Korvapuolen ja Tuhon ensikohtaaminen

Tuho ei juuri ehtinyt kallsitaa edes päätään kun sitä näykittiin jo kuonosta. lähes tulkono jopa tunen vammaiseksi haukuttu tuho oli ällistynyt toisen teosta. ja siinä samassa se unohti tyystin oman perikuvansa laumansa ja myrkyn. Tuho heittäytyi pian leikkini mukaan ja niin se tamppais maata tassullaan ja huiski hännällänä puoleleta toiselle menen tullen ja koettipa nyäktä ähellä varaisesti korvapuolta tuon ainoasta korvasta. Oli se jännä miten susi olikaan muuttuvainen otus. Hetkestä niin tympeä ja kiukkunien tuho oli tyystin muuttunut aivan tosieksi persoonaksi. ehkäpä tämä oli se todellinen tuho vai oliko.

Korvapuoli iloitsi täysin rinnoin asioiden saamasta käänteestä, ja oli täysin leikin lumoissa. Kun Tuho sai näykättyä sitä korvasta, se innostui entistä enemmän. Se kääntyi hetkeksi selin Tuhoon, ja pölläytti tämän päälle komean lumipöllyn naurahtaen susimaisesti.
Korvapuoli sukelsi sitten itsekin lumipöllyyn ja härnäsi toista sutta yrittäen näykkiä sitä mistä vain ylsi.

tuho oli tyystin kuin toinen tuuli ilmasa toisen potkiessa sen päälle lunta se innsotui entistä enemmän leikistä ja kun korvapuoli sukelsi itse lumiöllyyn tuho ryhtyi potkimaan lunta enemmän myllyyn. " tiesitkö että olet sekopää " tuho lausahti lähes epämäärisesti susmiansen anurunsa sisästä kun toine tarttui sitä ohi mennen rinnuksista ja leuasta. Herramme lakkasi potkimasta lunta ja koetti kaataa toisen alleen mikäli onnistuisi se nyhtäisisi epämääräisesti toista kaulavärkistä kuin härnätäkseen tosita. Leikki oli jotian muakvaa mitä tuho ei juuri ollut koskaan harrastanut. ilman huolen häivää hukka herra ei ajatellut oiekastaan yhtään mitään.

Korvapuoli naurahti toiselle ja vastasi;
"Oletko itse muka yhtään järkevämpi?" Kun Tuho onnistui kaatamaan sen alleen se kiemurteli innoissaan ja yritti samalla näykkiä itsekin toista rinnuksista. Korvapuolen mielestä leikki oli mukavaa vaihtelua ainaiselle yksinään synkistelylle, mitä se oli ajautunut viime aikoina harrastamaan vähän turhankin paljon.

" ehkä en " Tuho totesi hymisten omaperäisesti kun toinen näykki sitä kaulaan. Pian tuho loikkasi pois toisen päältä ja potki muakvan lumiryöpun peräänsä joko korvapuolen päälle tai ohitse. leikkimenne oli tosiaan pitkästä aikaa todella mukavaa. Ja tuho tunsi jonkin sorttista luottamsuta tuohon suteen jollain mystisellä epämääräisellä tavalla. Vaikkei tosita juuri tuntenutkaan. Kaiksita huonoin asia tässä oli se että miten kaksikon kävisi kun ja jos toinen liittyisi haukan laumaan. loppuisiko ystävyys ennenkuin se ehtisi alkaakkaan.

Korvapuoli huomasi kuinka Tuho hyppäsi pois sen päältä, mutta ei ehtinyt kierähtää kuin kyljelleen, ennenkuin sai lumiryöpyn päällensä. Se hyppäsi takaapäin lumenpöllyttäjää kohti, ja pyrki kaatamaan toisen kumoon.
Se todellakin nautti, ja luotti myös toiseen. Tiedä sitten mikä yleensä niin varovaisemman suden oli tälläiseen tilaan ajanut, mutta yhtäkaikki se piti Tuhosta.

Luonteen piirteistä ei ollut tietoakaan tuhoa tuskin olsi itunnsitanut tuossa tilassa omaksi itsekseen. Rauhattomusu jylläsi tuhon sisällä ja se huiskutteli hännällä puoelta tosielle lepposini menoin se toivoi ettei hetki lopppuisi koskaan, sillä ei ole koskana olltu näinkin hauskaa. Pian lumuryöpyn keskeltä korvapuoli loikkasi suoraan tuhoa kohden ja hukka ehti nosuta takajalkojensa varaan vastaan ottamaan iskun mutta menetti tasapainonsa ja kaatui toisne kaiketi mukana umpi hankeen. Hukkamme vain tuhisi innsota ja nauroi susimaisesti " en kerta kaikkiaan tiedä milloin minulal olsi iollut näin hauskaa. " Se totesi kaiken sen tuhnnan ja naurun kesekeltä. oli epätavallsita että tuho leikki näinkin ahkerasti suunnilleen itseään vanhemman suden kanssa. Nosmaalisti tuho olisi tässä tilanteessa katsonut silmiään pyöritellen miten lapsellista touhua olikin. mutta touus oli vain tuhon sisällä se oppi tuntemaan erillaisia tuntemuskia ja tämän hetkinen tunne tila oli onni eikä Tuho halunnut sen päättyvän koskaan se piti korvapuoelsta vaikkei ensikohtaaminen ollut kaikken mielyttävin mutta pienen keskustelun jälkeen kaikki oli muuttunut tyystin.

Korvapuoli kellahti Tuhon viereen umpihankeen ja jäi makaamaan siihen selälleen hieman hengästyneenä. Sen onnea oli omiaan lisäämään Tuhon ilon-tunnustus. Se naurahti raukeasti.
"Samat sanat," se vastasi ja käänsi päätään niin että näki Tuhon kunnolla. Kuka olisi uskonut, että äsken niin jäyhä ja kurinomainen susi tuossa nyt makasi lumessa iloisena naureskellen? Korvapuoli ei voinut estää iloaan kasvattamatta aina vain uusiin mittoihin kun näki toisen siinä niin onnellisena.

Tuho naurahti kertaalleen kun korvapuoli oli sen kanssa samaa mieltä, ja kellahti vielä siihen muakvasti tuhon viereen lumihankeen. Tuho lakkasi nauramasta susimaisesti yhä iloinen virne naamallaan mihinkäs se siiät katoaisi kun kerran herralla oli aihetta olla iloinen. Se ihmetteli suurersti ettei sitä oltu kaivattu reviirin suunnilta lainkaan vaikak herra oli jäänyt telmimään tehtävänsä aikana yleensä hukkasia olisi tullut jo etsimään ja varmistamaan että kaikki olisi kunnossa. ehkä tuhoon luotettiin sen verraan. Hukkamme käänsi päänsä myös itse korvapuoleen " Mitä aijot tehdä sen haukan suhteen, aijotko etsiä hänet ? Mietin vian että miten meidän ystävyyden käy. en usko että haukka tai valta katsoo hyvänä meidän ystävys suhdetta tokikaan en tunne Haukkaa millainen hän on laumalaistensa kanssa, mutta Valta on omiaan hän kyllä ymmärtää jos sikseen tulee. Haluaisin miellelläni olal ystäväsi vielä jatkossakin. Koska olet ainoa joka on saanut minut tuntemaan tälläsitä onnea tai iloa miksi tätä nyt sitten kutsutaankin. " Kas vain jähmeä uros oli aivan toista maata nyt kuin aijemmin. Se halusi varmistaa että tapaisi myös jatkossa korvapuolta.

Korvapuoli katseli pää kallellaan toista sen puhuessa, ja meitti vielä toisenkin hetken ennen kuin vastasi hitaasti.
"Kyllä minä aion Haukan etsiä, tavalla tai toisella. Ja kyllä minäkin haluan olla ystäväsi ihan jatkossakin. Niin, ja siihen ei pitäisi olla minkään maailman Haukoilla tai Valloilla vastaan sanomista, ja jos on, niin varokoot nahkojansa," naaras naurahti, ja lipaisi kielellään toisen poskea ystävällisesti. Sitten se nousi raukeasti hangesta ja ravisteli itsestään lumia istahtaen kuitenkin vielä alas.

Tuho nousi pian korvapuolen perässä ylös ravistellen itsekkin turkkinsa puhtaaksi lumesta " Aivan, ystäviä ei ole liikaa, ainkaan minulla. Sanottakoon että olet ainoa ystäväni tällä hetkellä enkä tarvitse mutia. Olet erillainen kuin muut, toiset olisivat jo häipyneet seurastani. Peläten että särjen heidät tai jotain muuta taphtuu. " Tuho snaoi ja siinä amassa se musiti myrkyn. Sen ilme kasvoilal vaihteli puolin ja toisin ilosta mietteliäisyyteen. " niin toki minulal on myrkky mutta en minä tunne häntä kohtaan samoin kun sinua. Hän on erillainen rauhallinen tyyni vain osa sinusta. Sinä oelt rento, rohkea omalaatuinen ja kaikni puolni täydellinen ystävä. " Tuho sanoi sitten.

Korvapuoli hieman nolostui toisen ylistyspuheesta, mutta oli silti tottakai hyvillään kehuista. Sen mieltä kaihersi vain eräs kysymys, ja se esittikin sen ennenkuin ajatteli sen pidemmälle.
"Kuka on Myrkky? Sangen mielenkiintoinen nimi, jos saan sanoa," Korvapuoli hieman naurahti, ei loukkaavasti, vaan lähinnä ihmetellen. Tuho vaikutti loppujen lopuksi varsin iloluontoiselta hukkaselta, ja ainakin nimen perusteella tämä Myrkky kuulosti varsin... no, myrkylliseltä.

"myrkky, hän on tuota, en oikein tiedä tarkalleen miten sen sanoisin. Tavallaan hän on puolisoni. tai en oiekin teidä.. emme ole puhuneet aikohiin. Hän tunnusti minulle tunteensa mutta en minä osaa käsitellä selalisia. En minä osaa selittää. " tuho puheli sitten mietteissään se ei oikeastikkaan teinynt missä mentiin koska tuho oli osittain jopa tunne vammainen otus oli aihe sille vaikea puhuttava sillä se ei osannut käsitellä sanaa rakkaus saati ihastumisen tunnetta. Tuho piti katseensa maassa kuitenkin pian nostaen sen korvapuoleen.

Korvapuoli huomasi Tuhon nolostumisen ja kiemurtelun kun aihe siirtyi Myrkkyyn. Kuunnellessaan Tuhon selostusta, Korvapuolen sisällä naksahti jokin, ja se tunsi yhtäkkiä syvää halveksuntaa Tuhoa kohtaan.
"Tavallaan puolisosi? Ette ole puhuneet aikoihin? Ja narttu vielä pitää sinusta? Ihmettelen syvästi," Korvapuoli jopa hieman kivahti, eikä vaivautunut edes salaamaan mielipidettään. Taisi naaraassa olla parisuhdeterapeutin vikaa.

Tuho otti pari peruutus askelta ja tusahti hankeen takamus edellä ja istui siinä sitten kuin susi parka hangessa konsonaan. " niin en minä osaa selittää, en minä tiedä mitä tunenn häntä kohtaan hän itse pikemminkin pitää minua puolisonaan tai jonkin laisena rakastajan en minä tiedä mitä tunen n häntä kohtaan en edes tunen hätnä kunnolal hän vaihtoi laumaa haukan laumasta meidän laumaamme minu takiani. tämä on jotenkin viakeaa.... " tuho vaikeroi korvapuoolelle knu tuo kviahti tuhon korville melko ilkeästikkin. muttak oska Tuho ei enää osannut olla hiljaakaan ystävälleen oli sen parenpi puhua tuolle.

Korvapuoli pudisteli päätään toisen puolustuspuheille, mutta ei voinut olla enää vihainen. Toinenhan oli ihan pihalla omistakin tunteistaan! Naaras jolkotti toisen viereen ja istahti lumihankeen.
"Tämä sinun Myrkkysi taitaa todella pitää sinusta, kun laumaakin vaihtoi. Mutta sinun kannattaisi selvittää omat tunteesi," se neuvoi mietteliäänä. Olihan se vaikeaa puhua ja neuvoa toista asioissa, joista ei omaakaan kokemusta ollut, mutta se tuntui Korvapuolesta oikealta.

Tuho oli litistänyt korvansa vinosti pulin ja tosiin ja näytti kerta kaikkiaan ylikasvaneelta karhun pennulta istuessaan lumessa varsin turhautuneen olsoiena ja tyrmistyneen näköisenä. " miten minä sen teen, en minä osaa tulkita tunteitani häntä kohtaan. Se tuntui oikealta kun tapasin hänet mutta se kaikk itapahtui nini nopeasti en olek oskaan tuntenut ketään kohtaan sitä niin kutsuttua rakkautta tai ihanstusta. Olen tottunut vihaamaan ja olemaan tunteeton siihen minut opetettiin. tai pikemminkin sen minä opin elämässäni koska kaikki vihasivat minua. " Tuho selosti sitten epätoivoisesti. " En yksin kertiaseti vain osaa käsitellä tunnetta en tidä millaista on todellisuudessa ihastua en teidä millaista on olla kun joku on lähellä joku josta välittää tämäkin on kyllin viakeaa jo ajatella asiaa. " tuho jatkoi sitten ja käänsi katseensa vierellä istuvaan Korvapuoleen. Ainoaan johon tuho tällä hetkellä luotti ja kutsui ydtäväksi vaikkin oli juuri toisen tavannut mutta sen tuho tiesi tämä ystävyyden tunne oli aitoa sillä se tuntui erillaiselta se ei ollut ainoastaan hupia munu arjen ohella vaan jotian todellsita ystävyyttä joka tuntui hetki hetkeltä vain tärkeämmältä. tuhon ilme pysyi vaikeroivana ja hieman jopa happamana.

Korvapuoli kuunteli toisen vuodatusta pää kallellaan ja ajatellen. Toinen ei ollut koskaan rakastanut ketään? Se tuntui mahdottamalta, mutta jos Tuho niin sanoi, niin sitten se oli niin. Piste.
"Minä.. en taida olla siinä tapauksessa oikea henkilö sinua auttamaan. En voi rakastua puolestasi," se sanoi sitten hitaasti. "Mutta jos totta puhutaan, en minäkään ole ketään varsinaisesti rakastanut. Välittänyt lähinnä. Ja tietysti vihannut," Korvapuoli lipsui hieman aiheesta, ja sen enemmänkin ajatteli ääneen kuin puhui Tuholle.

Ei ollut toinen kaukana tuhon tunteista erillaisuudessa. Toinenkaan ei tiennyt rakakudesta mutta toinen tiesi välittämisestä. Se oli jo enemmän kuin se mitä Tuho tiesi. " milalista on kun välittää jostian ? " tuho kysyi hieman tyhmän olosiena sitä hävetti kaikin puolin koko kysymys, mutta se ei itse tiennyt joten se pohti parahaaksi kysyä asiaa joltakulta joka sen saattoi tietää. " ilmeiseti se tunen mtiä minä tunenn tätä myrkkyä kohtaan ei ole sitten rakakutta.. tai se mtiä vähääkän siitä aiheesta tiedän eikö sen pitäisi tuntua hyvältä ? minä tunnen itseni jotenkin pakotetuksi hänen seruassaan aivan kuin minun olisi pakko olla hänen rinnallaan " tuho jatkoi vuodatusta mutta piti katseensa korvapuolessa.

Korvapuoli hätkähti ajatuksistaan kuullessaan Tuhon varovaisen kysymyksen ja naurahti hieman, mutta vakavoitui uroksen avautuessa lisää.
"Ei, ei se sitten ainakaan rakkautta ole. Kenties velvollisuudentunto on oikea sana? Mutta välittäminen, niin... No, se on kuin.. Eikun siis," ja niin Korvapuoli jatkoi etsien oikeita sanoja, mutta päätti lopulta esittää asian mahdollisimman yksinkertaisesti.
"Katsos siis, se on sellainen tunne, että tavallaan pitää jostakusta, mutta ei rakasta. Haluaa suojella toista kaikelta pahalta ja toivoo tälle kaikkea hyvää," Korvapuoli yritti avata asiaa, ja katsahti Tuhoa arvioiden menikö idea perille.

Tuho ehti nyökätä tosien sanoille ettei tunne ollut ainkaan rakkautta. No siinä tuho oli samaa mieltä. eihän se voinut olla. Sen sijaan tuho höristi korviaan toisen puhuessa lisää. " Eli toisin sanoen se mitä minä tunnen sinua kohtaan, en halua sinulle mitään pahaa suojelisin sinua hengelläni kuin perhettäni vaikka et kuulukkaan luamaani, mutta olet ystäväni " tuho totesi sitten hieman mietteliäänä oliko asia näin että se välitti korvapuolesta enemmän kuni myrkystä. Tai syvemiin siinä olikin kysymys osasiko tuohon enä ävastatakkaan kukaan muu kuin tuho itse. Tuhon oli opittava tunteiden hallinta ja niiden erillaisuudet. Vihan tunteen se tiesi ja tiesi myös millainen suhde hänellä ja vlalla oli. Se oli rakkautta mutta se oli erillaista rakkautta kuin se mitä Myrkky odotti Tuholta. " ehkä minun täytyy puhua tämän Myrkyn aknssa ettei hän odota liikoja vai ? " Tuho snaoi ja pukkasi ystäväänsä rennosti kuin unohtaaksene ikävät aiheet. Ei se halunnut hukuttaa ystäväänsä mruheisiinsa.

Korvapuoli nolostui hieman toisen tunnustuksesta, vaikka tottahan se itsekin välitti Tuhosta. Se helpottui, kun puheenaihe vaihtui. Ei se osannut olla kehujen kohde, todellakaan ei.
"Ei huonompi idea ollenkaan, mutta älä nyt sentään sydämiä ala särkemään," Korvapuoli naurahti Tuhon tuupatessa tätä hieman ja virkistyi heti.
"Mitäs sitten?" se kysäisi. Nyt olisi Tuhon vuoro keksiä jotain.

" en ainakaan tarkoituksella " Tuho lausahti sitten ja naurahti päälle kuin unohtaakseen koko asian. " Hmm... se olikin hyvä kysymys, entä jos lähtisin kanssasi etsimään Haukka ja matkan varrella sitten saalistaisimme jotain ? " Tuho kysyi sitten saadakseen muuta ajateltavaa.

// Pelin selvyyden kannalta mainitsen tässä vaiheessa, että Korvapuoli on toisessa pelissä jo hyväksytty Haukan laumaan, mutta voinemme hoitaa asian niin etteivät tapahtumat mene sekaisin? //

Korvapuoli huomasi että senkin maha alkoi pikkuhiljaa murahdella vaativasti.
"Sopii minulle, ainakin minulla on nälkä!" se vastasi innokkaasti, ja nyökkäsi Tuholle lähtemisen merkiksi ja lähti itse jo jolkottelemaan edeltäkäsin kauemmas rajoista, joiden ansiosta se ja Tuho olivat alunperin kohdanneet. Korvapuolen tullessaan saama jänis oli jo ajat sitten kadonnut jonnekin lumen sekaan, eikä siitä olisi riittänytkään kahdelle. Niinpä naaras lähti suunnistamaan kohti paikkaa jossa se oli kuullut jäniksen rapistelevan. Kenties siellä olisi muitakin sen lajitovereita?

// jeps tietoinen olen asiasta XD ja koska tämä peli kuitenkin on aloitettu ennen korvapuolen liittymistä niin se ei sekoita pakkaa koska Tuho ei voi nähdä Haukkaa kovin lähellä sen rajoja juuri samaisesta syystä kuin se oli alun perin höykyttänyt korvap uolta XD //

Tuho nousi hangesta kun otinen antoi myöntävän luvan tuhon ehdotuskelle. niinpä kaksikko lähtisi matkaan etsimään Haukka ja matkan varrella jotain syötävää. Tuhon mielí oli jälleen kirkas ja olo huomattavasti helpottunut. hukak polo kun oli avautunut kera koko elämänsä korvapuolelle. hukamme haisteli hankea ja ilmaa löytääkseen tuoksua jostain syötäväksi kelpaavaksi. Talvella kun oli melko vaikea syövätävää hankkia muutenkin. Toki saalistys joukon johtajan tuho tiesi miten oli helpoin tapa hankki saalista muttak oska reissun tarkoitus ei vain olltu saalistaa vaan pitää lämpimät välit ystävän kanssa ja auttaa tuota eteenpäin aikeissaan vaikka tuho olisikni mielellään ottanut korvapuolen vallan laumaan. mutta näin ei olltu eikä sen olisi pakko niin mennäkkään.