Laumassa vai Laumaton?-Loppu-

//sori otsikkon surkeutta, tekstin lyhyyttä ja tönkköisyyttä//

Aikaisin aamulla vaalea nuori alfa, kuljeskeli merkkailemassa ja tarkastelemassa reviirinsä rajoja. Uros oli jonkin aikaa sitten saanut ensimmäisen laumalaisensa ja oli ylpeä laumansa alusta. Toivo oli hyvällä tuulella nukuttuaan hyvin pesillä, se mietti monia asioita ja tarkkaili ympäristöään samalla.
Pian Toivon mieleen palautui Pilvi, joka oli ollut todella mukava ja kiltti susi. Pilvi oli luvannut kertoa laumasta ja muutenkin ollut ystävällinen.
Pian Toivo hätkähti hereille se oli kuullut ääniä, jostain lähistöstä.

Punkki kirmasi keväisssä ilmassa. Lumi oli jo alkanut sulaa, ei tarvinnut tarpoa enää vaivalloisesti. Hieman märkä ja kylmä lumi tuntui kuitenkin hiukka epämielyttävältä. Aurinko taas oli aivan ihana, varsinkin miltein pilvettömällä taivaalla.
'Kevät on siis todellakin vihdoin tulossa, hyvällä tuurilla voisi nähdä kärpäsenkin pörräämässä. Sitä voisi jahdata.', Punkki tuumi aina yhtä innokkaana, se hypähti ja vilkuili ympärilleen. Vaaleanpunainen kieli roikkui sen suusta ja Punkki hymyili suden veikeää hymyä. Nuoren uroksen juoksennellessa puusta pudonneet oksat rasahtelivat jalkojen alla ja voitti varmasti jonkun huomion.

Toivo kuuli selviä juoksu askeleita ja oksien rasahtelua, uros lähti selvittämään kuka sen reviirillä liikuskeli ja näin riehakkaasti. 'tuskin Kuolo täällä liikuskelisi' Toivo ajatteli sillä se oli lähtenyt Kuolon kanssa eri suuntiin viimeksi heidän nähdessään toisensa.
Pian alfamme näkikin jo vieraan hukkaset, uros nosti päätänsä ja sen hätnä kohosi yläilmoihin. Se askelsi arvokkaasti eteenpäin suoraan kohti vierasta, se haukahti kuuluvasti toiselle "Hei, kuka olet ja mitä teet näin lähellä reviiriäni?" Toivon ääni oli rauhallinen ja lempeä, se ei halunnut olla ilkeä jos tarvetta ei ollut, mutta jos joku hyppisi nenille tai olisi uhaksi laumalle Toivo kyllä tekisi selväksi ettei mitään tyhmää kannattanut yrittää.
Uros askelsi hitaasti muutaman suden päähän toisesta ja pysähtyi siihen, se tuijotti tiiviisti toista suoraan silmiin ja odotti.

Punkki oli omissa maailmoissaan, eikä heti huomannut lähistöllä olevaa vierasta sutta. Hukan ääni sai kuitenkin Punkin pysähtymään äkillisesti. Punkki haki äänen lähdettä silmillään, kunnes se huomasikin vaalean suden. Punkki heilautti häntäänsä nopeasti, mutta lopetti sen miltein heti. "Olen Punkki!", Uros sanoi innostuneena. Sitten se loi nopeasti katseen maahan. Hupsis, olikos sitä tullut käveltyä hieman liian pitkälle. "Umm.. Anteeksi, en tiennyt tämän olevan sinun reviiriäsi..", Mustaturkki sanoi vähän hamillään ja nosti taas katseensa toiseen.
Punkki astui varovasti askeleen eteen päin. Nyt saattaisi olla mahdollisuus päästä laumaan. 'Onkohan tämä susi lauman johtaja? Ainakin se sanoi, että olen lähellä juuri hänen reviiriään.', Se mietti. Vieraan suden ääni oli lempeä, joten ehkä laumaan liittymistäkin uskaltaisi jossain vaiheessa kysyä. "Kuka sinä itse olet? Ja satutko kuulumaan paikalliseen laumaan? ", Uros kysyi rohkeasti, nyt tai ei koskaan.

Toivo kuunteli Punkiksi esittäytynyttä ja laski häntäänsä hieman, kun toinen pahoitteli reviirille tuloa. Vaalea turkki yllättyi hieman toisen rohkeutta 'tuo susi taitaa olla aika nuori vielä, kun noin riehuu ja mellastaa' Uros mietiskeli ja lausahti sitten toiselle "Nimeni on Toivo, mukava tutustua." Ruskeat silmät pysyivät edelleen tiiviisti Punkissa, sitten se jatkoi rauhallisella äänellään "Kuulumpa hyvinkin paikan laumaan ja olen jopa sen alfa" Uroksesta näki kuinka se oli ylpeä asemastaan, mutta ei uros kuitenkaan ylimieliseksi ruvennut. Toivo ei halunnut vaikuttaa huonolta ja kokemattomalta alfalta, vaikka sitä olisikin, se halusi vaikutta varmalta ja tyyneltä alfalta. Vaalea turkkin katse harhaili edes takaisin toisessa ja se teki arviota toisen hyvin voinnista. Toivon tuuhea häntä heilahteli rauhallisesti edestakaisin ja sen olemus oli muutenkin rauhallinen, mutta alfa mainen.

Punkki nyökkäsi Tovolle, myös uroksen silmissä kävi ilonpilkahdus Toivon kertoessa olevansa lauman alfa. Mustaturkin suu meni pakosti pieneen hymyyn. Punkki yritti silti hillitä hieman intoaan, eihän tässä ollut vielä päätetty mitään, ei edes kysytty mitään.
"Minäkin haluaisin joskus kuulua laumaan..", Punkin suusta pääsi vahingossa, ääni rauhallinen ja mietteliäs.

Punkki loi katseen siniselle taivaalle. Se oli hetken hiljaa ja yritti miettiä seuraavaa siirtoaan. Miten saisi kysyttyä luontevasti ja kohteliaasti. Uskaltaisiko edes kysyä? Uros siirsi katseensa taas Toivoon. "Anteeksi, mutta saanko kysyä ihan suoraan..", Punkki aloitti varovasti. "Voisinko ehkä liittyä laumaasi?".
Urosta jännitti mielettömästi, se ei ollut ikinä kysynyt mitään vastaavaa, nyt se oli vihdoin tehty. Pallo oli Toivolla.

Toivo kuunteli Punkkia ja alkoi jo rentoutua hieman, sen kieli roikkui pitkänä ulkona ja se hymyili suden hymyään. Kun toinen kysyi saisiko tuo kysyä suoraan jotain uros nykkäsi hyväksyvästi ja tuore alfa saikin yllättyä jo toistumiseen kun vieras susi halusikin yllättäen liittyä sen laumaan. Uroksen ei ollut tarvinnut odottaa kauaa ensimmäistä liittyjää, eikä näköjään toistakaan liittyjää. "jos kerta haluat liittyä, niin minä haluan tietää mitä toisit laumalleni?" Toivo lausahti Punkille.
Toivo katse oli pysynyt tiiviisti toisessa, mutta nyt se katsoi reviirilleen ja teki mielessään päätöstä Punkista.

//Anteeksi kamalasti kesto ja lyhyys :( //

Punkin ajatus katkesi, se tuijotti Toivoa ja yritti miettiä. 'Mitä voisin tuoda laumallesi.. Mitä voisin.. tuoda?'. Punkki tiesi olevansa aika hyväkin saalistamisessa, uros rakasti myös tutkia paikkoja, eli ehkä vartioida reviiriä? Nyt piti siis vielä sanoa se jotenkin hienosti, niin että Punkki haluttaisiin laumaan ja se olisi myös hyödyllinen jäsen. Ei mikään turha, joka vaan makaa ja retkottaa paikoillaan tekemättä mitään. Sellainen Punkki ei onneksi ollutkaan, välillä se ei meinannut millään pysyä aloillaan.
Nyt nuori urossusi astui askeleen eteen päin, "Olen hyvä metsästämään, voisin saalistaa laumalle ruokaa. Yhdessä muiden kanssa tietysty..", Punkki piti tauon, se vilkaisi maahan. "Hmm, ja rakastan tutkia paikkoja, joten voisin vahtailla reviirin rajoja, ettei tunkeilijoita tulisi.", Uros sanoi katse taas Toivossa silmät jännityksestä kiiltäen.

(( Ääh, anteeeksi niiin paljon, kun piti odottaa D:: ! ))

//ei se mitään :) //

Punkin kertoessa olevansa hyvä saalistamaan ja siitä että voisi partioida rajoilla, vaalean kirjava uros vain heilautti häntäänsä. Se oli hetken hiljaa ennen kuin sanoi mitään, mutta lausahti sitten toiselle "Vai olet sinä hyvä saalistamaan, no voisit antaa pienen näytteen taidoistasi" Toivo piti pienen tauon ja nyökkäsi sitten Punkin taaksen hieman kauempana istuvan rusakon suuntaan lausahtaen "Tuolla on rusakko, tuo se minulle, niin nään kuinka hyvä olet" uros istahti alas ja jäi odottelemaan, tuo nuori rusakko olisi tarpeeksi hyvä kohde ja kenties toisella saattoi olla hieman nälkä.
Ruskea silmäinen uros oli jo melko varma valinnastaan, mutta halusi varmistaa ettei toinen valehtelisi sen edessä.

Punkin keho jännittyi. Se katsoi oitis taakseen, rusakkohan se siellä. Saaliseläin istui paikoillaan ja kuunteli vaarallista ynpäristöään. "Okei", Punkki sanoi varmasti, vaikka oikeasti sitä jännitti todella paljon, kuin itsevarmuus olisi vain hävinnyt. 'Helvetin helvetti, jos mä nyt mokaan.. Mä mokaan kaiken! Mun on pakko, ihan pakko saada toi pitkäkorva kiinni!', Uros ajatteli hädissään. Sitten se hitaasti kääntyi kohti rusakkoa, tummaturkin häntä nousi hieman pystympään.

Punkki lähti hiipimään rusakkoa kohti. Hitaasti, hitaasti, 'Nyt paikoillasi, pikkukaveri...Ihan rauhassa', Se juoni päässään. Viimein pupunen huomasi susikaksikon, tai ainakin Punkin. Se ponkaisi vahvoilla jaloillaan vauhtia maanta ja lähti kirmaamaan pakoon, samalla millisekuntilla myös Punkki repäisi vauhtia maasta. Uros loikki salaman nopeasti kohti jänistä. Tieto siitä, että rusakko oli aivan pakollisen pakko saada kiinni antoi sille voimaa ja nopeutta jalkoihin.
Rusakko oli kolmen metrin päässä Punkista, nuori susiuros otti kaksi pidempää hyppyaskelta ja koetti saada saaliinsa toisesta jalasta otteen, mutta huti, "No voi hitto!", Susi ärähti ja loikkasi jälleen nopean nisäkkään perään. 'Tällä kertaa ei mene sitten tippaakaan pieleen!', Se uhosi itsevarmana mielessään. Punkki juoksi, ja loikki, rusakko yritti harhauttaa monta kertaa ja vaihteli suuntaa, teki äkkikäännöksiä, se ei silti lannistanut tummaturkkia.

Viimein rusakko alkoi jo väsyä, tarvittiin vielä viime silaus, loikkaus ja KIINNI. Rusakko yritti vielä rimpuilla Punkin hampaissa, mutta susi piti vielä tiukemmin kiinni, se puri rusakkoa kaulasta ja pysäytti tämän hengityksen, jolloin saalis todella kuoli. 'Hah, hyvä juttu, hyvä juttu. Niin sitä pitää pikkukaveri..', Punkki helpottui. Se lähti kävelemään takaisin kohti Toivoa rusakko hampaissaan. Punkki ei vielä sanonut mitään. Antaa Toivon ensin kertoa mielipiteensä.
Jännittävä tunne tuli jälleen vatsaan..

Toivo katsoi Punkin lähtöä ja menoa, se tarkkaili toisen liikkeitä, sekä tapaa väijyö kohdettaan. Urokselle oli yhden tekevää saisiko Punkki rusakkoa kiinni, Toivo nimittäin luki rivien välistä. Vaalea turkki testasi suden kärsivällisyyden ja taidot samalla kun tarkasti tuon fyysistä jaksamista. Kun Punkki sai pitkäkorvan lopulta kiinni, Toivo vain hymyili suu auki läähättäen. Vaalea turkki odotti Punkin tulevan lähemmäs ja lausahti sitten "Hienoa työtä Punkki, vaikka et olisi saanutkaan tuota pitkäkorvaa kiinni." Toivon ääni oli lempeä ja rauhallinen, uroksen elekieli kertoi tyytyväisyydestä se heilautteli häntäänsä ja lipaisi kielellä huuliaan.

Ruskea silmäinen uros katseli hetken Punkkia ja rusakkoa, kunnes sanoi hyvän tuulisesti "Minusta olisi hienoa saada sinut laumaani" Toivo oli avannut portin Punkille ja tämä oli tervetullut laumaan, uros haukotteli raukeasti ja nousi ylös turkkiaan puristellen. Ruskea silmä katsahti reviirilleen ja mietti 'on onni, että laumani kasvaa näin nopeasti ja tässä tarvitsee pian tällä menolla miettimään laajennusta.' Toivo odotti jos Punkilla olisi sanottavaa, mutta lähtisi sitten jatkamaan matkaansa.

//lopettelun aika olisi varmaan pian?//

Jännitys tiivistyi Punkin kehossa, kun se asteli kohti Toivoa. Sydän tykytti, pumpum pumpum.. Mustaturkki naulitsi katseensa Toivon silmiin.

"Minusta olisi hienoasaada sinut laumaani", kaikui nuoren susiuroksen korvissa. Riemu täytti sen kehon, häntä heilui. "Wau! En.. En osaa sanoin kuvailla.. Kiitos!", Punkki takkuili. "On todella hienoa olla nyt laumassasi!", Se vielä lisäsi ylpeänä ja onnellisena.

(( Juu, voidaan lopetella tähän. Kiitos loistavasta pelistä! ))