Liittyminen Ovelan laumaan: Hetki (suoritettu)

(Turewolfia tänne siis odottelemma.

Eli siis nyt voisimme ottaa ajankohdaksi alkusyksyn. Saat itse päättää ajankohdan ja sään. Tuttuun tapaan lauman virallinen rajapartiolainen, Varma, on huomannut tulokkaan ja hälyttänyt Ovelan paikalle ulvomalla. Narttu tarkkailee Hetkeä kauempaa uhmakkain elein, antaen selvästi ymmärtää, että käy kimppuun mikäli toinen osoittautuu uhaksi.)

Hetki asteli tuntemattoman uroksen aluella hyvinkin tietoisena asiasta. Se asteli illan hämärtämässä kohti sitä tarkkailevaa narttua Varmaa. Hetki oli taivaltanut jo pitkän matkan ja nyt se oli päätynyt Ovelan lauma alueelle tarkkaillen tilannetta hyvikni tarkkaan. Sillä ei aluksi ollut tarkoitusta liittyä laumaan mutta saapuminen toisen alueelle teki neitosen olosta joksenkin turvallisen. Vaikka olesekelu toisen aluella ei todellakaan ollu turvallista.

Hetki asteli hitaasti eteenpäin ympäristöä tutkien, lehedet nartun alla rapsahtelivat joten mitenkään äänettömänä tuo ei liikkunut. Päättäväinen katse kasvoillaan se tuijotti äkillisesti kohti Varmaa joka tarkkaili sitä. Kuitenkaan HEtki ei tehnyt elettäkään että aikoisi haastaa taistoon tuon nartun. Hetki oli nimitätin kuullut erittäin selvän kutsu huudon jonka Varma oli lähettänyt Ovellella. Heti tiesi oitis että alueen Alfa tulisi minä hetkenä hyvänsä esiin, ja sitä odottamaan Hetki jäikin. Se pysähtyi joksenkni ylepän näköisenä huomattavasti kauemmas Varmasta tuijottaen tuota yhä päättäväisenä. Sen vaaleat silmät suorastaan hehkuivat kuun valossa joka teki nousuaan taivaalle verhoten koko laakson pimeyteen.

Syksy tuuli heitteli lehtiä, siinä samalla heilutellen Hetken häntä karvoa puolin ja toisin. Minkään laista alistumisen merkkiä ei neitokaisessan äyknyt se seisoi pää suhteellisen suorana vain tuijottaen ja odotaen katse yhä kohdistettuna Varmaan. Etu tassut olivat siististi vierekkäin samassa linjassa takajalkojen kanssa. Suorastaan Hetki oli kaunis ja rohkean näköinen seistessään tuntemattoman alfan aluella tuota tietoisesti odottaen. Se ei tiennyt lauman elosta juurikaan mitään sillä se ei muistanut menneisyyttään juurikaan millään tavalla muistin menetyksestään johtuen. Mutta Jokaisella tavalla neitokainen oli elämänsä kunnossa ja sen näki myös ulospäin. Hetki oli varma että häntä vastassan seisova VArma olisi hyvin nopea liikkeinen joten virhe askelia ei Hetki suvainnut tapahtuvan. Niin se jäi paikoilleen seisomaan yhäkin tuijottaen hyytävällä katseella kohti Varmaa.

Varma tuijotti herkeämättä takaisin. Tulokkaan röyhkeys ärsytti sitä, ja se olisi mieluusti ajanut sen tiehensä. Taistellutkin, jos tuo sitä kerran oli täällä kerjäämässä. Alfa oli kuitenkin käskenyt ilmoittaa uusista tulokkaista, mikäli nuo eivät paenneet heti, kun näkivät jonkun lauman jäsenistä. Pakenijat olivat yleensä alueilla luvatta etsimässä ravintoa, mutta ne, jotka jäivät, tahtoivat ehkä liittyä.

Kun Varma kuuli takaansa juoksuaskelia, se käänsi katseensa. Pimeästä hölkötti esille suuri Ovela, joka pysöhtyi tyttärensä viereen ja siirsi heti katseensa tulokkaaseen. Sen harmaanruskea tuuhea karva havisi vienosti tuulessa ja keltaisissa silmissä oli kova, itsevarma katse. Varma heilutti häntäänsä isälleen ja näykki vähän uroksen paksua kaulusta: "Ilmoitin teille tulokkaasta."
"Huomaan." Ovela vastasi, eikä kiinnittänyt alistuvaan Varmaan huomiota. Se tuijotti tulokasta kiinteästi ja arvioi, olisiko siitä vastusta saati ainesta laumaan. Ovela suhtautui kielteisesti kaikkiin, jotka olivat liian itsevarmoja alistumaan. Ovela oli alfa, ja se vaati alaisiltaan alistumista tietyissä määrin.

"Pysy tässä." uros käski ja lähti kohti Hetkeä. Se pörhisti turkkinsa ja nosti häntänsä korkealle. Se viestitti eleillään, että oli alfa ja valmis taistelemaan asemastaan, mikäli välttämätöntä. Se ei kuitenkaan aikonut hyökätä vieraan kimppuun syyttä suotta. Valtava uros nilkutti hyvin lähelle Hetkeä, ennen kuin pysähtyi. Väärästä etujalastaan huolimatta se näytti voivan erinomaisesti. Ikä oli saanut sille valkeat partakarvat ja osa sen kauluristakin oli selkeästi vaalentunut. Huolimatta iästään uros oli kuitenkin vahva ja voimiensa tunnossa.

"Mitä neiti tekee minun alueillani? Joko teillä on harvinaisen huono hajuaisti tai ette piitanneet reviirimerkinnöistä. Miksi?"

Hetki laski katseensa oitis Varmasta joka näytti kääntävän katseensa taakseen ja pian esiin olikin jo pimeydestä kuun vlaon loistoon astellut itse alfa. Hetki tarkkaili tilannetta hyvin takasti ja kun huomasi Ovelan lähestyvän lasku narttu häntänsä jalkojensa väliin ja huomattavasti päätään myös alemmaksi. Tällöin sivusta katsoja näkisi että Hetken pää oli huomattavasti ovelan päätä matalemmalla.

Hetki tarkkaili tilannetta nyt niin sanotusti nöyrän kulmasta. Se alistui alfalle suosiolla sillä tiesi jo tullessaan että joutuisi oitis tekemisinn itse alfan kanssa. Hetken alistuessaan Hetki astahti askeleen taakse ja ryhdistäytyi jälleen omaan muotoonsa, nyt se ei kuitenkaan ollut millään tavoin ylpeä tai itsekäs. Se katsoi Ovelaan vaaleilla silmillään joihin kuu toi kiiltävän heijastuksen. Ovelan puhutellessa Hetkeä neidiksi ja lausuessaan lauseensa Hetki ei epäröinyt snaojaan lainakaan. " Tulin tietoisena aluellesi. Yksin kertaisesta syystä hyvä herra. Haluaisin liittyä laumaasi. " Hetki sanoi hyvin varman olosiena sanoistaan Ovelalle ja loi täten tälle nyt lievän kumamruksen laskien päätään hivenen alemmas ja nostaen se sitten takaisin ylös. Nartun tassut seisoivat yhä suorassa rivissä takajalkoihin katsoen häntä oli nyt lepo asennossa se ei siis ollut jalkojen välissä eikä heilunut innokkaasti puolin tai toisin.

Liittymässä. Tieto miellytti Ovelaa, vaikka vanha uros ei antanutkaan sen näkyä. Se nosti päätään vielä korkeammalle ja alkoi kierrellä Hetkeä: "Vai niin. Miksi luulet, että olisit kiinnostunut?"

Hetki näytti hyvinvoivalta, ja se oli itsevarma ja varmasti hyödyllinen laumalainen. Paikkansa se näytti tajuavan ainakin suhteessa alfaan. Muiden laumalaisten kanssa sen tulisi setviä asemansa itse. Voi olla, ettei se pysyisi omegana pitkään. Narttu tuntui itsevarmalta kuin Varma konsanaan. Nähtäväksi jäisi, olisiko se myös yhtä paha suustaan. Kierrettyään muutaman kerran Hetken ympäri Ovela tuli lähemmäksi ja nuuhki Hetken kauluria ja hännäntyveä. Varmistettuaan, että kyseessä oli jo aikuiseen ikään kunnolla ehtinyt narttu uros vetäytyi pidemmälle, katse kuitenkin edelleen Hetkessä. Se antaisi nartulle nyt tilaa ja mahdollisuuden kehuskella itsellään ja osoittaa olevansa haluttava laumalainen. Lisäsudet olivat aina tervetulleita, mutta tervetulleempia ne olivat silloin, kun niistä oikeasti oli potentiaalista hyötyä. Kaikista vähiten lauma kaipasi riidanhaastajia, mutta Ovela oli saanut nartun alistumaan käskemättä. Se oli aina hyvä merkki. Joitakin susia piti opettaa ennen kuin ne tajusivat paikkansa hierarkiassa. Sellaisiin liittyjiin Ovela suhtautui vihamielisesti, mutta olipa se muutaman poikkeuksen hyvöksynytkin laumaansa. Poikkeus vahvistaa säännön.

Hetki katsahti Ovelaan vaitonaiena. Se antoi toisen tutkia itseään liiakhtamattakaan. Pienen hännä heilautuksen se antoi kun Ovela asteli taaemmas. Näin hukka neito kertoi että ei aikoisi hyökätä alfan kimppuun saati uhmata tuon asemaa. Narttu mietti hetken miksi halusi juuri Ovelan laumaan. Mutta yhtä varma oli silti vastauksestaan. " Niin, tiedän että talvet ovat kylmiä ja yksin on vaikea selvitä. Ja toisin takuulla laumaanne jos en muuta niin ainakin hyvän ja kestävän metsästäjän. " Hetki lausahti rauhallisena Ovelalle. Ei juuri osannut kertoa Ovelalle syytä miksi se halusi juuri hänen laumaansa.

Hetken katse pysyi alfassa hyvin tarkasti. Sillä se halusi myös itse saada Ovelasta jonkin laisen käsityksen mikä uros oli susiaan. Mitään negatiivistä neito ei aistinut tuossa uroksessa. " Nimeno on Hetki " Se sanoi sitten hetken hilajsiuuden jälkeen. Se mietti että pitäisiköhän kertoa lisää syitä miksi halusi laumaan. Tosiaalta Hetki ei ollut tarinoitsija tyyppiä joten puhua aina suoraan, harvemmin mitää lyhentämättä. Tyytyväinen narttu oli kuitenkin tilanteeseen vaikka mitään järisyttävää ei ollut tapahtunut. Se uskalsi jopa rauhoittaa mielensä täysin Ovelan seurassa vaikak ei kuulunutkaan tuon suojelukseen. Toisaalta Hetki oli hyvinkin päättäväinen ja oli mielessään päättänyt että halusi liittyä ovelan laumaan ja tuoda laumaan jotain uutta. Vaikka ei lauman sisällöstä tiennytkään mitään.

Tuulen pyyhkäistessä Hetken turkkia hulmahtavasti narttu loi pienen ilon hymyn pilakhduksen. Sillä kylmä tuuli toi Hetkelle mieleen talven. Talvesta Hetki piti paljon se oli rauhoittavaa aikaa. Nyt Hetki odotteli Ovelan puheen vuoroa ja alfan halutessa kertoisi itsetään lisää.

Ovela antoi taas nartulle aikaa vastata. Tuo vastasikin, mutta ei kertonut sitten mitään enempää. Ilmiselvästi narttu oli niitä, jotka eivät jaksaneet löpistä turhista. Ovela arvosti sellaista piirrettä, osaksi sen takia, että kuului tuohon kastiin itsekin. Ja koska hyviä metsästäjiä tarvittiin laumaan aina, se lopulta laski päätään vähän alemmaksi ja antoi niskakarvojensa laskeutua hivenen. Nartun esittäytyessä uros heilautti omaa häntäänsä kerran pari hitaasti: "Hetki... se on hyvä nimi. Minä olen Ovela. Tuo susi tuolla on Varma, minun tyttäreni." Ovela totesi ja päästi kimeän, ulvontaa muistuttavan äänen. Varma juoksi salamana paikalle. Se oli hyvin samannäköinen isänsä kanssa, tosin pienempi ja hiukan sirompi. Nartuksi kuitenkin kovin romuluinen.

"Noh? Kuka tämä tunkeilija on? Mitä hän tekee maillamme?" narttu kysyi ja nuoli huuliaan. Ovela nuoli myös, rauhoitellakseen tytärtään: "Hän on Hetki. Hän on meidän laumassamme nyt. Talvea vasten on hyvä saada uusia, taitavia jäseniä." Ovela selitti. Varma tutkaili Hetkeä hetken aikaa ja marssi sitten turkki pörhöllään ja häntä pystyssä tämän eteen. Se odotti selvästi alistuvaa elettä, ja oli itsevarma nyt kun alfakin oli läsnä. Huolimatta pöyhkeilystään se ei kuitenkaan vaikuttanut hyökkäävältä, lähinnä ylpeältä: "Vai niin. Kerro jotain itsestäsi, Hetki. Minkä ikäinen olet?"

Varma ja Vaiti, Ovelan edellisen pentueen nartut, olivat kumpikin 4 vuoden ikäisiä. Varma ei osannut sanoa, oliko tämä narttu vanhempi vai nuorempi. Samaa kokoluokkaa se oli Varman kanssa, eli huomattavan iso ollakseen narttu. Luonnettakin tuntui olevan.

Hetki katsoi oitis Varmaan kun Ovela oli puhunut, ja pian Varma jo tulikin paikalle. Pienen ajan Hetki ahdistui Mutta kuullessan aOvelan sanat se tyyntyi oitis ja alistui VArmalle myöntyvästi. Oli tavallaan harvinaista nähdä Hetki alistumassa niinkin helpsoti. Mutta se oli juuri kuullut kuuluvansa Ovelan laumaan joten ei niskuroisi alfalle tai alfan tyttärelle. Varman nuuskiessa Hetkeä tuo laski päätään yhä alistuvaiseen tyyliin nuuskien Varmaa siinä sivussa.

VArman palatessa paikalleen Hetki katsahti Ovelaan ja sitten tuon tyttäreen Varmaan, joka pyysikin sitten Hetkeä kertomaan itsetään. " Hauska tavata Varma. Olen viisi vuotias. " Se aloitti veti syvään henkeä ja mietti hetken mitä kertoisi. aivan kuten alfassakkin, Hetki ei ollut sitä sorttia joka lätisii turhuuksia päivät pitkät. " Mitä haluat tietää minusta ? " Hetki sitten kysyi VArmalta katsoin samalla kysyvän oloisesti Ovelan sekä VArmaan. Ei narttu osannut itsetsään juurikaan kertoa mitään sillä ei pitänyt niinkään mitään tärkeänä tietona. Se vastiais toden mukaisetsi jos siltä kysyttäisiin jotain.

Hetkellä oli turvallinen tunne nyt kun kuului Ovelan laumaan. Ja alfa oli vielä erikseen todennut että laumassa tarvittiin taitavia jäseniä. No Hetki oli taitava metsästäjä, ja osasi kyllä puollustautuakkin. Sen heikkouksiin kuului lähimämsiten menettäminen joka saattaisi viedä neidolta hetkellisesti tai jopa pidemmän aikaakin elämän tajunnan. Mutta vahvaluontoiseksi oli tuo hukka neito varttunut elämänsä aikana. Se ei muistanut juurikaan ensinmäisiä vuosiaan pahan muistin menetyksen takia. Eikä ole sen koommin jäänyt niitä selvittämäänkään. Hetki heilautti häntäänsä puolin ja toisin ja antoi ruumiinsa rentoutua. Sen olemuksesta saattoi aistia alistuksen kaksikolle mutta sen koommin ei Hetken asennossa näykynt suurempia alistuksen merkkejä. Ylimielinne neito ei ollut se tiesi hyvin paikkansa nyt omegana. Ja kuinka ollakkaan neidon halu pyrkiä ylemmäs oli suunnaton. Sille oli päivän slevää että omegan paikalta oli helppo päästä eteenpäin. Sillä oli haasteita edessä mutta se tiesi pystyvänsä ne voittamaan. Nyt Hetki jäi kuitenkin mietteistään huolimatta odottamaan Varmaa, mitä toinen halusi Hetken kertovan itsetään.

Varma vilkaisi isäänsä ja katsoi sitten taas tulokasta. Ei se ollut tottunut esittämään kysymyksiä toisille. Ei ainakaan silloin, kun nämä auliisti olisivat vastanneet niihin. Narttu mietti hetken ja kysyi sitten rauhalliseen sävyyn: "Miksi päätit tulla laaksoon?"

Varmaa kiinnosti kuulla, mistä vahva narttu oli saanut päähänsä tulla kahden lauman hallitsemaan laaksoon ja vielä yrittää toisen lauman jäseneksi. Sitä myös kiinnosti kuulla, millaista oli elämä laakson ulkopuolella. Varma ei missään tapauksessa halunnut pois isänsä laumasta, mutta aina joskus se mietti, millainen mahtoi olla maailma vuorijonojen toisella puolella. Olisiko siellä karibuja ympäri vuoden? Olisiko siellä metsiä, kuten täälläkin? Mihin kulkisi laaksosta poispäin virtaava joki? Kovinkaan pitkälle ei Varma osannut tällaisia ajatella, mutta aina välillä se haistoi tulokkaiden turkissa hajuja, joita laaksosta ei löytynyt. Ne saivat sen aina mietteliääksi.

Ovela seurasi kahden nartun keskustelua hiljaa. Se oli päättänyt pysya sivusta seuraajana ja miettiä tykönään uutta narttua ja sen olemusta. Pian heidän pitäisi taas metsästää. Ei huomenna, mutta kahden auringonnousin päästä. Edellisen metsästyksen haaska oli jo kaluttu tyhjiin, ja nyt alkaisi olla viimeinen hetki saalistaa karibuja. Pian ne katoaisivat taas kylmän talven ajaksi ja ankeat ja kylmät ilmat saapuisivat. Ja nälkä. Se oli seurana aina talvisin. Nyt oli vielä monia suita ruokittavana, uusia pentujakin. Sitä suurempi syy oli ottaa laumaan uusia jäseniä auttamaan niiden ruokkimisessa.

Hetki istahti paikalleen kun hetki oli sopiva. Se kuunteli tarkasti Varmaa joka esitti sille kysymyksen. " Tylin laaksoon koska elämä noiden vuorten takana ei ollut minua varten, siellä olevat vaarat ovat jokapäiväistä ja kaipasin vaihtelua elmääni. Sattumoisin ylitin vuoret ja saavuin tänne suoraan isäsi lauma alueelle. Ja kylmien talvien yli selviytyneenä, tiedän että helppoa ei ole yksin vaeltavan suden pärjätä joten lauman suojiin oli aikomuksnei päästä ennen talvea. Laumani jossa ennen elelin tuntui jotenkin hajoavan niin päätin suunnata uusille vesille. " Hetki kertoia rauhallisena. Se ei aikonut selittää koko matkaansa sillä siinä menisi pitkään.
Kuu molotti taivaalla lähesä pyöreänä pallona heijastaen neidon silmiin saaden ne kiiltelemään ja näyttämään lähes valkeilta. Niin vaaleat kun olivat neitosen silmät. Muutois ruskean sävyihin pukeutunut narttu näytti hyvinkin hyväkuntoiselta ja voimakkaalta, mitä se olikin.

Hetki katsahti Ovelaan joka näytti olevan hiljaa seuraille. " Uskon että tmän lauman alfa on tittelinsä arvoinen ja tulen viihtymään hänen alaisenaan pitkään. " Hetki lausahti sitten hetken hilajisuuden jälkeen. Se mietti yhä syitä miksi oli saapunut juuri kyseiseen laaksoon vaikak sillä oli mahdollisuuksia monia. " Lisäksi tämä laakso muistuttaa minua jostain, jostain mitä en osaa sanoa tai kuvailla. Mutta tunnen itseni kotoisaksi täällä. Sitä paitsi haluan todella olla osa laumaanne ja auttaa sitä omalla tavallani selviytymään talvesta. " Hetki snaoi sitten heilauttaen häntäänsä.

Varma vaikutti tyytyväiseltä saamaansa vastaukseen. Se jopa heilautti muutaman kerran häntäänsä Hetkeä katsoessaan, ihan kuin uusi laumalainen olisi oikein erityisesti miellyttänyt sitä. Sillä ei ollut laumassa varsinaista sydänystävää, ja siskonsakin kanssa se oli ollut tukkanuottasilla. Vaiti oli sitä ylempänä arvossa ja Varma oli kivuliaan tietoinen siitä. Siskokset olivat aina nahistelleet paljon, vaikka välittivätkin toisistaan.

"Minä pidän tästä nartusta, isä." Varma totesi isälleen tyytyväisenä. Ovela käänteli korviaan ja tuijotti Hetkeä: "Niin. Vie sinä Hetki lauman luokse. Minä jään vahtiin rajalle." Ovela totesi ja käveli vielä kerran nuuhkimaan Hetkeä. Lopulta se tallusti tyytyväisenä tiehensä. Kuu valaisi tienoota hyvin ja vanhaa urosta odotti kaiken kaikkiaan mukava partioretki. Uusi tulokas oli miellyttänyt jopa Varmaa, ja sitä harvemmin miellytti mikään. Jopa uroksiin se suhtautui aina tasaisen tympeästi.

Hetken seuraan jäänyt Varma katseli hetkisen isänsä perään ja kääntyi sitten huiskuttamaan häntäänsä Hetkelle: "Minä vien sinut tapaamaan laumaa." se totesi ja kääntyi, lähtien näyttämään tietä. Huolimatta suuresta koostaan narttu liikkui ketterästi ja hiljaa, ja se näytti tuntevan reviirin sen jokaista kivenmurikkaa ja heinänkortta myöten.

"Hyvä saada laumaan kerrankin viisas uusi jäsen. Olemme saaneet paljon jäseniä viime aikoina, etenkin kevään kynnyksellä, ja osa on pitänyt alistaa ruotuunsa monta kertaa. Tiedäthän. Jotkut eivät vain tajua olevansa heikompia." Varma totesi ja kääntyi katsomaan Hetkeä. Kaikesta päätellen se ei pitänyt Hetkeä millään tapaa heikkona: "Pääset varmasti eroon paikastasi omegana pian."

Hetki heilautti häntäänsa Varmalle takaisin, eikä reagoinut juuri mitenkään ovelan nuuskiessa sitä. Pian Ovela oli sanonut Varmalle että veisi Hetken laumalaisten luo. Hetki oli tavallaan jopa ylpeä itsetsään että oli niinkin pian päässyt laumaan mukaan, vaikka suurin osa laumalaisista olikin vielä tuntemattomia. Se katsahti Ovelan perään tyytyväisenä luoden tuota kohden kiitollisen katseen. Ja pian Varma lähtikin astelemaan kohti laumaa, ja Hetki seurasi perässä. Se asteli varman oloisena ja yhtä hiljaisin askelin kuin Varmakin. Sillä ei ollut tietoa minne se oli matkalla mutta se tiesi että Varmaan voisi tässä asiassa inakin luottaa.

Hetkellä ei ollut mitään syytä epäillä Varmaa saati Ovelaa noiden arvointi kyvyssä. Varman puhuessa Hetkelle tuo asteli korvat hörössä tuon perässä tarkasti kuunnelle. " Paljonko laumassa on jäseniä? Sitä en tiedä miten viisas olen , mutta toivottavasti hyödyllinen laumalle. " Hetki naurahti ja esitti samalla Varmalle kysymyksen astellen tuo perässä hyvin reippain aslkelin.

Hetki odotti inoolla ensimäistä saalistus reissuaan yhdessä lauman kanssa, se voisi näyttää kykynsä. Se että Varma mainitisi että Hetki ei kauaa omegana pysyisi voi olal tottakin. Narttu kun oli päättäväinen ja voiton tahtoinen, se halusi ehdottomasti kavuta niin ylös arvoissa kuin suinkin kykeni. Sen saattoi aistia nartusta hyvinkin helposti. Se ei järkkynyt lainkaan vaan oli aina yhtä varman oloinen eikä epäröinyt hetkeäkään. Hetki tallusti tyytyävisenä Varman perässä.

"Meitä on monia nyt. Laumamme on suuri ja hyvinvoiva. Minä ja alfa mukaanlaskettuna laumassa on viisi aikuista urosta, viisi, tai nyt sinun liityttyäsi kuusi aikuista narttua, yksi nuori uros, kaksi nuorta narttua ja tämänkesäiset neljä pentua." Varma luetteli. Se oli oikeastaan itsekin lievästi yllättynyt tajutessaan, että lauma oli kasvanut reilusti kesän aikana. Heitä oli likemmäs kaksikymmentä. Reviiri alkoi tosiaan olla hyvän kokoinen. Muutaman suden jälkeen se alkaisi käydä jopa pieneksi. Vielä keväällä koko reviirin vartioiminen oli ollut lähes mahdoton tehtävä ja he olivat joutuneet jättämään pohjoiset tasangot lähes kokonaan ilman silmälläpitoa. Nyt asia oli eri. Silmäpareja oli enemmän kuin tarpeeksi.

"Olet varmasti hyödyllinen laumalle, jos kerran osaat metsästää. Vaitin pikku riiviöt juovat tuhottomasti maitoa, ja ovgat alkaneet syödä lihaakin. Niiden ruokkiminen käy työstä. Nyt, kun meitä on näin paljon, on helpompi pitää ne tyytyväisinä. Osa voi aina jäädä pesälle vahtimaan. Sinä jäät varmasti ensimmäisellä kerralla, sillä se on omegan tehtävä. Ellet sitä ennen nouse arvossa. Mutta pääset varmasti vielä metsälle tämän syksyn aikana." Varma selitti.

Vähitellen tasanko alkoi muuttua puustoisemmaksi. Varma liikkui edelleen päättäväisesti sinne päin, missä puusto alkoi hiljalleen muistuttaa tiheää havumetsää.

Rauhallisin askelin Hetki asteli Varman perässä kuunnellen kun tuo luetteli lauman jäseniä. " Kieltämättä laumamme on suuri. Ja varmasti työtä riittää saalistuksen kanssa. Ja odotan innolal että pääseen saalistamaan ja näyttämään että todella haluan olal hyödyksi. Mutta vahdin tehtäväni mukaan miellälni pentuja ja muita jotka eivät saalistukseen osallsitu. " Hetki lausui sitten vuorostaan.
Sen päättäväinen katse pysyi teteenpäin kohdistettuna eikä neito juurikaan katsellut taakseen. Sen tarkka kuulo ja haju aisti tarkkaili ympäristöä silmien puolesta.

Se asteli puiden lokmassa Varman perässä yhä täysin itse varmana ja rohkeana. Sitä mietitytti lähinnä se miten aikoisi nostattaa asemaansa omegana mahdollisimman nopeasti. Suuri kun oli neidon tahto ja itseppäivyys ei anttanut periksi sen suhteen että tuo neitokainen jäisi nyhjöttåämään omegan paikall pidemmäksi aikaa. Tuuli puhalteli hennosti puiden lomassa heilutellen niiden latvoja repien viimeisetkin lehden mukanaan. Metsä oli pimeä eikä juurikaan eteensä nähnyt vaikka suden näkö olikin tarkka ja kaksikko saattoi pimeässä nähdä hyvin ianakin lähi etäsiyyteensä.

Pensaikosta kuului rasahdus johon valpas ja nopea eleinen Hetki nosti niska karvansa oitis pystyyn ja murahti matalasti. Se että mikä sai rasahdusken aikaan ei selvinnyt heti susi neidolle. Pusikoissa saattoi olla siili, tai jokin muu pien eläin tai sitten jokin muu suurempi otus. HEtki katsahti VArmaan " Kuulitko sinä tuon rasahduksen ?" se lausahti rauhallisen oloisena pientä murahtelua pääsi kuitenkin nartun suu pielistä.

Varma oli pysähtynyt samaan aikaan kun Hetkikin ja suunnannut korvansa ja katseensa äänen suuntaam. Hetken aikaa se nuuhki ilmaa ja tuijotti pimeään jäykistyneenä, kunnes jatkoi matkaansa: "Se oli luultavasti jänis tai vastaavaa. Näillä main ei ole suuria petoja. Pohjoisemmassa liikuskelee karhu, mutta näemme sitä harvoin." Varma selitti. Rasahduksen mukanaan tuoma jännitys oli lauennut jo; ei ollut ollenkaan tavatonta törmätä pimeässä metsässä yllättäen johonkin. Ei sitä usein sattunut, mutta ei se todellakaan ollut tavatonta.

Ilmaa halkoi äkkiä ulvonta. Varma pysähtyi taas. Surumielinen, ujeltava ääni kaikui puiden välissä, ja yön kylmyys alkoi nostaa maasta usvaa. Kun ulvonta oli laantunut, Varma vastasi siihen samanlaisella, aavemaisella äänellä.

"Olemme lähellä pesiä. Tuo oli sisareni Vaiti. Ilmeisesti meidät on haistettu." Varma totesi. Se oli innoissaan päästessään esittelemään uuden jäsenen muille. Jäsenen, johon se oli tällä kertaa jopa tyytyväinen.

HEtki ravisti päätään rasahdukselle. " Niin täällä voi liikkua varmasti kaiken laisia pieniä nisäkkäitä, varsinkin pimeällä. " Hetki totesi Varman jälkeen ja jatkoi matkaansa.

Pian metsästä kuulunut ulvonta sai nartun kuullsotelemaan ääntä tarkasti. Siinä toden totta oli paljon yhteistä Varman ja ehkäpä jopa Ovelan kanssa. Ulvahduksen jälkeen VArma ulvoi takaisin. Ja täytyihän varman päälle myös HEtken ilmoittaa että oli uusi laumalainen, niin ulvahti neitosemme lyhyen kajahduksen pimeyteen. jatkaen sitten matkaansa Varman perässä. " Hienoa, en malta odottaa että tapaan sisaresi ja muut laumalaiset. " NArttu lausahti ja jatkoi askeluksiaan. Se saattoi juuri ja juuri havaita että pienen matkan päässä näkyi hahmoja jotka kykeni hajuaistin avulla tunnistamaan susiksi.

Varma vilkaisi taakseen Hetken ulvottua. Sen jälkeen se jatkoi taas, mutta ehti tuskin parin sudenkitan päähän kun pimeästä loikki esiin kolme nuorta, vaaleaa sutta. Kaksi näytti olevan narttuja ja yksi oli uros. Nuorukaiset huiskuttivat häntäänsä Varmalle nuolivat sen suupieliä, ja sen jälkeen ne kaikki tuijottivatkin Hetkeä. Niiden karvat pörhistyivät jännityksestä ja häntä nousi korkealle. Uros tunki kuonoaan vähän lähemmäksi Hetkeä ja yritti haistaa sitä. Jokainen sisaruksista oli harmaa, keltasilmäinen susi. Kaksi narttua olivat vähän vaaleampia, kuin Varma, mutta uros oli kolmikosta selkeästi vaalein. Pimeässä sitä olisi voinut luulla jopa valkoiseksi.

"Tämä on Hetki. Se kuuluu laumaamme nyt." Varma totesi. Se näytti suhtautuvan nuoriin pöyhkeän välinpitämättömästi. Ilmeisesti se kuitenkin arvosti niitä sen verran, että vaivautui esittelemään: "Nämä kolme ovat betamme ja hänen narttunsa edellisvuotisia pentuja. Uros on Lousku ja nartut ovat..."
"Raisu."
"Ilo." nartut vastasivat ponnekkaasti ja toinen marssi itsevarmana Hetken eteen, aivan kuin olisi ollut suurikin susi: "Haiset oudolta. Tuletko ulkopuolelta?"
"Totta kai se tulee, se on laumaton. Ei kenenkään maalla ei kukaan elä vakituisesti. Paitsi ne muutamat ja me tunnemme ne kaikki."
"Voi elää."
"Eipäs voi."
Nartut rähisivät hetken toisilleen, kunnes Varman terävä murahdus lopetti niiden kinan: "Lopettakaa! Juostaa pesälle kertomaan. Minä tulen Hetken kanssa."

Nartut pinkaisivat matkaan, mutta kahta siskoaan selvästi vaaleampi Lousku jäi vielä paikalle. Se kierteli Hetken ympärillä, muttei virkkanut tai elehtinyt mitään. Se oli selvästi tarkkailukannalla, eikä aikonut vastakaan sanoa tai tehdä mitään muuta. Varma antoi sen olla; olihan se saanut haluamansa ja siskokset olivat jo juoksemassa pesälle. Niiden innokas haukunta kaikui pimeässä metsässä.

Hetki tarkkaili tilannett kun kolme nuorta sutta oli tullut heitä vastaan. Se ei sanonut mitään sillä Varma hoiti puhe puolen lähes kokonaan. Hetken silmät kiiluivat pimeässä tarkkaavaisena, mutta kunnioittavasti muita laumalalisia kohtaan. Se heilautti häntäänsä kun muut tutkailivat häntä se soi jopa pienen hymyn kasvoilleen.

Se naurahti äänettömästi väitteleville natuille " Kyllä tulen kaukaa vuorten takaa" Se lausahti vielä Varman totaemuksen jälkeen rauhallisena. Kun nartut olivat lähteneet kohti pesiä oli uros jäänyt vielä paikalle tutkailemaan Hetkeä. Hetki pysyi paikallaan kunnes Varma liikahtaisi eteenpäin.

MAtka jatkui pesille asti ja Hetki oli yhä tyytyväisempi itseensä. Pian sen aika olisi pyrkiä ylemmäs laumassa. Mutta tositaiseksi se halusi vain tutustua laumalaisiin ja johtajaansa. Se aikoi etsiä johtajan piankin tutustuakseen. Vaikka narttu olikin normaalia itsevarmempi se jopa epäröi hetken mietteitään. Mutta päätyi kuitenkin aina samaa nvastaukseen. Hetki ei nähnyt mitään syytä miksi se ei olisi tutustunut alfaansa saati muihin laumalaisiin. Se halusi jopa tutustua Varmaan paremmin.

Varma oli tehnyt melkoisen vaikutuksen pelkällä olemassa olollaan Hetkeen. Hetki piti Varmaa jopa luotettavana ja varmana sutena.
Hetki katsoi nuorempien perään mitä pimeässä nyt näkikin. Sitä huvitti narttujen kina yhä ja niiden innokas juoksu ja haukunnta. Uros oli nartuista rauhallisin osa puoli nähtävästi sillä oli selvät sävelet mita aikoisi tehdä tulevaisuudellaan, kun oli tarkkaavainen eikä lainkaan niin innokas kuin sisarensa. Hetki odotti varman sanovan että olivat perillä. Silläå ei Hetki voinut tietää olivatko he pesillä vai oliko matkaa vielä enemmänkin.

Varma johdatti Hetkeä vielä vähän aikaa, kunnes kaksikko viimein saapui tiheän puuston läpi pienelle aukealle. Aukea kylpi kuunvalossa, ja sen toisessa päässä oli suuren kaatuneen puun juurakon alle kaivettu pesäonkalo. Onkalon edessä seisoi kookas, vaaleaturkkinen narttu, joka tuijotti tulijoita. Kaksi nuorta narttusutta kurkistivat esiin pesästä.

"Olemme perillä." Varma totesi ja laski häntäänsä vähän koipiensa väliin pesäluolalla seisoskelevan nartun katseen alla. Hyvin pian narttu kuitenkin katosi takaisin luolaan ja nuoret sudet singahtivat tervehtimään Varmaa ja hetkeä: "Me kerrottiin kaikki jo Vaitille."
"Hienoa." Varma ärähti ja luikki kauemmaksi. Nuoret jäivät pomppimaan Hetken ympärille. Ne nuuhkivat sitä, kunnes toinen heittäytyi maahan ja pyysi Hetkeä eleillään leikkimään. Kahta nuorta oli hyvin vaikea erottaa toisistaan, mutta kun oikein tarkasti katsoi, niin Raisu oli aavistuksen siskoaan sirompi, ainakin kasvoiltansa. Uros, Lousku, taasen erosi siskoistaan selkeästi. Se pysytteli edelleen etäällä, muttei missään tapauksessa vaikuttanut vihaiselta. Itse asiassa hyvinkin rennolta. Se ei vaan katsonut asiakseen mennä heti tunkemaan nokkaansa uuden nartun asioihin.

Hetki katsahti Varmaan kun tuo totesi että olisivat perillä. Hetki seurasi katseellaan muiden liikkeitä, ja pisti merkille että Varma alistui kunnioittavasti Vaitille kyyristymällä alas, kuitenkin pian nousten siitä ylös kun nuorukaiset tulivat ulos pesästä ja loikkivat hetken ympärillä. Toisen nuorukaista heittäytyessä Hetken eteen pyytääkseen leikkimään.

Hetki katsahti Varmaan ja käänsi pian katseensa takisin nuorukaiseen. Hetki nosti tassunsa nartun vatsalle ja ryhtyi ikään kuin kutitamaan tuota. Hetki ei kuitenkaan lähtenyt loikkimaan nuorukaisen kanssa. Sillä sillä oli vielä rutkasti tehtävää tutustuessaan muihin laumalaisiin. Hetki loi nuorukaiselle iloisen hymyn tarkoittaen hymyllän että voisi leikkiä myöhemmin.

HEtki katsahti paikalla olihoihin näyttäen tyytväiseltä sekä tyynen rauhalliselta. " On hauska kuulua teidän joukkoone. "

Nuori narttu näytti ehdottoman iloiselta saamastaan huomiosta ja se piehtaroi maassa, kunnes siirtyi sitten kauemmaksi haastamaan leikkiin sisartaan.

Varma huiskautti häntäänsä Hetkelle kulkiessaan kohti pesäluolaa: "Olen iloinen siitä, että päätit valita laumamme." narttu totesi. Päästyään luolan suulle se katseli hetken sisään, ja nosti sitten taas katseensa Hetkeen: "Pisätkö pennuista? Täällä niitä olisi neljin kappalein. Esittelen Vaitin sinulle. Hän on sisareni ja nartuista korkea-arvoisin. Ainakin vielä. Tai siis... tilanne on vähän kinkkinen nyt. Mutta kerron lisää, jahka tulet" narttu totesi, ja luikahti sitten sisään pesäkolon suulta.

(Voimme lopettaa liittymispelin tähän. Kiitoksia miellyttävästä pelihetkestä! Jos haluat, voisimme siirtyä suoraan pelaamaan peliä pesäluolaan, jossa Hetki voisi jatkaa tutustumistaan Varmaan ja muihin ja kuulla lauman hierarkiasta)

Varma oli kehottanut Hetkelle että jatkaisivat matkaa suoraan pesäluolille. Hetkellä ei ollut mitänä sitä vastaan ja tutustui ilo mielin uusiin lauma laisiin. Hetkelle oli tärkeää että saisi tuntea kaikki lauman jäsenet että kykeni edistämänä asemaansa laumassa. Se luultavasti viihtyisi jonkun aikaa aluksi omegana mutta nousisi piankin eteenpäin arvoissa. Päättäväinen kun narttu oli.

"Voi kyllä pidän pennuista, tulen varmasti pitämään paljonkin niille seuraa, arvonimistä huolimatta. Joskus ehkä haluan myös omia pentuja. " HEtki sanoi Varmalle. Kaikki oli mahdollista, Hetki ei enää ollut mikään kovin nuori mutta sitä suuremmin tuolla oli elämän halua tietenkin se halusi löytää itselleen kumppanin ja saada omia pentuja. Mutta tällä hetkellä sille oli tärkeintä menestyä laumassa ja päästä korkealle omega tittelistään.

" Tulen ilo mielin mukaan tutustumaan laumaamme. " Hetki lausahti sitten Varman toteamukseen.

( minulle sopii mainiosti että siirrymme pesäluolille jatkamaan peliä. jos vain jaksat/jaksatte odotella roolejani ja kestätte nämä tuhottoman virheet. Kun tämä kannettava on erittäin vaikea käyttöine kun en selliaseen ole tottunut. :) Jos Trisha sinä voisit aloittaa pelin siellä niin tunkaisen Hetken mukaan :)]

(Sopii mainiosti. Merkitsen liittymispelin nyt suoritetuksi ja luon meille yksityispelin, ainakin näin alkuun, tuonne pesäluoliin.)