Monet sudet kohtaavat! (täynnä)

Pilvi odotti että kaksi muuta sutta oli lähempänä ja huusi "Ketä siellä?" Pilvi oli valpas ja itse varma.

Lumi ja Lilja jolkoteli lähemmäs ja lähemmäs, kunnes kuulivat kysymyksen 'ketä siellä?' se sai kaksikon vain kääntymään äänen suuntaan ja vilkaisemaan toisiaan. Lumi ja Lilja olivat tyyniä, ja Lumi vastasi ystävällisellä äänellä "Hei vain minä olen Lumi ja tässä siskoni Lilja, keitäs te olette?" Lumi heitti kysymyksen heti perään.
Lilja seisoi valpaana toisin kuin Lumi joka asettautui maahan istumaan.

Pilvi katsoi kaksikkoa epäilevän pistävä katse silmissään ja sanoi "No hei, minä olen Pilvi." Pilvi ei ollut järin ystävällinen, mutta ei jovin töykeäkään se oli vain itsevarma.

// Voisikohan olla että tulemme Ruosteen kanssa mukaan ? //

// Minun puolesta juu, jossei muita haittaa, niin pelijärjestys menisi kaiketi näin : susu98 - Caramel.Fox - Lilith - Dino? //

// Tule pois vaan! :3 Dinon järjestyskin kuulostaa hyvältä. Ja sori kun oon jumittanut tätä peliä taas ihan toivottoman kauan, lomalla kun vaan on niin paljon muuta mielessä... //

minunkin puolestani voit tulla ja eikös tässä olisi sopiva porukka koossa ja voitaisiin sulkea peli?

// Juu, nyt alkaisi olemaan varmaan ihan tarpeeksi porukkaa, joten voi sulkea. //

// Kiitti ^^ Kirjoitan tällaisen "Avaus kirjoituksen " ja sitten järkkä jatkuu. //


Ruoste jolkotteli ja nuuski maata innoissaan. Se oli kohdannut Tuuli nartun hetki sitten, ja saanut tältä hyviä neuvoja. Yhtäkkiä ruskoturkin kiruun ohjautui monien susien haju. Se katseli ympärilleen yrittäen etsiä toisia.

// Hei mä oon nyt tosi pahoillani, mut mulla on nyt tällänen hetkellinen innostuksen ja inspiraation puute. Ajattelin, et ehkä sit on parasta, et lähen tästä pelistä vaan jumittamasta teitä muita. Kyllä teitä - ainakin susia - on ihan tarpeeksi tässä pelissä ilman muakin... :3 //

"Aava", vaalea susinaaras esitteli itsensä kahdelle tulokkaalle. Hän tarkasteli Lumeksi ja Liljaksi esittäytynyttä kaksikkoa miettien. Jokin heidän olemuksessaan, ominaishajussaan ja ennen kaikkea melko yhtenevässä ulkonäössään sai Aavan uskomaan, että sudet olivat yhdessä kulkevia sisaruksia. Samassa muistot Avarasta palasivat susinaaraan mieleen kirkkaina ja elävinä, ja se vaipui haikeana ajatuksiinsa painaen katseensa maahan.

Vaalea susi havahtui kuitenkin pian mietteistään. Aavan nenään kantautui Avaran ominaistuoksu niin vienona, ettei siitä saattanut tietää, oliko se tosikaan. Saattoi olla, että naaras vain kuvitteli kaiken, tai sitten suden siskon muisteleminen vasta sai sen huomion kiinnittymään oikeisiin asioihin. Joka tapauksessa Aava ei enää välittänyt ympärillään olevista toisista susista eikä kohteliaisuudesta - se välitti vain siitä, että saattaisi taas löytää sisarensa. Vaaleaturkkinen nousi jaloilleen ja mumisi utuisella, etäisellä äänellä: "Minun täytyy mennä..."

Susi lähti puolijuoksua pois toisten luota. Kulkiessaan se haistoi vielä yhden tuntemattoman suden hajun, muttei välittänyt siitä. Epätoivo, pelko ja onni kamppailivat suden sisällä, kun se juoksi laaksoa kohden seuraten tuoksua, joka saattoi olla vain kuvitelmaa.

// Ok. //

Korvapuoli kääntyi yllättävän äänen suuntaan, ja pyöräytti itsekseen silmiään Pilven töykeälle kysymykselle. Näkyviin pöllähtivät valkea susikaksikko, jotka Korvapuolikin luokitteli sisaruksiksi. Narttu ei ehtinyt vielä esitellä itseään, ennenkuin joutuikin kääntymään Aavan puoleen kuullessan tämän yllättävän kommentin ja huomatessaan nartun syöksyvän paikalta. Korvapuoli arvioi hetken lähteäkö perään, mutta katsoi sen tarpeettomaksi, ja kääntyi takaisin uuden kaksikon puoleen.
"Minä olen Korvapuoli," narttu tokaisi ja heilautti häntäänsä ystävällisesti, mutta sitten sen nenään tuli uusi ja vieras tuoksu. Paikalle oli ilmeisesti tulossa vielä ainakin yksi susi, mutta Korvapuoli ei viitsinyt aloittaa uudestaan nimenhuutelurumbaa, ainakaan kun se ei vielä ollut ajankohtainen. Naaras huomasi, että sen jalalla oli taas vähän huono päivä, ja sitä oli jo ehtinyt alkaa särkeä liiallisesta paikallaan seisoskelusta, joten Korvapuoli asettui makamaan maahan esittäen rauhoittunutta peittääkseen kivun merkit.

Pilvi alkoi rauhoittua sekin kun se huomasi että juuri paikalle tullut kaksikko olikin hyvin nuoria ja pieniä. Pilvi arvioi että tilanne olisi rauhallinen ja muuttui ystävälliseksi.
"Hei nyt uudestaan, pahoittelen ikävää käytöstäni, olen vain ollut hermona viime aikoina tapahtuneen takia." Pilvi selitti ystävällisesti häntää heiluttaen. Kun Aava sanoi lähtevänsä Pilvi ei voinut kuin katsoa toisen perään haikeana. Pilvi haistoi pian vielä yhden suden ja päätti olla mukavampi voisihan se aina vaihtaa maisemaa ´jos tilanne muutuisi tulen araksi.

Lumi ja Lilja tunsivat olonsa turvalliseksi kun Pilveksi esitäytynyt alkoi rauhoittua. "No mitäs tuosta." He vastasi vat yhteen ääneen Pilvelle. Pian kuitekin nartut haistoivat vielä yhden suden he olivat sen takia he olivat valpaita mutta rentoja.

(sori ei oikein keksi mitään)

Ruoste oli astunut esille. Se toljotti muita ja näytti rohkealta. Se oli matkalla Haukan , alfansa, luokse. Se oli päättänyt erota laumastaan, tosin se oli ollut urokselle koti, mutta se ei voinut jatkaa niissä riveissä.


" Keitäs te olette ? "

Korvapuolen silmät suurenivat, kun se näki kuka astui esiin, ja ennenkaikkea haistaessaan kunnolla sen tuoksun. Paikalle saapunut susi haisi selvästi Haukalta, ja naaras oli nyt oikeastikin rauhallinen. Kukaan samassa laumassa oleva susi tuskin tekisi sille pahaa, ja puolustaisi kyllä tarvittaessa vieraita vastaan. Kuullessaan sitten uroksen kysymyksen, oli se tyytyväinen voidessaan vastata siihen rohkein mielin.
"Minä olen Korvapuoli, Haukan laumasta," narttu tokaisi lyhyesti painottaen kuitenkin lähes huomaamattomasti laumalaisuuttaan. Voisi olla hyödyksi tutustua johonkin muihinkin laumalaisiin, ihan vain oman turvallisuudenkin vuoksi.

(nyt on vissiin mun vuoro?)

Pilvi haistoi tulian olevan Haukan riveistä ja sanoi tulialle ystävälliseen sävyyn "Hei, olen Pilvi ja laumaton" Narttu esitäytyi samalla.
Se alkoi tuntea olonsa jo rauhalliseksi ja istui maassa.

Lilja ja Lumi katsoivat iloisesti ja viattomasti "Hei minä olen Lumi ja tässä siskoni Lilja." Tytöt esitäytyi samalla tavalla kuin ajemminkin. Siskokset katsahtivat toisiin sa ja esitävät toisilleen kysymyksen pelkällä katseellaan ¨Miten täällä on yhtäkkiä näin paljon susia?¨ he ajatelivat molemmat samaa asiaa yhtä aikaa.

(sori ei inspaa)

Ruoste höristi Haukan nimen kuullessaan.

" Hei vain Korvapuoli. Itsekkin kuulun Haukan riveihin, olen Ruoste. Sinua en olekkaan ielä tavannut kokoontumisissa... " Uros sanoi ja nuuskaisi toista muutaman kerran. Sitten se kääntyi toisiin päin.

" Hei vain teillekkin neidit. Lilja, Lumi ja... Pilvi ? " Se sanoi ja heilautti häntäänsä.

Korvapuoli kiinnitti kaiken kiinnostuksensa uuteen tulokkaaseen, nyt Ruosteeksi itsensä esittäneeseen urokseen. Narttu nolostui hieman tokaistessa etteivät kaksikko ollut ennen tavannut.
"Niin, liityin vasta jonkin aikaa sitten," Korvapuoli mutisi hieman hämmentyneenä joutuessaan tunnustamaan tälläisen omasta mielestään melko nolon asian. Naaras huomasi Pilvenkin vihdoin alkavan rentoutumaan, ja oli siitä tyytyväinen. Korvapuoli liikautti varovasti jalkaansa, mutta se ei ollut vieläkään kunnolla käyttökelpoinen, joten narttu tyytyi jatkamaan makoiluaan, ja tarkasteli tällä kertaa hieman lapsekkaan oloista narttukaksikkoa, Lunta ja Liljaa.
"Mikäs teidät on tänne tuonut?" kysäisi narttu pitääkseen keskustelua yllä ja osoittaen sanansa kaikille.

Kaikki kolme narttua kuunteli ja koitti painaa hajun ja nimen mileen.
Pilvi ei puhunut mitään vaan upotui ajatuksiinsa.

Lumi ja Lilja sen siaan olivat täysillä mukana keskustelussa. "No menyt vain kuljeskellaan ympäriinsä koitta en löytää paikka jonne asettua" Vastasi Lilja "Niin ja tutustutaaan paikoihin ja susiin" lisäsi Lumi.
"kukas tai siis minkä lainen hukka tämä Haukka oikein on?" Kysyi Lumi. Lumella ja Liljalla taisi olla sama ajatus mutta ei vät ollet varmoja siitä.

Ruoste röyhisti rintaansa kun kuuli sen alfasta kysymyksen. Sillä oli vastaus jo valmiinä.

" Haukka, minun alfani, on jalo, kunniakas, ja ottaa toiset huomioon. Hän on täydellinen alfa. " Uros sanoi ylpeänä. Silti sen takaraivossa oli ollut jo pitkään ajatus erot tästä vahvasta ja turvallisesta laumasta. Oli toinenkin lauma jossa se ehkä viihtyisi.

Ja oli olemassa Surma. Nyt jos koskaan uros kaipasi tätä valkoista narttua.

Korvapuolikin oli heti valmiina kuullessaan sisaruskaksikon kysymyksen, mutta Ruoste ehti silti ensin, mikä hieman harmitti narttua joka ei päässyt samantien ylistämään alfaansa. Niinpä Korvapuoli nyökkäsi pontevasti uroksen sanojen vahvistukseksi.
"Ehdottomasti koko laakson paras alfa! Vaikka se nyt kai on jokaisen mielipide asia," Korvapuoli puhui vahingossa hieman ohi suunsa ja joutui sitten korjailemaan jälkeenpäin räikeää ilmaisuaan. Ei sillä, kyllä narttu oli ehdottomasti sanojensa takana, mutta ei silti halunnut ketään kimppuunsa väkisin.

Nartun pääkopassa muodostui pieni ovela ajatus, ja se käänsi katseensa kysymyksen esittäneeseen kaksikkoon.
"Oletteko liittymistä harkinneet vai muuten vain kysyitte?" Korvapuoli kysäisi kuin ohimennen, mutta oli silti salaa tyytyväinen itseensä, kerrankin.

(Pelaan Pilven pois koska en keksi sille mitään. Lumi ja Lilja jäävät lopuun asti)

Yhtäkkiä Pilvi heräsi ajatuksistaan ja tajusi että sen piti mennä. "Anteeksi mutta minun pitää mennä, hei sitten nähdään toistekkin. Oli kiva tutustua" Pilvi sanoi nopeasti ja lähti juoksu jalkaa pois, kadoten pian näkyvistä.

Lumi ja Lilja katsoivat hämetyneenä Pilven lähtöä mutta vastasivat pian toisille "Kiva" Lilja aloitti "No tuota emme vielä tiedä minne menemme mutta" Lumi jatkoi "se olisi kivaa mutta ei se..." Lilja sanoi "ei se niin helppoa taida olla?" Lumi jatkoi ja heitti samalla kysymyksen.
"mutta jos vain voisimme mennä Haukan reviirin rajoille ja kutsuisitte alfane paikalle?" Lumi jatkoi vielä perään, Lumi ja Lilja katsoivat toisiaan vielä kysyvästi ja nyökkäsivät samaan aikaan. Näin he päättivät sanaakaan sanomatta että voisivat liityä jos vain se alfalle kävisi eli tässä tapauksessa Haukalle.

(Lumella ja Liljalla menee hyvin)

(( Sori kesto. Olin ihan unohtanut tämän pelin ^^' ))

Ruoste luimisti korviaan hieman. Se oli ajatellut monia asioita mm. laumasta eroamista. Syy ei ollut alfassa tai laumalaisissa. Lauma vain ei tuntunut kodilta.

" Touota... Tottakai..." Uros sanoi ja hymyili, tosin hieman väkisin.

Korvapuoli hämmästeli hieman Pilven äkillistä lähtöä.
"Mikä noita susia nyt oikein noin polttelee? Kokoajan ollaan jonnekin ryntäilemässä," narttu sanoi oikein ääneen vaikka tarkoittikin sen lähinnä hiljaiseksi toteamukseksi. Korvapuoli höristi korviaan kuullessaan Lumen ja Liljan sanat, ja vilkaisi sitten muka-yllättyneenä Ruosteen suuntaan. Narttu melkein pöllähti takamukselleen lumeen huomatessaan toisen negatiivisen suhtautumisen. Korvapuoli oli kuitenkin varma, että siihen oli jokin hyvä syy, joten päätti pitää uroksen puolta ainakin tässä asiassa.
"Niin, se on, liityminen siis, tällä hetkellä vähän riskaabelia, katsokaas kun Haukan lauman välit ovat melko kireät aina Veren laumaan," Korvapuoli lipoi hieman huuliaan. Se ei ollut oikeastaan taaskaan varma mitä oikein halusi. Jonkun olisi piakkoin paras keksiä tilanteeseen ratkaisu, koska Korvapuolta ei ollut luotu johtamiseen eikä päätöksen tekoon, ei minkäänlaiseen.

Sisarukset jopa hieman inostuiva saadessaan tietää että oli kahdella laumalla kinaa, he katsos taihoivat päästä kokeilemaan taistelu kykyjään. Tytöt katsos olivat keksineet mahtavan taistelu tavan ihan kaksistaan ja se voisi toimia ja sen toteuttaminen oli helppoa koska heitä oli kaksi ja he ymmärsivät toisiaan täysillä.
"No tehdään niin..." Lumi vastasi ja Lilja lausahti kahdelle muulle "Ja pahoitelen hieman erikoista puhetyyliämme toivottavasti pysyitte käryllä" Lilja ja Lumi katsoivat muita yhtä iloisina kuin tavallisesti.
"ja ei se meitä haittaa vaikka teillä onkin riitaa sen Veren kanssa" Lilja sanoi tällä kertaa ensin "Nyt ainakin saatte vahvistusta riveihinne" Lumi sanoi, mutta jatkoi vielä perään "Me taitelemme vaikka kuolemaan rakkaitten puolesta!" Lilja nyökäsi siskon sanoille joissa Lumi korotti hieman äänttään.


(toivottavasti pysytte oikeesti perässä)

Ruoste tiesi Haukan lauman tilanteesta. Haukka oli alfana hyvin jalo, mutta nyt lauma oli pienessä paniikissa. inakin jotkut sudet saattoivat hieman aristella.


Uros mietti mitä tahtoisi Haukan laumasta lähdön jälkeen. Ajatus kohdistui miltein heti, tietysti, Surmaan.

(( Sori nyt isnspis jossakin kuusessa taas ))

// Anteeksi vastauksen kesto, oli pikkuinen tauko... Ja kyllä, tuli kilometriviesti. //

Korvapuoli vaihtoi painoa jalalta toiselle hieman vaivaantuneena. Ruoste ei ottanut kantaa asiaan, joten naaras katsoi asiakseen sanoa pari varoituksen sanasta nuorelle siskosparille, joka ei selvästikään tajunnut millaiseen vaaraan oli luultavasti antautumasta. Korvapuoli pakoitti itsensä pysymään paikallaan ja oikaisi ryhtinsä ottaen samalla mahdollisimman vakuuttavan asennon.
"Lumi ja Lilja," naaras aloitti vakaalla äänensävyllä vaikka sisimmässään epäröi moista tekoaan.
"Te olette vielä nuoria. Toki olen minäkin, mutta sanon suoraan että olen kokenut paljon enemmän kuin te, ja uskon sen näkyvänkin niin ulkomuodossani kuin käytöksessänikin. Olen nähnyt susien kärsivän taisteluissa ja tuntenut itsekin toisen vihan ruumiissani. Voin uskoa että ajatus taistelusta houkuttaa teitä, samoin sen tuoma jännitys. Mutta se ei ole varmasti läheskään sellaista kuin kuvittelette," Korvapuoli piti pienen tauon ja tarkasteli tiukasti kaksikkoa.
"En voi kuitenkaan pakottaa teitä hylkäämään liittymis aiettanne tai taistelunhaluanne, mutta minun on sanottava, että en aio puoltaa teitä tässä asiassa," Korvapuoli pamautti uutisensa suoraan. Totta, se oli aluksi vain epäröinyt huomatessaan Ruosteen epäilevän suhteen asiaa kohtaan, mutta oli sitten itsekin tajunnut asian vakavuuden. Nyt narttu oli muodostanut asiasta mielipiteensä, eikä sitä horjutettaisi siitä.
Korvapuoli venytteli rentoutuen hieman sanottuaan asiansa. Suden vatsa murahti tuskin kuultavasti.
"Jos jättäisimme tämän asian tähän, ja vaikka saalistaisimme jotain mikäli en ole ainut nälkäinen," yritti Korvapuoli keventää tunnelmaa naurahtaen hieman ja istahtaen jälleen lumiseen maahan yrittäen työntää äskeisen episodin mielestään.

Siskokset kuuntelivat tarkkaavaisina ja ottaen kaikken sille tarkoitetulla vakavuudella. Kaksi narttu vain nyökäsi, koska halusivat tehdätämän siis todella, Korvapuoli oli kuitenkin oikeassa meinaan Lumella ja Liljalla ei ollut taistelista minkään laista kokemusta ja ne vain luulivat tietävänsä mihin ryhtyi osaksi ne tiesi osaksi ei.

//joo kyllä tulikin Dino pitkä viesti toisin kuin omani :))