Joskus toiveet toteutuvat (loppunut)

[ Mukaan mahtuu kolme nopeinta sekä tietenkin Trisha Ovelan kanssa. Ei sen enempää pelaajia, kiitos! ]

Jo muutamia päiviä sitten Roihu oli valinnut sen kolon, jonne hän aikoi hänen ja Ovelan pennut synnyttää. Sitä ennen narttu oli ajoittain hivenen hermostuneena vaihtanut mieltään useampaan kertaan, yrittänyt saada yhdestä kolosta mukavamman paikan hänelle ja pennuille, ja vaihtanut jälleen toiseen. Mikään ei ollut tuntunut sopivalta ja ennemmin tai myöhemmin Roihu oli huomannut kolossa jotain, joka ei sopinut hänen jopa turhan suureksi paisuneeseen tapaansa huolehtia asioista.
Ehkä sen kuitenkin saattoi antaa anteeksi, sillä olihan kyseessä Roihun ensimmäinen pentue ja hän oli siten täysin ymmärrettävästä syystä jännittynyt.

Nyt, pienen pakkasyön vaihtuessa keväisemmäksi ja kirkkaaksi aamuksi, Roihu makasi kolon perällä ja hengitteli raskaasti. Hän tiesi, että synnytys voisi alkaa minä hetkenä hyvänsä ja ajatus siitä sai hänet epävarmaksi, mutta samalla onnelliseksi. Kunhan kaikki menisi hyvin, hänestä tulisi kohta pienten pentujen äiti.

Ovelalle pentujen syntymä ei ollut enää mikään uusi ja yllättävä asia. Ei edes omien pentujen. Yhä se oli kuitenkin jännittävää. Se oli kiinnittänyt viime päivien ajan huomiota Roihun levottomaan käytökseen. Synnytksen aika oli selvästi lähenemässä. Peri narttumaiseen tapaan Roihu vaihteli pesää pitkään ja viimein oli päätynyt tähän nykyiseen. Sen se oli valmistanut pentuja varten. Ovela oli antanut sen huolehtia ja pysytteli itse kauempana. Sen tapa suhtautua jännittävään tilanteeseen oli rauhallisempi. Viime päivät vanha uros oli lähinnä lepäillyt sen kolon lähellä, jonka Roihu oli valinnut ja valmistautunut tulevaan. Se oli katsellut Vaitin ja Usvan pentujen temmellystä ja ajatellut sitä, miten olisi pian isä taas itsekin.

Tänään Roihu oli viimein vetäytynyt koloonsa synnyttämään. Ovela kuuli sen raskaan hengityksen kolon ulkopuolellekin. Aina välillä vanha uros oli käynyt sisällä tarkistamassa tilanteen ja nyt se oli taas ulkona haalean noisevan auringon valossa. Vähän väliä se pälyili kolon suuntaan ja lipoi huuliaan. Vaikka tämä oli Roihun ensimmäinen pentue, uros luotti siihen että kaikki menisi hyvin.

Koko muu lauma oli hiljaa. Siellä täällä näkyi lauman jäseniä, mutta ne eivät pitäneet tuskin mitään ääntä. Aina välillä joku vaihtoi hermostuneena paikkaa. Varma ravasi kahden suosikkipaikkansa väliä hermostuneena ja vikisi. Vaiti, joka yleensä suhtautui siskoonsa ylpeästi ja etäisesti, oli tänään jopa leikkinyt tovin sisarensa kanssa sitä rauhoittaakseen. Vaitille tilanne oli samaan aikaan jännittävä ja surullinenkin. Tänään oli se päivä, kun sen oli viimein astuttava kunnolla syrjään. Roihu olisi nyt alfanarttu ja Vaiti oli laskenut arvossa betan puolisoksi. Sitäkään se ei varsinaisesti ollut, koska Usva ei ollut koskaan pariutunut sen kanssa. Pari oli kyllä saanut penikoita ja varmasti kumpainenkin piti toisesta kovasti. Usva vaan ei ollut pariutuvaa tyyppiä.

(jos vain sopinee niin HEtki tulisi mukanne xD )

Hetki tuhisi pesillä epävarmasti ja tuskaisesti. se ei tiennyt minne olisi mennyt tai mitä olisi tehnyt. Sitä harmitti osakseen että Ovela oli valinnut Roihun puolisokseen. Mutta toisaalta Hetki oli onnellinen asiasta että laumaan saatiin uusia pienokaisia.
toisaalta se ehkä oli itse halunnut roihun paikalle, mutta kunnioitti ovelan päästösta ja antoi asian olla. pian se nousikin makuupiakastaan ja asteli arvostavasti kohti ovelaa. " sinusta tulee jälleen isä, onnea " Hetki lausahti. sillä olisi paljon kerrotavaa ovelalle mutta ei tiennyt viitsikö vaivata alfaa tälläisellä hetkellä.

roihua Hetki ei vittsinyt häiritä lainkaan se päätti odottaa että roihu jaksaisi ottaa vieraita vastaan menisi siihen päiviä tai tunteja. Hetki jopa jännitti hivenen hän kun ei ollut orihua juurikaan henkilökohtaisesti tavannut aijemmin.

[ Mukaan mahtuu edelleen pari henkilöä, jos kiinnostusta löytyy, mutta jatkan nyt itse tähän väliin. ]

Polttava kipu valtasi Roihun vartalon ja nartun hengitys tiheni. Hän ei tiennyt, miten voisi helpottaa tuskallista oloaan ja yritti vain urhoollisesti kestää kaiken sen. Roihu vingahti pari kertaa, yritti hengittää rauhallisesti ja lopulta kipu hellitti nartun ponnistaessa maailmaan pienen möykyn.
Hänen ensimmäisen pentunsa.

Vaistomaisesti Roihu siirsi pennun lähemmäs itseään, puhdisti sen huolellisesti ja henkäisi syvään saatuaan työn tehtyä. Hän silmäili vastasyntynyttä lempeästi ohjatessaan pennun nisiensä luo. Ensimmäinen pentu oli narttu ja heti nähdessään sen, Roihu unohti hetkeksi ne kivut, joita oli kokenut ennen tämän pennun synnyttämistä. Hän tosin tiesi, että pentujen määrä ei jäisi tähän yhteen.

Melkein heti saman tien Roihu tunsi jälleen tuskallisen kivun, mutta seuraava pentu syntyi jo hieman nopeammin maailmaan. Jo hivenen väsyneenä narttu puhdisti myös seuraavan pennun, kookkaan uroksen, ja siirsi senkin sisarensa viereen. Oli mahdotonta kuvata sanoin sitä onnea, mitä Roihu koki katsoessaan pentuja vieressään.

[Joo, odottelin minäkin hetkisen, mutta kun vastauksia ei kuulu niin kirjustan taas itse. Vielä saa tulla!]

Ovelan odotellessa pesän ulkopuolella Hetki lähestyi sitä. Ovelan ilme muuttui hiukan jännittyneestä rauhallisemmaksi ja eleistökin tuli pehmeämpiä. Onnitteluihin uros vastasi hännänheilautuksella. Siitä oli tosiaan tulossa isä jälleen. Hetki ei vaikuttanut ihan niin iloiselta tapahtumasta, kuin olisi voinut. Ehkäpä tällä oli ikäviä muistoja tai vastaavaa.

Hetken päästä Roihun synnytys alkoi. Ovela haistoi sen. Veren, sikiökalvot ja kivun. Ja sitten helpotuksen ja onnen. Vanha uros odotteli kolon ulkopuolella hyvän aikaa, kunnes malttamattomana pujahti sisälle juuri parahiksi näkemään, miten Roihu siirsi pennun nisille. Toinen pentu siellä olikin jo. Vanhan uroksen korvat nousivat terhakkaasti pystyyn kuin nuorella sudella ja se kulki häntää heiluttaen lähemmäksi. Ensin se tervehtisi Roihua ja sitten, mikäli narttu antaisi luvan, katsoisi pentuja. Sen edellinen narttu ei ollut halunnut ketään katsomaan, kun synnytti ja siksi Ovela oli varovainen.

HEtki ei ollut mitenkään pirteä tapahtuneesta mutta yritti unohtaa kaiken ajatuksensa ja olla onnellinen roihun sekä Ovela npuolesta. Hetki tiesi että Roihusta tulis alfa narttu ja HEtkeä epäilytti tuliko kaksikko toimeen keskenään. No Hetken täytyisi ottaa asista selvää kunens Roihu jaksiais ottaa vastaan vieraita. Ovelan menessä pesäkolono katsoman roihua Hetki jäi ulkopuolelle pistäen maahan makaamaan. Sillä se ei viitsinyt mennä sisälle ennenkuin olisi varma että Roihu jaksoi ottaa vieraita vastaan Niin narttu jäi ulkopuolelle välillä kurkkien koloon ja vilkuille ympärilleen muita utelitai hukkasia ei näkynyt oelvan paikalla joten se rauhoittui ja laski päänsä etu tassujensa väliin.

Roihu kohotti katseensa Ovelaan ja tervehti urosta heilauttamalla pari kertaa häntäänsä. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Ovela oli paikalla, joten narttu antoi uroksen rauhassa tutkia pentuja samalla kun hän itse odotti, että synnytys etenisi.
Kipu palasi jälleen ja tällä kertaa pennulla kesti kauemmin kuin äskeisellä sisaruksellaan ehtiä tähän maailmaan. Vaistomaisesti Roihu jälleen puhdisti pennun huolellisesti, siirsi uroksen kahden muun pennun viereen ja jäi vielä odottamaan. Mielessään narttu ehti miettiä, kuinka monta pentua vielä oli tulossa.

Kesti vielä aikansa, mutta lopulta Roihun nisien luona makasi viisi pientä pentua. Narttu oli uupunut, mutta sitäkin onnellisempi katsoessaan kahta narttua ja kolmea urosta, jotka rinnakkain tuhisivat hänen vierellään. Roihu katsahti Ovelaan häntäänsä heilauttaen, huokaisi pienesti ja laski päänsä etutassujensa päälle. Vaikka narttu oli väsynyt, hän ei halunnut nukahtaa vaan tarkkaili mieluummin pentujaan. Sillä hetkellä, mikäli muita susia olisi tullut pesäluolaan, hän olisi todennäköisesti ollut melko suojeleva pienokaisiaan kohtaan tulijasta riippuen. Toisaalta Roihulla ei ollut mitään sitä vastaan, jos pari uteliasta sutta haluaisivat tietää, millaisia pentuja lauma oli saanut.

Roihu sai viisi pentua. Kaksi narttua ja kolme urosta. Koko synnytyksen ajan Ovela seuraili vieressä. Välillä se vaihtoi paikkaa, välillä se häntä hitaasti heiluen kurotteli pentuja kohti ja nuuhki. Kun viimeinenkin pentu oli syntynyt eikä lisää näyttänyt tulevan, uros laskeutui makuulle maahan ja risti etutassunsa. Pienet pennut tuhisivat imiessään maitoa ja pari niistä taisi jo nukkuakin. Ne olivat juuri niin suloisia kuin Ovela muisti edellisten pentujensa olleen. Niiden, siis, jotka syntyivät täysiaikaisina ja jäivät eloon. Vaitin ja Varman, ja niiden kahden sisaruksen, jotka olivat jo laumansa jättäneet. Sitä, missä nuo urokset nykyään olivat, Ovela ei tiennyt. Ne olivat lähteneet vuoden ikäisinä, toinen ennen ja toinen jälkeen kesän, eikä Ovela ollut sen koommin nähnyt pentujaan. Se toivoi, että niillä oli kaikki hyvin ja että ne pysyisivät poissa sem alueilta vastakin.

Seuraavaksi pitäisi keksiä nimiä pennuille. Yleensä Ovela keksi nimet vasta muutaman päivän kuluttua, koska silloin luonteet erottuivat jo selvemmin. Joskus tosin tuli nimi mieleen heti. Sääli vain, että nyt ei tullut. Uros vilkaisi taas Roihua. Narttu näytti voivan hyvin. Se oli väsynyt, mutta rauhallinen ja onnessaan.

HETki heilutteli häntäänsä levottomasti peräkolon ulkopuolela. se paloi halusta nähdä uudet tulokkaat mutta ei tiennyt viitsikö häiritä se asettui makamaan yhä uudelleen ja uudelleeen. Kunens sen loputon uteliasuus pisti se nkurkistamaan pesä koloon " ANteeksi, mutta sopiiko jos tulen katsomaan uusia perheenjäseniänne" hetki kyseli rauhallisesti ja yhä pesäkolon ulkopuolella ollen.

Hetken ajan näytti siltä, että Roihu oli vaipumassa kevyeen uneen, mutta varovainen kysymys palautti nartun takaisin maan pinnalle. Hän kohotti saman tien katseensa ja oli hetken aikaa hiljaa, mutta eipä hänellä ollut mitään sitä vastaan.
Roihu vilkaisi vielä Ovelaa ennen kuin vastasi Hetkelle lempeällä äänellä: "Tule vain." Hän vaikutti hivenen varautuneelta maatessaan väsyneenä pentujen vieressä, sillä loppujen lopuksi hän ei tuntenut Hetkeä kovin hyvin. Sen verran Roihu tosin tiesi, että narttuun saattoi luottaa siinä missä muihinkin eikä hän tekisi mitään yllättävää. Toki sudet olivat uteliaita uusien pentujen suhteen.

Ovelakin kääntyi luolan suulle Hetken kysyessä lupaa tulla sisälle. Uros ei vastannut mitään, koska pesäkolo oli alfanartun aluetta. Se synnytti pennut ja se päätti, kuka niitä tulisi katsomaan. Roihun hyväksyttyä Hetken pentujensa lähelle Ovelakin soi tulijalle leveän sudenvirneen.

"Me olemme kaikki samaa perhettä, joten ne ovat sinunkin pentujasi", Ovela totesi vastaukseksi Hetken tiedustelulle. Tietenkin pennut olivat ensisijaisesti sen ja Roihun, mutta koko muu lauma osallistuisi niiden hoitamiseen. Sen takia Ovela ei halunnutkaan muita pentueita laumaansa, vaikka he olisivat kyenneet ne ruokkimaankin. Tällä tavalla sen omat pennut saivat kaiken huomion ja selviäisivät näin ollen paremmin.

Hetki nyökkäsi ja astahti lähemmäksi pentujanähdäkseen miten pieniä ja suoisia ne olivat. Hetki kun oli narttu ja tunsi myös äidillisiä tunteita kuten kuka tahansa muukin. vaikka Hetki ei silät päälle päin näyttänytkään.
HEtki pysytteli huomattavasti kauenpana kuin ovela. sillä se ei halunnut ärsyttää Roihua jos tuo oli väsynyt. Hetki kurkisteli vähän väliä pienokaisia ja hymyili. Ovelan puhuessa HEtki ryhdisätytyi ja käänsi katseensa alfaansa ja nyökkäsi mutta ei sen koommin puhunut mitään uudsien tulokkaisen tutkiminen oli mielenkiintoisenpaa.

Roihu antoi Hetken rauhassa tutkia pentuja ja lopulta rentoutui itsekin. Hän laski pään maahan, huokaisi hiljaa ja välillä ummisti silmänsäkin hetkeksi. Juuri sillä hetkellä Roihusta ei ollut oikeastaan minkäänlaiseen keskusteluun, mutta muutaman päivän kuluttua hän todennäköisesti jo kaipaisi juttelukaveria ja puhelisi mielellään monien susien kanssa - mikäli vain malttaisi pentujensa tarkkailulta ja hoitamiselta.
Nartulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka Ovela ja Hetki olisivat jääneet pesäkoloon pidemmäksikin aikaa. Hän tunsi olonsa turvalliseksi muiden susien ympärillä, mutta sillä hetkellä hän olisi mieluusti nukahtanut pienten pentujen kanssa.

Nartut, Ovela ajatteli mielessään, kun Hetki keskittyi enemmän pentuihin, kuin alfansa puheisiin. Roihukin oli uupunut ja nartun silmät lupsuivat kiinni vähän väliä. Ovela heilautti lempeästi häntäänsä pentujensa emolle: "Nuku sinä vain. Minä vahdin pentuja."

Luolan ulkopuolelta kuului uteliasta nuuskutusta. Varmaankin Vaiti. Sisälle luolaan narttu ei uskaltautunut vielä, mutta kauan se viihtyi suuaukolla nuuhkimassa, ennen kuin lopulta lähti. Ovela sen sijaan ei aikonut lähteä nyt mihinkään. Se katseli hiljaa vastasyntyneitä pentujaan ja mietti, mitä tulevaisuudella olisi tarjota niille. Suuren lauman ainoana pentueena, ja vielä kesän korvilla, niiden lähtökohdat olivat ainakin hyvät.

HEtki ei ollut juuri kiinnitänyt ovelan puheisiin mitään huomiota. sitä tosiaan pennut kiinnosti ehkä hivenen enemmän. Ovelan jälleen puhuessa HEtki kohotti katseensa " Niin nuku vain, minä tästä poistun sittemmin häiritsemästä. " HEtki sanoi ja peruutti muutaman askeleen " Olisiko arvon alfalla jotain mitä tarvitset " HEtki kysyi. sitten ja peruutti vielä pari askelta ja huomioi että joku muukin oli tullut pentuja tutkimaan.

Väsymyksen takaa Roihu kuuli sekä Ovelan että Hetken sanat, heilauttaen vastaukseksi molemmille ystävällisesti häntäänsä pari kertaa. Pennutkin olivat rauhoittuneet nukkumaan, joten varsin pian nartun silmät sulkeutuivat ja hän vajosi syvempään uneen ennen kuin Hetkikään ehti kokonaan poistua kolosta.

[ Minun puolestani tämä voidaan lopetella tähän, sillä pennut ovat syntyneet ja Roihukin on liian väsynyt tekemään mitään nukkumista järkevämpää. :) ]