselle, mutta uskoi sen olevan vain jotain hämäystä Tuulelle. Kumminkin Safiiri yritti kampittaa Tuulta, ja hieman hidasälyisenä ei Kuolema sitä tajunnut ajoissa, eli jos Tuuli kaatui kompuroi mustaturkkinen narttu sen yli ja luultavasti romahti kuraan kiroten. Muussa tapauksessa se jatkoi Tuulen jahtaamista muristen ja tuota purra takalistoon yrittäen.

Kaksikolla näytti riittävän energiaa juoksemiseen... Tuulen huomattua Safiirin poukkoilevan puolelta toiselle, se päätti ottaa mahdollisen tilaisuuden välimatkaan. Kun Safiiri hypähti vasemmalle, teki Tuuli äkkikäännöksen oikealle ja toivoi, että saisi karistettua ainakin kovaäänisen rääväsuun kannoiltaan. Narttu ei pysähtyisi, saisi tai ei saisi, karistettua kaksikkoa

[[Lyhyt....]]