Kaksi kukkaa, kissankello ja orkidea

(( Hip hei! Shui tänne Kissankellon kanssa :D ))

Ulkona oli pari astetta lämpimämpää kuin edellisinä päivinä joten lumi oli hieman kosteampaa, ei kuitenkaan räntää. Orkidea suuntasi eteläiseen metsään etsimään piennisäkkäitä ruoaksi. Naaras mietti, tulisiko kevät jo? Eihän talvi ollut kestänyt edes niin pitkään kuin yleensä, tai sitten aika vain tuntui etenevän todella nopeasti. Tai tänään oli vain lämpimämpää kuin eilen, niinkuin se oikesti olikin. Ei kevät vielä tullut.

Orkidea mietti Pyryä, johon se oli törmännyt vajaa viikko sitten. Pyry oli kertonut rakastavansa kevättä. Naaras hymähti, toivottavasti Pyryllä olisi mukava päivä tänään. Aurinkokin pilkotti hieman vaaleiden pilvien takaa, sinistä taivasta erottui kanssa vähän. Aika kaunista, valkoturkki mietti itsekseen. Se haisteli maata ja yritti löytää jonkun eläimen hajun, alkoi olla nälkä.

// Täältä me tullaan! :3 //

'' KYLLÄ MINÄ SINUT VIELLÄ KIINNI SAAN! '' Valkeaturkkinen narttu uhosi peuhatessaan lumessa, takaa-ajaen vikkelää hiirtä joka hiihteli äärimmäisen lujaa eteenpäin lumen päällä. Valkeaturkkia lumi ei kantanut, joten Kissankello jäi jälkeen hieman loikkiessaan korkeassa lumessa. Joka oli melkein ärsyttävänkin kosteaa.

Hiiri läheni kovaa vauhtia Orkidean suuntaa, ja Kissankello perässä. Nartun pölyhuiskumainen häntä oli pörhistynyt ja noussut korkealle, sen korvat oli terhakkaasti pystyssä ja punertava kieli roikkui pitkällä suupielestä. Ihme ettei tippunut pois. Kissankello keskittyi vain hiiren nappaamiseen, joten - jos Orkidea ei ilmoittanut läsnäoloaan mitenkään, juoksisi valkeaturkki varmaan päin toista narttua tai ohi toisen.

Orkidea kuuli jonkun lähestyvän todella kovaa sitä kohti. Naaras hätkähti ja käänsi katseensa nopeasti äänen suuntaan. Pian tämä huomasikin metsässä vieraan suden juoksevan aivan Orkideaa päin. Valkoturkki ei tietenkään erottanu hiirtä, mitä toinen jahtasi joten luuli, että naaras juoksee tahallaan ja kiusaten Orkidea päin. Tai pahimmassa tapauksessa yrittää hyökätä.
Jostain syystä Orkidea ei hätääntynyt, niinkuin yleensä, jos epäilee toisen hyökkäävän. Ehkä susi vaistosi, ettei Kissankello ole pahalla päällä tai agressiivinen Orkideaa kohtaan. Orkidea nosti häntäänsä vähän ylemmäs ja haukahti, ei kuitenkaan uhkaavasti. Se ei ollut aivan varma mitä tekisi, ajattelisi tai mitä vieras susi aikoi tehdä, joten pian Kissankello törmäsikin Orkideaan.