Sumulle saalistus tovereita - Loppunut

Sumu oli järven reunalla,mutta luultavasti ei kenenkään reviirillä.Tämä viti valkoinen herra oli helppo huomata nyt kun kevät oli ottanut vallan tähän laaksonkin ulkoiselle
puolelle.

Pian Sumu tunsi jotakin kutisevaa,hiukan ahdistavaa kuin puuttuisi jotakin.Mutta hetkinen minullahan onkin nälkä.Valkoturkki totesi mielessään,nuolaisi huuli
aan ja alkoi ajatella mitäpä voisi saalistaa.Hmm ehkäpä voisin ottaa kiinni rusa
kon...ääh liian suuri vaiva,liian pieni eläin. Entäs peura..Eii..Ahaa nyt keksin voi
sin yrittää ottaa kiinni Hirven! Hmm..mutta siitä voisi tulla aika sottaista hommaa
yksin..Kun Sumu oli keksinyt mitä saalistaa niin hän aikoisi mennä etsimään
hukkaa tai toistakin hirven kaatoon.Sumu lupaisisi että jakaisi saalistaan muillek-
kin hukille jos heitä nyt edes tulisi apuun.

Nyt Sumu tosiaan tarvitsisi saalistus tovereita,sillä Hirven kaadosta tulisi tosiaankin hankalaa puuhaa...

((Here we come.))

Surma oli lähtenyt tutkimaan laakoa hieman tarkemmin ja oli nyt päätynyt sen ulkopuolelle. Hän saapui järven rannalle. Hän oli matkannut koko alku päivän ja nälkä tuntui jo vatsan pohjassa. Täytyisi löytää jotakin syötävää ennen kuin hän voisi palata takaisin.

Seisahduttuaan ja katseltuaan ympärilleen, Surma näki jo kaukaa vaalean suden jonkin matkan päässä. Hänellä oli myötätuli, joten toinen luultavasti haistoi jo tämän. Surma lähti kulkemaan toista kohti. Hän ei kiinnittäisi mitään huomiota toiseen, ellei tämä hyökkäisi tai puhuttelisi tätä. Surman oli tarkistanut, ettei alue kuulunut kellekkään, joten reviirikiistojakaan ei pitäisi tulla vastaan.

Sumu ei ehtinyt tallustella pitkälle ennenkuin haistoi jotakin.Valkoturkki käänsi päätään tääkse ja katseli pitkään,kunnes huomasi että hänen lähettyvillä olikin
toisia hukkasia.Niimpä Sumu käytti tilannetta hyväkseen."Hei sinä siellä...ha-
luaisitko sinä kenties liittyä hirven kaatoon?"Herra hymyili omaa suden hymy-
ään,heilautteli hetkestä toiseen hiukan rennommin häntäänsä ja hengitti syvään.

Sumu olisi onnellinen saadessaan apua hirven kaatamiseen..

Surma oli lievästi sanottuna yllättynyt, kun toinen tosiaan puhutteli häntä. Surma pysähtyi hukan kohdalle ja katsoi tätä. "Kyllähän hirven kaato aina kelpaa, mutta saisinko tietää kenen kanssa olen tekemisissä?" Hän vastasi hymyillen ehkä hieman ilkikurisesti. Milloin Surma oli viimeksi saanut syödäkseen hirveä... Jaa~ Siitä oli pitkä aika. Pelkkä ajatus sai veden nousemaan kielelle ja mahan murisemaan kovempaa. Tosiaan, hän ei pystyisi kaatamaan täysikasvuista hirveä yksin, mutta yhteistyötä tekemällä ehkä se voisi onnistuakin. Surma tarkkaili toista koko ajan, parempi katsoa kuin katua.

Sumu hymähti ja ajatteli...Noh voisihan sitä ollakkin herrasmies tänään..
Niimpä tämä herrasemme kumartui ja sanoi"Olen Sumu....Neiti saanen kysyä..
kelle minä nimeäni olen kertomassa?.."Viimeisien sanojen aikana hukka nousi
varoen..ei arasti,mutta varoen ylös.Olisihan sitä mukavaa saada narttu seuraakin.
Kun ei tarvitse kokosen aikaa yrittää näyttää olevansa "kovimmista kovin".Nyt
olisi hiukan rennompi olo kun voi olla oma kömpelö itsensä.

Nyt oli Sumu saanut itselleen seuraa.Vaikka kyllä lisääkin seuraa voisi tulla,mutta tämä oli aivan tarpeeksi Sumulle

Toisen kohteliaisuus oli jotenkin huvittavaa. Ei Surma ollut tottunut sellaiseen. Hän piti kuitenkin naamansa peruslukemilla. " Surmalle. Hauska tutustua." Surma katseli ympärilleen, mikäli sattuisi näkemään muita susia. "Hirveä siis ajattelit hakea? Aloitetaan siis jäljitys." Se katsahti Sumuun ja ryhtyi sitten etsimään mahdolllisia jälkiä tai/ja hajuja. Surma vielä vilkaisi toista oliko toinen samaa mieltä.

Sumu hymähti.."Vai Surmalle..hmm..."Valkoturkki alkoi myöskin nuuskimaan jälkiä,mutta vähänväliä katseli jotenkin iloisena Surmaa.Kaipa oli parempi työskennellä nartun kanssa kuin uroksen.

((Ööh eipä ole mitään sen kummalisempaa kerrottavaa))

Huomattuaan toisenkin alkavan jäljittämään hirven jälkiä, Surma suuntasi kaiken huomionsa mahdollisiin jälkiin, eikä huomannut Sumun katselevan tätä.

Hetken etsittyään, hän oli kulkeutunut varsin kauas äskeisestä kohtaamis paikasta, kun hän havaitsi hirven jälkiä järven lähellä olevasta pienestä metsästä, lisäksi oksia oli katkennut puista. Hirvi siis oli käynyt juomassa. Jäljet olivat melko tuoreitakin! Surma oli mielissään. "Hoi, Sumu! Täällä on melko tuoreita jälkiä!" Se huhuili toista ja katseli minne toinen oli joutunut. Se odotti että toinen tulisi paikalle.

Sumu ei löytänyt minkäänlaisia jälkiä tai hajuja hirvestä,kunnes hän kuuli että Surma oli löytänyt jäljet..ja vielä melko tuoreet sellaiset.Jees nyt on onnen päiväni..!Sumu totesi mielessään ja lähti juoksemaan kohti Surmaa..

((Anteeks kamalan lyhyt teksti))

Surma odotti, että Sumu oli tullut paikalle ja osoitti jälkiä maassa ja katkenneita oksia puissa. Surma hymyili ehkä hieman omahyväisesti. Se oli ylpeä löydöstään, eikä piilotellut sitä. "Mitäs sanot?" Se kysyi virnistäen. Surma odotti hetken vastausta ja lähti sitten seuraamaan jälkiä ja varoi pitävänsä liian kovaa ääntä, ei voinut tietää kuinka nopeasti tai hitaasti hirvi kulki eteenpäin.

Sumu riensi paikalle ja katsoi jälkiä jotka Surma oli löytänyt."Ohhoh ompa nuo tuoreita.."PIan valkoturkki alkoi seurata varovin askelin Surmaa ja siitä edespäin itsekkin alkaisi nuuskimaan johtolankoja hirvenlöytöön.

Ei kestänyt kauankaan kun haju virtasi jo Sumun sieraimissa."Nyt tuuli toi mukanaan hirven hajun.. Tule haistamaan Surma"Se sanoi ja kurotti kuononsa
ilmaan haistellakseen vielä tarkemmin jotta saisi tietää tarkan suunnan hirven lähettyville.Sumu katsoi vielä taakseen että Surma tulisi haistelemaan samaa
hajua,jonka pitäisi kyllä johdattaa heidät hirven luokse.

((Nyt ihan napakymppi Sumulle ja Surmalle ))

(( ^^ ))

Surma tuli paikalle nopeasti, hän ei ollut ollut kovin kaukana. Hän nuuski ilmaa. "Todellakin... Eikä hirvi ole kovin kaukana." Surma vastasi hiljaa. Hän halusi pitää heidän olinpaikkansa salassa hirveltä niin kauan kuin mahdollista. Jos hirvi oli päässyt noin vähän matkaa tuossa ajassa, se oli luultavasti sairas tai vanhus. Mikä onnen potku! Surman pitäisi pistää tämä paikka muistiin tulevaisuuden varalle. Hän lähti hitaasti ja äänettömästi kulkemaan kohti hirven hajua.

Vähän matkan päässä hän löysi hirven noin 15 sudenmitan päästä. Surma jäi paikoilleen katsomaan tuliko Sumu. Hirvi näytti levähtävän, sillä se oli mennyt maahan makaamaan. Onneksi heillä oli aluskasvillisuutta hieman suojana ja välimatkaa tarpeeksi, ettei hirvi huomannut heitä, vielä.

Sumu otti matalanprofiilinsa käyttöön ja katsoi Surmaa sitten hirveä kin viestittääkseen että "Surma mene sinä hirven taakse ja odota hyökkäystä."

Nyt Sumu katsoi että Surma menisi turvallisesti hirven taakse ja olisi valmis hyökkäämään.

Surma katsoi Sumua. "Selvä, mutta tule heti auttamaan, sillä tuskin hirvi vapaaehtoisesti antautuu..." Se vastasi hiljaa. Surma päätti niellä sen, että toinen oli jonkin sortin 'projektin pää'.

Surma perääntyi ja kiersi sitten hirven taakse ääntäkään päästämättä. Suunnitelmassa oli yksi mutta: hirvi voisi lähteä karkuun kolmeen eri suuntaan. Se voisi lähteä vasemmalle, oikealle tai suoraan taaksen. Surma päätti mennä hirven taakse, hieman viistoon, sillä jos hirvi lähtisi jommalle kummalle sivulle, Surma voisi kaikesta huolimatta iskeä helposti saaliiseen kiinni. Nyt se hieman kyyristyi ja jännitti jalkojensa lihakset, valmiina iskemään kiinni. Onneksi hirvi ei ollut uros. Voimakkaiden ja vaarallisten jalkojen lisäksi suuret sarvet olisivat tehneet metsästyksestä hankalamman.

((Sekavaa, toivottavasti siitä ymmärtää jotaki... ))

((Kylähän sitä. ainakin se on parempaa tekstiä kuin minun))

Sumu nosti jo takaruumistaan. Nyt hänen pitäisi vielä varmistua että Surmalla on
reitit selvillä. Valkoturkki höristi korviaan ja nuolaisi huuliaan,sillä nyt olisi hyvä mahdollisuus saada juhla-ateria.

Kun Sumu oli varmistunut siitä että Surma oli valmiina niin hän katsoi tiukalla katseella hirveä, odotti hetken, jännitti lihaksensa ja loikkasi äristen suoraan hirven eteen.Koska yleensä
Sumu on tarkoituksella liuuttanut itseään hiukan enemmän vasemmalle niin luultavasti hirvi menisi kohti Surmaa tai yrittäisi kelvottomilla sarven tyngillä puskea minut tieltään.

Surma oli valmiina. Kuten odotettua, saaliseläimen vaistot pistivät hirven juoksemaan lähes Surman syliin. Hirvi rukka ei vain tiennyt sitä. Surma oli hieman sivuttain ja syrjässä, joten hirvi juoski aivan Surman vierestä. Surma loikkasi yhden suuren loikan eläimen kaulaan, saaden sen hetkeksi pysähtymään, mutta vain hetkeksi. Pakokauhun vallassa hirvi alkoi rimpuilla ja riuhtoa itseään, yrittäen saada verenimijän kaulastaan irti. Surma toivoi että Sumu tulisi pian, sillä vaikka hän koko ajan puristi hirveä hampaillaan, yrittäen tukehduttaa sitä, oli se aika epätoivoista kun hirvi rimpuili. Tosin nyt hirvi oli jo hieman väsynyt ja se yritti haukoa henkeään. Surma ei ollut hyökännyt hirveä lapaan, koska siitä ei olisi saanut hyvää otetta ja hirvi olisi luultavasti päässyt karkuun. Metsällä heitä oli vain kaksi.

Sumu riensi hirven ja Surman luo.Valkoturkin piti tehdä uhraus jonka ei pitäisi sinänsä olla paha mutta kuitenkin.Sumu teki mitä Sumun piti.Hän liuskahti hirven jalkon juurista yrittääkseen kaataa hirven niin että Surma olisi sen päällä edelleen ja jos huonosti käy niin Sumu varmaan jäisi selästä alaspäin hirven alle.Se voisi sattua mutta se olisi sen arvoista,sillä kaksi sutta kaataneena yhden hirven..wow aika iso homma.

Surma tunsi hirven kaatuvan. Luultavasti Sumu oli saanut tönäistyä hirveä. Kun hirvi oli kaatunut Surma pystyi tiukentamaan otettaan hirven kaulasta. Paniikissaan hirvi ei ennään kyennyt liikkumaan. Lämpimän veren tuoksu ja maku sai Surman puremaan kovempaa. Se ei nähnyt maailmaa ympärillään. Se vain haistoi ja maistoi veren. Sitä voisi kutsua jonkin sortin hurmokseksi. Surma ei tiennyt missä Sumu oli tai miten sille oli käynyt ja sinä pienenä hetkenä sitä ei edes kiinnostanut. Siitä oli niin pitkä aika, kun Surma oli saanut isompaa saalista. Liian pitkään se oli elänyt linnuilla, jäniksillä tai muilla pieneläimillä.

Sumu ei hetkeen nähnyt mitään se vain oli olemattomana.Kunnes hän säpsähti hereille ja ryömi hirven alta nopeasti ja luultavasti hiukan kivuliaasti.

Myös valkoturkki haistoi veren sieraimissaan ja huomasi että Surma oli tappanut hirven."Hienoa sinä teit sen Surma"Sumu sanoi ja antoi neidon nauttia veren mausta suussaan.

Sumu itse ei välittänyt omista haavereistaan vaan katsoi tyytyväisenä miten iloinen Surma oli saadessaan maistaa hirveä.

Kun Surma oli varma, että hirvi oli kuollut, se uskalsi päästää irti. Sen valkoinen turkki oli nyt kuonosta ja kaulasta veren punainen. Surma katsahti hirveen tyytyväisenä ja nuoli huuliaan. "Aika hyvin kahdelta sudelta." Se sanoi ja iski kiinni hirven ruhoon. Surma vähät välitti syömisjärjestyksistä. Sitä oltiin laumattomia. Toinen tulisi syömään heti kun siltä tuntuisi. Nyt se iski hampaansa hirven kyljessä olevaan ihanaan lihaan ja repi siitä isoja paloja.

Sumu naurahti ja kävi kiinni nirven koivesta repien ja raastaen.


((Ääh en keksinyt muuta))

Kun Surma oli saanut nälän tyydytettyä, hän vetäytyi rushosta ja istahti alas odottamaan, että toinen olisi saanut syötyä. "Mukavaa vaihtelua tosiaan, en muista milloin olisin saanut syötyä näin paljon yhdellä kertaa." Surma ajatteli ääneen.

((Lyhyys...))

Kun sumukin oli saanut vatsansa täteen niin hän astahti nurmelle, liu-utti itsensä maate ja haukotteli makoisasti kuin pieni pentu iltapäivällä."Hmmm..Hyvää ruoka lepoa vain sinullekkin..." Sanoi Sumu ennen silmiensä sulkua.

Hän vielä katsahti Surmaan ja tuli häntä lähemmäksi kietoen häntänsä hänen ympärilleen turvanomaisesti.

Sumu oli oikeassa, lepo olisi tarpeen.

Kun Sumu tuli Surman viereen ja kietoi häntänsä tämän ympäri, Surma olisi voinut hypätä metrin korkeuteen pelkästä säikähdyksestä. Mitä toinen oikein aikoi. Koko tilanne oli sellainen, mitä Surma oli vähiten osannut odottaa ja nyt se vain istui siinä ihmetellen ja miettien miten pitäisi reagoida.

Sumu tunsi säikähdyksen väreet turkissaan.Valkoturkki vain rentoutui ja sanoi rauhallisesti."Älä pelkää, olet nyt turvassa....Surma."Juuri kun Sumu ehti sanoa Surma niin hän avasi toisen silmänsä ja hymähti laittaen silmänsä takaisin kiinni.