Monet sudet kohtaavat! (täynnä)

// Taidan pelata Ruosteen nyt pois. Kiitos hyvästä pelistä //

Ruoste hailautti häntäänsä kohteliaasti.

" Pyydän lupaa poistua " Uros sanoi leikkisästi ja alkoi peruuttaa kohti metsän syvyyksiä. Sen oli etsittävä Haukka pian.

// Juu, kiitos sinullekin. 8) //

Korvapuoli huomioi Lumen ja Liljan hiljaisen nyökkäyksen ja nousi jälleen valmiina saalistukseen. Ruoste päätti kuitenkin häipyä paikalta ja narttu jäi katsomaan sen perään hieman kaivaten. Se olisi mieluusti tutustunut paremmin Haukan laumalaiseen, mutta ei halunnut pakottaa urosta jäämäänkään joten nyökkäsi vain sen puoleen.
"Lähtekäämme sitten," narttu tokaisi ja hymyili hieman. Korvapuoli nosti kuononsa ilmaan ja etsi jotain vihjettä saaliista, edes pienestä. Tarkasti nuuhkittuna narttu erotti suorastaan omituisen tuoksun. Vasta ohitse mennyt kauris. Saalis oli ilmeisesti luikkinut susinelikon ohitse sillä aikaa kun ne olivat puhuneet. Korvapuoli lipaisi huuliaan.
"Kauris on mennyt tästä ohitse todella äskettäin. Luultavasti sillä aikaa kun me kykimme täällä," narttu tiedotti vaikka arveli Lumen ja Liljan jo itsekin tunnistaneen hajun.
"Lähdetäänkö perään?" susi kysäisi vielä varmistaakseen.

siskot nyökkä Ruosteelle "oli mukava tavata" Lumi sanoi ystävällisesti.
Lumi upoutui hetkeksi katsomaan Ruosteen perään ja Lilja puolestaan Nuuski ilmaa ja huomasi kauriin tuoksun.

Kun Korvapuoli alkoi uudestaan puhua heräsii Lumi ja oli heti valmiina saalistamaan. "no lähdetään" Lumi tokkaisi inokkaana ja sen katse kääntyi korva puoleen. Lilja oli myös valmis saalistamaan "minä olen mukana" Se sanoi vastaukseksi ja katsoi korvapuolta odottaen.

Korvapuoli nyökkäsi kaksikolle, ja lähti johtamaan kulkuetta hieman epävarmasti, mutta kuono tiukasti kiinni maassa. Narttu-kolmikko saavutti kaurista nopeasti, ja lopulta Korvapuoli saattoi jo nähdäkin sen. Susi kääntyi hiljaa Lumen ja Liljan puoleen.
"Piiritetään se. Nyt hiljaa," narttu supisi ja lähti sitten kiertämään pusikon seassa matalana, täydellisesti sinne sulautuen, kauriin toiselle puolelle. Ollessaan täsmälleen oikeassa kohtaa susi pysähtyi ja jäi vaanimaan ja tarkkailemaan saalista. Eläin ei tuntunut aavistavan mitään, vaan nyhti onnellisena kevään ensimmäisiä ruohoja. Korvapuolen kävi pakostakin kaurista hieman sääliksi, mutta se työnsi ajatuksen nopeasti mielessään. Sudet olivat petoja, ne söivät niitä eläimiä jotka eivät olleet tarpeeksi vahvoja tai neuvokkaita selviämään omillaan. Sitä kautta syntyi kehitys. Narttu värähti hieman ajatusta. Se ei itsekään ollut aivan tarpeeksi vahva selviämään täysin itsensä varassa: sen takiahan se oli hakeutunut Nuormetsän laumaan joka antoi samalla suojaa että takasi ravinnon. Korvapuoli pakoittautui irti synkistä mietteistään ja käänsi varovasti päänsä tarkistaakseen Lumen ja Liljan asemat.

Molemmat nartuista lähti seuraamaan Korvapuolta ja kunne saivat ohjeet ne nuökkäsi ja katsoi toisiaan.
Lumi lähti kieramään samaan suuntaan kuin Korvapuolli, mutta pysähtyi aikaisemmin.
Lilja lähti hiiren hiljaa toiseen suuntaan ja katsoi lopulta olevansa oikeassa kohdassa toisiin verrattuna, Lilja oli tottunut olemaan toisten käskettävänä ja puollusti siskoaan aina. Lilja jäi odottamaan hyökkäyksen alkua. Lumi oli matalana ja odotti että Korvapuoli tai joku muu tekisi aloitteen hyökkäykselle.

Korvapuoli totesi kahden muun vain odottavan merkkiä ja ulvahti hyökkäysmerkin ja loikkasi eteenpäin tarttuen pahaa-aavistamatonta kaurista tiukasti hampaillaan jalasta. Sen jalkaa oli aiemmin aamulla särkenytkin, joten se ei alkanut nyt tahallaan rasittamaan sitä liikaa. Lumi tai Lilja saisivat hoitaa varsinaisen tappo-osuuden kun taas Korvapuoli luultavasti pysyisi poissa jaloista ja yrittäisi vain pidellä kaurista sen aikaa. Niin, kauris oli todella pakokauhuinen, jopa niin vahvan eloonjäämisvietin riivaama että Korvapuoli sai varoa itseään kauriin potkiessa ja huitoessa kohti susia. Narttu onnistui väistelyissään erinomaisesti, mutta alkoi nopeasti väsyä, kun piti samaan aikaan loikkia pois alta ja pitää saalista kiinni. Samassa Korvapuolen jalkaa pistikin ikävästi, ja narttu horjahti juuri kauriin sorkan kohdalle ja sai siitä päähänsä mojovan iskun. Susi ulvahti kivunsa seasta ja kompuroi syrjemmälle pökerryksissään. Korvapuoli maistoi veren suussaan ja tajusi kauriin sorkan tehneen verta vuotavan haavan päänahkaan. Narttu ei saanut keskitettyä katsettaan kunnolla, mutta yritti silti kiivaasti tihrustella Lumen ja Liljan touhuja keskittyen samalla pysymään pystyssä. Korvapuolen päässä surisi inhottavasti ja sen tasapaino oli sanonut itsensä täysin irti. Ainoa ajatus mikä takoi nartun pääkopassa oli, että kauris olisi pakko päästää päiviltä nopeasti, noin aggressiivinen käytös saaliseläimeltä ei kertakaikkiaan käynyt päinsä.

Lumi kuuli merkin ja syöksyikohti kaurista, nuori naaras hyökkäsi sivusta ja koitti etuset edellä kaataan saalista. Lilja meni saaliin taakse ja painoi hampaansa saaliin hännän tyveneen jonka odotti olevan herkkä paikka. Lumi sai saaliin horjahtamaan ja melkein kaatumaan samassa kauriin tasapaino herpaantui Liljan puremasta hännän tyveneen. Kauris kaatui nopeasti, mutta potkaisi etu kaviollaan Lumen kylkeen narttu ulvahti kivusta. Lumen onneksi kylkiluut eivät murtuneet siihen vain tulimustelma ja pieni haava. Ennen kauriin kaatumista neidit olivat huomanneet kauriin potkaisseen Korvapuolta joka sai heihin lisää puhtia ja he halusivat kauriin nopeasti hengiltä maksuksi siitä mitä se teki ja varsinkin Lilja raivostui kun eläin potkaisi hänen siskoaan ja oli siinä samassa puremassa tätä kaulaan ja henki torveen.
Kauris sätki vielä hetken kunnes se lopetti säkinnän, sitten Lilja siirtyi katsomaan toisia ja kysyi "oletteko kunnossa?" Lilja juoksi siskonsa luokse ja katsoi tätä kysyvästi häntä alakuloisesti roikkuen. "olen minä kylkeeni vain vähään kipottaa, ei muuta" Lumi sanoi ja heilautti häntäänsä. Lilja nuolaisi siskoaan helpottuneena ja siitäkin jo huomasi Lumen olevan todella tärkeä Liljalle ja toisin päin. Neidit siirtyivät sitten katsomaan Korvapuolta ja katsoivat toisen haavaa, se ei näyttänyt kovin hyvältä, sentään kallo oli pysynyt ehjänä kaiketi. "sinun on ehkä parasta levätä hetki" Lumi sanoi hiljaa.
"oikeastaan teidän molempien Lumi" Lilja jatkoi käskevästi ja katsoi siskoaan ja vuorostaan Korvapuolta. Onneksi ei sattunut kenellekkään mitään vakava Lilja mietti ja sanoi sitten "onneksi te molemmat olette yhtenä kapaleena" Lilja katsoi ystävällisesti kahta sutta ja hymyili.

Korvapuolen päätä särki hirveästi ja sitä huimasi. Kuin sumun läpi se kuuli Lumen ja Liljan sanat ja yritti parhaan kykynsä mukaan vastata. Nartun suusta purkautui kuitenkin vain epämääräistä mutinaa ja inahtelua. Susi istui lopulta yrittäen pitää itsensä paikoillaan vaikka horjui vieläkin. Paikalleen päästyään nartun näkökin alkoi pikkuhiljaa selvitä, samoin ajatukset, mutta päässä jyskyttävä kipu senkuin yltyi. Korvapuoli antoi asian olla ja koikkelehti nyt jo parempana saaliin luokse. Kauris oli jo kuollut kuin kivi ja sen näkeminen tyydytti narttua siinä määrin että se sai voimia kiskaista laihan takajalan irti ja siirtyä sivummalle sitä syömään ja Lunta ja Liljaa tarkkailemaan. Sen ei oikeastaan tehnyt enää ollenkaan mieli syödä mitään, mutta se ei halunnut antaa heikkoutensa näkyä ulospäin. Ruuan jälkeen kolmikon tiet luultavasti eroaisivat, koska Korvapuoli haluaisi vetäytyä omiin oloihinsa parantelemaan itseään että olisi jälleen edustuskelpoinen, kun sen ja Tuhon tiet taas kohtaisivat.

Neidit vain tarkailivat ja ihmettelivät miten toinen näytti ainavain pahemalta ja mutisi vain jotain.
Lumi ja Lilja eivät alkaneet syödä heti vaan tarkkailivat tilannetta Lumi makasi maassa ja odotti kyljen kivun vähenevän ennen kuin alkaisi syödä Lilja istui siskonsa vierellä ja odotti. Ne katselivat hieman kumissaan kun toinen koitti olla urhea ja jotenkin neidit olivat hämmentyneitä tahpahtuneesta.

Lopulta sisaruksetkin astelivat kauriin ruhon luuo ja lakoivat syödä.

Korvapuoli tiedosti Lumen ja Liljan hämmentyneet katseet mutta oli kuin ei olisi huomannutkaan. Saatettuaan ateriansa nopeasti päätökseen narttu nousi hieman horjuvasti pystyyn ja vilkaisi Lumen ja Liljan syöntiä.
"Minusta tuntuu että jatkan nyt omia teitäni. Kiitos seurasta ja... mikäli kaikesta huolimatta aiotte liittyä Nuormetsän laumaan, niin minä en ole sen tiellä. Näkemiin, Lumi ja Lilja," Korvapuoli puhui vakaasti mutta hieman tavallista hiljempaa. Jokainen sana soi sen pään sisällä ja teki samalla tavalla kipeää. Narttu kääntyi nopeasti lähteäkseen ja olisi jopa voinut sanoa että se kiirehti pois paikalta, vaikka olikin ulkoisesti tyyni.

// Kiitos mielenkiintoisesta pelistä! //

Lumi ja Lilja olivat nyt niin lihan raatelemisen ja syönnin vallassa ettein huomannut Korvapuolta, kunnes toinen teki lähtöä. Siskot kuuteli tarkkaan toisen sanat jottei mikään olisi jäänyt väliin. "no näkemiin nähdään taas joskus" Lumi sanoi jo pirteämpänä. Lilja heilautti häntäänsä ikäänkuin olisi vilkuttanut, hieman apeana neidit katselivat toisen menoa. Nartut katselivat toisen hieman horjuvaa menoa kunnes se katosi näkyvistä ja molemmat jatkoivat syömistä kunnes olivat täynnä he lähtivät kohti Haukan aluetta.