Kärkkymässä rajoilla. -Loppu

Safiiri louskautti leukojaan ärtyneenä ja alkoi taas kiihdyttää vauhtiaan. Se ei antaisi toisen päästä karkuun niin helpolla. Ei ennen kuin se saisi hieman leikkiä toisella.


" HAH ! ET PÄÄSE PAKOON MÄTÄLUU-KASA " Safiiri husi ivallisesti ja väläytti huulilleen saman julman ja kieron hymyn kuin tavalisestikkin. Kuolema oli aivan heidän kintereillään. Hyvä, toinen pysyi perässä.


" Kuolema ! Järkätään se umpikujaan " Naaras sanoi Kuolemalle niin hiljaa ettei Tuuli kuulisi sitä.

Kuolemalla hiipui vauhti, mutta se onneksi pysyi mukana kun viimeisiä energiavarastojaan kulutti tyhjään.

'' No minne mukamas? '' Kuolema vastasi hieman ärtyneenä, ei se heti hoksannut minne Tuulen pystyisi ajamaan.

// Niin sen verran kysyisin Harinelta että miten on tuon Tuulen laita, saako Kuolema ja Safiiri tehdä siihen jonkimmoista jälkeä? Tai vakavempaa vammaa? Koska onhan se sinun hahmosi ja sinulla valtuuden päättää siitä niin ajattelinpa kysyä. Ja anteeksi tämä viestin lyhyys jälleen kerran : S //

//Anteeksi kamalasti kestosta! Tuulta saa toki hieman läksyttää, (haavoja, ruhjeita, lieviä venähdyksiä jne.) mutta en toivoisi mitään kamalan vakavia vammoja... (sisäisiä vammoja taikka jalkojen murtumia tms..) Pitäähän hukkaseni olla kunnossa kun kapinalliset kohtaavat Varpun jälleen. ;P //

Kaksikko sitten jaksoi... Varsinkin kovaääniseltä öykkäriltä ei näyttäny herjaukset loppuvan sitten millään. Helpommalla pääsisivät jos antaisivat hänen vain mennä. Tuuli juoksi minkä jaksoi väsyneillä jaloillaan. Hengitys oli turhankin kiivasta ja kieli roikkui sivulla. Nyt se pyrki vain rajoja kohti, pois hullujen reviiriltä. Se ei vilkaissutkaan taakseen, vaan keskitti kaiken tahtonsa ja voimansa eteenpäin.

Safiiri rähähti kuuluvasti.. Jos naaras saisi otteen pian Safiiri tarrautuisi hampaillaan kiinni toisen nahkaan ja lihaksistoon ja roippuisi tassuillaan selästä.


" SENKIN HOIPERTELEVA MÄTÄKALLO !! TURHAAN SINÄ JUOKSET PAKOON ET PÄÄSE !! " Mustaturkki rähähti ja hyökkäsi kohti Tuulen kylkeä.

Melkein täysin mustaturkkinen naaras näykki karvatuppoja minkä kerkesi Tuulen hännästä ja murisi matalalta. Se oli hyvinkin turhaantunut siihen että ei pysynyt tuon vauhdissa mukana. Viimeisen spurtin väänsi Kuolema itsestään ja yritti saada kulmahampaillaan vielä kerrän jonkun syvemmän ja pahemmankin viillon Tuulen vasempaan reiteen. Onnistui yrittäminen tai ei pysähtyi Kuolema seisomaan sitten vankasti ja jäykästi paikoilleen, muristen turhautuneena rintakehän kohotessa ja laskiessa raskaasti.

'' Ota sinä se kiinni, minä hoidan mielummin selkään annon! '' Kuolema lähti kaksikon perään reippaampaa, mutta rauhallista jolkotusta kun oli levännyt sen viisitoista sekunttia. Se oletti että Safiiri tajusi Kuoleman väsymyksen, tai ei hän se varsinaisesti väsynyt mutta turhaan sitä voimiaan loppuun kulutti turhan takia. Mutta voima ja kookkaisuus, samalla taistelutaito ja kokemus korvasi nopeuden tarpeeksi hyvin.

Hampaiden jatkuva näykkiminen tuntui välillä hiemän enemmän ja välillä hiukan vähemmän, mutta epämielyttävältä se kyllä tuntui, samoin myös kipeältä. Öykkäri yritti tarrata hampaillaan ja onnistuikin siinä ja roikkui nyt selässä. Mustaturkkinen liittolainen sai ikävän ja kipeän haavan reiteen. Tuuli jatkoi hetken juoksua, mutta vauhti hidastui loppua myöten väsymyksen ja jomotuksen takia.

Tuuli näki kuinka mustaturkki oli jäänyt hieman jälkeen ja se näki tilaisuutensa tulleen. Ainoa mahdollisuus vahingoittaa öykkäriä ilman että vastustajalla olisi ylivoima. Se käännähti nopeasti ja hyökkäsi öykkärin kimppuun. Narttu oli paljastanu hampaansa ikeniä myöten ja karvat olivat pystyssä häntää myöten. Se rähisi minkä kerkesi ja sen korvat olivat suunnattuna laumalaiseen. Jos pakeneminen ei kerran auttanut, täytyi taistella. Nyt se hyökkäili laumalaisen kimppuun yrittäen mitä tahansa, että saisi vahingoitettua sitä. Se tähtäsi pääasiassa naamaan, sillä se oli herkkää aluetta ja herkät ja tärkeät silmät sijaitsivat siinä.
Koko suden olemus muuttui hetkessä täysin.

Safiiri huomasi toisen kääntyvän ja hampaat tulivat naaraan suusta esille. Se pörhisti itseään suuren kokoiseksi ja rähähti suuresti. Jos toinen hyökkäisi sitä kohden, naaras saisi luultavimmin otteen toisen kurkusta.


(( Sori, lyhyt ))

Kuolema näki koko asian, ja älysi vasta parin sekunnin päästä Tuulen aikeet. Se oli käymässä Safiirin kimppuun, äkäisen ulvahduksen kera pakotti Kuolema jalkojaan toimimaan ja lähti kohti Tuulta ylähuuli ylhäällä uhkaavasti.

Jos Tuulella oli nopeat refleksit se ehtisi Kuoleman hampaiden alta, nimittäin kauhean ryminän ja rähinän kera yritti melkein täysin mustaturkkinen narttu upottaa hampaansa toisen reiteen uudelleen. Olihan reidetkin tavallaan heikkoja kohtia.

Tuuli hyökkäsi alhaalta käsin öykkärin kimppuun hampaita irvessä. Se tähtäsi edelleen pään ja kaulan seudulle. Tuuli ei kuitenkaan kuullut tummaturkkisen äkäistä ulvahdusta kaiken rähinän ja murinan keskeltä. Yhtäkkinen kipu reidessä muistutti mustaturkkisen liittolaisen olemassaolosta ja se sai Tuulen huomion nyt siihen. Harmaaturkki yritti näykkiä toista päähän, jotta verenimijä irottaisi otteen jalasta.

Ei hyvältä vaikuta. Tätä menoa henki kulta lähtisi! Pieni epätoivon ja paniikin sekoitus iski narttuun ja nyt se yritti puolustautua kumpaakin sutta vastaan hyökkäilemällä satunnaisesti kumpaakin vihollista päin. Oli pakko päästä pois. Heti seuraavan tilaisuuden tullen se ottaisi jalat alleen ja juoksisi minkä ruhjotusta ruumiistaan pääsisi.

//Kökkö ja sekava. Koittakaa saada selvää >__<'' //

Safiiri loikksi miltein metrin taaksepäin säikähdyksestä. Nyt sen sisällä kiehui. Ja pahasti.

" SINÄ PANNAHINEN !! ETTÄS USKLLAT HYÖKÄTÄ MINUN TAI TOVERINI KIMPPUUUN !!! " Safiiri rähähti ja hyökkäsi kohti Tuulen kasvoja. Naaraalla ei pitänyt pinna laumattomien kanssa kovin pitkään, joten Tuuli oli saanut nartun täyteen raivoon. Ja siitä saattoi tulla sotkuista.

Kuolema joutui irroittamaan, Tuuli oli saanut Pyryn tekemän haavan otsassa aukeamaan. Se oli taas vereslihalla ja pitkin Kuoleman kasvoja valui verta. Kuolema ulvahti tietysti tuntiessaan kuinka Tuulen hampaat olivat repäisseet tuoreen ja aran nahan haavan päältä ja nyt se oli vereslihalla. Lisäksi Safiiri oli potkaissut sitä vahingossa reiteen.

Kuolema läähätti ja seurasi Tuulen sekä Safiirin taistelua, se oli sentäs saanut hampaansa upotettua toiseen ja oli jo siitä ylpeä. Ei sitä joka päivä saanut rökittää laumattomia, paitsi jos niitä oikein etsi.

Tuuli oli varsin tyytyväinen että sai toisen irrottamaan otteen siitä ja vielä iloisempi että oli saanut vahingoitettua ainakin jotenkin toista. Kauaa ei narttu kerennyt iloita voitostaan, sillä kun Tuuli käänsi päänsä jälleen toisen puoleen, oli öykkärin kita niin lähellä Tuulin kasvoja, ettei se kerennyt tehdä muuta kuin refleksinomaisesti sulkea silmänsä ja laskea päätään, suojaten silmiä edes vähän.
Ja onni taisi olla todellakin matkassa, sillä vasen silmä oli vain parien senttien päässä vahingoittumiselta, kun se tunsi hampaat silmäkulmassaan. Lisäksi kipua tuntui otsan ja korvan seudulla. Kaikessa paniikissaan Tuuli ei kuitenkaan sen enempää vahinkoja jäänyt arvelemaan. Se halusi vain pois ja alkoi riuhtomaan itseään vapaaksi oman ulinansa keskeltä. Heti kun se pääsisi ottamaan hieman etäisyyttä toisiin, juoksisi sen viimeisillä voimillaan karkuun minkä jaloistaan pääsisi.

Safiirin leuat louskuivat ilmassa ja vaahtomaista kuolaa roiskui, kun se rähähteli. Narttu lähti kiihdyttämään vahtiaan kohti Tuulta ja hettäytyi raivokkaasti kohti tämän niskaa. Safiiri tekisi selvää susista, jotka se koki vihollisikseen. Eli kaikki jotka eivät olleet samaa mieltä tai kuuluneet samaan laumaan.


// Anteeksi kesto >< //

Kuolema murahti ja louskutti leukojaan, purren ilmaa turhaantuneena.

'' Saastainen, tuo viellä kertakin heikot luusi tänne niin levittelen ne ympäri Veren reviiriä! '' Narttu huusi ja lähti laukka-askeliaan kohti toista jälleen, välimatkaa oli hiukan joten jos Safiiri ei pitänyt Tuulta paikoillaan, ehtisi se pakoon. Mutta jos Tuuli pysyisi paikallaan Safiirin otteessa yrittäisi Kuolema upottaa hampaansat toisen hännäntyveen, ja raivoisasti.

[[ Sori kestosta jälleen >___< ]]

Nämä vesikauhuiset rakit eivät näköjään tienneet miten tai milloin lopettaa. Tuuli näki tilaisuutensa tulleen ja otti etäisyyttä juuri tarpeeksi väistääkseen Safiirin hampaat. Toiselle saattaisi jäädä muistoksi karvatuppo hyvällä tuurilla. Kuolemakin näytti tulevan kovaa vauhtia ja se sai nartun toimimaan. Nyt se juoksi viho viimeisillä voimillaan rajojen suuntaan ja toivoi, että kaksikko antaisi jo asian olla.

Tuuli pinkoisi kauas näkyvistä mikäli kaksikko ei saisi sitä kiinni ajoissa. Mikäli saisi, se hyökkäilisi päämäärättömästi ja uhkarohkeasti siihen, joka uhkaisi sitä.

[[Lyhyt. Mikäli kumpikaan ei saa Tuulta kiinni, niin kiitos erittäin mielenkiintoisesta pelistä. ^^ ]]

Safiiri rähähti kun se sai vain karvatupon kitaansa. Toisella riitti energiaa juoskemiseen ja se pänni hukkasta kovastikkin. Safiiri vilkaisi Kuolemaa joka juoksi myöskin ja yritti tavoittaa Tuulta. Safiiri toivoi sisällään että Kuolema saisi Tuulen kiinni ja höykyttäisi sitä kunnolla.

// 1.Lyhyt. 2. Annetaanko Tuulen karata Shui ?

// Annetaan mennä, //

Kuolema lähti hetkeksi sen perään juoksemaan niin lujaa että oli seota tassuissaan, mutta parikymmentä metriä juostuaan palasi Kuolema hitaampaa tahtia. Narttu ärisi ja nuoli samalla tummia suupieliään. '' Ei tuo ole tassujen kuluttamisen arvoista, kirppukasa ei osaa muuta kuin juosta. '' haukkui Kuolema vielä äsköistä narttua ja kääntyi sitten ryhti suorana kohti Safiiria.

'' Minä jätän Veren rajan nyt, toistaiseksi. Mikäli vielä joskus pääsen Veren riveihin. '' Ja askelsikin narttu sitten poispäin hitaasti ja varmasti, sen jälkeen kun Safiiri oli sanonut sanottavansa.