Iltaruskon sudet //kutsupeli Lintupien ja Mustarastas//

Vaalea susi herra oli jolkottelemassa iltaruskon koristelemassa metsässä hieman kauempana reviiristään ja toivoi tapaavansa jonkun. Sillä sen "lauma" oli vasta hyvin pieni ja se toivoi lisää liittyjiä, mutta jos halusi lisää laumalaisia pitäisi sen levittää tietoa laumansa tyngästä. Toivon mielessä oli käynyt saada puoliso ja ehkä myöhemmin pentujakin, mutta nyt se keskittyi aivan muihin asioihin.

Toivo haistoi vuohen ja lähti jäljestämään sitä. Se kulki nenä maassa kohti etelää, täysin vuoheen keskittyneenä. Jonkin ajan kuluttua se sai näköyhteyden vuoheen.

//Ja taas vaihteeksi todella kekseliäs otsikko :/ //

Nälkä oli pakottanut Mustarastaan poikkeamaan karibujen jäljiltä ja arolta syrjempään, vuorien luo. Tähän mennessä se oli napannut pienen linnun, pari metsämyyrää ja etanan, eli lähes aterian yksinäisen suden mittapuulla. 'Ja pah. Kyllä sitä henkensä pitimiksi, mutta alkaa jo vähän tympiä nämä suupalat.' Mustarastas oli elänyt tarpeeksi kauan tietääkseen, ettei ruokaa tipahdellut kuonon eteen joka päivä, eikä edes joka toinen. Kaiken eteen sai nähdä vaivaa eikä sekään aina riittänyt. Ehkä siksi se ei ensin meinannut uskoa silmiään, kun lohkareiden takaa eteen avautuvan näkymän halki hypähteli hyvin vaivattoman oloisesti vuohipukki. Hetkessä sen saalistajanvaistot kuitenkin heräsivät ja se lähti juoksemaan loivassa kaaressa saaliseläimen eteen pysäyttääkseen sen, unohtaen hetkellisesti muun maailman olemassaolon. Ainoastaan typerys jätti tällaisen tilaisuuden käyttämättä.

Toivo oli hiljaa lähestymässä vuohta kun yhtäkkiä, vuohi lähti aivan outoon suuntaan ja sitten alfa huomasikin jo vieraan suden. Sen enempään miettimättä uros lähti puollustamaan omaksi ajattelemaansa saalista, mutta kyllä se voisi jakaa saaliin. Toivo tiesi ettei ollut enään omalla reviirillään, joten se voisi yhtähyvin jakaa saaliin ja ehkä saada samalla ystävänkin.

Uros lähti juoksemaan suoraan vuohta kohti, jotta saisi sen pysähtymään paniikista. Hetkessä tapahtui melkein niin kuin uros oli toivonutkin, mutta vuohi ei pysähtynyt kuin hetkeksi ja kääntyi sitten vasemmalle. Hetkessä Toivo olikin jo vuohen perässä uudelleen ja huikkasi samalla ystävällisen tervehdyksensä vieraalle "Hei, kukas sinä olet?" Vaalea turkkinen uros kiiti vuohen perässä ja yritti purra sitä takalistoon.

Hetkessä se saavuttikin vuohta joka oli kerennyt hieman kivikkoisemmalle rinteelle, siinä olisi voinut hyvinkin loukata itsensä. Toivo kurotti kaulaansa ja loikkasi vuohta kohti. Sen hampaat upposivat vuoheen ja se yritti kaataa vuohta.

Toisen suden ilmestyminen yllätti Mustarastaan. Toki se oli haistanut vanhoja jälkiä muutaman kerran aikaisemminkin ja tiesi tienoolla mahdollisesti oleilevan muita lajitovereita, mutta se ei ollut vielä kohdannut ketään. Lähimmät jäljet olivat olleet viikkojen ikäisiä. Tilanne ei ollut parhain mahdollinen, mutta yhtä kaikki se jatkoi vuohen perään. Jos se olisi nopea, se ehtisi vielä täyttää vatsansa ja saada tietoa alueen muista susista.

Ilmeisesti vieras ajatteli samaan tapaan, sillä se heitti nopean tervehdyksen kysyen samalla kuka toinen oli, ja jatkoi saaliin tavoittelua. Ajettuaan sitä rinnettä ylöspäin ja hidastaen näin vuohen vauhtia, urossusi sai elikosta otteen. Hetkeäkään epäröimättä narttu syöksyi vauhdilla päin vuohen lapaa. Kahden suden perättäiset törmäykset olivat sille liikaa ja se menetti tasapainonsa vinolla alustalla, kierähtäen selälleen. Mustarastas joutui väistämään vimmatusti sätkivän eläimen teräviä sorkkia, mutta ei aikaakaan kun se oli taas sen kimpussa, hapuillen otetta sen turvasta. Esittelyt ehti hoitaa myöhemminkin.




// Edit: Nyt kuvitettuna! Eipä ole tullut pahemmin vuohia piirreltyä, aluksi piirsin etujalkojen sorkat väärin päin... (kuin on ees mahollista xDD) Skannattu versio tulossa seuraavan kirjastokäynnin jälkeen, en tiedä jaksanko sen enempää muokkailla. //

//Vau :O todella mahtava kuva Mustarastaasta ja Toivosta, sekä heidän saaliistaan. Mitä pikku virheistä, kyllä minä itsekin aika usein sekoitan päivän selviä asioita keskenään... Joten mitä se haittaa? ;D Osaisimpa minäkin piirtää... olen kaksi kertaa yrittänyt todella piirtää autoa/mautoa ja ensimmäinen yritys muistutti enemmän marsua kuin kuplavolkkaria ja toinen näytti enemmän pahvilaatikolta kuin mautolta... (niin ja oli pakko pienentää tämä teksti tai se oli vienyt puolet vastauksestani) //

Toivo sai ilokseen huomata toisen syöksähtävän sen seuraksi vuohi jahtiin. Ei mennyt kuin hetki kivikolle saapumisesta kun vuohi olikin jo kaadettu maahan ja vaaleaturkki hapuili sen kurkkua, pian se olikin jo vuohen kurkussa kiinni ja tukehdutti vuohen nopeasti vahvoilla leuoillaan. Vuohi tukehtui ja lakkasi sätkimästä. Toivo piti vielä hetken kiinni vuohen kurkusta, kunnes uskaltautui irroittamaan otteensa siitä.

Se katsoi toista ylväästi häntä koroitettuna heiluen vierasta. Uros viesti eleillään haluavansa tilanteen hallinnan, mutta ei osoittanut vihamielisyyden merkkejä. Sen häntä heilui sen kysyessä uudelleen "Olisi mukava tietää kenen kanssa saalistin" Uros kysäisi kohteliaasti ja jäi odottamaan vastausta, siirtyen samalla syömään.

Mustarastas murahti ja näykkäisi ilmaa aivan uroksen posken vierestä kävellessään sen ohitse häntä korkealla äkäisesti viuhtoen, silmäillen ruhoa. Se päätti haluavansa mahdollisimman ison lihakimpaleen vuohen takareidestä. "Mustarastas", se sanoi hampaat edelleen paljastettuna. 'Hemmetin keikari.' Sitä se ei kuitenkaan sanonut ääneen. Niin tyhmä se ei ollut, että riskeeraisi juhla-aterian vaivaisen päähänpiston takia. Loput sen ajatukset käsittelivätkin lähinnä erilaisia tapoja vapauttaa juuri äsken kaadetun vuohen luuranko kaiken sen lihan keskeltä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Yhtäkkiä sen vatsa tuntui erittäin tyhjältä, mutta sellainen vaikutus hetki sitten kuolleilla saaliseläimillä yleensä on susiin. Ainankin sellaisiin susiin kuin Mustarastas, joka ei, edelleenkään, ollut syönyt sinä päivänä muuta kuin pienen linnun, pari metsämyyrää ja sen etanan.

Vaikka ruokaa oli runsaanpuoleisesti kahdelle syöjälle, musta naaras ei tuntenut oloaan järin mukavaksi ollessaan niin lähellä urosta, varsinkin kun tämä yritti kaikin mahdollisin tavoin julistautua tilanteen herraksi. Siksi se katsoi parhaaksi murista, irvistellä ja mulkoilla toista aina tilaisuuden tullen, repiessään järjestelmällisesti karvaa ja nahkaa vuohen takajalasta. Mielistely oli sitä paitsi vastenmielistä puuhaa eikä normaalioloissakaan sopinut jurolle nartulle. Sillä ei ollut mitään syytä kunnioittaa vierasta sutta, vaikka tämä olikin lopulta sattunut antamaan Mustarastaan parasta aikaa syömälle elikolle tappoiskun. Niinpä se piti jalansijansa ja jatkoi saaliin repimistä karvat ja häntä pystyssä.

// Öhöööm... Huomaan että luen samalla Pratchettin kirjaa kun kirjoitan vastaustani... x___X;; //

Toivo jätti toisen ärhentelyt huomiotta ja keskittyi syömiseen. Se repi ensin karvat pois vuohen vastan alueelta ja alkoi sitten repiä lihaa kitaansa. Nuori herra piti kuitenkin profiilinsa yllä ja ahmi nopeasti itsensä täyteen. Jonka jälkeen se siirtyi hieman kauemmaksi katsellen Mustarastasta mietteliäänä.

Hetken kuluttua se avasi kitansa ja kysyi lempeän uteliaasti "Olet varmaankin laumaton?" Se heilautti häntäänsä ronnosti puolelta toiselle. Vaalea herra laski takamuksensa maahan ja tarkkaili toista varsin uteliaan näköisenä. "Anteeksi, unohdin esittäytyä olen Toivo, läheisen reviirin alfa" Se lausahti kohteliaasti. Ilta alkoi olla pitkällä ja pimeys laskeutui jo hiljaksiin mesään. Auringon mentyä vuoristoiselle seudulle alkoi tulla jopa hieman viileä ja tuulikin alkoi puhaltaa hyytävästi.

//äh anteeksi kamalasti kestosta ja siitä että kirjoitan puolet lyhyempiä viestejä kuin sinä :( //

// Ei mitään, minä tein tässä äsken vissiin ennätykset taas vastauksen kestosta. Ja kun ekaksi vielä itse kävin kinuamassa niitä vastauksia. .____.,
Ollut vähän turhan hektistä, mutta ylihuomenna alkaa taas loma seuraavat kaksi viikkoa. >\(~ <*)/< Yay! //

"Eikö muka kirsusi kerro", se tuhahti toisen kysymykselle viimeisteltyään ateriansa. Naaras ei ollut kauhean hyvä puhumaan, joten se jätti mahdollisen keskustelun virittämisen uroksen vastuulle, jos tämä välttämättä halusi jutella. Small talkin sijaan se lähti kävelemään jonkun matkan päähän vastakkaiseen suuntaan ja alkoi puhdistaa turkkiaan ja erityisesti rinnuksiaan ja tassujaan sekä kuonoaan vuohen märemmästä osasta, kylki toiseen päin. Välirauha vai asemasota? Se ei tiennyt eikä sitä oikeastaan kiinnostanutkaan nyt kun välimatka oli kasvanut suuremmaksi kuin sen oma hukkakohtainen mukavuusvyöhyke.

Mustarastas otti mukavamman asennon toisen reitensä päällä, sitten päätyi laskeutumaan kokonaan maahan hangatakseen peremmin verta irti lyhyestä karvasta kuonon sivuilla ja alla. Kuitenkin se piti toisen korvansa noin suunnilleen toisen suuntaan päin, tiedostaen jossain mielensä perukoilla koko ajan kiusallisesti, ettei se ollut yksin kuten yleensä. Tilanne oli aika epätavallinen, varsinkin kun toinen oli selvästi ilmoittanut olevansa laumallinen. Muita hukkia ei kuitenkaan onneksi ollut ilmaantunut, kiitos siitä. Se ei tiennyt olisiko se kestänyt aivan yhtä rauhallisena jos ympärillä pyörisi isompikin joukko.

//Voi anteeksi hirveästi kestosta//

Uros ei oikein pitänyt tuon laumattoman nartun nenäkkyydestä, mutta jätti sen omaan arvoonsa ja keskittyi itsensä nuolemiseen. Yö oli jo pitkällä ja susi tunsi velvollisuuksien kutsuvan, mutta halusi vielä hetken keskustella toisen kanssa. Niinpä se kysäisi ystävällisesti toiselta "Oletkos ajatellut liittyä johonkin laumaan?" uros tiiraili Rastasta ruskealla silmäparillaan. Samalla se mietti mitä tekisi vuohen suhteen, osan siitä se aikoisi viedä laumalleen, mutta olisi epä reilua viedä se kokonaan.

Uros katsahti reviirilleen päin ja sittemmin vuohta, sen jälkeen se sanoi päättäväisesti "Ymmärräthän että minulla on lauma ruokittavana ja aijon viedä osan saaliista heille, en kuintenkaan ole ajattelematon ja vie kaikkea. Tiedän sinunkin tarvitsevan osasi siittä ja sen ansaitsetkin." Toivo siirtyi raadon luokse ja alkoi repiä siittä suhtkot isoa kimpaletta lihaa, jonka se aikoi viedä laumalleen.