Tuisku ((Suoritettu))

((Alkuasetelmana olis se, että Tuisku on havaittu lauman reviirin rajoilla. Viima on itse lähistöllä ja on huomannut vieraan suden liikkuvan rajamailla.))

Ensimmäiset lumihiutaleet laskeutuivat kevyesti kieppuen maahan. Nyt myös päivälläkin oli pakkasta, ei pelkästään yöpakkasia enää. Hitaasti mutta varmasti talvi raivasi tiensä ja syksy jätti hyvästejä. Pian maisema olikin saanut valkean harsopeitteen ylleen.

Tuossa valkeassa maisemassa eteni mustaturkkinen naarassusi. Sudelle oli kasvanut tuuhea talviturkki ja se näytti tavallista suuremmalta. Jääkiteitä oli tipahtanut kuonon päälle, kun Viima oli haistellut jälkiä maassa. Jäljet eivät kuitenkaan olleet riistaeläimen, vaan vieraan suden. Alfa yritti jäljittää, oliko tunkeilija kulkenut syvemmälle rajojen sisäpuolelle, vai vaan oikaissut ohikulkumatkallaan. Ja yleensäkin selvittää, millä asialla tunkeilija oli ollut Viiman reviirillä.

Tuisku haistoi Viiman vähän kauempana. Se lipaisi huuliaan ja eteni varoen hajun suuntaan. "Ehkä voisin yrittää liittyä laumaan".. Kohta Tuisku jo huomasi suuren näköisen narttusuden tulevan kohti. Tuisku hiukan pelkäsi valtavaa sutta, mutta ajatteli että olisi hölmöä näyttää turhan pelokkaalta. "Mitäköhän tästä seuraa?"..

Hetken kuluttua alfa sai näköpiiriinsä tämän vieraan suden, jota oli reviiriltään tavoitellut. Vieraan hajusta päätellen, kyseessä ei ainakaan ollut Ovelan laumalainen. Jälleen kerran muisto siitä, miten Ovela oli piessyt nartun, nousi mieleen ja sai kulkemaan kylmät väreet selkärangassa. Viima pörhisti niskavillojaan näyttääkseen vielä suuremmalta. Se nosti päänsä ylös ja tuijotti kelmeänkeltaisilla silmillään pistävästi tunkeilijaa. Alfa oli jähmettynyt aloilleen hetkeksi, mutta otti nyt pari askelta kuuraisessa maassa kohti toista sutta.

"Millä asialla liikut alueellani?", Viima irvisti varoittavasti ja päästi samalla pienen murahduksen. Koska talvi oli jo aluillaan, merkitsi se sitä, että ravintoa alkoi yhä enemmän olla niukassa. Tunkeilija saisi tuntea nahoissaan, jos se oli ruuanhakureissulla eksynyt Viiman reviirille. Alfa nimittäin ei sietänyt, että heidän alueelta käytiin varastamassa jo muutenkin vähissä olevaa ravintoa.

Tuisku huomasi Mustan nartun lähestyvän. Kun se murisi, Tuisku vähän pelästyi ja painoi päänsä alistumisen merkiksi. Häntä oli kuitenkin vaaka-asennossa, sillä Tuisku ei halunnut osoittaa minkäänlaista arkuutta.
Se kokosi itsensä, ja kuultuaan kysymyksen vastasi.
"Voi anteeksi jos häiritsen, mutta liittyisin laumaanne, ja haluaisin olla avuksi. Kuulin että teillä oli rankkaa ja voisin olla hyödyksi.."
Tuisku lipaisi huuliaan ja yritti näyttää alistuvalata, mikä oli hankalaa koska oli suuri uros.

(( Sori Vähän lyhyt :/ ))

Musta alfa jatkoi tuijotustaan. Vieras uros oli suurikokoinen, Viimaakin suurempi, mutta naaras ei antanut sen hämätä. Jos uros kävisi uhkaavaksi, alfalla olisi apu lähellä. Viima oli näet lähtenyt Kiteen kanssa liikkeelle ja toinen naaras oli lähettyvillä. Kide oli oikea voimapesä naaraaksi, vaikka olikin normaalin naarassuden kokoinen. Mustaturkki otti muutaman askeleen kohti suurta urosta. Naaras oli nostanut häntänsä pystyyn merkiksi siitä, että oli varma toimistaan, sekä hieman uhmakaskin. Kun uros kertoi kuulemansa, Viima irvisti itsekseen. Ilmeisesti sana Ovelan lauman voitokkaasta yhteenotosto oli kiirinyt laumattomillekin asti. Mutta naaras näki silti vieraan suden positiivisessa valossa. Moni olisi hakeutunut Ovelan laumaan kuultuuan, että Ovelalla meni niinkin loistavasti, että syjäytti kilpailevan lauman.

Vieraasta uroksesta olisi kuitenkin hyötyä ainakin kokonsa puolesta. Ovela varmasti laskisi allensa, kun näkisi tai kuulisi, että Viiman laumassa olisi jättimäinen uros. Tämä ajatus sai alfan hykertelemään viekkaasti. Ovela saisi vielä ansionsa mukaan! "Valitsit oikean lauman perheeksesi.", mustaturkki sanoi ja laski häntänsä rennosti alas. Enää se ei näyttänyt uhmakkaalta, päin vastoin.

Kun alfa näytti ystävälliseltä, Tuisku ilahtui ikihyväksi. Se oli vielä sanonut Tuiskun tehneen hyvän valinnan! Tuisku yrittäisi varmasti olla hyödyksi tulevana talvena! Viima oli niin rohkaiseva, että Tuisku heilautti arasti häntäänsä. Sitten
Tuisku kohotti häntäänsä hiukan, kun musta susi läheni sitten se ikään kuin hymähti. Se katsoi Viimaa ystävällisesti, hiukan arasti. Se lipaisi nenäänsä ja huomasi Toisen olevan tyytyväisen oloinen. "Sana perhe kuullostaa ystävälliseltä." Tuisku istahti hitaasti tarkkaan katsoen Viimaa. "Ottavatkohan muut minut noin.. avoimesti?? Siis.. tarkoitan.. kaikki eivät pidä uusista laumalaisista." Tuisku katsoi Nartun keltaisiin silmiin arkana mutta ilosena, kuitenkin jotenkin pahoittelevana.

Niskakarvat laskeutuivat hitaasti alas ja naaras vaikutti rennolta. Alaselässä, hännäntyvessä oli kohtalainen paljas alue, jossa ei karvaa kasvanut. Tuossa kohdassa oli muistutus Ovelalta. Haava oli parantunut melko hyvin, mutta turkin kasvua tuohon kohtaan saisi odottaa vielä kauan.

"Olen Viima, lauman alfanaaras.", naaras esitteli itsensä ytimekkäästi. Se asteli itsevarmasti suuren uroksen eteen ja kiersi tämän haistellen Tuiskun ominaishajut. Kun Viima pääsi takaisin Tuiskun eteen haistelukierrokelta, se lipaisi huultaan. "Pidän tyylistäsi ajatella, sillä Ovela on yksi pahainen vanhus.", alfa sanoi inhoten. Se suorastaan sylkäisi Ovelan nimen ulos kidastaan. Niin paljon Viima kantoi kaunaa tuolle vanhalle urokselle, joka oli haavoittanut ilkeästi naarasta.

Kun Viima oli alkanut haistella Tuiskua, tämä oli noussut seisomaan.
"Anteeksi, kun kysyn. mutta oletko todella noin ystävällinen kaikille jotka tulevat?" Tuisku oli todella alkanut tämän tapaamisen aikana pitää Viimasta. Se vaikutti mukavalta, mutta kuitenkin tarkalta ja hyvältä johtajalta. Juuri sellaisesta Tuisku piti - ja siihen oli myös oppinut synnyin laumassaan. Se tunsi itsensä onnekkaaksi, kun oli saanut noin hyvän johtajan, jolla oli myös huonoa kokemusta Ovelasta.
"Viima varmaan hyväksyy minut laumaan.. toivottavasti myös lauman jäsenet.." Tuisku ajatteli. Se "hymyili" Viimalle ja tunsi jotain, mitä oli tuntenut isäänsä Tuhkaa kohtaan. Kunnioitusta? Rakkautta? Lojaalisuutta? Siitä Tuisku oli varma, että jos Viima ottaisi tämän laumaansa, se näyttäisi olevansa kunnon uros. Se voisi vaikka hyökätä yksinään Ovelaa vastaan, jos Viima niin sanoisi. Oli ihmeellistä, miten lyhyessä ajassa Tuisku tunsi suurta lojaalisuutta ja kunnioitusta Viimaa kohtaan.

Tuisku jäi seisomaan Viimaa vastapäätä rentona, ja hyvin iloisena. Se odotti vastausta uteliaana siitä, oliko se vahingossa sanonut jotain, mitä ei olisi pitänyt.

((Onjo aika myöhä ja ajattelin sulkea koneen kohta. Hoidetaan tämä pikaisesti vain.. C= On muuten ihmeellistä, miten ystävällisiä kaikki ovat Ab lupuksessa!))

Mustaturkin pää kallistui ja se näytti mietteliäältä. Kulmat menivät hieman kurttuun. "En aina ole yhtä suopea kaikille vieraille. Se riippuu hyvin paljon siitä, onko tuo vieras jossain laumassa ja millä aikein", Viima selvitti ja mietti samalla, oliko vastaus kattava urokselle. Ja vaikka vastaus ei olisikaan ollut kattava, alfana sen ei tarvinnut selitellä asioita niin perinpohjaisesti, ellei kysymyksessä olisi ollut koko laumaa koskettavia ja elintärkeitä asioita.

Alfa oli saanut hyvän kuvan kuitenkin uroksesta ja oikeastaan oli hyvä, että tuo susi osoitti olevansa kiinnostunut lauman asioista. Se nostatti uroksen pisteitä Viiman silmissä ja jälleen reviirinlaajennussunnitelmat olisi askeleen lähempänä. Mustaturkki kääntyi ympäri ja katsoi Tuiskuun. Se lipaisi huultaan, käänsi katseen eteenpäin ja alkoi askeltamaan pois päin Tuiskusta. "Tulehan, niin vien sinut pesäluolillemme. Tutustut laumaamme", se sanoi ilmoille ja jatkoi hidasta askellustaan, kohti suuntaa, jossa pesäluolat olivat.

((Ylläpidon toimesta ainakin pyritään olla ystävällistä ja onhan se mukavampaa pelata, kun ollaan ystävällisiä toisille. ^^))

Tuisku oli tyytyväinen vastaukseen. Se tuli vielä iloisemmaksi, kun Viima lähti kävelemään pesäluolille. Tuisku jolkotti Viiman kiinni ja jäi kävelemään hitaasti vähän Viiman takana. "Mahtavaa! nyt minulla on oma lauma ja voin olla hyödyksi jollekulle. Selviän myös talven yli" Tuisku ajatteli. Se mietti, olisikohan laumassa muita suuria uroksia. "No, en ainakaan ryppyile kellekkään omegana. On parempi totella ketä vaan laumassa ja etenkin Viimaa. Hierarkki on sentään tärkeä. Sitä ei ratkaise koko." Tuisku mietiskeli. Se loi Viimaan vielä yhden kunnioittavan katseen, ja kohteen lähestyessä alkoi pitämään korvia luimussa ja paatä vaakana.

((Tämä ensimmäinen peli oli todella mielenkiintoinen!! Kiitos siitä. =) Muuten, miten voi luoda toisen hahmon? Kirjotanko avattareen vaan hahmot kohtaan vai..?))