Korvapuolen ja Tuhon ensikohtaaminen

// Tämä selvä. :D //

Korvapuoli jolkotteli hiljakseen edeltä nuuhkien välillä kiinnostavia hajuja, mutta suurin osa oli jo vanhoja. Sitten se haistoi yhtäkkiä tuoreen tuoksun, luultavasti peräti kauriin. Samassa jo pusikosta kuuluikin pakoon lähtevän eläimen rytinää. Naaras hyppäsi oitis perään vaiston ajamana, ja unohti kokonaan Tuhon.
Kyllä vain, kaurishan siinä. Korvapuoli jäi hieman perään, mutta kiri eron nopeasti kiinni parilla laukka-askeleella ja heittäytyi sitten laihan puoleisen kauriin selkään ja yhdellä sulavalla iskulla puraisi sen kaulavaltimon ja henkitorven auki. Vielä pari minuuttia eläin pyristeli, mutta sitten se oli kuollut kuin kivi. Korvapuoli haukahti pari kertaa kertoakseen Tuholle olinpaikkansa. Se päätti odottaa urosta ennenkuin alkaisi syömään, ihan vain kohteliaisuussyistä.

Tuho oli lähtenyt seuraamaan tuoksua jonka myös Korvapuoli oli havainut, mutta tuho oli kuitenkin suunnannut hivenen sivuunpan kuin taas korvapuoli oli kohsistanut suoraan kohti kaurista. Tuho käänsi katseensa hyvin nopeasti kun se alkoi kuulla räpiköintiä kaurisita kun korvapuoli oli loikannut tuon niskaan. Tuhon mielestä kauriin kansssa tuli olla varovainen sillä kyseessä oelva kauris oli kuitnekin nähtävsti terve yksillö ja kauris kun oli uitenki kookas saalis ei sen kimppuun ihan noin vain hyökättyä. mutta tuho ei kuitenkaan rynnännyt oiko päätä kauriin kimppuun sillä pisit merkille että korvapuoli osasi hommansa ja pian kauris makasikin maassa kivittyneenä. Nopeasti se oli käynyt eikä tuhon auttanut kuin myöntää että narttu oli hyvä metsästäjä. Tuho suuntasi kohti ruhoa ja katsahti korvapuolta häntäänsä heilauttaen " Se oli nopeaa toimintaa. " se totesi leikkisästi ja katsahti kaurista ei se tietenkään aikonut oitis syöksyä syömään vaan odotti että korvapuoli alottaisi olihan tuo kuitenkin kaatanut kauriin itse joten se oli tämän saaliin aloittaja. Ja vaikkei lauma elämsätä ollutkaan tällä hetkellä kyse odotti tuho vuoroaan.

Korvapuoli katseli Tuhon tuloa paikalle.
"Miksi kiusata viatonta luontokappaletta tappelulla, kun sen voi tehdä siististä ja nopeasti?" Korvapuoli vastasi ja heilautti häntäänsä toverillisesti. Huomatessaan toisen odottavan jotain, Korvapuoli älysi että hänen pitäisi aloittaa saalis.
"No niin," se tokaisi, ja nappasi saaliiltaan toisen takareiden, ja raahasi sen hieman sivummalle alkaen mutustelemaan sitä tyytyväisenä. Sivusilmällä se vahti kuitenkin hieman Tuhon tekemisiä, ettei se saisi liian isoa osaa. Eihän toinen ollut edes osallistunut sen tappamiseen!

Tuho joka oli elänyt ptikään laumassa ja oli ollut metästys joukon johtajan jonkin aikaa. tiesi että salais tuli tappaa nopeasti ja kivuttomasti joten sillä ei ollut muutettavaa toisen sanoihin. ystävällisellä hännän heilautuksela se katsahti kun otinen tarrasi oma npalansa kauriista ja tovin ympärilleen katsoen se astahti itse kohti kaurista ja repäisi itselleen palan kauriin lapalusita. Liha oli sitkeää isllä yksilö oli varsin nuori mutta tuhon hampaat upposivat suhteellisen pineen lihan palaan helpsoti. Tuho ei aikonut syödä enepää vaikka sen oli nälkä yhä syötyään lihan palansa mutta koska se ei ollut kaurista kaatanut ei se aikoisi ahmia sitä itseensä vaan korvapuoli tekisi sen. Tuholla oli lauma joka varmasti odotti ruokaa kärsimättömästi kun herra tuho oli ollut reissullaan. Se ei kutienkaan aikosi ipalata ennenkuin haukka olisi kyllin lähellä että korvapuoli pääsiis eteenpäin suunnitelmissaan. vaikka Tuhoa harmitti yhä että toisen liittyminen haukan laumaan saattoi vaikeuttaa Tuhon ja korvap pulen välille pientä etäisyyttää mutta koska tuho piti korvapuolta ystävänä aikoi e pitää siitä myös kiinni sanoi valta ja tuho mitä hyvänsä. " Täytyisikö meidän jatkaa matkaa, minun täytyy palata reviirille ennenkuin on pimeää " tuho totesi sitten ystävällisesti lipaisten huuliaan.

Korvapuoli oli kalunnut reitensä jo melkein puhtaaksi, ja oli miettinyt asioita. Se ei ollut sittenkään enää varma halusiko Haukan laumaan. Tuho kun ei olisi siellä turvana. Kun Tuho sitten kehotti jatkamaan matkaa, sen ego ei antanut kuitenkaan periksi, vaan naaras nousi huuliaan lipoen.
"Ehkä me sitten jatkamme. Minulla ei ole käyttöä tuolle ruholle, jos pääsen laumaan. Saat minun puolestani viedä sen laumallesi tuliaisiksi. Eihän sellainen nyt kävisi, että heidän arvokas laumalaisensa huitelisi koko päivän ympäriinsä eikä edes saisi mitään aikaan," Korvapuoli puheli. Se oli hermostunut, nyt kun kaksikko lähtisi kohti Haukan reviiriä, ja se sai naaraan puhumaan kaikenlaista. Narttu steppasi hieman edestakaisin ja huiski hännällään odottaen Tuhoa.

Tuho nyökkäsi toiselle ruhon suhteen. " Eivät he minua ole kaivanneet olisivat jo lähteneet etsimään mikäli kaipaisivat minua. " Tuho totesi sitten ja pisti merkille että toinen oli hieman hermostunut. Tuho ei kuitenkaan sanonut mitään sillä kykeni uskomaan että saattoi tietää mistä johtui toisen epäröinti. Tuho asteli määrätietoiselti kohti haukan reiiriä. Sillä haukan ja valla nreviirin kohtasivat joen tuntumassa oli tuhon helppo palata sieltä reviirille enenne kuin haukak itse huomaisi tuhon ja krovapuolen samoissa paikoissa. Toki sillä ei ollut mitään merkitystä tuhoa kun ei haukan määräykset juuri kiinnostaneet. mutta tietisi että se saattoi aiheuttaa hieman onglemia tulevaisuudessa tise korvapuoelllel. " Tulen tapamaan sinua pian uudelleen niin saat kertoa minulle mtien olet viihtynyt haukan laumassa jos siihen pääset. " Tuho lausui sitten puhuakseen otain etttei matka taittuisi hiljaisena ja pienen jännityksen vallalassa.

Korvapuoli asteli Tuhon vieressä, jättäen kuitenkin pienen välin ihan kunnioituksesta. Hetken aikaa oli hiljaista, ja vaikka naaras ei yleensä pitänyt liiallisesta vaiteliaisuudesta, niin oli se nyt kiitollinen pienestä ajatustauosta. Tuho ei tainnut olla samaa mieltä, vaan avasi kohta suunsa.
"Olisin siitä kiitollinen," naaras sanoi, vaikkakin melko innottomalla äänensävyllä. Kyllä se oikeasti olisi, mutta juuri nyt se ei pieneltä jännitykseltään pystynyt ajattelemaan miten toinen voisi tuon myös tulkita.

Tuhon askeleet olivat vaimean olosiet se tiesi että sen tulisi pian palata reviirille ja se ei osiaisi sanoa milloin näkisi ystävänsä seuraavan kerran. Noh tuho nieli ajatuksen mielestään ja katsahti korvapuoleen. " HAukan ja Vallan rajat kohtaavat joella voimme tavata sillä vaikka noin neljän päivän jälkeen, uskon että oelt siihen mennessä päässyt luamaan. " Tuho sanoi ja vilaisi Vallan ja haukan rerviirin välissä oelvaa jokea joka tosin oli lumen peitossa ja umpi jäässä, mutta joen saattoi erottaa helposti sillä se oli selvästi kourumaisenpi kohta lumessa.

Korvapuolen mieli oli hieman haikea, kohta olisi aika erota hyvästä ystävästä ainakin vähäksi aikaa. Naaras päätti hoitaa sen mahdollisimman nopeasti, ja kiri nopeasti Tuhon rinnalle. Kun kaksikko saapui jäätyneen joen rannalle, Korvapuoli tönäisi Tuhon poskea ohimennen, ja lähti sitten liukastelemaan jäätä pitkin joen toiselle rannalle, toivoen todellakin näkevänsä toisen vielä joskus.

// Tämä tässä? //

tuho pysähtyi pian kun toinen kiri sen kiinni. " Turvallsita matkaa haukan etsimiseen, minun on kaiekti paras palata tässä vaiheessa omilelni ettei ilmene ongelmia. tulen tapamaan sinua heti kuin suinkin pääsen ja toivon todellakin näkeväni sinut " Hukak lauahti kun toinen oli tökännyt tuhoa.
Ei mennyt pitkään kun korvapuoli otti ja lähti etsimään haukkaa. Tuho sen sijaan käänsi katseensa omilel reviireille sen oli kaiekti paras palata pesille.

( Eiköhän pelataan myöhemmin lisää xd )

// Juu, kiitos peliseurasta! Lähden tuossa torstaina mummille, ja tulen sunnuntaina, joten jos katsottaisiin sen jälkeen jonkinlaista jatkoa? //