Sumulle saalistus tovereita - Loppunut

Surma oli edelleen yhtä kysymysmerkkiä. Se ei ollut tottunut tällaiseen huomioon koskaan, eikä tulisi luultavasti koskaan tottumaankaan. Mutta Surma päätti ottaa Sumusta mallia ja pisti maahan makaamaan ja sulki silmänsä, välittämättä siitä, että toinen susi hänen vieressään oli puolituntematon. Oli mukava vällillä vain olla ja unohtaa kaikki huolet, kuunnella vain hiljaisuutta.

((Kelaan nyt aamuun))

AAMU

Sumu heräsi hyvin mielin haukotellen ja venytellen pitkästi. Sumu ajatteli yllättää Surman tuomalla hänelle saalista tai toisinsanoen aamiaista. Sumulla kesti muutama minuutti löytää saalista, mutta kyllä sitä sitten loppujenlopuksi löytyi.
Valkoturkkiinen saalistaja löysi täydellisen saaliin, Paksusarvilampaan karitsan
järvellä juomassa toki vanhempien kanssa, mutta eiköhän ne saisi pois tieltä helposti. Sumu kävi toimeen, hän hiipi lähemmäksi aina kun lampaat eivät katsoneet.
Kun uros oli tarpeeksi lähellä niin hän loikkasi esiin, ärähti pikaisesti samalla hyökäten orilampaan kurkkuun. Kun ori oli maassa niin Sumu räntäsi tamman ja karitsan kimppuun. Ensin valkoturkki kamppasi tamman tönäisten sen puun juurta kohti jolloin tamman jalat olisivat suunnilleen toimimattomat ja karitsan hukkasemme tappoi leikiten.

Kesti kauan saada kaikki kuolleet lampaat paikkaan jossa Surma ja Sumu olivat yöpyneet, mutta onnistuihan sekin lopulta. Valkoturkistamme oli muuttunut veriturkki joten hän meni joelle hetkiseksi kahlaamaan itsensä puhtaaksi ja palasi
turkki puhtaana, saalis tuotuna ja turvaa tuomana takaisin.

((Toivottavasti Surma ei kuole hämmennykseen ))

Surman herätessä sen kesti hetken aikaa miettiä, missä se oikein oli. Hetken päästä kuitenkin tapahtumat tulivat äkkiseltään ja kirkkaina mieleen. Hän oli yöpynyt tuntemattomassa paikassa, tuntemattoman suden kanssa. Pienoisen hätääntymisen olisi voinut nähdä tämän kasvoilta, jos joku olisi ollut näkemässä sen. Nyt paikka oli autio, lukuun ottamatta kahta lammasta. Surma katsoi hetken epäuskoisena kahta ruhoa maassa, mutta todettuaan niiden todellakin olevan siinä, se alkoi repiä vasasta paloja. Surma näki Sumun tulevan paikalle hetken päästä. "Sinäkö nämä hankit?" Surma kysyi välittämättä siitä, kenen saaliita nämä olivat ja jatkoi syömistä samalla. Eilisellä ja tämän päivän ruuilla hänen ei tarvitsisi nähdä vähään aikaan nälkää.

Valkoturkki hymyili "Kyllä vain Surma hyvä" se sanoi ja tuli itsekkin repimään ja raastamaan ruokaa jonka se oli itse tuonut.

((Sori mie en keksinyt sanottavaa))

Surma ei ollut kovin nälkäinen eilisen illan juhla-aterian jälkeen, joten se söi nyt aika vähän. Se istahti maahan ja selvitti päätään hetken. Se mietti päivän tehtäviä mitä sen täytyisi tehdä ja kelle ilmoittaa uutisista tai muuta suunnitelmiin liittyvää. Se katseli ympärilleen tarkemmin ja mietti, mitä kautta se oli oikein tullut laaksosta.

((lyhyys ja outous. sen siitä saa kun kirjottaa näin myöhään))

Surma katsoi yllättyneenä Sumua. "No, kyllä matkaseura on ihan mukavaa vaihtelua." Se vastasi eikä halunnut myöntää sitä, että se ei tiennyt kunnolla suuntaa mistä palata takaisin. "Naytätkö lyhimmän reitin? Sinähän tiedät nämä alueet." Surma vielä lisäsi ja katsoi Sumua. Surman täytyi pistää reitti mieleensä, ettei tarvitsisi toiste neuvoa. Itseasiassa tämä saisi olla viimeinen kerta, kun hän tarvitsisi apua. Avunpyyntö ei sopinut Surmalle ja nytkään hän ei näyttänyt sitä, että tarvitsisi sitä.

Sumu kumartui myöntymyksen nimissä ja alkoi kävellä kohti laaksoa Surma seuranaan

((Argh!!Yöt..niinh no lopetetaanko sitten tähän???))

(( Sopii. Kiitos mukavasta pelistä! ^^))

Surma lähti seuraamaan toista sutta helpottuneena, että pääsisi takaisin turvalliseen laaksoon, mutta tietenkään hän ei näyttänyt sitä ulospäin. Nyt se kulki Sumun perässä, pistäen reitin mieleensä tulevaisuuden varalta.