Tummat sudet kohtaavat -päättynyt-

Hiili katsoi arasti veteen ja odotti, kun tämä loikkasi uroksen päälle se kellahti kyljelleen ja koitti näykkäistä toisen pisko karvoja hellästi.
Hiili kuitenkin huomasi ettei Vesi ollut aivan niin vihainen mitä sanoi tai ehkä se oli muttei ulkoisesti näyttänyt sitä.

//äh sori hirveen lyhyt, ei oikein inspaa//

// Kirjoitan nyt Ruotsin koneelta XD

Vesi lipaisi kielellään Hiilen kuonoa ja asettui sitten taas makaamaan maahan. Se ei tiennyt, mikei kantanut kaunaa urokselle, vaikka se oli ehk
enemmän syyllinen kuin Ruusu. Mysteeri vain syvenisi ajan myötä, mutta sit
ä naaras ei vielä tiennyt.

//okei//

Hiili rauhoittui nopeasti ja kierähti takaisin mahalleen Veden noustua sen päältä, Hiili ihmetteli varmasti yhtä paljon miksi toinen ei kantanut kaunaa sille. Mustaturkki ei kuitenkaan välittänyt siitä vaan oli iloinen, kun toinen oli asettunut sen kanssa Ruusua vastaan. Hiili oli Veden tavoin tietämätön tulevasta, joka saattaisi muuttaa sen elämän aivan ylös alaisin. Uros oli valmiiksi ruhjeilla ja haavoilla, mutta tämä ei välttämättä olisi mitään verrattuna missä kunnossa se olisi tulevan kamppailun jälkeen, koska uros tiesi ettei Ruusua ihan noin vain tapeta. Hiili kuitenkin tiesi että tällä oli lauma tukenaan, mutta musta uros susi ei luovuttaisi ennen kuin Ruusu olisi kärsinyt tarpeeksi.

Naaras katsoi Hiiltä tyytyväisen näköisenä ja heilutti häntäänsä. Kellertävät silmät tuikkien se katseli maisemaa ja pieni tuulenvire höristytti Veden mustia ja pitkiä korvia. Tuli oli mukavan viileä, joten se toi lohtua porottavaan kuumuuteen. Talvi koittaisi vasta monen kuukauden kuluttua, ja alkusyksykin tulisi luultavasti olemaan lämmin. Kamalaa. Muten mukavaa, mutta kun omisti pikimustan turkin ja paksun sellaisen, ei helle oikein miellyttänyt. Loppusyksy oli loskaisaa ja talvi taas lumista. Parasta oli kevääällä. Ei lunta, mutta ei hellettäkään. Alku,-ja keskikevät olivat Veden mieleen.

Hiili uppoutui hetkeksi omiin ajatuksiinsa, mutta puristi sitten päätään ja katsoin Veteen sanoen "minun täytyy varmaan mennä ja jatkaa matkaani Aarimetsän reviirille, ennen kuin tuli leviää tänne ja lähden sieltä vuorille ettei yksikää liekki ylettäisi minuun ja muutenkin hiilen mustaan turkkiini" Hiili sanoi hieman haikeasti, mutta silti kuin oma ilkeä itsensä. Uros oli taas vetäytymässa omaan kovaan kuoreensa. Musta turkki piti yöstä jotka olivat ihanasti yleensä viileämpiä ja sen tummalle turkille sopivia, uros pystyi piiloiutumaan yön pimeyteen. Talvisestä päivästä se ei juurikaan pitänyt koska oli niin kirkasta ja valkeaa, Hiilen oli tällöin miltei mahdotonta pysyä piilossa.
Hiili venytteli nousten seisomaan lähteäkseen, uros katsoi Veteen ja sanoi "minä lähden nyt, oli mukava tutustua" Tämän sanottuaan se huiskautti häntäänsä ja lähti jolkottamaan.

//tämä taitaa olla tässä, vai? //

Vesi nyökkäsi ja jäi makaamaan maahan. Naaras sulki kellertävät silmänsä, ja kuunteli toisen juoksua. Hiilen tapaaminen oli suuri askel sen elämässä ja se ei tiennytkään kuinka monta askelta se tulisi vielä ottamaan.

// Juu ja kiitos ^^

Tumma uros katosi nopeasti metsän pimeyteen, se ei edes vilkaissut taakseen sillä se oli taas vetäytynyt omaan kuoreensa.

//jep Hiili ja minä kiitämme mielen kiintoisesta pelistä//