Toinen susi (loppunut)

Ei Katalallakaan helppoa näyttänyt olevan. Ja koska Katalan asiat eivät kuuluneet Tuulille, se jätti asian sikseen. Beta ei aina ollutkaan niin....katala. Sehän oli saanut parilla lauseella Harminkin varmemmaksi. Tosin, ei välttämättä tarkoituksella. Mutta pystyisi toinen luultavasti olemaan myös ystävällinenkin.
Tosiaan, Tuulille ei tullut mieleen yhtäkään sutta, joka olisi syntynyt tässä laumassa. Tietenkin nykyiset pennnut, mutta jo aikuisia susia ei tullut mieleen. Se katseli hiukan ympärilleen, kuin etsiäkseen vastusta Harmin toteamukseen.

"Harvempi meistä on syntynyt Laaksossa. Mutta lienee täällä aina hieman susia ollut. Tämä vuosi on kenties ollut niin vaikea tuolla jossakin, että yhä useampi on eksynyt Laaksoon ruoan perässä. Niin kauan kuin karibut palaavat tänne keväisin ja viettävät täällä kesänsä poikimassa ja lihomassa, me voimme hyvin." Katala totesi. Näin se oli ainakin asian itselleen selittänyt. Se ei suuremmin ollut kiinnostunut siitä, mitä ulkona oli. Kunhan Laaksossa he pärkäisivät edelleen hyvin. Nyt, kun lauma oli suuri, olisi heillä vielä suuremmat mahdollisuudet pärjätä hyvin mahdollisista tulevista niukoista vuosista.

Nartut näyttivät vähän rennommilta kuin äsken. Kenties Katalan kertomus omasta menneisyydestään oli saanut ne luottamaan häneen paremmin.

Mennyt toi Katalalle mieleen myös sen, miten hän oli menettänyt veljensä edellisen talven viimoille. Pitkään hän oli kulkenut järvenrantaa ulvoen kutsuaan sen laajalle tasaiselle pinnalle. Mutta kun viikot taittuivat ja lumi viimein suli, oli Katalan pakko myöntää itselleen, ettei Koko palaisi takaisin.

Muisto sai sen luimistamaan korviaan hivenen.

Nyt, näiden kaikkien puheiden jälkeen, Harmi olisi mieluusti vetäytynyt takaisin omiin oloihinsa. Hän ei ollut kovin sosiaalinen susi, vaan tarvitsi seuraa oikeastaan vain silloin tällöin ja lähinnä pönkittääkseen omaa itsetuntoaan - joka taas tapahtui pikemminkin vain alfan tai silloin tällöin betan seurassa. Hän kylllä piti Tuulistakin vilpittömästi, mutta tavallisena laumalaisena Tuuli ei voisi saada Harmia tuntemaan samanlaista tunnetta, jonka lauman alfa voisi saada aikaan: tunnetta, että Harmia tarvittiin ja siksi hän oli tärkeä. Sellaisen tunteen kautta Harmi olisi muutakin kuin vain tutiseva raukka.

Hän ei kuitenkaan halunnut olla töykeä, ja niinpä Harmi jäi istumaan paikoilleen hieman levottoman oloisena ja odotti, halusivatko kaksi muuta vielä sanoa jotain. Jos heillä ei olisi enää mitään asiaa, voisivat he Harmin puolesta erota ja tavata joskus myöhemmin uudestaan. Tuulin kanssa hän ystävystyisi mielellään paremmin hiljalleen ajan kanssa, sillä narttu vaikutti aikalailla samanlaiselta kuin hän itsekin.
Tilanteesta hieman hämillään Harmi haukotteli ja katseli muiden laumalaisten touhua pesän ympärillä.

Tuulista tuntui, että kaikki puhumisen arvoiset asiat oli puhuttu. Se vilkaisi Harmia joka seuraili muiden touhuja. Sekään ei varmasti jaksaisi kovin pitkään. Pystyisihän häneen tutustua vielä myöhemmin lisää. Harmi vaikutti kaikinpuolin mukavalta sudelta, Katala taas.... no katalalta, kuten aikaisemmin todettiin. Se mietti, miten se voisi lähteä olematta epäkohtelias.
''Minä taidan lähteä nyt. Minulla on vielä paljon asioita tehtävänä. Oli erittäin mukavaa keskustella kanssanne.'' Se sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja katsoi kumpaakin sutta. ''Toivottavasti näemme vielä uudelleen.'' Tuuli vielä lisäsi ja odotti vastausta pienen hetken. Häntäänsä hieman heiluttaen se lähti tarkkailemaan muita tai kenties tekemään uusia tuttavuuksia.

((Päätin lopettaa oman osani tarinasta tähän. Inspis on teillä tuntemattomilla eikä ajatus oikein kulje... Toivottavasti ei haittaa ja kiitos mukavasta pelistä ^^ ))

"Näemme varmasti. Mukava tutustua sinuunkin." Katala vastasi tyynesti. Se seurasi Tuulia vähän aikaa pistävällä katseellaan, kunnes kääntyi Harmin puoleen. Arka narttu oli koko keskustelun ajan vaikuttanut siltä, että se olisi mieluusti ollut kaikkialla muualla. Nyt kun asioita oli puhuttu puhki, päätti Katala olla nartulle mieliksi ja jättää sen omiin oloihinsa sulattelemaan kuulemiaan asioita.

Harmi oli Katalalle haaste, ja Katala ei koskaan kieltäytynyt haasteista. Se rakentaisi tästä vapisevasta arkajalasta itsevarman (no jos nyt ei sentään liioiteltaisi) laumalaisen, joka olisi uskollinen hänelle. Ensimmäinen tehtävä olisi saada se luottamaan häneen. Tai ainakin olemaan laskematta alleen aina, kun hän sattui näköpiiriin. Tänään moista ei kuitenkaan voisi saavuttaa. Niinpä ruskea uros nousi ja pudisteli turkkiaan: "Hyvät päivänjatkot sinullekin." se totesi, kääntyi ja lähti verkkaisesti kulkemaan kohti aiempaa lepopaikkaansa.

[[Juu, eiköhön tämä minunkin puolestani ala olla tässä. Kiitos mukavasta pelistä, se oli erinomaisen viihdyttävä ja etenikin mukavaa tahtia.]]

"Nähdään", Harmi sanoi Tuulille nartun lähtiessä pois. Ajatus pelkästään Katalan kanssa kahdestaan istuskelusta hirvitti hieman häntä, vaikka uros olikin jo todistanut, ettei hän mikään hirviö ollut.
Onneksi Katalakin nousi sangen nopeasti ylös. Harmi nyökkäsi uroksen sanoille pienesti ja tokaisi hiljaa: "Oli mukava tutustua hieman paremmin", ennen kuin uros ehti kokonaan kääntyä pois päin.

Heidän kahden hävittyä näkyvistä Harmi istui hetken aikaa paikoillaan. Lumi oli turruttanut jo tassunpohjia jonkin verran ja Harmi mietti vakavasti, että ehkä hän voisi sujahtaa lämpimään pesäkoloon nukkumaan hetkeksi ja miettimään heidän keskusteluaan. Hetken aika Harmi vielä tarkkaili muita, ennen kuin nousi ylös, venytteli pikaisesti ja yhtä nopeasti ja mahdollisimman huomaamattomasti pujahti sisälle pesään.

[ Minunkin puolestani kiitokset peliseurasta. Olitte mukavaa seuraa ja kuten Trisha jo sanoikin, peli eteni reippaasti. :) ]