Liittyminen Ovelan laumaan: Raivo (suoritettu)

((Ok, tilanne on siis tämä; hahmosi on spotattu alkukesästä Ovelan maiden liepeillä vuoriston puolella, reviirin kaakkoisilla osilla. Harvinaisen kookas narttususi, ja sen mukana kulkeva nuorempi uros ovat huomanneet Raivon ja ulvomalla hälyttäneet paikalle Ovelan. Ovelan tullessa näköpiiriin se iso narttususi vaikuttaa äkkiä kovin pieneltä; Ovela on valtava, tuuheaturkkinen, sillä on arpia ja se linkuttaa oikeaa etujalkaansa joka näyttää kauan sitten vääntyneeltä. Se on kuitenkin kiistatta johtaja, ja laumalaiset väistyvät sen edestä kun se lähestyy Raivoa. Ilmiselvästi loukkaantunut jalka ei ainakaan ole vaikuttanut sen auktoriteettiin mitenkään.

Sinä saat kirjoittaa ensimmäisen vuoron, ollos hjyvä. Mukavaa liittymispeliä!))

Raivo oli jälleen kerran laskeutunut vuorilta etsiäkseen ruokaa. Tähän asti sitä ei oltu huomattu, ja saalistakin oli tullut. Tosin vain muutama jänis. Tällä kertaa onni ei ollut niin hyvä. Se oli huomattu kesken saaliin etsimisen. Nyt suurikokoinen naaras ja sitä pienenpi uros olivat hälyttäneet paikalle johtajansa. Se ei ollut vielä tullut näkyviin mutta Raivo haistoi sen. Se luimisti korviaan kun suuri susi ilmestyi paikalle. Niin suurta sutta se ei ennen ollutkaan nähnyt. Se näytti uhkaavalta. Raivo laski katseensa maahan, ja tuijotti pienen pientä lumikasaa, joka ei vielä ollut sulanut. Yhtäkkiä naarassusi ei tuntunutkaan niin suurelta.

"Näimme sen lauman rajojen sisäpuolella, johtaja." Varma, suurempikokoinen narttu, totesi ja luimisti korviaan. Se katsoi alfan ohi harmaita vuoria ja vältteli johtajansa katsetta. Ovela ei kuitenkaan vaikuttanut kiinnittävän sen alistuviin viesteihin sen suurempaa huomiota; sillä oli liian kiire tarkkailla tulokasta.

Uros, hajusta päätellen. Ei näyttänyt kauhean nuorelta, aikuinen varmastikin jo. Ovelalla oli huonoja kokemuksia aikuisista uroksista laumansa alueilla; viimeksi sellainen oli luullut liikoja itsestään ja tuntenut sen verisesti nahoissaan. Ovela ei epäröisi repiä tätäkin kappaleiksi, mikäli se antaisi siihen syytä. Kookas susi heilautti häntäänsä ja lähti lähestymään vierasta urosta. Narttu ja nuorempi uros jäivät odottamaan kauemmaksi- Johtaja oli hoitanut tilanteita yksin ennenkin. Varman ja nuoren uroksen olisi syytä puuttua peliin vasta, jos se kävisi verikseksi.

"Kuka sinä olet?" Ovela murisi lähestyessään. Se otti muutaman juoksuaskelen ja avasi kitansa ammolleen, vetäen ylähuulensa taakse. Sen iän kalvamat hampaat olivat jo kellertävät, mutta vaikuttivat edelleen terveiltä ja vahvoilta. Niillä voisi iskeä kiinni lujaa ja armotta. Kookas uros juoksi kohti kuin olisi aikeissa hyökätä, ja jarrutti sitten pari sudenmittaa ennen Raivoa. Ruoho pölisi sen jarrutuksen alla ja maahan jäi syviä viiruja paksuista kynsistä. Kaikki karvansa pörhistäneenä alfa näytti vieläkin isommalta kuin normaalisti: "Jos sinä olet tullut haastamaan minua, voit yhtä hyvin kääntyä kotiisi nyt. Jos me taistelemme, sinä kuolet."

Raivo kuuli lauman johtajan puhuvan jotain toisen suden kanssa. Se hätääntyi hieman. Mitä jos se ei selviäsi tästä? Se liikahti levottomasti kun se lähti tätä kohti. Se oli nostanut päätään hieman, mutta se laski sen takaisin alas ja tuijotti maata. Se kuuli toisen lähestyvän, ja uskaltautui vilkaisemaan mitä tuo toinen susi aikoi tehdä.

Se kuuli toisen kysymyksen, mutta ei ehtinyt vastata kun se jo juoksi suoraan Raivoa kohti. Se pelästyi. Olihan toinen sitä paljon suurempi, ja varmasti myös vahvempi. Kun toinen oli pienen matkan päässä siitä, se pysähtyi ja Raivo huokaisi helpotuksesta. Mutta sitten se huomasi kuinka uhkaavalta tuo suuri uros näytti, ja se painoi jälleen kerran katseensa maahan ja luimisti korviaan kevyesti. "Jos sinä olet tullut haastamaan minua, voit yhtä hyvin kääntyä kotiisi nyt. Jos me taistelemme, sinä kuolet." se kuuli toisen sanovan.

Se vastasi uroksen ensimmäiseen kysymykseen. " Olen Raivo, tulen tuolta vuorilta. Ja ei, en ole tullut haastamaan sinua... " ... mutta tekisin niin jos minulla olisi mahdollisuus voittaa. Se jatkoi hiljaa mielessään. Se repii minut kappaleiksi, jos en sano että olen tullut liittymään laumaan. Se tuskin on hyvällä tuulella jos saisi tietää että olen täällä vain etsimässä ruokaa. se ajatteli, ja sanoi sitten varovaisesti: " Tulin liittymään laumaasi. Se on kuulemma vahvin tällä seudulla. " Eivät Raivon sanat aivan valhetta olleet. Se todellakin oli kuullut kehuja tämän lauman vahvuudesta.

Ovela nuolaisi huuliaan ja sen kurkusta kumpuava murina oli matalaa ja pahaenteistä: "Liittymään? Mikä saa sinut uskomaan, että minä haluaisin sinut laumani jäseneksi? Jos olet kuullut meidän olevan vahvoja, miksi kuvittelet, että tarvisin lisää susia?"

Vanha susi painoi merkille asioita tunkeilijasta samaan aikaan, kun puhui. Se alistui, muttei näyttänyt alistuvan mitenkään ylenpalttisesti. Mikäli se olisi liittyvä laumaan, se aloittaisi omegana. Ovela ei halunnut rauhanhäiritsijöitä laumaansa, ja tekisi tulokkaalle selväksi että sen olisi syytä alistua muillekin, kuin vain hänelle. Vain tällä tavoin se saisi pidettyä laumansa hallinnassa ja yhtenäisenä. Mikäli tulokas myöhemmin ansaitsisi paikkansa ylempänä ja siirtäisi jonkun muun omegaksi, ei se enää olisi Ovelan asia. Mutta uusi liittyjä oli aina uusi liittyjä, eikä tähän saattanut luottaa kuten vanhempiin laumanjäseniin.

"Olisiko sinusta edes laumalaiseksi? Sinä olisit omega. Sinä alistut ehkä minulle, mutta alistutko sinä muille?"

" Että miksi? Uskoisin että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka laumasi olisi taas hieman vahvempi kun Viiman lauma. Ja sinä taidat olla Ovela, vai olenko erehtynyt? Oli miten oli, tiedän että Viiman lauma ei voi voittaa sinun laumaasi, joten sinne on turha mennä kun tietää häviävänsä. " se vastasi. Se oli hermostunut, ja luimisti korviaan lisää ja tapitti maata. " Ja tietysti minusta on laumalaiseksi. Omega.. vai niin. No äkkiäkös minä siitä pääsen. Tavallisen laumalaisen asema taitaa riittää minulle. Mutta omega.. no, jostain täytyy aloittaa. "

Ovela lipaisi huuliaan, ja lakkasi murisemasta, Se heilautti häntäänsä taas kerran korkealla ja käveli jäykin askelin lähemmäksi. Se ojensi kaulaansa ja lähti hitaasti kiertämään Raivoa: "Minä en pidä rauhanhäiritsijöistä. Minä en huoli laumaani yksinäisiä susia. Kerrohan minulle, uros..." Ovela pysähtyi Raivon eteen ja kohotti kasvonsa. Se tuijotti suoraan Raivon kasvoihin kahdella pistävällä, keltaisella ja kaikennähneellä silmällään: "On yksinäinen, voimakas susi, joka on oman itsensä herra. Se saalistaa yksin, ja se on oppinut taistelemaan itsensä puolesta. Se kohtaa yhtenä päivänä heikon, hintelän omegan laumasta. Sudet taistelevat... kumpi niistä voittaa?"

Ovela liikautti korviaan Raivon suuntaan ja sen uhkaavaan katseeseen tuli outo sävy. Se halusi tietää, olisiko tämä uros sopiva yksilä sen laumaan, vahvistamaan sen rivejä Viimaa vastaan. Helpointa olisi häätää se tiehensä, se ei selvästikään ollut koskaan ollut osa laumaa. Se ei halunnut omegaksi, eikä varmastikaan oppisi helposti lauman tavoille. Mutta toisaalta... mikäli se oppisi ymmärtämään lauman mukanaan tuoman vahvuuden, niin siitä voisi tulla erinomainen laumalainen. Yksi susi lisää hänen perheeseensä.

" Tietysti tiedän kumpi voittaa. Omegalla ei olisi mahdollisuuksia. Tarkoitatko nyt omegalla minua? Eli jos pääsen laumaasi, niin en voi voittaa taisteluita? Minun pitäisi vain odottaa seuraavaa laumalaista? " se jupisi korvat luimussa samalla kun Ovela kiersi sen. Jos on pakko, niin olkoon.. vaikka ei se taatusti mukavaakaan olisi olla omega. se ajatteli. Se sanoi Ovelalle: " Hyvä on, olen omega jos pääsen laumaasi. Ja odotan että laumaan liittyy uusi jäsen jotta pääsen omegan arvosta eroon. Onko sitten hyvä? " Raivo olisi mieluiten vain voittanut jonkun, että sen ei tarvitsisi olla omega, mutta se tiesi että oli paljon helpompaa selvitä talvista laumassa. Ja oli siitä muutakin hyötyä. Se ei halunnut tyriä mahdollisuuttaan.

Ovela oli hetken hiljaa, kun Raivo oli vastannut. Ja sen jälkeen, se nousi seisomaan ja käänsi urokselle selkänsä: "Olet väärässä, uros. Omega voittaa. Koska omegan takana on lauma muita susia, ja se vahva susi on yksin. Suden voima ei ole hänen ruumiissaan, vaan hänen mielessään ja laumassaan." vanha alfa totesi ja lähti kulkemaan poispäin. "Vaikka sinä olisit omega, olisit sinä vahvempi kuin kukaan laumaton, olivat he kuinka voimakkaita tahansa... kuinka sinä siis kuvittelet, että minä hyväksyisin sinut susieni joukkoon? Sinut, joka luulet että yksinäinen susi voi voittaa suden, joka kuuluu laumaan?"

Ovela oli ehtinyt kulkea muutaman askelen, ennen kuin se kääntyi taas ja luimisti korviaan uhkaavasti: "Sinä olet elänyt kauan yksin, uros... jos sinä liityt laumaan omegaksi, sinä voitat jokaisen taistelun joka sinun eteesi rakennetaan! Sinä olet lauma, minä olen lauma, me olemme lauma! Ei ole olemassa sinua, minua, omegaa, alfaa, laumalaista! On olemassa ME! Ja ME on aina enemmän kuin sinä."

Raivo nosti päätään, kun Ovela lähti kävelemään poispäin. Vaikkakin sen aikomus ei ollut liittyä laumaan, kun se oli tänne tullut, sen mieli oli muuttunut. Ovela oli oikeassa. Laumassa se olisi paremmin turvassa. Se tajusi että ei omegan osa ollut niin kauhea. Muut puolustaisivat sitä. Yksin taas... se onkin toinen juttu. Kukaan ei ole auttamassa. Se katseli Ovelaa ja vastasi: " Tajusin kyllä. Mutta vasta nyt. Yksin on paljon vaikeampaa. " se sanoi ja ajatteli tulevaa talvea. Näyttää siltä että en pääse tähän laumaan. Ainakin Ovela oli jo lähtemässä. Ainakin se ei repinyt minua kappaleiksi. Ehkä voisin koittaa onneani Viiman laumassa, jos en tänne pääse. Huonompi vaihtoehto kylläkin, mutta näyttää siltä että on pakko tai en selviä talvesta. se ajatteli ja vilkaisi Ovelaa. Toisaalta se ei ollut vielä lähtenyt. Voisiko se vielä päästä laumaan, vai oliko se pilannut mahdollisuutensa.

Ovela antoi keltaisten silmiensä pistävän katseen levätä Raivossa vielä hetken. Sitten se ravisti niskaansa ja lähti astelemaan kohti Varmaa ja nuorta urosta, jotka odottivat kauempana. Muutaman askelen otettuaan se huikkasi taakseen: "Niin. Yksin on vaikeampaa. Vieläkö haluat hävitä taistelusi, vai joko olet valmis liittymään laumaan ja voittamaan viimeinkin?"

Vanha uros aukaisi suutaan ja antoi kielensä roikkua hetken ulkona. Se hymyili. Kenties aikuisesta uroksesta olisi sen lauman jäseneksi. Kenties se oli vain mielistellyt. Ovela tosin ei uskonut niin. Se luotti omiin vaistoihinsa, ja vaistot sanoivat että kannatti ottaa riski.

"Mikä on sinun nimesi, uros? Äläkä huoli, minä en vaadi sinulta matelua. Tyttäreni voivat vaatiakin, mutta tiedäthän... nartut ovat narttuja."

Raivo näki Ovelan katsovan sitä, ja sitten se lähti kohti kahta toista sutta. Raivo oli jo unohtanut toisten olevan paikalla. Sitten Ovela pysähtyi ja huikkasi: "Niin. Yksin on vaikeampaa. Vieläkö haluat hävitä taistelusi, vai joko olet valmis liittymään laumaan ja voittamaan viimeinkin?" Tietysti Raivo ymmärsi ja sanoi sen Ovelalle ja hyppäsi pystyyn. Sitten Ovela kysyi sen nimeä. " Olen Raivo. " se vastasi uskalsi hieman hymyillä. Se kuunteli Ovelan loputkin sanat ja hämmentyi hieman. Jos se ymmärsi oikein niin se oli juuri hyväksytty laumaan. Mutta sen se varmistasi. " Tarkoitatko että..? Pääsinkö laumaasi? " se kysyy.

Ovela ravisti taas turkkiaan: "Ainakin alkuun. Mikäli aiheutat ongelmia, niin harkitsen asiaa uudelleen. Mikäli kuitenkin hyväksyt oman asemasi ja pelaat yhteen lauman kanssa, minä olen valmis näyttämään sinulle, millaista elämä on, kun ei tarvitse koko ajan katsella selkänsä taakse ja huolehtia ruuasta." Ovela selitti. Se ei näyttänyt enää kovin uhkaavalta, vaikka varmasti olisikin valmis hyökkäämään jos tarve moista vaati.

Varma ja nuori uros nousivat seisomaan kun kaksikko lähestyi niitä. Suurikokoinen narttu murisi hiukan ja marssi Raivon eteen: "Vai niin. Olet nyt sitten lauman jäsen? Noh, minä vien sinut pesäkoloille. Seuraa minua." narttu totesi ja pörhisti karvojaan. Se oli selvästi tietoinen asemastaan korkeammalla ja oletti toisenkin olevan, oli sitten miten urosta tai ei. Nuorempi uros taas oli vielä liian nuori ollakseen muun kuin nuoren tai pennun asemassa. Se pyrki varovasti hieromaan tuttavuutta Raivon kanssa.

Raivo helpottui kuulleessaan Ovelan sanat. Sillä ei ollut aikomuksia aiheuttaa ongelmia. Kun ne olivat kahden muun suden luona, naaras kysyi siltä että oliko se lauman jäsen. " Kyllä vain. " Raivo vastasi häntä melkein jalkojen välissä ja lähti seuraamaan naarasta. Toinen uros näytti nuorelta ja Raivo katsoikin sitä kiinnostuneesti.

Ovela siirtyi jolkottamaan vähän pidemmällä. Se tarkkaili Raivoa mielenkiinnolla aina välillä; tuo oli Usvan, hänen betansa, jälkeen ensimmäinen uros, jonka Ovela oli koskaan hyväksynyt laumaansa. Yleensä uroksista oli enemmän ongelmia kuin nartuista. Urosten tahto kivuta korkeammalle arvossa aiheutti välillä ongelmia. Usvan kanssa moista ongelmaa ei ollut, mutta toinen olikin beta. Raivo taas olisi omega... mikäli se nyt mitään merkitsi. Ovela ei oikeastaan vaatinut alistumista toisilta, kunnioitusta ja kuuliaisuutta kylläkin. Varma oli tarkka siitä, että alemmat tiesivät arvonsa, ja tekikin sen aina selväksi erinomaisen usein. Nytkin se pörhisteli karvojaan koko ajan Raivolle, mutta samaan aikaan vaikutti tyytyväiseltä tämän luimisteluun.

"Sinä vaikutatkin aika terävältä tapaukselta. Oletko koskaan ollut laumassa ennen?" narttu kysyi. Karskista, Ovelamaisesta ulkomuodostaan huolimatta narttu näytti kasvoiltaan narttumaiselta.
"Oletko sinä elänyt yksin? Oletko joutunut tappelemaan karhuja vastaan?" nuori uros kyseli silmät säihkyen. Se nuuhki Raivoa niiden edetessä, ja näytti olevan kiinnostunut uroksen jutuista. Olihan tuo juuri tullut laumaan, ja oli aikuinen ja vahva ja kaikkea. "Minä olen Lousku, muuten. Olen beta Usvan ja Vaitin pentu. Vaiti on nartuista korkea-arvoisin."
"Hys nyt Lousku!" Varma näykkäisi nuorta urosta korvantakaa ja nuorukainen vingahti ja veti häntänsä luimuun.

" En ole ollut ennen laumassa. Olen elänyt vuorilla. " se vastasi naaraalle. "Oletko sinä elänyt yksin? Oletko joutunut tappelemaan karhuja vastaan? Minä olen Lousku, muuten. Olen beta Usvan ja Vaitin pentu. Vaiti on nartuista korkea-arvoisin." sanoi se nuori uros. " Terve Lousku. Minä olen Raivo. Karhuja vastaan en ole joutunut tappelemaan, mutta olen nähnyt muutamia hieman kauempaa. " se vastasi Louskulle. Uros vaikutti mukavalta. "Hys nyt Lousku!" sanoi suurikokoinen naaras. Raivolla oli häntä edellään alhaalla. Se ei halunnut vaikuttaa uhkaavalta, edes vahingossakaan.

Lousku näytti siltä, että olisi edelleen halunnut esittää tusinoittain kysymyksiä. Varma kuitenkin vaiensi sen olemassaolollaan ja ryhmän saapuessa suhteellisen pian puustoisemmalle alueelle se singahti jonnekin puskien ja puiden varjoihin ja katosi. Varma jatkoi Raivon johtamista syvemmälle metsään. Puusto tiheni ja tiheni ja päivänvalolla alkoi lopulta olla vaikeuksia paistaa maahan asti. Kamara oli puoliksi lahonnutta puuainesta ja neulasmattoa, ja siellä täällä oli matoittain raskasta, märkää rahkasammalta. Ilmassa haisi kostea metsä.

Ovela näytti jääneen matkalla jonnekin. Aina välillä Varma haukahti, ja jostakin kaukaa alfauroksen kumea haukahdus vastasi. Koko ajan ääni heikkeni, ilmeisesti Ovela oli menossa toiseen suuntaan. Varma jatkoi kuitenkin päättäväisesti tännepäin, ja pian kaksikon korviin alkoi kantautua uusia ääniä. Nahistelevien nuorien susien kimakkaa haukkumista ja maaperän hiljaista töminää. Äänet ja suden tuoksu voimistuivat, kunnes lopulta Varma pysähtyi pienen metsäaukean kohdalle. Aukea oli suunnilleen metsän keskellä, hieman lähempänä vuoria kuin ruohotasankoa, ja sitä ympäröivät korkeat, paksut havupuut. Yksi kuusi oli aikaa sitten kaatunut, ja sen juurakoiden alle lauma oli kaivanut pesäonkalon.

Luolastolla näytti tällä hetkellä olevan kolme nuorta sutta, joista yksi oli Lousku, sekä yksi vaaleanturkkinen, Varmaa pienempi narttu. Se makoili pesäluolan edustalla ja näytti selvästi olevan kantavana. Nähdessään uuden suden se nousi seisomaan ja heilutti häntäänsä korkealla epävarmana. Varma nuolaisi huuliaan ja laski päätään. Hyvin vastentahtoisesti se veti häntänsä koipien väliin: "Tässä on pesäluola... tuo narttu tuossa on Vaiti... hän on meistä nartuista korkea-arvoisin, ja odottaa beta Usvan pentuja." Varma urahteli synkkänä. Ilmiselvästi se ei ollut tyytyväinen omaan asemaansa alempana, muttei kuitenkaan syystä tai toisesta voinut tilanteelle mitään.

Raivo seurasi Varmaa metsään. Se tunsi neulasten pistelevän sen tassuja, kun taas sammal tuntui mukavan pehmeältä tassujen alla. Raivo haisteli metsän hajua. Puusto oli aika tiheää. Raivo kuunteli Ovelan ja Varman haukahtelua. Ilmeisesti Ovela oli menossa poispäin, ainakin ääni heikkeni. Sitten Raivo kuuli uusia ääniä. Haukkumista ja töminää. Ilmeisesti juoksemisen aiheuttamaa ääntä. Niin se ainakin päätteli.

Pian Varma pysähtyi aukealle. Raivo katsoi ympärilleen. Se näki paljon havupuita, myös sen kaatuneen jonka alla pesä oli. Se huomasi kolme nuorta sutta. Yksi niistä oli Lousku, toinen joku vaaleaturkkinen susi, ja selvästi kantavana oleva narttu. Raivon nähtyään se nousi ja heilautti häntäänsä. " Tässä on pesäluola... tuo narttu tuossa on Vaiti... hän on meistä nartuista korkea-arvoisin, ja odottaa beta Usvan pentuja." se kuuli Varman sanovan. Raivo huomasi että toinen oli vetänyt häntänsä koipien väliin. Raivo teki samoin, ja vältti katsomasta ketään suoraan.

Vaiti, joka selvästi oli Varmaan sirompi ja pienikokoisempi, kulki kaksikkoa kohti. Kolme nuorta sutta olivat lopettaneet leikkimsä. Lousku höpötti jotakin Raivosta ja Raivon kuvitelluista seikkailuista vuoristolla kahdelle muulle nuorukaiselle. Nämä vaikuttivät erinomaisen kiinnostuneilta.

"Kiitos, Varma. Sinä voit nyt mennä." Vaiti totesi päästyääm Raivon ja Varman eteen. Varma nuolaisi huuliaan ja luimisti korviaan vielä lisää: "Voi kiitos, rakas sisareni..." se ärisi ja luikki nuorukaisten luokse. Nämä tervehtivät sitä iloisesti. Varma lipaisi niitä pari kertaa kielellään ja ärähti sitten osoittaakseen, ettei halunnut enempää suosionosoituksia eikä limaisia puolipennunkieliä suupieliään kostuttamaan.

Vaiti kurotti kaulaansa lähemmäs Raivoa ja nuuhki sen turkkia. Se heilutteli häntäänsä korkealla ja oli lievästi pörhistänyt karvojaan, mutta laski ne pian ja istuutui: "Sinä olet uusi tulokas. Minä en tiennyt, että isä on huomannut kenenkään liikkuvan rajoilla liittymismielessä vähään aikaan. Sanohan, Raivo, mistä sinä tulit?"

Raivo katseli kun Vaiti lähestyi sitä ja Varmaa. Se kuunteli Vaitin ja Varman keskustelua. Varma vaikutti aika ärtyneeltä. Raivo katseli kun se meni nuorien luokse. Kun Vaiti kurottautui lähemmäs ja nuuski sitä, se katsoi alas. "Sinä olet uusi tulokas. Minä en tiennyt, että isä on huomannut kenenkään liikkuvan rajoilla liittymismielessä vähään aikaan. Sanohan, Raivo, mistä sinä tulit?" kysyi Vaiti. " Vai niin. No, tulen tuolta vuorilta. " se sanoi ja kysyi vielä: " Tässä taitavat olla kaikki lauman jäsenet, paitsi Ovela ja beta Usva? "

"Eivät suinkaan." Vaiti vastasi ja kallisti vähän päätään. Se näytti perineen Ovelan silmät. "Laumassa on minun, Varman, Usvan ja Ovelan lisäksi vielä tosiaan nuo kolme nuorukaista, eli Lousku, Tuike ja Elo, sekä Vainu ja Roihu. Vainu ja Roihu liittyivät laumaamme hetki sitten." Vaiti selitti ja haukotteli: "Pääsivät osallistumaan kevään ensimmäisen karibun kaatoon. Sinäkin ehdit vielä mukaan karibuita kaatamaan." susinaaras selitti ja nousi. Se loi katseen pesällä oleviin nuorukaisiin ja mietti omia, vielä syntymättömiä pentujaan. Kesän puolessa välissä olisi aika. Silloin riittäisi vielä runsaasti ruokaa ja pennut saisivat parhaan mahdollisen alun elämälleen.

"Minä vetäydyn lepäämään. Tutki sinä pesäalueita jos haluat. Pyydä vaikka Varmaa oppaaksesi. Opastaisin muuten itse, mutta olen tosiaan väsynyt." narttu totesi ja käänsi selkänsä: "Tervetuloa. Valitsit hyvän lauman. Vahvimman, mitä näillä seuduin on."

[[Voit vielä kirjoittaa vuoron, sitten peli on minun puolestani lopussa ja voit pelailla vapaasti Raivolla laumattomien alueilla, sekä Ovelan lauman alueilla ja rajoilla]]

Raivo kuunteli kiinnostuneena mitä Vaitilla oli sanottavana. Se odotti jo innokkaana sen ensimmäistä karibun kaatoa. Yksin ollessaan se oli elänyt pienemmillä eläimillä. Raivo katsoi narttua, kun se kääntyi ja sanoi: " Tervetuloa. Valitsit hyvän lauman. Vahvimman, mitä näillä seuduin on." Raivo nyökkäsi, ja nousi. Nyt olisi aika tutkia vähän ympäristöä.

[[Selvä. Onko vuodenajat muuten samat kuin ne ovat oikeasti, eli nyt on kesä? Ja syksyllä syksy?]]

[[Laitoin yksäriä asiasta. Kiitos pelistä!]]