Eksyksissä (loppunut)

Turre laski katseensa takaisin Kelmiin. " Vai rohkea. Ehkä elämässäni olen oppinut yhtä sun toista. uskon että sinusta tulee myös rohkea ja vahva. " Turre sanoi Kelmille ja jaktoi askleiaan.

Turre katsoi välillä perässä kulkevaan Tähkään, narttu oli kaunis ja mukavan oloinen mutta jatkuva huolehtiminen ja luottamattomuuteen. Turrea asia ei kuitenkaan sinänsä häirinnyt. Tähkällä menisi oma aikansa että sopeutuisi joko laumattomiin tai laumaan. Turre olisi miellään osa kelmin tulevaisuutta vaikkei Turresta varisnaisesti olisi muuta hyötyä kuin leikki toveri ja tarinoiden kertoja. Matka pesille oli vielä jonkin matkan päässä mutta kolmikko taittaisi sen piankin.

Turre pysähtyi kuitenkin hetkeksi odottelemaan Tähkää. " Onko kaikki hygvin+ " se kysyi nartulta joka näytti olevan muissa maailmoissa.

"Vau", Kelmi henkäisi Turren sanoille. Oli oikeastaan aivan sama, mitä Turre sanoisi, ja silti Kelmi olisi vaikuttunut ja ihailisi urosta vain entistä enemmän. "Toivottavasti minusta tulee kuten sinä", hän jatkoi ja käänsi jälleen katseensa eteenpäin. Pieni pentu yritti edelleen astella hangessa kuten aikuiset sudet, pitkin ja rauhallisin askelin, mutta se oli vaikeaa korkeassa hangessa. Niinpä Kelmi heitti pian arvokkuuden pois harteiltaan ja innostui hyppimään tasajalkaa hangessa, seuraten välillä Turren tassunjäljissä tai jatkaen matkaansa hänen rinnallaan.

Tähkä palasi takaisin siihen maailmaan kuullessaan Turren kysymyksen. Narttu pudisti päätään huolimattomasti ja vilkaisi molempia uroksia, jotka olivat kääntyneet hänen puoleensa. Kelmi näytti hieman huolestuneelta, sillä normaalisti Tähkä ei ollut aivan noin varovainen ja varman päälle pelaava, mutta ei pentu juurikaan osannut murehtia Tähkän puolesta. Hän tiesi, että lopulta narttu palaisi normaaliksi omaksi itsekseen - ainakin pennun seurassa, ja se riitti Kelmille.
"Olen, kiitos", Tähkä vastasi saman tien. "Mietin vain, mitä meidän pitäisi Kelmin kanssa tehdä", hän jatkoi selittäen poissaolevaa olemustaan. Narttu ei pitänyt siitä, että heidän tulevaisuutensa oli periaatteessa hänen päätöksenteonsa seurausta. Se kuulosti liian vaativalta.
"Olen vain niin epävarma tästä kaikesta", hän sanoi Turrelle yllättävän luottavaisesti. Ilmeisesti Tähkä oli päättänyt, että he voisivat luottaa ystävälliseen urokseen ja hänelle voisi avoimesti kertoa omista mietteistä ja ongelmista.

Turre hidasti vauhtiaan kunnes Tähkä olisi melkein turren vierellä " Uskon että kaikki menevät hyvään suuntaan, elämällä on tapana näyttää mitä tapahtuu. Kelmi on niin reipas poika että siitä tuskin on haittaa kenelekkään. Oli valintasi mikä tahansa, lupaan että minun luokseni voitte palata milloin vain oli syy mikä hyvänsä. " Turre sanoi Tähkälle rauhoittavaan tapaansa. Sen äänestä saattoi huomata entisen elämän lafamaisen tyylin sekä rauhoittavan isä hahmon. Turre oli iäkäs mutta sitäkni paremmassa kunnossa.

Se oli nähnyt elämässä hyvät sekä huonot ajat. Se toisaalta ymmärsi miksi Tähkä oli niin epävarma tilanteen suhteen, Luultavasti Turrekin olisi. Toisn Turren teki mieli kertoa Haukka suunnitelmasta Tähkälle, mutta ei ollut varma kykenikö luottamaan toiseen ettei toinen kertoisi aikeita Haukalle. Turre halusi kovasti luottaa Tähkään mutta se oli osittain vaikeaa siksi että toinen halusi tavata Haukan.
Turre katsahti kelmiin joka oli loikkinut lumessä vähän väliä, Turre jatkaisi matkaa jos kaksikko ei hlauaisi pysähtyä. Pian turre kuitenkin yrittäisi nostaa Kelmin selkäänsä helpottaakseen pienen pennun taivallusta. Mikäli Kelmi ei olisi estellyt Turre jatkaisi matkaansa Kelmi selällään.

Tähkä vaikutti tyytyväiseltä Turren sanoihin. Hän katseli urosta ruskeat silmät täynnä kiitollisuutta ja heilautti vielä häntäänsä hyvillään. Nyt narttu asteli jo kevyemmin Turren rinnalla ja ensi kertaa laakson saapumisen jälkeen hänestä tuntui, että heillä ei ollut mitään ongelmia; olivathan he törmänneet Turreen.
"Mikä onni, että satuimme törmäämään sinuun", Tähkä vastasi ystävällisesti uroksen sanoille ja katseli Kelmiä, joka loikki kaksikon edessä haukahdellen. Pentu alkoi selkeästi jo väsyä, mutta yritti sisukkaasti pysyä aikuisten tahdissa kompasteluista huolimatta.

Kelmi ei pistänyt vastaan, kun Turre nosti hänet selkäänsä. Pentu vaikutti sen sijaan tyytyväiseltä siihen ratkaisuun ja katseli innoissaan maisemia heiluen rauhallisesti kävelevän uroksen selässä. Väsymys alkoi painaa ja jonkin aikaa valkoista ympäristöä katseltuaan ja haisteltuaan hän haukotteli makeasti, laski päänsä uroksen niskan päälle ja nukahti pian keikkuvaan liikkeseen.
Tähkä katseli vierestä, kuinka Kelmi nukahti tyytyväisenä Turren selkään ja käänsi sitten katseensa eteenpäin. Hänellä oli paljon kysyttävää Turrelta niin Haukasta, kuin myös Turrestä itsestään. Nyt kun hän alkoi luottaa toiseen, uskalsi hän tuoda paremmin omia ajatuksiaan ja kysymyksiään julki.
"Miksi sinä autat meitä?" Tähkä kysäisi kuin ohimennen, vaikka se asia taisi häntä juuri sillä hetkellä kiinnostaa eniten. Turrella ei ollut mitään velvollisuutta auttaa heitä, vaan pikemminkin Tähkä olisi odottanut urokseltakin samanlaista käytöstä kuin siltä aikaisemmalta nartulta, Hetkeltä. Todennäköisesti Tähkä olisi tosin itse käyttäytynyt enemmän kuten Turre, tarjonnut apua ja yrittänyt saada vieraiden tuntemaan olonsa hyväksi, mutta kovin helpolla hän ei olisi niihin vieraisiin luottanut - eikä ainakaan tarjonnut näille yösijaa niin pian omasta pesäkolostaan. Moinen vilpittömyys ja avuliaisuus lämmitti Tähkän mieltä suuresti.

" Minuun on vaikea täällä olal törmäämättä. Olen niin sanotusti joka puolella " Turre snaoi ja tarkoitti sillä että ei pahemmin pysynyt paikoilaan kun yksin liikkui. Turren askeleet olivat tasaiset, pikemminkin niin tasiaiset kun hangessa oli mahdollsita. Kelmin nukahtaessa keinuvassa kyydissä naurahti turre itsekseen. " Vekkuli kaveri tämä kelmi " Se sanoi tähkälle ja kuunteli pian mitä toisella oli kysyttävää.

" Hassua että kaikki kysyvät samaa, täytynee siis vastatakkin samalla tavalla. En näe syytä olla vihainenkaan " turre sanoi ja naurahti jälleen susimaiseti. " Tarkoitan siis että miksi minun pitäisi sähistä jokaiselle vastaan tulevalle kun voin saada heistä ystäviä. Ja entisenä lafana tiedän että talvet ovat hankalia varsinkin pienille pennuille, kuten Kelmi. ja tunnen itseni jollain tapaa velvolliseksi auttamaan apua tarvitsevia. " Turre sanoi tarkentaakseen mitä tarkoitti aikaisemella lauseellaan.

turre laski päätään hiemna alemmas että kelmin niskat eivät taittuisi liiaksi tuon maatessa leppoisasti Turren niskan päällä. Turren turkki mahtoi olla oikeinkin lämpöimen makuu alusta olihan urosken turkki melko pörröistä laatua. Turre piti kelmistä todella paljon eikä millään haluaisi että kaksikko jäisi
haukan alaisuuteen, kun mahdollisuuksia oli muitakin.. Kuten oli aikaisemminkin tullut ilmi ei turre kieltäisi kaksikkoa lähtemästäkään. itse kukin reittinsä valitsisi.

Huvittuneena Tähkä katsahti Turreen tämän todetessa siitä, että kaikki kysyivät samaa. Turre siis oli jonkinsortin sankari näillä main, jos tapasi useinkin pelastaa muita susia vaaroilta.
"Taidatkin sitten pelastaa ja auttaa muita päivittäin", Tähkä vastasi jo selkeästi rennompana. Hän asteli korkein, kevein askelin uroksen vieressä ja vilkaisi tätä välillä sivusilmästä uteliaampana kuin alussa. Hän alkoi luottaa toiseen paremmin.

Lempeästi Tähkä katseli myös Kelmiä, joka nukkui syvää pennun unta Turren selässä. Pentu oli selkeästi aivan väsynyt päivän tapahtumista, joten hän taitaisi viettää loppumatkan unten mailla. Se oli toisaalta Tähkän mielestä hyvä asia, sillä kun Kelmi ei ollut juoksemassa jaloissa, he voisivat kulkea nopeammin ja Tähkä voisi myös kenties oppia tuntemaan tätä laaksoa ja sen susia paremmin.
"Sanoit aikaisemmin, että laumattomat vastustavat sen Haukan aikeita perustaa lauma.." Tähkä aloitti varovasti, harkiten joka sanansa tarkkaan. Kyllähän hän ymmärsi, miksi laumattomat olivat sitä ajatusta vastaan: veisihän sellainen luonnollisesti elintilaa muilta susilta. Tähkä ei tiennyt, kuinka suuri tämä laakso oli tai paljonko täällä eli susia yksinään, mutta menetetty alue olisi menetetty alue koosta huolimatta.
"Kuinka paljon teitä on?" hän kysyi sitten suoraan. Tähkä halusi tietää, oliko hän toimimassa typerästi, jos aikoisi Haukan laumaan mukaan.

"En nyt ihan päivittäin " Turre sanoi naurahtaen. Kulku pesälle oli hidastunut sillä Turre ei viitsinyt astella tiuhenpaan että selässä nukkuva kelmi ei tippuisi. Tähkän puhuessa Haukasta Turre käänsi aktseensa eteen ja pian takaisin. " Niin Lauamttomia on lähemmäksi kahtakymmentä joista olen kuullut aika monen sanovan että tämä alue on liian pieni kolmannelle laumalla. Joka on mielestäni totta, meitä itse suunnitelmassa on mukana noin nelsien sutta. Kun taas Haukan laumassa on jäseniä toistaiseksi kolme jos Haukkaa itse ei lakseta. Kun järjellä ajattelee en ymmärrä miksi Haukan täytyy saada itselleen juuri laumatotmien aluetta, miksi hän ei etsi muualta tai valtaa aluetta itselleen Ovelan ja viiman alueilta. Tämä ei kenenkään maa on kyllä pieni ilman haukan aikeita. On vani ajan kysymys kun laumattomien on pakko valita kummassa laumassa elää, kun tilat käyvät pieniksi. " Turre selosti ja asteli hitain askelin kohti pesä koloaan.

Miettien Turren sanoja Tähkä asteli toisen vierellä ja katseli lunta heidän tassujensa alla. Tähkää ei huvittanut millään tavoin sekaantua tämän laakson susien kiistoihin, mutta jos he liittyisivät Haukan laumaan, he olisivat väkisinkin osallisena johonkin sellaiseen. Jos he taas jäisivät vain Turren pesäkololle talven yli, heidän ei välttämättä olisi pakko ottaa osaa siihen suunnitelmaan, mistä Turre puhui. Talven jälkeen he voisivat miettiä uudestaan, mitä tekisivät; Kelmi todennäköisesti tahtoisi jäädä laaksoon pidemmäksikin aikaa.
Pääasiassa miettiessään niitä asioita, Tähkä otti Kelmin tulevaisuuden huomioon. Hän ei halunnut, että pentu joutuisi heti aikuisten susien hampaisiin millään tavoin, mutta ei myöskään toivonut itse joutuvansa sellaiseen tilanteeseen.

"Vai niin", Tähkä vastasi lopulta korvat luimussa. Hän ei ollut pettynyt Turreen tai siihen, mitä uros oli kertonut, vaan hän oli pettynyt lähinnä itseensä. Päätöstenteko ei ollut Tähkälle mieluista puuhaa ja hän taisi ottaa sen useimmiten liian henkilökohtaisesti, sillä tarpeeksi kauan eri vaihtoehtoja tarkastellessaan hän ei enää edes osannut päättää mitään.
"Ehkä meidän pitää sitten vielä miettiä, yritämmekö edes päästä Haukan laumaan", narttu totesi ja hiljeni jälleen. Turren vastaus oli antanut nartulle paljon miettimisen aihetta siitä, miten heidän tulisi Kelmin kanssa toimia. Jos asiaa kysyttäisiin pennulta, vastaus olisi varmasti yksinkertainen ja tulisi samantien sudenalun suusta: hän halusi jäädä Turren ja niiden kahden muun suden luo. Tietysti.

" Minä en hoputa teitä minkään suuhteen saat itse päättä mitä teette. Mutta tarjoukseni on yhä voimassa. Mutta jos totta puhun niin Haukan lauma ei tuo teille kovinkaan paljon turvaa jos Kelmiä ajattelen. Ellei hän itse ota huomioon että jotkut laumattomat haluavat elää laumattomina. " turre snaoi kuten se oli aikoinaankin sanonut se ei painosta toisia päätöksen tekoon.

Turre kohotti katsettaan eteen, pesäkoloa ei näkynyt vielä mutta eiköhän taivaltaminen pikku ihljaa loppuuisi. Turre toivoi että ennen pimeän tuloa he ehtisiviät pesälle.

Tähkä ei enää vastannut Turren sanoihin mitään, mutta oletti toisen jo tietävän, että hän alkoi epäröidä asian suhteen. Kenties ei kuitenkaan olisi paha asia edes tavata Haukka, sillä eihän se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että he olisivat pyrkimässä laumaan mukaan. Tähkä luotti ehkä jopa turhan naiivisti siihen, että Haukan aikeet eivät loppujen lopuksi olisi aivan niin hirveitä, kuin mitä laumattomilta sai kuulla. Ehkä uros ei aikonut vallata alueita laumattomilta.

Katsoen, mihin astui, Tähkä seurasi edelleen hiljaa Turren rinnalla. Hämärä alkoi laskeutua alueen ylle, mutta vielä hetkeen riittäisi valoa. Kelmi ei edes liikkunut Turren selässä unissaan, sillä pentu oli kertakaikkiaan kovin väsynyt päivän tapahtumista.

Turrekaan ei kommentoinut Tähkään sen enenpää see tiesi Turren mielipiteen ja veisi kaksikon Haukan luo ja tarve tulisi.

Turre asteli eteenpääin hitaasti mutta varmasti. Kuun valaisi hiljalleen enemmän ja enemään susien reittiä tähdet syttisivän myös pian taivalle, onneksi Turren pesä puu näkyi pienen kukkulan takana. kolmikko saapuisi siis piankin perille.

(pahoittelen lyhykäisyyttä olen kipeä joten ajatus ei kulje )

[ Eipä mittään, eipä mittään. :) ]

Illan tuoma kylmä viima alkoi puhallella alueella nostaen samalla lunta ilmaan pieninä kasoina. Tähkä värähti kylmästä, vaikka nartun turkki oli melko paksua ja synnyinseudullaan hän ei ollut oikeastaan koskaan kärsinyt kunnon kylmyydestä. Siellä talvet olivatkin olleet leudompia kuin täällä.
Tähkä toivoi, että he olisivat jo pian perillä. Kelmiä kiristynyt pakkanen ei näyttänyt haittaavan, mutta Tähkä tunsi olevansa pienen vilun lisäksi jo melko väsynyt kaikesta siitä, mitä päivän aikana oli tapahtunut. Nyt hän käpertyisi mieluusti tuulettomaan koloon nukkumaan ja miettisi Haukkaa sekä uroksen laumaa vasta huomenna, nukuttuaan ensin hyvin.

" Tuolla näkyy pesä puu. " Turre totesi ja asteli vähän tieuhenpaan tahtiin pakkasen kiristyessa ja illan pimetessä.
Kolmikon saapuessa pesä puulle Turre asteli oitis sisään kolosta ja laski Kelmin varoen maahan. Olettaen teitenkin että Tähkä tulisi perässä.
Vaikak turre oli elämänsä tottunut kylmiin talviin senkin turkkia anoti periksi viimalle.

" Ei tämä mikään kummoinen ole mutta toivottavasti viihdytte. " turre totesi istahtaessaan pesäkolonsa nurkkaan melko lähelle _Kelmiä

Askeleet kevenivät huomattavasti Turren ilmoittaessa, että pesäpuu näkyi jo. Tähkä asteli loppumatkan paljon reippaammin ja oli iloinen siitä, että he olivat viimein perillä. Pitkään aikaan hän ei ollut tuntenut oloaan niin väsyneeksi kuin juuri silloin.
"Varmasti viihdymme", Tähkä vastasi ystävällisesti ja näki jo sielunsa silmin, kuinka Kelmi aamulla herätessään innostuisi. Pentu ei varmasti pysyisi paikoillaan huomatessaan, että he olivat saapuneet perille.

"Kiitos vielä kaikesta", narttu lisäsi. Hän arvosti sitä kaikkea, mitä Turre oli heidän eteensä tehnyt ja ilmeisesti oli vielä valmis tekemäänkin. Mutta sitä Tähkä miettisi vasta huomenna lisää, nyt hän oli uupunut.
Sen enempää sanomatta Tähkä päätti asettua Kelmin viereen nukkumaan, mutta varoi kuitenkin Turrea. Hän vilkaisi urokseen nopeasti kuin tarkistaen, että urosta ei asia haitannut ja laskeutui viileälle maalle. Kelmi inahti unissaan, mutta ei herännyt ja pian Tähkäkin nukahti.

[ Lopetetaankos tämä sitten tähän? Voidaan ottaa vaikka joskus tuo Haukan etsiminen ja kysellä Calarmalta, olisiko hän kiinnostunut sellaisesta pelistä. :) ]

(( Jeps, sopii että tämä retki päättyy tähän xD ja kysellään tuota Calarmaa ))