Lähkähtymäisillään - kutsupeli Caramel.Fox (Kide) /loppu/

Sääski jolkotti reviiriensä sisäpuolella kivikkoniityn puolella aamuvarhaisessa sumussa.Viimeyö oli ollut rankkasateinen ja niityn puolella haiskahti jotakin hyvin voimakasta joten narttu päätti vain omaa uteliaisuuttaan ottaa moisen tuoksun lähteen selville.Tämä tuosku ei ollut raiskas vaan päinvastoin tunkkainen ja pahoinvointia tuova.

Niitylle pästessään kaukonäkö sumeni ja hengittäminen oli miltei mahdollista.
Kaikkea ympäröi tummapilvi ja tunkkainen ilma.Tämä samainen tuoksu oli entistä voimakkaampi ja matala profiili oli ainoa hengitys tie jos nopeasti ryömi.
Lämpö lähestyi Sääskeä ja tämä alkoi kulkea huononvointinsa vuoksi hitaammin.

Narttu pysähtyi yhtäkkiä säpsähtäen ja pakitti noin kolme metriä osuissaassaan kuumaan tuhkaan tassuillaan.Punainen lieska vilahti pilven yläpuolelta ja Sääski tuskin sai enään henkeä.Kaikki savu ja tunkkaisuus oli miltei pökerryttää Säääsken ellei pieni nuorukaisemme olisi astunut paikalle....

Kide oli tullut tarkastamaan Kivikkoniityn aluetta, ettei siellä olisi ketään sutta tai lieskoja. Toisin kävi. Korat luimussa ja hengitys vaikeana Kide huomasi suden paikallaan. Jos toinen jäisi paikalleen saattaisi se olla kallista henkikullalle.

" Hoi siellä...! Tule äkiä pois sieltä, tai muuten kuolet !! " Kide huusi hädissään ja juoksi toisen luokse. Toinen kuului tottakai laumaan, muten se tuskin olisi täällä. Ja hajukin osoittautui tutuksi. Nyt olisi vain keksittävä reitti pois täältä, ennen kuin liekit nielisivät kaksikon. Ja se ei olisi ollenkaan hauskaa.

" Tuolla on muutamia korkeita kiviä, yritetään loikia niiden kautta, lieskojen yli ja pois täältä... Oletko kunnossa !?! " Narttu huusi hädisään ja katsoi toista huolissaan. Toinen ei näyttänyt hyvin voivalta, ja juuri siksi kannattaisi lähteä mahdollisimman nopeasti. Liekkien savu tunkeutui nartun kuhkoihin ja Kide alkoi yskiä hieman. Häntä koipien välissä ja yritti pukkia Sääskeä liikkeelle. Juuri nyt se ei ajatellut toisen vointia, vaan sitä että he kuolisiat jos jäisivät tähän.

Sääski säpsähti henkäykseen ja alkoi yskiä vikkelään tahtiin."Haa...luojan Khiiiitos olet täällä..."Narttu kuunteli tarkasti ja vastasi myöntävästi.
Kivikkoniityn pienpalo alkoi levitä suurta vauhtia ja kohta se piirittäisi neitoset.
Ei ollut puita lähellä hidasteeksi joten kivikkorykelmä olisi joksikin aikaa ainoa hidaste.

Q: Kaksikko loikki ja ohitti lieskoja raivoisasti ja ketterin liikkein kunnes pääsisivät kivikoille.Lohkareet näyttivät olevan taarpeeksi suuria ja korkeita pitääksen kaksi hukkaa noin puolipäivää kärventymättä.

Harmaaturkki oli mustan tuhkan ja heinänkorsien peitossa.Eeppinen loikka olisi enään este kivikoille,mutta pienen kokonsa vuoksi se olisi miltei mahdotonta.
Niimpä Sääski päätti ryömiä pitkin rykelmikköä ja varoa ilmavia aukkoja joista seuraisi jyrkkä pudotus.

Kide seurasi Sääskeä ja katseli välillä ympärilleen etteivät liekit saavuttaisi kaksikkoa. Onneksi tuli ei päässyt vielä tänne asti, missä neidot olivat. Savu alkoi nousta ylemmäksi ja se valitettavasti saavutti Sääsken ja Kiteen. Nokea lenteli vähän väliä sinne tänne ja piani liekki kärväytti Kiteen hännänpään.

" HITTO... " Naaras tuhahti ja katsoi Sääskeä ettei tällä olisi mitään vauriota itsessään. Kuumuun oli tukalaa ja ryömiminenkin otti voimille savussa. Olisi päästävä pian jonnekkin suojaan ettei savu tukehduttaisi susikaksikkoa.

Kiviniityn kohtaamispaikka alkoi rappeutua, ja saattaisi kestää vuoden jos kaksikin että se alua toipuisi. Täällä ei voisi oleskella enään ja Kide toivot että lauman mut jäsenet olisivat turvassa.

Sääski pääsi ylös juuri ja juuri.Helpotuksen uloshenkäisy loppui lyhyeen kun Kide oli haavoittunut."Koita KHestää!!" Harmaaturkki köhisi ja tuli päin haavoittunutta.Päästyään vieri vierelle Sääski otti riskin vastaan ja alkoi nostaa Kidettä niskavilloista kohti kivikon huippua, savutonta turvapaikkaa.

Hengittäminen oli hankalaa ja se vaati liikkumattomuutta joten taukoja oli monia ennekuin huippu oli saavutettavissa.Kide oli nuoreksi sudeksi muutenkin sen verran isohko että se vaikeuttaisi nostoa.Suden hännässä on sen verran hermoja ettei sen haavoittanut varmasti ymmärtäisi nartun puheista mitään joten tämä pysyi kaiken harmin välttämiseksi hiljaisena.

Huippu oli lähellä ja kaksikko pysyi siellä turvassa jonkin aikaa..siis jonkin aikaa.Sen turva ei riittäisi loputtomiin.Myöhemmin olisi pakko juosta mäen toinen puoli alas reviirien ulkopuolelle ja kiertää sieltä järveen johon toivottavammin muutkin menisivät.

Huippu oli saavutettu ja narttu irrotti otteensa Kiteestä ja karjaisi kivusta raivoten.Harmaaturkin leuat olivat lukkiutuneet kiinni niin pitkän ja kivuliaan matkan ansiosta joten jopa läähätys olisi vain pelkkää kärsimystä.Nyt olisi silti pakko ulvoa viesti omista oloista Haukalle.Tuumasta siis toimeen Sääski nousi rotevasti pystyyn ja laski kaulansa als sitten hitaasti sitä nostaen ulina nousi taivaan tuuliin ja toivottavasti ylempien tahojen korviin.

Ulinan loputtua harmaaturkki lössähti maahan makaamaan ja yritti levätä.Nukkuminen ei olisi vaikeaa kun hengitys oli vihdoin mahdollista edes hetken.

Kide nusi vaivalloisesti. Sääski oli pelastanut sen, ja se oli kiitoksen velkaa. " Oletko kunossa Sääski ? " Kide kysyi ja katsoi toisen leukoja. *Lip lip* kuului kun nartun kieli lipaisi toisen leukoja. " Kiitos... Ja anteeksi " kirjoturkki sanoi ja katsoi toista kiiluvin silmin kiitollisena. Täällä ilma oli raikkaampaa, koska liekit eivät ylettyneet tänne ja savukin oli vielä alhaallapäin. Nurometsän lauma olo varmaankin hajonnut, joten Haukankin olinpaikka oli mysteeri. Ainakin Kiteelle, ei se tiennyt tiesikö Sääski mitään tästä asiasta.

" Olen sinulle velkaa tästä " naaras sanoi korvat kiúnnioittavasti hieman luimussa, mutta häntä pystyssä. Susimainen kumarrus toimi kiitoksena ja pieni hymy levisi naaraan huulille. Oli onni että tuollainen susi, kuin Sääski oli tässä laumassa. No, kaikki laumassa olivat kunnon susia, mutta juuri nyt Sääski tuntui sankarilta.

Sääski katsoi Kidettä silmiin suu ammollaa. Se ymmärsi tehneensä oikein ja
täten osoitti kiitollisuuden hyväksynnän silmillä hymyilyllä. Hopeaturkkinen
katsoi alamäkeen ja nykäisi päätään Kiteestä siihen suunta.Se oli merkki.
Koska Sääski ei pystyisi puhumaan niin hän meni jo edelle jaruttaen useita
kertoja pitääkseen haavoittuneen Kiteen mukanaan. Järvi olisi suorana jyrkän
pudotuksen päässä ja lieskat ylettivät jo huippua.
Yhtäkkiä kamala tömähdys värähti kaksikon luihin ja valtava tulesta kärsinyt puu
kaatui maahan.On aika kiirehtiä...

Kide hymyili toiselle susimaisesti ja seurasi nartun ruumita kuuliaisena. Liekit suihahtivat huippua ja se oli todella huolestuttavaa. Kuuma ilma tunkeutui korkealle ja hengtys alkoi taas vaikeutua. Ja mitä vielä ? Liekehtivä, suuri puu kaatui kaksikon reitille. Nyt aika olisi kortilla, eikä turhalle lorvailulle olisi aikaa. Kide tähyili katseellaan vaihtoehtoista reittiä, mutta pahimmassa tapauksessa kaksiko joutuisi hyppäämään puun yli.

" Kierretäänkö vai yli ? " Naaras kysyi ja katsoi Sääskeen luottavalla katseella. Olisi vaikeata hypätä liekkien yli, mutta jos saisi kunnon vauhdin saattaisi se onnistuakkin,

Sääski sulki silmänsä pelosta, pakitti muutaman askeleen
ja katsoi Kidettä osoittaen kuonoaan ylös.
Narttu kapusi takaisin ylös,pakitti liekkeihin ja juoksahtaen
hyppäsi puun päälle.Puun olessa tulessa Sääsken tassut
kärsivät pahasti ja hopeaturkki lipsahti selkä edellä järveen

Hetkeen ei saanut henkeä ja kaikki näytti loppuvan.
Olin peloissani ja hetken jopa helpottunut.Tassuihin ja selkään
koski mutta olin unohtanut sen kaiken tunnetessani
järven viileän kosteuden.Yhtäkkiä jokin nosti minua ylös
ja sain taas henkeä ja huomasin olevani kivikkorinteen
alapuolella rajamaiden ja lauman välissä."Selvisin..."
Hän sanoi mielessään uiden nopeasti pois vedestä.

Kide katsoi Sääskeä ja nyökkäsi. Kun naaras hyppäsi, Kide näki toisen kivun. Liekit korvensivat näemmä pahasti toisen tassuja, mutta onneksi oinen tippui järveen, eikä liekkeihin. Naaras peruutti ja juoksahti. Hyppy liekkien yli ei mennyt ihan nappiin. Toinen etunen osui suoraan polttavaan tuleen, mutta se ei saanut hidastaa.

" Sääski !!! " kuului huuto nartun kidasta ja se hyppäsi korvat luimussa veteen neidon perässä. Kide ei olut hyvä sukeltamaan, muta se yritti etsiä Sääskeä. Pian se näki naaraan vedessäja alkoi notamaan tätä tassujensa avulla, sillä hampaitaan se ei pystynyt käyttämään stressin alla. Kide pomppasi pinnalle ja alkoi raahata Sääskeä mukanaan.

" Oletko kunnossa.. Sääski...? " vaimea ja hieman pelokas ääni sanoi toisen korvaan. Voi ei ! Jos Sääskelle on tapahtunut jotakin... Kide pohti ja katsoi huolestuneella katseella Sääskeä ja tarkkaili sen hengitystä.

Narttu hengitti syvään ja uskaltautui taas liikuttamaan
leukojaan."O..Grrrr auts olen kunossa,tassuni eivät vain
yhdy leikkiin." "..ja muuten kiitos, olisin kuollut veteen ellet
olisi vetänyt minua tuolta"

Pian kaksikko pääsi pinalle ja narttu linkkasi itsensä
ylös.Märkänä turkki painoi ja siksi Sääski päätyi ravisteluun.
Haju muista eri laumojenkin susista kantautui sieraimiin hyvin
voimakkaasti."me emme ole ainoita Kide..katso.."

Paikalla oli myös Rinemetsäläisiä ja muita Nuormetsän asukkaita,
mutta alfaa ei näkynyt.

Kide hymähti vastaukseksi. Sen vlka oli nyt maksettu, mutta se tulisi silti olemaan aina kiitollinen Sääskelle sen avusta. Naaras vilkaisi ja kappas. Siellä oli muutamassa ryhmässä susia. Rinnemetsän laumalaiset eivät oikein tulleet juttuun Nuormetsän laumalaisten kanssa, mutta näemmä hätä yhdisti vihollisetkin.

" Missäköhän Haukka ja Säde ovat... " Kide pohti. Se ei tiennyt miski Säde tuli sen mieleen, mutta jotenkin vain tuli. Ei sille ollut erityisemmin syytä. Jos Haukka nyt löytyisi olisi se taivaallisen hyvä asia.

// Nyt tulee taas lyhyttä ;3

Sääski katsoi länteen keltaisilla silmillään läähättäen raskaasti.
Savu ja järvi vesi sieraimissa oi pilannut nartun hajuaistin täysin.
Hukka tulisi haistamaan vielä mutta ei näin hädän hetkellä.Hopea
turkki haisteli ilmaa toivottomasti "E..en haista mitään..yritä sinä,
ehkä löytäisit turvaisan reitin meidän laumamme eloonjäänneiden
luokse"

Loiskahduksia,ulinaa ja jatkuvaa vinkumista kuului ympäri järveä.
Voimakas märän koiran suden haju täytti jopa
huonokuntoisen kirsun. Se oli ainakin selvää. Moni tulee vielä
näiden usean uhrin lisäksi kärsimään kostumisesta ja hapen puutteesta.

//totta mutta se oikeestaan riippuu millä tuulella sitä on//

// Anteeksi kesto >/////< //

Kide nuuki ilmaa, mutta savun kitkerä haju tunkeutui tiukasti neidon kirsuun. Hajuja oli vaikeaa tunnistaa, joten naaran asettui aivan maan tasalle. Siellä haju olisi vahvempi, koska ilma olisi raikkaampaa. Luultavasti. Hetken nuuhkittuaan Kie huohotti ja katsoi vasemmalle.

" Tätä on kulkenut joku... En tiedä kuka, mutta turvaan se on mennyt, joten sinne menemme kai mekin ? " Kide sanoi ja katsoi kellertävillä silmillään Sääskeä kyyvästi ja hieman kiiruhtavalla katseella.Jos tästä oli mennyt susi, oli se taatusti etsinyt turvaa. Ja hyvällä tuurilla löytänyt sen. Kohta ei ollut väliä minne päätyisi, kunhan vain ei liekkien syövereihin.

Aluksi Sääskeä epäilytti ottaa niin suuri askel tällaisessa hädässä ja turvautua ensimmäiseen länsäolijaan joka on mennyt tulta pakoon. Nartun suusta ei tullut mitään muuta kuin kimeää änkytystä epäilyksen partaalla. Kiteen ilmeestä päätellen kuitenkin olisi kiirehdittävä joten hukkanen lähti juoksemaan näytettyyn suuntaan vinkuen hysteriasta.

Hiilen kipinä ja savu saivat tuntemaan itsensä hyvin mitättömäksi.
Puut kaatuilivat eteen ja taakse vähänväliä joka sai narttuihin kuitenkin vauhtia.
Pelko nopeuttaa huimasti..tuumi Sääski itsekseen ajatellen

Kide vilkuili vähän äliä Sääsken perään, ettei kaksikko vain erkanisi toisistaan. Puu rasahti maahan suurella voimalla, juuri Kiteen eteen ja sekös säikäyti neitokaisen. Korvat luimussa pääsi naaraan kidasta sellainen kimahdus että sen olisi huonokuuloinenkin kuullut. Silti tuo ei saisi nyt pysäyttää. Haju jakautui kahteen osaan, vahvaan ja hieman vanhempaan. Kumpaankohan kannattaisi suunnata ? Kide yritti päättää nopeasti, mutta ajatukset kerääntyivät sen pääkoppaan hyvin tiiviisti ja sekaisin.

// Anteeksi kesto :S //

//ei se mitään ja btw mun pitäis päästä Sääsken kanssa tuon nuormetsän alfan luokse koska toisessa pelissä se just lähetti sen laumalle kutsun joten eeh..tämä kai on viimeinen viestini tässä pelissä//

Sääsken karvat nousivat pystyyn ja tämä säikähti kiljahduksesta " KIDEEEEEE!!" huusi narttu ja lähti juoksemaan kohti kimeää vinkaisua.

Vihdoin harmaaturkkisen nartun päästyä Kiteen luokse tämä yritti työntää tätä eteenpäin...

// anteeksi hitonmoinen lyhyys..mutta kyseessä on tilanne -__-``//