Myyränkolo ja vieras susi

Orkidea tallusti lumihangessa etsien pieneläimiä ruoaksi. Samalla se tutkiskeli paikkoja, joissa ei ollut ikinä käynyt."Hrr, ulkona on niin kylmä..", oli joka toinen ajatus, mikä sille tuli mieleen. Ruokaa oli vaikea löytää, kun ajatukset eivät meinanneet pysyä kasassa, eikä ruokaa ollut helppo yksikseen saalistaakkaan, varsinkaan kun Orkidea oli ullut aina huono metsästämään.

Aina naaraan päässä jaksoi soida sen ilkeiden veljien huudot; "Orkidea on surkea, Orkidea ei saa edes etanaa metsästettyä!" Nuoret susiurokset pyörivät hänen ympärillään, "surkea, surkea, surkea!", naurua, "Sinusta ei ole mihinkään!"

Orkidea haistoi toisen suden. Oliko hän mennyt jonkun toisen reviirille. "Voi ei!", Naaras sanoi vahiingossa ääneen. Se pysähtyi nopeasti ja yritti tulkita oliko vieras susi naaras vai uros, tuttu vai vieras. Nuuh, nuuh, se haisteli, nuuh, nuuh.
Susi oli vieras, se oli varma ja se oli naaras. Orkidea ei epäröinyt jäädä paikalleen vaan lähti vähin äänin pois päin hajun suunnasta. Se mietti, olikohan naaras haistanut hänet?
Orkidea oli kulkenut puolikilometriä, kun yhtäkkiä sen vasemmanpuoleinen etutassu vajosi syvälle, syvälle lumeen. "Ah, auts!", se kiljaisi. Orkidea kompastui samassa lumeen. "Mitä ihmettä?!", se ajatteli. Orkidea koetti ottaa tassunsa pois, mutta se oli juuttunut kiinni, ei kuitenkaan pahasti.
Vieraan suden haju voimistui, se oli kuitenkin huomannut Orkidean. Orkidea hätääntyi hieman. Tai itseasiassa aika paljonkin. "Voi ei, voi ei, voi ei...", naaras alkoi hokea hiljaa.

"Hei!", kuului vieraan suden ääni. Orkidea säpsähti. Se yritti katsoa taakseen nähdäkseen vieraan suden naaraan korvat luimistuivat. "Kuka olet?", vieras hukka sanoi temperamenttisellä äänellä, se varmasti vaistosi Orkidean pelon. Orkidea nielaisi. Se pysyi hetken vaiti, sanat eivät meinanneet tulla ulos suusta. Susi tuli lähemmäs. "Kuka olet?", se toisti.
"Olen Orkidea. Olen vain... Minä vain.. En tiennyt että täällä on jonkun reviiri, lähden heti pois!", Orkidean suusta pulppusi sanoja nopeasti. Naaras piti pienen tauon kunnes jatkoi: "..Kunhan vain, kunhan vain saan jalkani irti tästä... Kuopasta"
"Hahhah", Vieras susi naurahti. Nyt se käveli Orkidean vierelle, parin metrin päähän kuitenkin. Se oli myös varovainen. "Ei hätää, ei tämä ole kenenkään aluetta, Orkidea", se sanoi nyt yllättäen lempeällä äänellä. Orkidea helpottui hieman.
Susi oli myös valkoinen, mutta sen silmien välissä ja kuonossa oli mustaa.
Vieras susi auttoi Orkideaa pääsemään irti kolosta, joka oli varmaankin myyrän tai jonkun muun jyrsiän. He metsästivät yhteisen saaliin, söivät ja juttelivat loppu illan.

Orkidea sai vatsansa täyteen ja uuden mukavan tuttavuuden.