Ture saapuu laaksoon - loppunut

* Järven rantaan ajautunut susi uros makasi litimärkänä paikoillaan, se oli kokenut kovan otoksen elämässään mutta selviämässä siitä. Ture tuo huvittava hukkanen avasi viirsilmänsä ja näki päivän paisteen kirkaimmat valot. * Olen yhä elossa* se totesi itsekseen. Hukan kasvoja oli hivenen raapineet kolhut matkansa varrella joten haavat tuon kasvoissa näyttivät tulehtuneen. Mikä onkaan hukak ilman haavoja. Reisussa rähjääntynyt jokseenkin suurikokoinen uros nousi istuma asentoon köhisten vesiä keuhkoistaan. Ihmeen kaupalla se oli selvinnyt kaikesta tapahtuneesta tuntemattomaan laaksoon vaikka ikääkin oli hukalle kertynyt jo 9 vuotta. Hukka katseli ympärilleen mutta ei sen koommin jaksanut vielä liikuskella eteenpäin. Joten se kääntyi takajalkojensa varassa kohti lampea ja nousi sitten ylös. ensi askeleet olivat hivenen huterat mutta pitivät tuon kuitenkin pysytyssä. Uros laksi puoliksi kermaisen kuononsa kohti lammenpintaa saadakseen vettä vaikka olikin sitä jo kerrakseen hörppinyt. Uroksen kurkku oli karhean tuntuinen mutta sen Ture ei antanut häiritä. Monivärinen turkki oli mukavan viileä helteellä koksa oli märkä. Ture istui lammen rannalla muistellen tapahtumia ja miettien miksi oli päätynyt juuri tämän lammen rantaan ja mihin suuntaan tästä kannatti lähteä. Muita susia ei niin astinut tuo herra lähellään että olisi kyennyt neuvoa pyytämään. *

Huomaamattaan Vainu oli astellut järven viertä ei kenenkään maalle ja nyt, kun se sen tajusi, se meinasi kääntyä lähteäkseen. Sitä ennen se huomasi kummallisen, vieraan suden tuoksun ja kääntyi. Pitäisikö minun mennä? Olen jo reviirin ulkopuolella, entä jos se on Viiman laumalainen? En voi tietää, mutta en kyllä tahtoisi häätöäkään laumasta. Narttu ajatteli. Silti vaivihkaan sen uteliaisuus vei voiton ja sen askeleet hiljentyivät ja se kyyristyi. Se hiipi hiljaa sammaleisella ja hyvin kostealla maalla pensaikon taa, kunnes näki vihdoin tuoksun aiheuttajan. Suden nimeltä Ture. Turea tarkkaillessaan narttu astahti vahingossa oksan päälle, joka aiheutti sen, että se oletti tarpeellisemmaksi tulla esiin.

Hitaasti se asteli itseluottamusta olemuksellaan näyttäen, muttei uhkausta, Turea kohden. "Hyvää päivää." Lyhyesti Turea tervehtien kohteliailla sanoilla, tuo alkoi tarkkailemaan toista hieman sivusta ja suupieliään kerran nulaisten.

Turre käänsi katseensa järven sameasta pinnasta muihin maisemiin. Sillä ei ollut mitään hajua missä se oli ja minne se menisi seuraavaksi. Uroksen kellertävän ruskeat silmät tiirailivat ahkerasti ympristöä kunnes uroksen varttunut ja tarkka hajuaisti kertoi jotain pian tapahtuvan. Aivan Turren kuono oli erikoinen hajuaisitneen sillä se haistoi paikalle saapuvan Vainun. Pian rasahduksen seurauksena Turre kohotti kulmiaan, kääntäen korviaan hivenen vinottaiseen asentoon. TArkkaan tuo kuunteli askelten jatkumista kunnes pian esiin astelikin itse Vainu. Tuo tuntematon hukka.

Turre nousi oitis ylös yhä reissussa rähjääntyneen turkkinsa kera se ravisti itseään ja kuulikin vieraan suden sanat. " Päivää itsellesi " Turre sanoi tyynen rauhallisena mutta kuitenkin varautuneena, saattoihan Turre olla jonkun lauman alueella tunkeilijana. Tosin kukapa tietäisi missä Turre oli kun ei se itsekkään tiennyt mistä se oli tullut. " Anteeksi, mutta missähän minä mahdan olla ?" Turre kysyi Vainulta näyttäen hivenen alistuvansa mikäli olii toisen aluella. Ehkä Vainu kertoisi missä oli tai sitten Vainusta tulisi harmia Turrelle, jota Turremme ei halunnut. Se halusi tietää missä oli.

Turre tarkasteli Vainua jatkuvasti, tuon liikkeitä ja olemusta. Kunens toteaisi että toinen olisi vaaraton rentoutuisi herra itse. " Ai niin, nimeni on Turre " se lisäsi vielä loppuun luoden ystävällisen eleen Vainulle.


( Niin ja tuo Ture Vaihtui siis Turreksi ylläpitäjän pyynnöstä :))

Vainu luimisti pienesti korviaan, ettei näyttäisi niin uhkaavalta ja tarkasteli myöskin toisen eleitä, varsinkin korvia, suuta ja häntää. Muuten Vainu vaikutti ulkoisesti rennolta vaikkakin oli sisältään hyvinkin peloissaan. "Olet jonkinnäköisessä laaksossa. En tiedä asiasta sen tarkemmin." Vainu totesi ja oli hetkeä aiemmin todennut, ettei toisessa ollut kenenkään vieraan suden hajua. Päätään laskien se tarkasteli Turrea. Turren olemus oli rauhoittava, mutta kokemuksesta se tiesi sen saattavan olla harhaakin.
"Ai... Turre. Minä olen Vainu, mukava tutustua." Vainu vastasi ystävällisesti ja tarkasteli samalla.

¤Liikaa toistoa, anteeksi.¤

Turre katsahti toiseen nyökäten tyynen rauhoittavaan eleeseen. Tuon häntä oli ei ollut niin pystyssä eikä niin alhaallakaan. Turren häntä helahteli satunnaisesti puolelta toiselle. " Hauska tavata Vainu " Se sanoi toisen kertoessa nimensä. Ajatukset siitä että Vainun tiedot eivät auttaneet tuota niinkään paljoa. Tottahan Turre oli oivaltanut olevansa jonkinlaisessa laaksossa, mutta missä sitä uros ei tiennyt. Vainu ei näyttänyt niinkään vaaralliselta joten Herrasemme istahti paikalleen häntä maata vasten hennsoti heilahdellen. " En, ilmeisesti ole laumalles iuhka kun et minua ole vielä pois häätänyt? " Turre sitten kysyä totesi VAinulle jonkinlainen hymy huulillaan korvat eteen suunnistautuneena. Vaikka Turre olikin iältään yhdeksän vuotias ei se tehnyt tuosta vanhaa, ei ainakaan ulkoisesti. Susi näytti hyvin voivalta ja muutenkin nuorelta lukuun ottamatta hivenen rähjääntynyttä turkkia ja naarmuja kasvoissa joita matka laaksoon oli tuonut. Turkki oli kuivunut auringon paahtaessa kuumana kyllin tarpeeksi, Turren turkki ei siis ollut enää niin viileä. Se tutkaili Vainun liikkeitä odottaen kysymykseensä vastausta tyynen rauhallisena sen koommin reagoimatta mihinkään. Se nimittäin oletti että jos jokin lähestyisi sitä se huomaisi reagtion jo Vainussa ennen kuin kukaan tuota yllättäisi. Kokenut konkari Turre oli, sitä oli kyllin tarpeeksi yhdeksään vuoteen puukotettu selkään sekä hylätty tavalla tai toisella. Se oli menettänyt monia itselleen tärkeitä susia, mutta ei antanut periksi. Se piti itseään yhä nuorena ja vetreänä, niinkuin se saattoi ollakkin.

Vainu katsahti Turrea. "Et ole reviirillämme, enkä koe sinua uhkaksi. Älä siis anna syytä." Yksiselitteinen vastaus ja korvien pieni luimuistaminen. Kuitenkin reviirin suuntaan vilkaisten Vainu päätti ilmoittaa Turresta Ovelalle, josko tuo tekisi jotain, häätäisi vaikkapa Viiman lauman alueelle tai antaisi paikan omassa laumassaan.


¤Netti katkesi ja pidempi rooli hävisi..¤

Matalan tuhaduksen seurauksena jota tuskin kuului herran suusta tuon kasvoille tuli melkoisen huvittava ilme. Vai niin alkoi narttu käyttätytyä epäilyttävästi. Turre sen kun istui paikallaan, ei se jaksanut vaivata päätään nartun menoilla ja snaoilla. " Asia selvä. " Herra sanoi matalasti mutta tyynen rauhallisena. Sillä ei toistaiseksi ollut mitään syytä alkaa uhota toiselle. Turren mieli oli yhä melkoisen leppoisa ja rauhallinen eikä herra siis siksi jaksanut edes kysyellä toiselta laumastaan mitään. Turre saisi aikanaan tietää asiat jos niin oli tarkoitus.

( Tämäkin hivenen lyhyeksi jäi pahoittelen )

Vainu päätti lähteä muutaman hetken kuluttua paikalta etsimään Vaitia, ainoata, jonka tunsi jotenkin laumasta ylempiarvoisena Ovelan kanssa. Vaitin kautta sitten saattaisi informaatio edetä Ovelan korviin, taikka Vaiti päästäisi Vainun itsensä juttelemaan Ovelalle. Mistä sitä tietää.

"Miten muuten olet itsesi noin ruhjeille saanut? Ei sillä, että sinun tarvitsisi vastata, jos et halua. Olisi silti mukavaa tietää." Vainu päätti kysyä sitten mietteistään palaten Turrelta tätä kysymystä.

Osittaisen hilajisuuden jälkeen Vainun kysymys kolahti Turrea aivosopukoiden syvimpiinkin päihin. " Niin, tuota se mitä osaa nsanoa on vain että olen ilmeisesti ajelehtinut tuota jokea pitkin ja päätynyt tänne. Sillä en muista mitään muuta kuin tasitelun jonka kävin yhdessä muun lauman kanssa ja se ei ollut täällä. " Turre sanoi mietteliäästi. Ehkä sen ei olisi pitänyt mainita sanaakaan mistään laumasta saati mistäkään muustakaan, mutta Turre antoi asian olla mitä sillä olisi hävittävääkään, se oli kaukana kotoaan, epätietoinen täysin siitä missä todellisuudessa oli, ja mitä siellä alunperin teki. Vain muistot auttavat Turrea selvittämään osittaisen joutumisensa laaksoon. Turre katsahti Vainua mietteliäänä aikoen sanoa jotain mutta hiljeni sitten. Kellertävän ruskeat silmät siirtyivät taivasta kohden melkoisen hitaasti. Katseensa pian kuitenkin takaisin kääntänyt Turre yskäisi hivenen sillä kurkun karheus oli lakkaamaisillaan. " Sopiiko udella -Neidolta missä laumasi rajat menevät että tiedän pysyä poisa muiden alueilta ? " Turre kysyi rauhallisena ja hyvin ystävälliseen sävyyn. Eihän turre tahtonut ongelmia lauman kanssa ainakaan niin kauaan kuin olisi itse huonossa kunnossa. Turren mielen tila oli yhä rauhallinen eikä siis harmiksi kenellekkään. Tosin Herra kaipasi omaa mietintä rauhaansa ja tietoja. " PAhoittelen vainu, mutta taidan lähteä etsimään jotain syötävän tynkää toivottavasti näemme uudelleen" Turre sanoi nartulle hymyillen perään lähtien sitten takanen ontuen pois vainun luota.

-----
( Kiitos hauskasta pelistä vaikak lyhyeksi jäikin mutta pelataan uudemman kerran kun satutaan törmäilemään xD )