Hämärä ilta vaihtuu yöksi?//Kutsupeli//

//eli Shui tänne Hiekan kera//

Pilvi jolkotteli kauka Veren reviiriltä ja etsi nyt jotain tekemistä tylsyyden tilalle. Narttu haisteli illan viileää ilmaa jossa tuntui tuttu tuoksu, *Hiekka? Täällä?* Narttu ajatteli itsekseen ja nuuskaisi taas tuulen vireen tuomaa hajua. *Tuskin Hiekka nyt täällä on* Pilvi ei oikein tiennyt mitä Hiekalle kuului vaikka oli muutama viikko sitten juuri nähnyt tämän, mutta sitten tämä oli lähtenyt verisenä eikä narttu ollut sen jälkeen nähnyt tätä. Pilven mielessä oli käynyt kammottava ajatus että Hiekka olisi kuollut vammoihinsa tai jotain.
Narttu lähti suuntaan josta tuuli kävi ja jossa uskoi Hiekan olevan.

Hiekka oli saanut kiinni vain vaivaisen karibun vasan, ja nyt kylläisenä istuskeli sen vierellä odottaen että ruoka laskisi. Oli kuuma kesäpäivä, solan seinämä esti tuulen mutta uros oli hakeutunut varjoon ja nuoli nyt tyytyväisesti verisiä huuliaan.
Oli jo pari viikkoa siitä kun Hiekka oli joutunut karuun taisteluun, missä oli ikävä kyllä telontu itsensä pahemman kerran.
Pilvi oli näyttäytynyt varsin avuliaaksi ja hempeäksi sisältäpäin, alkukrähinät olivat olleet kaksikolla melko pahat ja kulki huhu että Pilvi oli hakeutunut Veren riveihin, se saasta oli vallannut Pilven täysin ja nyt Hiekalle ei periaatteessa enään kuulunut Pilven asiat. Narttu oli valinnut toisen tien.

Tuulen mukana liehahteli Hiekan selkä-ja niskakarvat, kun tuuli kantoi uroksen hajua edespäin. Pian maisemassa näkyi suden ääriviivat, Hiekka nousi ylös nopsaan. Vehreä metsä humisi tuulen mukana ja Hiekka koki tuota toistaiseksi tuntemattomalta vaikuttavaa sutta uhaksi.

Pilvi näki kauenpana suden hahmon ja kiihdytti hieman vauhtiaan, kun se pääsi tarpeeksi lähelle ja tunnisti suden Hiekaksi se ei voinut kieltää olevansa sisäisesti iloinen ja suorastaan onnellinen. Se pysähtyi koska ei halunnut pelästyttää Hiekkaa tai suututtaa, se oli ollut Hiekan kanssa niin paljon että tunsi toisen aika hyvin ja oli jopa itse muuttunut saman kaltaisetksi. Tosin nartusta ei lempeää puolta saanut revittyä irti, ei ainakaan helpolla.
Pilvi tervehti Hiekkaa häntäänsä heilauttamalla ja lausuen "hei, miten sinä olet voinut?" Pilvi katsoi Hiekkaa tyynesti ja askelsi lähemmäs. Narttu oli huomannut että Hiekka oli hieman ennakko luuloinen, mutta se ei narttua haitannut.

Susi tuli lähemmäksi, ja paljastui sitten Pilveksi. Uroksen korvst kävivät luimussa ja sitten se odotti toisen tulevan kuuloetäisyydelle.

Narttu tervehti, mutta uros ei vastannut tervehdykseen vaan iski asian ytimeen. Se oli suorastaan loukkaantunut siitä miten Pilvi oli mennyt ja liittynyt Veren riveihin puhumatta Hiekalle. '' Oletko sinä veren riveissä? '' katsoi uros pistävästi narttua. Vaikka se olisikin halunnut iloita jälleennäkemisestä, ja osoittaa kiintymystään nartulle kun nyt kerran voi. Mutta ahdistuneempi ja loukkaantuneempi puoli uroksesta sai sen tuntemaan olonsa hylätyksi.

Pilvi katasoi Hiekkaa huomasi toisessa hieman ahdistuneisuutta, mutta ei tiennyt edes varmaksi oliko toinen ahdistunut tai miksi. Narttu kuunteli toisen kysymykse ja vastasi sitten enemmän mitä toinen oli saattanut odottaa ja ehkä mukavampaa kuin toinen oli odottanut "No olen, mutta pitäisi kysyä viihdynkö siellä" Narttu sanoi niinkuin sitä ei olisi kiinostanut koko lauma, mutta ei narttua edes kiinostanut olla laumassa ainakaan vielä.
"no minä en taida viihtyä siellä jos olen täällä ilman syytä, tai no olen täällä etsimässä jotain tekemistä. Kun ei Veren laumassa ole minusta oikein mukavaa olla ja sinne kuolee... kuolee tylsyyteen" NArttu sepitti toden mukaisesti. Se katsoi Hiekkaa ja odotti tämän reaktioita.

Keskikokoinen uros nuolaisi verisiä suupieliään, oli sitä kaikkea nähty ja kuultu. Mutta Pilven vastaus yllätti uroksen, vai ei sen suden laumassa eläminen ollutkaan niin rattoisaa kuin huhut antoi ymmärtää.

'' Miksi menit sitten ja siirryit sen riveihin? '' Uros sanoi, Hiekka oli samaa mieltä kuin Harkansilmä siitä ettei Pilvi sisimmissään kuulunut Veren riviin, se oli liian kyynistä mielivajaata porukkaa enimmäkseen. '' Sinä et sovi sinne '' sanoi uros sitten mielipiteensä ja huokaisi, sen katse oli jotenkin tympääntynyt ja kiukkua täynnä.

Pilvi ei tiennyt mitä siitä liikkui susien suussa, mutta se tiesi tarkkaan miksi halusi pois ja miksi oli liittynyt koko laumaan.

"No minä luulin kuuluvani sinne, mutta olen huomannut etten todellakaan kuulu sinne ja eroan pian, mutta liityin myös koska luulin sinun kuolleen haavoihisi kun en hähnyt tai kuulut sinusta mitään, vaikka etsinkin... en löytänyt" Narttu sanoi kuuneltuaan toisen sanat loppuun, sen äänestä ja puheista saattoi huomata että se välitti uroksesta hyvinkin paljon.
Pilvi oli välillä jo luulut että ikuinen sumu oli tullut heidän väliin, mutta nyt aurinko paistoi ja sumu hälveni. Nartun sydän oli jäätynyt muille susille, mutta se oli sulanut Hiekalle. Narttu oli muuttunut paljonkin tavattuaan Hiekan muutaman kerran.

Uros murahti, Pilvi myönsi ettei kuuluisi kyseisen uroksen laumaan ja moinen ele sai Pilven näyttämään kunnialliselta nartulta Hiekan silmissä.
Hiekalle oltiin kovan taistelun ja haavojen kautta taottu päähän myötätuneneisuutta, mutta sitä samaa vanhaa urosta ei saataisi millään taltutettua. Hiekassa velloisi aina ne samat ahdistuksen ja epävarmuuden sekaiset tunteet. '' Vai luulit sinä minun kuolleen. Eihän se mitään olisi muuttanutkaan. '' Vastasi ruskoturkki, katsettaan hieman pehmensi ja siirsi sen hetkeksi maisemaan. '' Oli pakko pysyä hetki poissa maisemissa, jotta saisin haavani parempaan kuntoon. '' Nuo kyseiset pahat haavat näkyivät nopeasti katsottuna vain karvattomina viivoina tai pieninä läiskeinä. '' Mitä Veren lauman hierarkia on? '' esitti uros sitten kysymyksen aidosti kiinnostuneena.

Pilvi ei tiennyt mitä Hiekka siitä ajatteli, mutta itse se tiesi mitä ajatteli Hiekasta. Narttu muisti alku kinan ja sitten oman tunnustuksensa, sekä kaiken mitä sen jälkeen oli tämän uroksen kanssa tapahtunut.

Narttu kuunteli uroksen sanat ja vastasi niihin "Vai ei olisi muuttanut, miksi luulet minun tulevan luoksesi?" Narttu kysyi samaalla se oli suorapuheinen ja nykyinen hieman kiukkuinen itsensä, mutta silti nartun äänestä huomasi ystävällisyyttä ja ennenkaikkea kunnioitusta tätä urosta kohtaan. Narttu tiesi että oli parempi parannella haavojaan joten ei vastannut mitään siihen.

"no minä sanon että sen lauman alfa on täynnä itseään, vaikka on ihan mukavakin joskus ja sen lauman asiat kulkee suurin piirtein sen yli arvostetun alfan palvomisen kautta" Narttu sepitti ehkä hieman liioitellen, mutta näin se oli sen lauman asiat itselleen saanut selville. Pilveä ei edes kiinostanut koko Veri tai tämän lauma, enemmän narttua kiinosti eräs uros jolle Pilvi oli antamassa sydäntään. Vaikka sen sydän saatoi olla osaksi jäässä, sen kovan jääkuoren alla oli todellinen Pilvi pehmeä ja herttainen narttu.

'' Koska satuit törmäämään minuun? '' Hiekka lisäsi. Oikeastaan kukaan muu kuin Pilvi ei enään välittänyt uroksesta, Heinällä on oma surullinen rakkaustarinansa ja pentunsa. Mitäpä niihin nyt sekaantumaan.

'' Minä tiedän mikä Veri on susiaan, olen kuullut liikaakin huhuja. Ehdein jo pelätä että olisit menettänyt sille sydämmesi. '' Uros sanoi, mutta tekaistu välinpitämättömyys äänessään. Jos näin olisi tapahtunut, olisi Hiekka omatoimisesti tullut ja höykyttänyt Verta hieman. Vaikka olisikin saattanut siinä heittää henkensä.

"no jos olin menossa toiseen suuntaan ja tuuli tuo sinun hajun minun kuonoon niin miksi seisoisin nyt tässä?" Narttu sanoi ja virnisti susi maisesti, hymähti sitten huvittuneesti. Pilvi välitti Hiekasta joka kerta enemmän ja narttu pystyi sen myöntämään vaikka ei siitä puhunutkaan.

Sitten kun kuuli hiekan sanovan että pelkäsi Pilven menettäneen sydämmensä tälle sen suu loksahti auki ja se olisi nauranut kippurassa maassa jos olisi osannut. Pilvestä näki helposti että se oli huvittunut enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vihdoin kun narttu taas puhui se puhui huvittuneella äänellä "minä? Vereen?" Narttu sanoi huvittuneena "No minä en sille itsekkäälle suden puolikkaalle sydäntäni antaisi vaikka henki menisi" Pilvi sanoi huvittuneesti, se oli jo aikaa huomannut Hiekan esittävän välin pitämätöntä. Vaikka esittikin ettei ollut tätä huomannut.

Hiekka murahti, istuutui sitten puolisyödyn vasan viereen ja kirputti olkapäänsä kutiavaa kohtaa.
Lopetettuaan katsoi uros hetken Pilveä, mitään sanomatta. Miettien; Miksi ihmeessä tuo narttu on aina niskan päällä? En oikeastaan edes ymmärrä miten olenkaan voinut kiintyä moiseen.

'' Milloin aijot erota? '' Kysähti Hiekka sittemmin.

Pilvi katsoi toiseen ja rauhoittui, sen naama oli taas perus lukemissa. Narttu katsoi toista miettien omia mietteitään. Kun se manasi itselleen miten ihmeessä siitä oli voinut tulla tälläinen.

Kun Hiekka alkoi taas puhua se heräsi maailmoistaan ja vastasi "no en tiedä vielä varmaan lähi aikoina, mutta miksi se sinua kiinnostaa?" Pilvi kysyi toiselta pää kallellaan, korvat höröllään. Sitä kiinosti miksi toinen sen halusi tietää, vaikka melkein arvasi vastauksen.

Pilven katse näytti rauhoittuvan, narttu vakavoitui ja niin myös uroskin.
'' Vai niin vai niin, no saan sinut takaisin kiusakseni. '' Vitsaili Hiekka ja sen mustilla suupielillä käväisi tuttu ja huvittunut virne.

Uros työnsi karibunvasaa päällään Pilven eteen. '' Syö! '' komensi Hiekka. Ja katsoi sitten käskevästi narttua, ja odotti että toinen rupeaisi ahmimaan ruhonloppuja. Olihan siinä vielä lihaa.

Pilvi katsoi Hiekkaan tämän puhuessa ja hymähti hieman huvittuneesti. Sen häntä heilahti toiselle vaikka narttu koitti rauhoitella itseään vaikka olikin iloinen ettei Hiekka ollut kuollut. Pilvi oli melkei arvannut mitä Hiekka olisi vastannut ja siihen suuntaan se menikin, vaikka olise hieman eri lainen mitä se oli odottanut.

Kun Hiekka varsinaisesti käski narttua syömään. Pilvi hetken epäröi, mutta kävi sitten syömään vasan ruhoa. Pilvi repi pieniä lihan palasia luista ja sieltä missä sitä vielä oli.

Kun narttu sai tarpekseen se nousi, venytteli ja nuolaisi suupieliään. "kiitos" Narttu sanoi Hiekalle heilauttaen häntäänsä taas, nartun korvat kävi kunnioittaen luimussa. Pilvi oli oppinut kunnioittamaan Hiekkaa, joka kerta paremmin kun tapasi tämän.

Hiekka seurasi nartun ateriointia, näyttipä ainakin maittavan. Sillä vielä melko voimattomassa kunnossa oleva Hiekka oli uurastanut saadakseen edes tuon vasan kiinni ja tapettua.

Uros vain hymähti vastauksen toisen kiitokselle, ja katsoi sitten toisen hetkellistä alistumista. Viisasta, sillä dominoiva ja alistumaton yksilö ei pärjäisi Hiekan kanssa. Aina uroksen piti olla asian pää, ja jos ei niin ollut ei yhteistyöstä tulisi paskaakaan.
'' Oletko yksinäinen Veren laumassa? '' Uros esitti kysymyksensä ja mutisi sitten jotain perään epäselvästi.

Pilvi oli huomannut Hiekan halun olla johtavana sutena niin usein kuin mahdollista ja sen Pilvi oli jo hyväksynyt. Narttu arvosti Hiekan työtä vaikka ei tiennytkään kuinka paljon se oli uurastanut.

Pilvi oli hetken omissa maailmoissaan kunnes Hiekka kysyi oliko se yksinäinen laumassa "No kyllä minä olen" Pilvi vastasi ja sen teki mieli vielä sanoa miksi muuten olisi täällä, mutta jätti sen väliin.
Narttu käänsi hetkeksi katseensa maisemaan, mietteliäänä.

Hiekka huomasi toisen olevan mietteliäs. ' Mitäköhän tuon nartun päässä liikkuu taas... ' mietiskeli uros ja sai sitten vastauksenkin kysymykseensä. ' Vai niin, mitä muuta tässä olisi odotettavissa. ' ja hymähti uros sitten. '' Mitäpä jos et palaisi enään mokoman Veren laumaan nyt? '' uros ehdotti. Hiekka tarvitsisi apua elämiseen ja Pilvi oli näemmä halukas uroksen puolisoksi, mutta uros taasen ei halunnut puolisoa. Ainakaan vielä, Hiekka ei sulattanut ajatusta että saisi harteilleen nartun. Kun ystävyyssuhdekin oli alkanut eripuralla, sitten oli tullut pari lisää eripuraa. Mutta itse uroskaan ei tiennyt mitä tästä nyt hehkeytyisi.

Hiekka vaihtoi istuma-asentoaan ja nuuhkaisi ilmaa, mitään muutoksia ei tuulessa ollut tapahtunut. Se puhalsi vieläkin samaan suuntaan.

Narttu kuunteli toisen kysymyksen ja sen ilme muuttui hieman huolestuneeksi "mitenköhän Veri sen ottaisi?" Narttu sanoi Hiekalle, se tiesi ettei veri siitä välttämättä ilahtuisi varsinkaan nyt kun Tuskatar oli noin vain hylännyt sen ja mennyt uroksen matkaan. Pilvi oli jopa kuullut, että Tuskattarella olisi pentujakin ja siitä Veri ei ollut yhtään mielissään.

Pilven ja Hiekan eripurat olivat hieman huono alku ystävyys suhteelle, eikä Pilvi ollut siksi valmis ottamaan Hiekkaa vielä puolisokseen. Pilvi piti Hiekan ärhäkkyydestä ja itse päisyydestä, mikä oli herättänyt nartun huomion ja kiinnostuksen.

Pilvi istahti ja liukui siitä makuulle, se katsoi hetken taivaalle. Se kuvitteli miten Veri reakoisi kun saisi tietää, että Pilvi oli häipynyt.

Hiekka hieman yllättyi moisesta reaktiosta, uros oli luullut että Pilven olisi ollut helppo irtaantua moisesta laumasta.
'' Ai Veri, tietysti uhoaa tappavansa sinut. Mutta meidän ei tarvitse olla lähelläkään sen mokoman laumaa. '' uros selosti totuuden mukaisesti, mutta päätös oli Pilven itsen.

Pilven oli helppo tehdä päätös, vaikka sitä hieman pelotti itse Veri ja sen laumalaiset. Narttu kyllä tiesi ettei sen tarvitsisi pelätä jos olisi Hiekan kanssa, paitsi jos he tulisivat isolla porukalla.
"No se on voi voi, en aijo ikinä edes nähdä koko sutta. Se hän on vain puoliksi susi ja puoliksi itsekäs pelle" Narttu sanoi, sitä potutti koko Veri. "Ja ei se minua löydä jos minusta riippuu" Narttu jatkoi sitten itse varmasti. Pilvi lopetti sitten sanansa lyhyesti "miksi palata jos ei ole syytä"
Pilvi oli valmis seuraamaan Hiekkaa toistaiseksi ystävänä. Pilvi saataisi jopa pitää Hiekkaa alfanaan ja se luultavasti olisi Hiekan mieleen.

'' Hyvä. Joten se on päätetty. '' Uro totesi, ja vilkaisi sitten ympärilleen. Nyt se kertoisi jotain hyvin mielenkiintoista.
Uros kröhäisi ja madalsi ääntään hieman. '' Muistatko Harakansilmän? Sen jonka kanssa otin yhteen. '' Hiekka murahti sitten muistaessaan että koonsa takia oli jäänyt alakynteen. '' Hänen luonaan me voitaisiin olella suurimman mekkalan aikana, sillä itse Harakansilmä kerää ympärilleen pientä ryhmittymää. En tiedä aikooko hän laumaan asti, mutta tämän minä kuulin. '' Uros puheli, ja muutti sitten äänensä taas tavalliseksi. '' Jos kenties haluat, en tiedä hyväksyykö Harakansilmä minua. Mutta olen valmis alistumaan hänen tahtoonsa, mikäli se on hyväksi sinulle. '' uros sanoi, mutta lisäsi sitten vielä '' mutta älä luule että alan tekemään sinun tahtosi mukaan ja miten sinulle parhaaksi näen, aina siis. ''

Narttu nyökkäsi Hiekalle ja heilautti häntäänsä matalalla. Kun Hiekka alkoi puhua Pilvi kuunteli ja sen uteliaisuus kohosi mitä pidemmälle mentiin. "Muistan" Pilvi vastasi lyhyesti ja kuunteli uteliaasti. Kun Hiekka oli lopettanut vastasi Pilvi tälle "se voisi olla hyvä ja minulle se käy kyllä. Ja minä en voisi kuvitella olevani sinua korkeammalla. Niin ja mitä Harakansilmään tulee niin minä kyllä uskon, että Harakansilmä hyväksyy sinut" Pilvi sanoi kunnioittavalla ja varmalla äänellä. "Ole huoleti en minä kuvettelisi niin ikinä" Pilvi sanoi ystävällisesti virnistäen ilkikurisesti ja huvittuneesti.

'' Hyvä hyvä, niin sen kuuluukin olla. Tiedätkös meidän ystävyyssuhteemme olisi todella heikolla jos niin ei olisi. '' Hiekka sitten virnisti, ja käski itseään ettei semmosia nyt murehdittaisi. Nyt oli huolettavampiakin asioita, esimerkiksi Veren suhtautuminen Pilven yhtäkkiseen häviämiseen laumasta. ' Toivottavasti Veri luulee Pilven heittäneen henkensä. ' Hiekka tuumi.

'' Mitä jos huijaisimme Verta hieman, sanoisin sinun kuolleen? '' Hiekka tuhahti sittemmin.

"niin sen minä olen huomannut" Pilvi sanoi nyt paremmalla tuulella, se oli kuolla tylsyyteen Veren laumassa nyt se oli hyvällä tuulella. Pilvi mietti miten Veri voisi antaa Pilven olla.
Kun Hiekka alkoi puhua heräsi Pilvi ajatuksistaan, se kuunteli ja se vastasi "niin se olisi muuten hyvä, mutta jos Veri saa tietää etten olekkaan kuollut, niin hän puhkuu vihaa meitä molempia kohtaan ja haluaa sunun heittävän henkesi. Ja minä en halua sotkea sinua tähän, en mistään hinnasta" Pilvi sanoi totuuden mukaisesti, se ei halunnut Hiekan sotkevan itseään tähän ja se halusi selvitä Hiekasta ilman että Hiekka saisi kärsiä tai joutuisi vaikeuksiin.