((Liekki)) - Suoritettu

Vaikka oli jo keskipäivä, niin aurinko vasta nousi vuorten takaa. Valonsäteet kimpoilivat lumihangen pinnalta. Hankien keskellä kahlasi kookas uros, Varpu. Se oli juuri lähtenyt pesiltä etsimään itselleen ruokaa. Vaikka päivästä olisi tulossakin kauniin talvinen, ei se silti taannut sudelle ruokaa. Itseasiassa, tuntui ettei luonnossa olisi muita eläimiä liikkellä, kuin tämä kookas alfa.

Liekki tassutteli likelle rajoja. Sillä oli mennyt paremmin, heti saatuaan lihaa vatsaansa - tällä ertaa suden lihaa - niin se oli päässyt metsälle, ja saalistanut menestyksekkäästi Ei-kenenkään-maalla. Mutta Veren reviirin haistettuaan se oli saanut kuningasidean.
Naaras nuuhki ilmaa, ja pian se erottikin suurikokoisen susiuroksen kauempana. Liekki hymähti ja otti vähän ylimielisen ilmeen. Se ei kohottanut häntäänsä tikku suorana, mutta piti sitä hassulla kiemuralla kohollaan.
Liekki odotti että toinen tulisi kuuloetäisyydelle, ennen kuin puhui.
"Hei sinä siellä, et sattuisi kuulumaan tämän laakson voimakkaimman alfan laumaan? Kuulin huhun, että tänne on tullut joku oikealla asenteella. Haluaisin tavata hänet", Liekki selosti ja katseli muka tarkemmin urosta. "Ellen sitten tavannut jo", se sanoi, "Et sinäkään heikolta näytä, tosiaankaan".
Totta kai Liekki tiesi, että tuo susi oli Veri. Itsestäänselvyys. Mutta pieni piilo-imartelu ei varmaan olisi pahitteeksi.

anteeksi saisiko peliin tulla mukaan Metku susi(uusi susi)?Sori jos tungen, mutta haluiassin pelejä lisää kun ei ole kuin yksi.

((Kyllä se minulle passaa, vaikka tässä on nyt käynnissä Liekin liittymispeli Var... VEREN laumaan. Mutta jos tahdot peliseuraa muualta ja suunnitella sellaista, niin pelinhakuihin vaan ilmoitusta, niin eiköhän joku tule nappaamaan hihasta kiinni. :3 ))

Pieni virne nousi alfan kasvoille, vai oli maine kiirinyt jo kauas! Jo oli aikakin! Mutta silti alfa piti pientä etäisyyttä, pitäen kuitenkin toisen tunkeilijana omalla reviirillään. Varpu pörhisti niskakarvojaan ja nosti häntänsä suoraksi ylös. Pitihän hänen näyttää, että oli sitä, mitä ja mistä puhuttiinkin; suuri ja mahtava alfa!
"Vai tulet sinä minun reviirilleni pöyhkeästi luikerrellen! Voisin silmänräpäyksessä raadella vatsasi auki, jos vain suinkin!" Varpu heitti koppavasti ja testasi, lähtisikö mokoma luikkimaan pakoon. Jos niin kävisi, alfa näkisi pienen rökityksen ja lisävauhdituksen olevan paikoillaan. Hän ei sietänyt silmissään heikkoja luopioita.

((No juu, kunhan tämä varsinainen liittyminen saadan hoidettua^^))

Liekki hymähti Veren mahtailulle ja virnisti susimaisesti. "No sitten taidan olla oikeassa paikassa. Pidän enemmän alfasta, jota on syytäkin kunnioittaa", narttu sanoi ja katseli ihaillen Verta, tietysti pienen omahyväisyytensä takaa. "Olisin nääs liittymässä laumaasi. Uskon, että kaltaisesi uros on jo löytänyt voimakkaita laumalaisia...Minua ei oikein hyväksytä muualla. Muut ovat raukkamaisia, minä olen heille vähän liikaa. Mutta sitten kuulin sinusta ja ajattelin, että ehkä sinä ottaisit minut laumaasi", Liekki sanoi yhä imartelevalla sävyllä, mutta se oli tosissaan. Ja "vähän liikaa" oli lievästi sanottu: Veren laumaan oli liittymässä pippurinen tappelupukari, joka oli vielä sortunut kannibalismiin. Se oli murhaaja, eikä ollut muuksi muuttunut. Mutta kiinnostavaa oli, oliko siinä liikaa jopa Verelle.
"Ja jos sinulla on ikinä rajakiistoja, anon sinua ottamaan minut mukaasi..En epäröi repiä kenestäkään suolia pihalle, uskon toki että pystyisit siihen itsekin, mutta ettet joutuisi tahraamaan noita hampaitasi.." Liekki sanoi ja sen silmissä loisti. Se rakasti verenvuodatusta. Lähi- ja vähän kaukaisempikin menneisyys oli turmellut sen mieltä, nyt veren suloinen tuoksu oli sille yhtä ihanaa niin saaliissakin kuin toisessa sudessakin.
Ruskeaturkki ei tiennyt Veren ajatuksista narttuja kohtaan, mutta lirkuttelisi tuolle ihan mielellään. Se ei ollut mitenkään kevytkenkäinen, vain vaikuttunut tavatessaan Veren.
"Nimeni on Liekki, mutta olisin kovin imarreltu, jos kutsuisit minua Sodaksi", Liekki sanoi.

(Sori niin olenko mukana olen vähän hölmö halusin vain varmistaa, mutta voi toki odottaa jos haluatte hoitaa liitymisen ja ei ole pakko tulla)

Metku katseli hiljaa piilostaan mietti en mitä kävisi ja kannatttaisiko hänen poistua paikalta.hän mietti menisikö tutustumaan mutta he voisivat jopa tappa hänet mutta jos jos vain voisi...ei ei niin voisi käydä olihan hän niin pieni ja heikko että tuskin.

(Sori lyhyt siis tosi lyhyt)

((No tule vaan^^ Järkkä on nyt siis Saiccu, Blacky Susu98))

((Selvä homma, sopii minulle.))

Tämä oli kuin laulua Varpun korville. Että Liekissä oli "vähän liikaa" muille laumoille. Varpu piti tästä ja tuli siihen päätökseen, että narttu oli haasteellinen tapaus. Jota Varpu ei voisi ohittaa, tästä saisi oikein mukavan vahvistuksen laumaan, eikä Varpun tarvitsisi piestä lauman alakastia itse. Se kun oli mahdottoman turhauttavaa puuhaa. Tosin näin alfa sai purettua paineitaan.
"Sinä siis kuvittelet, että huolisin sinut laumaani?" uros testaili ja irvitseli hieman tuolle narttumaiselle liehittelylle. Se oli taasen Varpulle jo vähän liikaa. Kookas susi kun vihasi narttujen liehittelyä ja livertämistä. Mokomaa ajanhukkausta moinen imelyys. Mutta silti Varpu näki Liekissä jotain, jota lauma tarvitsisi.
"Itse asiassa, sinua onnisti nimittäin..." alfa keskeytti lauseen ja nosti yllättäen päänsä ylös ja kurkotti katsomaan Liekin taakse. Siellä oli selkeästi joku toinenkin! Varpu murahti julmasti ja vilkaisi Liekkiin.
"Sinäkö hinasit mukanasi jonkun toisen?! Senkin.... Sinun vuorosi tulee kohta, narttu!" se mylväisi Liekille ja harppoi tämän ohitse kohti kolmatta sutta. Kookas uros nosti häntänsä pystyyn ja niskakarvat sojottivat pelottavasti pystyssä. Muutama loikka vielä ja Varpu pysähtyi.
"TULE ESIIN, PELKURI!" alfa huusi silmät leiskuen.

Metku suorastaan pelästyi kun alfa juoki sitä kohti se tuli hitaasti esiin. "he-he-hei."se sai änkytettyä pelon takaa. Metku oli tavanut monia susia. "o-o-olen Metku. Se kyyristyi maahan alistuvasti ja häntä meni koipien väliin mutta heilui ystävälisesti. Sitten se sanoi tarmokkaasti "En ole pelkuri, en vain halunut häiritä." MEtku koitti keksiä jotakin.

( sori lyhyt)

Liekki katsoi halveksuvasti Metkua. Tämä raukka hänen kanssaan?
"Häpeäisin jos kulkisin hänen kanssaan, arvon Veri", Liekki sanoi ja käveli nopeasti lähemmäs Metkua karvat pystyssä. "Sinä..Olet säälittävä", Liekki sanoi Metkulle ja irvisti, "Mitä tuollaien raukka tekee Veren reviirillä?! Minä en ainakaan huolisi tuollaista laumaani! Tiehesi ennen kuin tapan sinut!" Ruskeaturkki ärjyi ja tuli velä lähemmäs Metkua. Liekkiä ärsytti että joku tuli keskellä päivää pilaamaan sen liittymisen. Veri ei ehkä huolisi sitä tämän välikohtauksen jälkeen.
Liekki avasi kitansa valmiina repimään muukalaisen kurkun auki. "Arvon Veri, mitä tahdot hänelle tehtävän? Tapanko tuohon paikkaan vai ajanko pois?" se kysyi kunnioittavan sävyyn.
"Mikä lie Metku... Tuollaiset pelkurit pitäisi syöttää karibuille", Liekki murisi itsekseen.

Kolmas susi oli esittäynyt Metkuksi. Ja mitä ilmeisemmin, Varpun pelottavat sanat olivat saaneet tämän tutisemaan pelosta. Tai näin Varpu ainakin ajatteli. Uros mulkoili Metkua julmasti ja kurkusta kumpusi varoittavaa murinaa. Jos toinen olisi nyt järkevä, se luikkisi karkuun minkä kintuistaan pääsisi, ettei Varpun tarvitsisi antaa tälle lisäkyytiä.
"Ikävä sinun kannaltasi, mutta häiritset varsin tavattomasti minua olemalla MINUN maillani!" Varpu räyhäsi julmannäköisenä. Sitten se vilkaisi Liekkiin, joka oli yhtynyt uroksen vierelle aikomuksenaan häätää Metku. Mielessään alfa hymyili susimaisesti, Liekkihän näytti heti kyntensä. Tällä asetelmalla Varpu voisi huoletta jättää rajavartioinnin Liekin huomiin.
"Näytähän mihin sinusta on, Liekki", Varpu sanoi yhtäkkiä ja siirtyi hieman etäämmälle. Se testasi Liekkiä ja tahtoi nähdä, mihin Liekki oikeasti pystyisi.

Kun metku kuuli liekin sanat se suutui ja huusi "En ole pelkuri ja mikä minun seurassani oli vikana!"Metkun sisällä kiehui niin että sen saatoi paljain silmin nähdä, se olisi halunnut hyökä samantie mutta ei se pärjäisi kahdelle sudelle yksin. Joten se mietti miten se voisi mielyttää alfaa. Metku oli kuitenkin niin vihainen että alkoi murista mutta perääntyi hieman ja oli valmiina juoksemaan.Metkun harvinainen viha ja rohkeus puoli tuli esiin yleensä se oli hiljainen ja pelokas mutta nyt kun se vain oli suutunut kun sitä pilkattiin niin siitäkös Metku suutui.Jopa Metkun siniset silmät jotka yleensä loitivait iloa ja ystävälisyytä olivat nyt täynnä vihaa. "En halua taistelua haluan vain ystäviä!" Metku metku toivoi että tämä tehoaisi sillä se kartti taistelua mutta nyt se oltiin suututettu ja sen viha ei ollut kaunis.se irvisteli ja hampaat näkyivät sen selkä karvat olivat pystyssä niin kuin se olisi halunnut hyökätä mutta häntä oli koipien välissä ja Metku oli vain puollustus asemissa. "ja niin kuin sanoin niin olen pahoilani, enkä tahdo taistella!"

Liekki hymähti Verelle, ja katsoi sitten Metkua.
"Sinun arviointikyvyssäsi on nyt jotain vikana", se sanoi ja valmistautui hyökkäämään.
Liekki teki ensin valehyökkäyksen suoraan eteenpäin, ja melkein hipaisi Metkua, mutta väistikin sitten vasemmalle ja koetti nopeasti tarttua Metkua niskasta. Niin läheltä osuma oli aika varma.

Narttu oli oppinut liikkumaan vähän nopeammin kuin ennen. Se ei ollut enää niin kömpelö kuin vajaa vuosi sitten, nyt sen liikkeet olivat jo nopeita.
Liekille oli aivan se ja sama mistä se saisi kiinni. Sen leuoilla ja terävillä hampailla voisi raastaa ikävän haavan lähestulkoon mihin vain.
Eikä Liekki osannut välittää, saisiko tämä susi siitä otetta. Jos saisi, se olisi Liekissä kiinni. Metku olisi liian lähellä, ja ruskeaturkki ehtisi ehkä jopa valita mihin purisi. Sinä aikana kun Metku irrottaisi otettaan väistääkseen, Liekki olisi jo purrut.
Ja kun Liekki puri, se ei päästänyt irti niinkään helpolla.
Narttu oli muutenkin voimakkaampi, ja sen korkea kipukynnys sekä paksu turkki suojelisivat sitä.

Jos Metku ei olisi hyvä tässä, sen kohtalo olisi sinetöity. Liekki söisi sen.

Varpu hymisi tyytyväisenä etäämmällä. Liekki todellakin näytti kykynsä ja kyntensä. Loistavaa, Ovelalle olisi vastassa pahempi pala kuin koskaan. Varpu muisti Ovelan muljutuksen, kun Varpu oli juuri löytänyt laaksoon Kokon kanssa. Vierestä silmät kiiluen, alfa lipoi huuliaan ja oli valmiina, jos kuitenkin kävisi niin, että Liekki ei pärjäisikään. Vaikka toisaalta, Varpu oli melkein varma siitä, että Liekki ajaisi mokoman pois.
"Turha sinun on mitään ystäviä täältä hakea, senkin kapinen luopio! Täällä määrään minä ja minä en mitään ystävälätinää kuuntele! Säälittävien pelkureiden puheita moiset!" Varpu haukahteli nauraen Metkua.

Nyt metku oli vihoissaan mutta ei se taistella halua vaan päätti lähteä paikalta.Se sai juuri ja juuri väistettyä liekin iskun mutta se kerkesi raapaista Metkua hampailan niskaan. Metku juoksi niin lujaa kuin pääsi ja lähti juuri sinne mistä se oli tullutkin, sillä nyt sillä oli kiire takaisin Vallan reviirille. Metku vilkaisi taakseen toivoen että sitä ei seurattaisi. Metkun niskaan satui kun risu raapaisi sitä se juostessa. (HUOM metkulla on siis haava niskassa, liekin hampaista)

"Senkin kurja..Sinä et lähde minnekkään! Kehtaat kääntää selkäsi minulle!" Liekki ärjyi ja syöksyi Metkun perään. Silti se piti korvansa auki jos Veri käskisi antaa Metkun mennä. Ei Metkua sinällään tarvinnut rökittää, saati tappaa, mutta Liekki halusi olla mieliksi alfalle ja viihdyttää tätä, minkä Veri aivan varmasti huomaisi.
Liekki ei ollut kovin nopea otus, mutta heti kun jokin risu ilmeisesti osui Metkua niskaan, se käytti tilaisuutta hyväkseen ja parilla loikalla oli Metkun edessä. Narttu teki äkkikäännöksen, ja olisi Metkun ketteryydestä kiinni, ehtisikö se jarruttaa ja väistää Liekin avonaisia leukoja.
Veri.. Näetkö nyt? Katsotko sinä? Minusta on hyötyä sinulle, ainakin näissä puuhissa... Älä sinä likaa tassujasi, se ajatteli.
Joko Metku ei halunnut taistella, tai sitten se oli siinä muuten vain surkea. Liekillä oli täysi ylivoima, joskin Metku olisi sitä varmasti nopeampi ja ketterämpi.
Mutta voima ja kokemus oli Liekillä, halusta puhumattakaan.

Varpu haukahteli nauraen ja erittäin tyytyväisenä. Tämä oli suorastaan viihdettä alfan silmille! Liekki ajoi tunkeilijaa pois reviiriltä ja silminnähden nautti tästä.
Tosin alfaa alkoi pikkuhiljaa kyllästyttää tämä hippaleikki. Se haukotteli makeasti ja katsoi tylsistyneenä Liekin perään.
"Anna sen luopion mennä! Saipahan köniinsä ja tietää, ettei kannata tulla MINUN reviirilleni pelleilemään, mikäki seuraavalla kerralla tahtoo henkikultansa säilyttää!" Varpu haukahteli naaraalle.
"Kuulitko, kapinen kojootti!? Olen armollinen ja säästän henkesi!" alfa vielä lisäsi ilkkuen.

Metku väisti Liekin hampaat ja jatki juoksuaan suoraan kohti reviirin rajoja. Jos tai kun Liekki lopettaa Metkun jahtaaamisen Metku katoaa pian metsään.

(ääk miten lyhyt)
(ja en ole enään mukana)

Liekki oli juuri pinkaisemassa Metkun perään, mutta Veren sanat kuultuaan se jarrutti ja katseli hetken laumattoman perään. Narttu naurahti pilkallisesti. Se kääntyi ympäri ja lönkötteli Veren eteen tyytyväisenä. "Höh, luulin ettei tänne eksy tuollaisia raukkoja", se sanoi huuliaan nuollen, "Mutta oletan että ne häädetäänkin heti pois".
Ruskeaturkki toivoi että Veri yhä ottaisi sen laumaansa. Varmaan, alfa vaikutti ihan tyytyväiseltä. Se ei ollut yhtään niin ärtynyt kuin aiemmin, ehkä tämä kohtaus oli jopa piristänyt sitä... Mielessään Liekki virnisti susimaisesti; Oikeastaan siitä laumattomast raukasta oli ollut vähän apuakin. Liekin oli ollut helppo näyttää taitonsa, milloin vain se tuollaisen häätäisi.

Narttu ei edes läähättänyt. Vähän sitä väsytti moisen pinkoilun jälkeen, mutta se halusi näyttää siltä, ettei tuo ollut vaatinut melkeinpä yhtään energiaa - mikä piti kyllä osin paikkaansa. Taistelussa ennen tätä "leikkiä" Liekki oli saanut niellä ylpeytensä jo toistamiseen, ja oli onnekas ettei ollut päässyt hengestään, tämä ei ollut mitään sen rinnalla.

((Ei mitään^^))

Varpu oli tyytyväinen Liekkiin. Eikä uros epäröinytkään siitä mitä Liekin suhteen tekisi. Tälle löytyisi totisesti paikka Varpun riveistä.
"Näitä pelkureita löytyy omasta takaa jo itse laumastakin, mutta vielä niitä ei voi ajaa tiehensä. Muuten emme saa saalistettua suurriistaa. Vaikka mieli tekisi muutamallekin kirppusäkille antaa kyytiä minun laumastani!" alfa äyskähteli taas hitusen huonommalla tuulella. Hänen mielenrauhaansa kyrsi nuo laumassa roikkuvat heikot sudenkuvatukset, joista ei ollut muuta hyötyä, kuin saaliin kaato.
"Mutta voit olla varma, että pääsemme vielä ajamaan nuo kojootit tiehensä näiltä main, mikäli sinunkaltaisiasi löytää enemmän minun pakeilleni." Varpu lisäsi epäsuorasti myöntymyksensä Liekille. Uros oli hyväksynyt suden laumaansa.

(öm anteeksi mutta jos se nyt oli epä selvää niin minun ja metkun vuoroja ei ole enään vaan järkkä on ihan teidän kahden. Eli Metku katoaa metssän ja on poissa Veren lauman alueelta. Jatkakaa peliä ilman minua)

((Ah juu, anteeksi^^"))

Liekki tuhahti virne naamallaan kun Veri kertoi "kojooteista" joita laumaan kuului.
Kuullessaan Veren vihjauksen Liekki huiskautti häntäänsä. Tämähän oli sujunut hyvin. "Jos sallit, niin pidän vähän hauskaa sellaisten kanssa.." narttu hymähti, ja oli vaikeaa sanoa oliko se tosissaan vai ei.

Hyvillään Liekki virnisti. "Voin vahtia enemmänkin rajoja.. Mutta ensin kävisin mielelläni pesillä - vaikkapa katsastamassa näitä surkimuksia", Liekki sanoi. Se ei silti liikahtanutkaan, Veri ei ollut kovin ennalta arvattava eikä Liekki ottanut mitään riskejä sen suhteen.
"Jos saaliin tilanne on niin huono, niin voisi tietysti myös syödä ne huonot laumalaiset.." narttu mutisi, ja tällä kertaa näki ettei se ollut vakavissaan, ainakaan toistaiseksi. "Sinä olet alfa. Niiden rakkien pitäisi tuoda sinulle ruokaa. Jos tarve vaatii, minä pakotan heidät", se vielä ajatteli ääneen.

((Olisiko kohta loppu? :D))

Varpu vilkaisi Liekkiin ja irvisti. Ei vihamielisesti, mutta ei mitenkään hymyillytkään. Kunhan vain irvisti.
"Kunhan et aja niitä vielä tiehensä, koska ikävä kyllä tarvitsen niitä kirppusäkkejä vielä. Tosin vain sen, mikä on välttämätöntä," alfa kertoi suunnittelemastaan tulevaisuudesta laumaansa koskien.
Sitten se vinkkasi laiskasti Liekille, että tämä seuraisi uutta alfaansa. Kookas uros lähti jolkottelemaan suuntaa, jossa pesät olivat.

((Juh, eiköhän tämä tällä ole selvä.))