Ab Lupus
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Ab Lupus

Missä voitto tai tappio ei ole vain sinun, se on teidän. --- Muistetaan olla uskollisia realismille.
 
PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

 

 Yösumu - kuollut

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Vierailija
Vierailija



Yösumu - kuollut Empty
ViestiAihe: Yösumu - kuollut   Yösumu - kuollut EmptyTo Tammi 29, 2009 7:40 am

Yösumu - kuollut Yosumu

Ja neidin sivuthan löytyvät täältä.

Perustiedot
nimi: Yösumu
kutsutaan: Yö
sukupuoli: narttu
ikä: 4v.
lauma: laumaton

Ulkonäkö
Yö on ruumiinrakenteeltaan melko normaali. Tuon jalat ovat vain hieman ehkä normaalia pidemmät. Yö on tosin melko laiha, joka tosin on karvan alta vaikea huomata, mutta silti. Yksin metsästäminen on sudelle vaikeaa, ja itsensä kylläiseksi syöminen on hyvin harvinaista herkkua tälle hukalle. Nartun karva on pitkähköä ja karheaa, pitää hyvin tuulen ja sateen poissa iholta. Karkean päällyskarvan alla on pehmeä, vaaleanharmaa aluskarva, joka on ilmava ja lämmin - etenkin talvella.
Koko Yösumu on harmaa: selkä, otsa, korvat ja hännänpää ovat tummanharmaat, ja väri "valuu" lavoilla ja lautasilla hieman muuta alemmas. Sen jälkeen alaspäinmentäessä on hieman vaaleampi harmaa raita, joissain kohdin kapeampi, joissain paksumpi. Tämän jälkeen, kuononvarrella, kaulalla ohuena raitana, kyljillä ja jaloissa on Yön pohjaväri, vaaleahko harmaa. Posket, kuonon alapinta, kaulan alaosa, vatsa, hännän alaosa sekä vasen etujalka polveen asti ja oikea takajalka kintereeseen ovat lähes valkeat, eli hyyyvinhyvin vaaleanharmaat. Neitokaisen silmät ovat hopeanharmaat ja valontäyteiset.

Luonne
Yösumu on itsevarma, oman tien kulkija. Tuolle on erityisen vaikeaa pyytää anteeksi, eikä armon anominen tai alistuminen kuulu Yön tapoihin. Hukka tekee lähes mitä tahansa, kunhan vain tuon ei tarvitse alistua, totella jotakuta - kyllähän narttu osaa totella, kun huvittaa, tai jos joku on osoittautunut kunnioituksen arvoiseksi, mutta suorilta käsin neiti mielummin häipyy tai hyökkää kuin ketä tahansa vierasta tottelee. Yösumulle matelu ja lipevyys ovat kirosanoja. Yö ei ole kuitenkaan tyhmä, ja aika taitavasti neiti yleensä päätteleekin, kenelle voi turvallisesti urputtaa tai kenet voi jättää huomiotta, kenet kannattaa kiertää kaukaa - elinehto lähes koko ikänsä yksin kulkeneelle. Itserakas Yö ei oikeastaan ole, eikä yritä esittää kovaa tai parempaa kuin onkaan. Nartun luottamus on vaikea ansaita, eikä tuo todellakaan ryhdy nopeasti kehen tahansa vieraaseen luottamaan, vaan ystävystyminen kulkee vaikeamman kautta. Yö on myös ylpeä omasta riippumattomuudestaan, eikä halua tukeutua muihin - kovin paljoa.
Vieraiden seurassa Yö on alati valppaana, valmiina puolustautumaan tai pakenemaan, mutta yleensä käyttäytyy rennosti ja vaikuttaa iloiselta. Tuo haluaa tutustua mahdollisimman moniin, saada ystäviä ja luotettuja, joiden puoleen voi hädässä kääntyä. Ystävien seurassa Yö on rento ja rauhallinen, vaikka aina toisella korvalla täytyy kuulostella mahdollisia uhkaavia lähestyjiä. Niin kauan on narttu ollut valppaana siltä varalta, että sattuisi törmäämään susiin, joiden reviirillä liikkui - ei miellyttävä tulevaisuudennäkymä - ettei oikein osaa rentoutua täysin. Vihollisten seurassa Yö on kylmä ja välinpitämätön, varuillaan, pitää etäisyyttä. Yleensä Yö ei suoraan hyökkää, jos joku, jota tuo inhoaa astuu näköpiiriin, vaan mielummin odottaa sopivaa hetkeä, jolloin pääsisi yllättämään, tai ehkä kiusaamaan enemmän. Rakkaansa tia pentujensa puolesta Yö on valmis uhraamaan kaiken, ja jos tuo on saanut todellisen luottoystävän, niin voihan sellaisenkin takia laittaa paljon peliin.
Yösumu haluaisi ihan vain ruoanhankinnankin takia lyöttäytyä joskus jonkin seuraan, mutta muuten yleensä narttu vaeltaa mielummin yksin. Riippuvainen muiden seurasta ei Yö ole, yksinkin tuo pärjää, ja jos mahdollinen seuralainen haluaa jatkaa omia polkujaan, ei Yö jää roikkumaan tuohon.
Yö pitää yksinolosta, seurastakin, uimisesta, sateesta ja lumesta, mutta myös auringosta. Narttu ei erityisemmin pidä tappeluista, mutta jos on pakko, tappelee, ja tuo inhoaa pettureita ja ylimielisiä tyyppejä.

Menneisyys
Yösumu syntyi jonkin matkan päässä laaksosta, ehkä muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan vuoriston kupeeseen kasvaneeseen metsään. Lauma oli pieni, ja Yö sisaruksineen oli vanhan alfanartun ties kuinka mones pentue. Koko lauma oli mukana hoivaamassa pentuetta, jossa oli 4 pentua: Yö oli toisiksi vanhin ja se vahvin. Neidin omapäisyys kävi aikaisin ilmi, kun jo vuoden ikäinen pentu ylenkatsoi muiden komentoja ja kulki omillaan, nukkui jonkin matkan päässä pesästä ja metsästi mielellään yksin, vaikka saalis jäikin usein pelkkiin hiiriin ja myyriin tai joskus jäniksiin. Lauma oli tosin rakas nuorelle hukalle. Kun Yö oli muutaman vuoden ikäinen, lauma lähti vaeltamaan pohjoiseen, kauas kylmille seuduille. Jonkin aikaa tuo siellä eleli, kunnes kyllästyi ainaiseen kylmyyteen, ja vaelsi etelään, päätyen laaksoon. Toiseen laumaan ei Yö halunnut koskaan liittyä, sillä sen alistujan ja matelijan osa tuntui liian inhottavalta kohtalolta, ja neiti jäikin yksin onneaan etsimään.

Täällä tapahtunutta
Sokeaa menoa - loppunut - Yö törmäsi jäljityspuuhissa olleeseen Takkuun, ja päästyään yli ensijärkytyksestään Takun sokeudesta narttu seuraili toista. Söivät yhdessä lähes kuolleena löytyneen saaliinsa, sen jälkeen jatkoivat eri suuntiin.

"Mitä te teette täällä?" - loppunut - Yö törmää Liekkiin ja Tuiskuun. Hetken "rupattelun" jälkeen Tuisku lähtee ja vielä hetken "rupattelun" jälkeen Liekki hyökkää. Yö tappelee takaisin ja noiden kahden rauhoituttua Liekki lähtee. Yö liukenee pian omaan suuntaansa. Muistoiksi jäivät sijoiltaan mennyt etujalka hiusmurtumalla ja iso haava kyljessä sekä pieniä naarmuja ja kostonhimo.

Ontuen - jatkuu rajoilla - Yö ontuu laumattomien mailla, kammoten kenties lähestyvää kuolemaa. Kolmijalkaisena tuo ei ole onnistunut pahemmin metsästämään. Tähkä ja Kelmi saapuvat paikalle, ja hetken "rupateltuaan" kolmikko lähtee etsimään saalista. Sitä löytyykin: täysikasvuinen, suuri, lievästi haavoittunut karibu-uros. Aikuiset nartut toteavat, ettei tästä mitään tule, mutta Kelmi päättää yrittää. Pentu selviää sentään ehjin nahoin, mutta koska he eivät tunnu löytävän saalista Yö suunnittelee peläten viavihkaista matkaa jommalle kummalle reviirille. Lopulta he toteavat sen ainoaksi vaihtoehdoksi ja lähtevät rajojen suuntaan.

Ruoka - mikä ihana ja kamala asia - kesken - Yö, Tähkä ja Kelmi hiipivät hermostuneina Viiman reviirille. Huonoksi onneksi he törmäsivät Kaikuun ja Sammaleeseen, jotka tosin päästivät heidät menemään ilman sen suurempia ongelmia, Sammalen hieman kovisteltua Yötä.

Kevätyö - loppunut - Yö tapasi rannalla ontuvan Kuurankukan, joka myös oli ajautunut tappeluun Liekkiä vastaan. Hukka kovistelee Kuurankukkaa, mutta toinen kertoo saaneensa vammansa Liekiltä, luultavimmin, sillä toinen ei ollut kertonut nimeään. Yö riemastuu. Ehkäpä Kuurankukka haluaisi auttaa häntä kostamaan? Harmaaturkki lähtee etsimään ruokaa ja onnistuukin kaatamaan jo ihan reilusti haavoitetun, laihahkon ja pienen karibun. He syövät ja rupateltuaan hetken menevät nukkumaan. Aamulla kaksikko suuntaa kohti Ovelan reviiriä aikeinaan kostaa Liekille. Mielellään tappaa tuo.

Neljän suden sota - kesken - Yö ja Kuurankukka odottavat ei-kenekään-maalla, ja Liekki saapuu sinne Sulan kanssa. Yö on piilossa, joten kaksi muuta luulevat Kuurankukan tulleen yksin. Kuurankukka puhuu Sulalle pitkästi, oikein kunnon myyntipuheen.

I wake up in the morning
And I raise my weary head
I got an old coat for a pillow
And the earth was last night's bed
I don't know where I'm going
Only God knows where I've been ...
I'm a candle in the wind

...Mister, catch me if you can...

I'm going down in a blaze of glory
Take me now but know the truth
I'm going down in a blaze of glory
Lord, I never drew first
But I drew first blood
I'm no one's son
Call me young gun

Each night I go to bed
I pray the Lord my soul to keep
No I ain't looking for forgiveness
But before I'm six foot deep
Lord, I got to ask a favor
And I'll hope you'll understand
'Cause I've lived life to the fullest
Let the boy die like a man
Staring down the bullet
Let me make my final stand

Shot down in a blaze of glory
Take me now but know the truth
I'm going out in a blaze of glory
Lord I never drew first
But I drew first blood
and I'm no one's son
Call me young gun
I'm a young gun.


Copyright
tekstit © Sahia
kuva © Sahia
kappale © Bon Jovi - Blaze of Glory


Viimeinen muokkaaja, Sahia pvm Ti Toukokuu 05, 2009 5:58 am, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Vierailija
Vierailija



Yösumu - kuollut Empty
ViestiAihe: Vs: Yösumu - kuollut   Yösumu - kuollut EmptyMa Tammi 25, 2010 6:34 am

Yö siis (aikansa Tähkän ja Kelmin kanssa hengattua) melko hyvin toivuttuaan jalkansa kanssa päätti lähteä yksin metsästämään ja törmää reissullaan vastaheränneeseen, melko kärttyiseen ja hyvin nälkäiseen karhuun. Yrittää toki karkuun mutta karhu saa kiinni,

~> Yö kuolee.
Takaisin alkuun Siirry alas
 
Yösumu - kuollut
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Ab Lupus :: OFF-GAME :: Hahmot - Laumattomat-
Siirry: