Hiekka ja Tulisilmä keskellä talvipäivää

// Joo, otsikko on ihan hatusta napattu... Eli Shui ja Hiekka tännepäitte, kiitoshh! //

Tulisilmä oli vielä varsin tottumaton laaksoon, ja oli hieman aikaisemmin aamulla kaatanut ensimmäisen kunnon saaliinsa, laihanpuoleisen peuran. Oli oikein kaunis talvipäivä, aurinko paistoi kirkkaana ja lumi kimalteli kauniista. Tuli ei kuitenkaan pystynyt nauttimaan luonnon kauneudesta kunnolla, koska se oli rajattoman yksinäinen. Se ei ollut päässyt kunnolla puheisiin oikeastaan kenenkään kanssa, vain kerran se oli käyty nopeasti häätämästä jonkun reviiriltä, ja siihen se olikin sitten jäänyt. Nyt se oli vakaasti päättänyt saada itselleen jostain seuraa, ja oli sen toivossa kuljeskellut ympäri alueita, joiden se arveli olevan niin kutsuttua ei-kenenkään-maata.

// Sopiikos jos otan Heinänkin mukaan peliin jossain vaiheessa? :) //

Ruskeaturkki meksikonsusi jolkotteli pää alhaalla, Se tuli tapaamasta Pilveä ja toivoi osuvansa matkallaan siskoonsa Heinään, Mutta ei ollut näkynyt pariin päivään minkäänmoista merkkiä siitä että Heinä edes olisi lähimailla.
Uros huomasi kauvempana sudenhahmon ja karjahti kuuluvasti '' Kuka olet kirppukasa ?! '' .

Hiekka jäi seisomaan paksuille,mustille anturoilleen jäykästi kauvemmaksi, Karvat pystysuorassa kuin siilillä ja häntä uhmakkaasti ylös nousseena, Samalla vaimeaa murahtelua kummuten Hiekan kurkusta.

// Juu tottakai! //

Tulisilmä ilahtui mielessään kuullessaan jonkun äänen, ja kääntyi rivakasti ympäri.
"Jaa kirppukasa? Nimeni on kylläkin Tulisilmä. Mikäs itse olet kiljukaula?" se huusi takaisin luonteelleen ominaisesti, eli nenäkkäästi, ja naurahtipa tuo vielä hieman päällekin. Se piti itsensä mahdollisimman rentona, ja nostipa hieman häntäänsäkin vahvistaakseen pelotonta vaikutelmaansa. Tosiasiassa se oli loppujen lopuksi hieman hermostunut, tiedä vaikka toinen olisikin joku täysin peloton tappajarakki!

Hiekka murahteli vaimeasti ja naurahti kolkosti ' kiljukaulalle ' , Toinen vaikutti mukavalta, Samanlaiselta kuin Hiekka itse.
Hiekka otti askelia lähemmäksi ja ystävällisen pilkkeen omaava hymy kohosi sen suupielille.

Samassa Heinä jolkotteli esiin pusikosta, Mietteissään ja korvat visusti luimussa. Hiekka tunnisti siskonsa hajun ja suorastaan kiljaisi '' HEINÄ !! '' Kookkaampi uros lähti vimmattua vauhtia kohti siskoaan joka säpsähti mietteistään ja huudahti '' HIEKKA! Hiekka olen etsinyt sinua !! '' Kaksikon saavutettua toisensa ne haistelivat toisiaan, Keräsivät kirsuihinsa vieraitten susien hajuhiukkasia ja sitten yhdessä askelsivat kohti Tulisilmää.

Tulisilmä huomasi toisen hymyn, ja heilautti häntäänsä yställisesti. Samassa joku naarassusi rymisti esiin pusikosta, ja Tuli katsahti kiinnostuneena kahden suden kohtaamista. Olivatko toiset puolisoita, kun noin kovin ilahtuivat toistensa näkemisestä. Kun kaksikko lähti köpöttelemään Tulen luokse, nuori uros istahti alas ja katseli susien tuloa. Sitä hermostutti vielä hieman äskeistä enemmän, nyt noita oli kaksi ja häntä vain yksi. Tuli huomasi hetkeä liian myöhään, kuinka sen häntä taisi liikkeellään kavaltaa sen tunteet. Uros murahti mielessään ja yritti paikkailla yleensä niin tyyntä olemustaan.
"Heinä ja Hiekka, oletan?" se tarkisti vielä kahdelta. "Minä olen Tulisilmä, Tuleksikin nuo toki kutsuvat," se vielä jatkoi esitellen itsensä.

'' Kyllä, Olen Heinä. '' Heinä esittäytyi ja jäi hieman veljensä taakse puuskuttaen ja läähättäen.
Heinä askelsi Hiekan takana kohti Tulta, Hiekka asettuen istumaan Tulisilmää vastapäätä ja hymähti ennen esittäytymistään,
'' Niin, Olen Hiekka ja Heinä on siskoni. '' Uros pudisteli päätään ja katsahti vierelleen istuvaa siskoaan.

Heinä haravoi tuttuun tapaansa katseellaan Tulisilmää, Käänteli päätään ja hymähteli.

// Inspis on jossakin hevonkuusessa :D //

Tuli hämmästyi hieman, kun uros, Hiekka, kertoi että kaksikko olikin sisaruksia.
"Heh, minä jo ajattelin, että..." Tulisilmä vaikeni äkkiä, ja tajusi puhuneen sivusuunsa. "Niin siis että olisitte puolisoita tai jotain," se mutisi pienen tauon jälkeen ja yritti hieman ryhdistäytyä. Tuli huomasi kuinka Heinä katseli sitä, ja se alkoi pikkuhiljaa ärsyttää urosta. Oliko hänessä muka jotain kummallista?

// Täälläkin tökkii pienoisesti..

Heinä vetäisi tutkivan katseensa Tulesta ja siirsi uteliaan katseensa Hiekkaan, Sitten se kävi taas Tulessa ja sen jälkeen Heinä romahti makuulteen pehmoiseen hankeen ja tuijotti lumisia etusiaan.

Hiekka jäi istumaan ja vilkaisi siskoaan '' Mhm... Väärinkäsityksiä sattuu. '' Uros oli selvästi paremmalla tuulella löydettyään taas siskonsa, Sillä olisi Heinälle puhuttavaa, Muttei ollut ehkä oikea hetki puhua siitä juuri nyt.

Tulesta tunnelma alkoi käydä jo hieman turhan tympeäksi, sillä oli kylmä lumessa makoilun jälkeen, ja äskeinen nolo lipsautus häiritsi aina täydellisyyteen pyrkivää urosta. Tuli katsahti maaten pannutta Heinää, ja päätti sittenkin jäädä. Tuo tähän asti melko hiljaisena pysynyt naaras herätti sen mielenkiinnon jollain kieroutuneella tavalla.

"Niin, minulle vielä useammin kuin muille," Tuli naurahti Hiekkaa kommentoiden. "Oletteko kenties jossain laumassa?" se jatkoi pienen tauon jälkeen, ja häpesi jälleen mielessään tyhmää kysymystään. Tänään se ei tainnut olla oikein vireessä huomautustensa suhteen!

Heinä pysyi hiljaisena Hiekan vierellä, Katseli maisemia ja vaikutti poissaolevalta.
Hiekka hymähti huvittuneena Tulen lauseelle ja huitasi lunta edestään.

'' En ainakaan minä ole laumassa, Heinästä en tiedä. '' Urosta ei varmaan huolittaisikaan muuhun kuin Veren laumaan, Hiekka naurahti omasta lauseestaan huvittuneena ja osaksi myös mietteidensä takia.
'' En minäkään. '' Heinä vastasi lopulta lievästi hymyillen ja laski päätänsä etustensa väliin.

Tulisilmä huomasi Heinän poissaolevuuden, ja se häiritsi sitä oudolla tavalla. Tunne oli Tulelle täysin vieras, ikäänkuin jonkinlaista mustasukkaisuutta. Pitkään uros ei sitä ehtinyt pohtimaan, kun saikin jo vastausta kysymykseensä.

"Sama täällä, laumattomana elellään," Tuli myönteli. "Olettekos jo kauankin olleet laaksossa? Itse olen uusi tulokas ja - miten sen nyt sanoisi - vähän pihalla kaikesta."

// Lyhyttä pukkaa. :s

Heinä siirsi katseesa tutkailemaan pariksi minuutiksi Tulen kasvoja, Sitten sen suupielille kaartui herkkä hymy , mutta se hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin Hiekan alkaessa rehvästellä '' Niin, No ollaahan me vähän kauvemmin oltu. ''

'' Jos haluat kysyä jotain niin kysy pois vaan. '' Hiekan suupielillä oli kiero ja omahyväinen virneenpilke, Heinän hermoille kävi taas Hiekan asenne ja likka nousti istumaan, Näykki ilmoittavasti Hiekan poskikarvoja ja Hiekka murahti tympeästi vastaukseksi, Pomottavasti Hiekka mulkaisi Heinää ja narttu laskeutui takaisin makuulle tuhisten.

Tuli pani merkille Heinän katseen, mutta ei ihan ehtinyt tulkita mitä se sisälsi, ennen kuin Hiekka puhui. Tulisilmä otti hieman nokkiinsa Hiekan rehvastelusta, mutta ei vaivautunut varsinaisesti loukkaantumaan. Se katseli kiinnostuneena sisarusten välistä pientä välien selvittelyä. Hiekka oli selvästikin ylempänä kaksikon välisessä arvojärjestyksessä.
"Noh noh, älkääs nyt tapelko," Tuli naurahti hieman kiusoitellen.

'' Se on Hiekka joka rehvastelee taas. '' Heinä valitti Tulelle ja vilkaisi kierosti Hiekkaa silmäkulmastaan joka mulkaisi takaisin ja sohaisi etusellaan lunta Heinän päälle. Meksikonsusi narttu nousahti ylös rivakasti ja pudisteli lumet päältään ja laskeutui sitten istumaan. Hiekka hymyili kierosti, Katsahti Tulta ja sitten siskoaan.

'' Niin oletko sinä löytänyt puolisoa jo ? '' Hiekka kysähti vierellään istuvalta siskoltaan ja Heinä pudisteli päätään, Erotessaan Hiekka oli kehottanut hankkimaan puolison, ja / tai johonkin laumaan liittymisen. Heinä tuhahti, Sen oli turha edes kysyä Hiekalta oliko se löytänyt, Ei tietenkään. Hiekka piti itseään liian arvokkaana ja oli nirso naisten suhteen.

Tuli naureskeli kaksikon leikkitappelulle, mutta vakavoitui kuullessaan Hiekan kysymyksen Heinälle, ja kuunteli itsekin kiinnostuneena, toruen itseään heti kun tajusi mitä oikein teki. Ei Heinä ollut siitä kiinnostunut, ei voinut olla, ja ei se voisi vakiintua minkäänlaiseen suhteeseen, sen luonne oli aivan liian villi sellaiseen. Se pudisteli hieman päätään itselleen ja ajatuksilleen.

Tuli yritti jälleen keksiä jotain puheenaihetta, johon sekin voisi osallistua nolaamatta itseään täysin. Sillä löi -kuten tänään tuntui toistuvasti käyvän- tyhjää. Niinpä susi tyytyi katselemaan sisaruskaksikkoa vierestä pääasiassa mietteisiinsä vaipuneena.

// Töktök. Ei inspaa.

'' Ei sinun rehvastelua jaksa kauvaa kestää. '' Heinä nosti persuksensa, otti pari askelta sivuun ja silmäili hetken Tulta.
'' Niin, Oletko sinä tavannut jo montakin sutta? '' Heinä utelia aidosti kiinnostuneena ja korvat etuviistossa, Häntänsä heilauttaen rennosti oikean takasensa viereen.

Hiekka puhahti ja jäi istumaan paikoilleen, Nokkaansa nyrpisti ja silmiään muljautti silmäkuopissaan.
Meksikonsusi uros istuskeli hiljaa ja silmäili Heinää, Toinen ei ollutkaan enään niin arka kuin oli vuosi sitten. Yksinolo oli näemmä kasvattanut taas sen luonnetta, Hyvä niin.

Tuli oli mielissään kun Heinä kiinnitti huomiota siihenkin.
"Ei, pari hassua laumatonta vissiin, joilta sain jonkinlaista käsitystä alueesta," Tuli vastasi, ja sen katse käväisi Hiekassa, joka oli alkanut jurottaa. Uros naureskeli hiljaa mielessään Hiekan käytökselle, ja katseli kuinka tämä puolestaan katseli Heinää. Pian myös uros siirsi katseensa jälleen Heinän puoleen, ja osoittikin seuraavan kysymyksensä lähinnä tälle.
"Kuinka te päädyitte tänne, vai oletteko syntyperäisiä?"

Heinä vilkaisi silmäkulmastaan Hiekkaa, Mikä sen oli ? Katseli kuin aaveen nähnyt.
Heinä hymähti ja herkkä hymy käväisi sen suupielillä vastatessaan '' Tultiin yhdessä tänne, Ehkä viikko sitten, Aika kaukaa tultiin, ihmettelen miten jaksoin koko matkan tulla tuon rinnalla '' Heinä naurahti kevyesti vielä sanomansa perään ja laski sitten kasvonsa peruslukemille.

Hiekka oli tuijottanut siskoaan mietteissään, ja havahtui omista maailmoistaan Heinän vastatessa Tulen kysymykseen.
Hiekka murahti siskonsa lauseen jälkeen '' Kaksi viikkoa sitten... ''
Uros rehvästeli rintaansa kohottaen, Nousi ylös ja pudisteli tuulen viskaamat lumet päältään, Sitten asettui samalle paikalle istumaan takaisin, Ja maata edessään silmäili hetken ja vilkuili Tulta kulmiensa alta välillä.

Tuli kuunteli lievästi huvittuneena kaksikon ainaista erimielisyyttä, ja arvioi Heinän arvion oleva todenmukaisempi. 'Eivätpä ole itsekään pitkään täällä asustelleet,' hukkanen ajatteli ja hymähti itsekseen.
Kun Hiekka tuijotti urosta alta kulmiensa, ei tämä ollut huomaavinaankaan, mutta hermostui silti hieman katseesta. Eihän toinen vain ollut huomannut mitään hänen käytöksessään Heinää kohtaan, eihän? Epäilys kalvoi suden mieltä, ja sen häntä heilui hermostuneena edestakaisin, omistajansa ollessa täysin epäilystensä ja egonsa kiusaama.

Heinä painoi päätään alemmaksi ja tuhahti lievästi Hiekan tuijotukselle.
'' Oletko mustasukkainen? '' Heinä tivasi tiukasti Hiekalle joka häktähti melkein ruumiistaan irti, Olipas siskosta tullut uhmakas.
Hiekka murahti vastaukseksi ja mulkaisi Heinää joka olikin jo kääntänyt katseensa pois veljestään.

Hiekka kääntyi istualtaan kohti Heinää ja köhähti saadakseen siskonsa huomion, Heinä vilkuili silmäkulmastaan veljeään odottavasti. '' Krhm... Niin tuota, Tapasin yhden Pilven... Sanoi rakastavansa minua. '' Hiekka köhäisi ennen kuin aloitti ja mulkoili Heinää ja tämän reaktiota. Heinä käänsi päänsä hetkeksi veljeänsä kohti ja murahti vastaukseksi ensin jotain epäselvää ja sitten itsekin köhäisi vaimeasti ja lausahti '' Niin ? Et kai sinä siskosi mielipidettä naisiisi tarvitse. Ja kai se sitten rakastaa sinua, ei se minulle kuulu. '' Heinä naurahti jälkeenpäin huvittuneesti.

Tulisilmä leikki kohteliasta, eikä ollut kuulevinaankaan sisaruskaksikon keskustelua, eikä kaikkea siitä kuullutkaan, mutta ymmärsi aiheen, ja mielessään se nauroi ratketakseen ja pysyi vain vaivoin ulkoisestikin hallinnassa ja tyynenä. Tuli ei kehdannut keskeyttää tuokiota tai sanoa väliin mitään, ja nousi istumaan jo hieman kangistuneena maan kylmyydestä ja katseli lumisien puiden muodostamaa kaunista maisemaa.

'' No. hm ... '' Hiekka vaikeni ja vilautti hammasrivistöään Heinälle mielenosoitukseksi ja ei-pilatakseen egoaan.
'' En minä nartunkuvatuksen apua tarvitse ! Häpeäpilkku Mustaturkin suvulle ! '' Uros haukkui Heinää kasvattaakseen egoaan sen verran että korjaisi äskön menetetyt pisteet. Heinä mulkaisi Hiekkaa, Ei sitä ystävällisyyttä sitten kauvaa kestänyt, Sehän oli ihan odotettavissa.

Heinäkin siirsi katseensa maisemiin korvat luimussa, Nosteli kylmästä kärsiviä etusiaan ja tuhahti. '' Onpas täällä kylmä, Tulisi jo kesä ja lämpimät ilmat. '' Hiekka murahteli ja sanahti vastahakoisesti '' Minä pidän talvesta, Ihme että edet pärjäät täällä kylmyydessä Heinä, Kun ovat tassutkin noin pipi. '' Uros virnisti kyynisesti sanojensa jälkeen.

Tuli käänsi katseensa takaisin kaksikkoon huomatessaan näiden korotetut äänensävyt. Hyvä etteivät nyt tuolla menolla käyneet toisiinsa kiinni. Tulen teki mieli puolustaa Heinää Hiekan kiusanteolta, mutta päätti pysyä puolueettomana ainakin toistaiseksi. Tulen muistissa kuohahti, ja sen mieleen nousi muistikuva siitä, kuinka sen oma isä, alfa, oli huutanut sille sen käytyä kerran väkivaltaiseksi lauman ärsyttävää betaa kohtaan. [i]'Olet häpeäpilkku koko laumalla ja suvulle!'" oli sille karjuttu, ja se itse oli käyttäytynyt samaan tapaan kuin Heinä, välinpitämättömästi. Tuli ravisteli päätään karistaakseen muistonsa. Se vihasi menneisyyttään, jonka se oli muuttanut heti jos olisi pystynyt.

Heinää pinni jo tarpeeksi Hiekan käytös, Tämä tapaaminen oli sittenkin virhe. Heinä nousi seisomaan ja mulkoili Hiekkaa joka yritti saada viattoman ja vilpittömän katseen naamavärkkiinsä.
'' Jos luulet että alistun yhtä helposti kuin vuosi sitten ja taivun noin mitättömän ja turhan uroksen, jolle ei kelpaa mikään tai kukaa, edessä niin väärin luulet, Hiekka ! '' Naaras pauhasi ja peruutti pari askelta.

'' Olet samanlainen kuin Mustaturkki ! Säälin sitä naarasta jonka sinä valitset ! '' Heinä murahteli, Hiekan rintakehä alkoi kohota ja laskea nopeammin ja uhkaavasti. Hiekak nousi ylös ja oli raivonsa ansiosta hiljaa, Askelsi kauvemmaksi Heinästä estääkseen itseään tekemästä pahaa siskolleen. Heinä mulkaisi Hiekkaa , Korvat silti luimussa niskavillojen seassa alistuvasti, alistumisella sai yleensä Hiekan pahimmatkin raivokohtaukset laannutettua. Heinä siirsi katseensa Tuleen, Katseli Tulisilmän reaktiota siskosten tappelusta, toivottavasti kaksikon käytös ei häätäisi uutta ystävyttä.

Tulisilmä oli hieman hermostunut, se osasi tapella, mutta ei osannut katsoa tappelua sivusta. Se huomasi kuinka sisarukset ottivat etäisyyttä toisiinsa, mutta pysyi itse paikoillaan. Vain sen häntä kavalsi jälleen kerran sen tunteet huiskahtelemalla edestakaisin. Se jo hetken harkitsi poistumista paikalta, mutta sitten Heinä sattui katsomaan siihen, ja ajatus unohtui heti.