Liittyminen laumaan: Katala - liitetty

"Hienoa!", Kaiku innostui Haukan sanoista ja heilautteli häntäänsä puolelta toiselle. Nuorukainen huokui iloa ja otti pari pientä hypähtävää askelta paikallaan, rauhoittuen sitten. Tuo vilkaisi iloisena isäänsä, hilliten samalla itsensä asialliseksi. "Tai siis, kiitos", Kaiku kiitti Haukkaa ja lipaisi huuliaan tyytyväisenä.

Haukka ei tuntunut olevan varma sen raihnaisen suden kuolemasta. Katala sen sijaan oli. Se ei ollut nähnyt tarvetta edes hyökätä tämän kimppuun, koska tämä oli ollut niin säälittävä maassa maatessaan. Lyötynä. Katala ei kuitenkaan käynyt väittämään betalle vastaan, nuolaisi vain kirsuaan kiitoksien kohdalla ja heilautti häntäänsä. Se jäi kuuntelemaan, olisiko Haukalla vielä jotain sanottavaa ja silmäili samalla poikaansa. Kaiku oli muuttunut taas asiallisemmaksi vilkaistuaan siihen. Niin oli syytäkin. Suden tuli tuntea arvonsa alfansa seurassa. Yksinään poika voisi sitten telmiä.

Koko pysytteli hiljaa. Se ei ollut kertonut Katalalle siitä, että oli neuvonut loukkaantuneen suden niiden saaliille. Kokon mielestä siitä ei ollut haittaakaan. Eipähän vanhan suden tarvitsisi kuolla ihan heti eikä ihan vielä. Eikä ainakaan tyhjin vatsoin.

Haukka laski päätään ja kohotti sen taas hyväksyväksi eleeksi. Kaksi, ei vaan kolme mahdollisesti hyvää uutta laumalaista. Kokoon uros tahtoi kuitenkin tutustua lähemmin, sillä toinen tuntui olevan puulla päähän lyöty Katalan takana vaisuna seisoessaan.

"Tervetuloa laumaan, Katala, Koko ja Kaiku." Haukka toivotti vielä ja kääntyi sitten lähteäkseen reviirin rajoille. Sillä ei ollut enää mitään tekemistä reviirin ulkopuolella ja sitä väsytti. Se voisi etsiä itselleen torkkumispaikan jostain reviirin tai pesäluolien tuntumasta.