Hiekka ja Tulisilmä keskellä talvipäivää

Talvinen, Jäätävä ja pistävä tuuli sai jokaisen hukan turkin hulmuamaan, Ja kristallimainen, kylmä lumi sai Heinän tassut palelemaan entisestään ja koko hukan läpi kävivät kylmät vireet.
Heinä pudisteli päätään, Mulkaisi hiekkaa joka oli liukunut makuulle ja painanut päänsä syvälle lumeen.
'' Sopiiko jos liityn seuraasi ? '' Heinä oli jo noussut kysyessään tätä asiaa Tulelta, Ja otti jo askeleen Tulta päin.
Nyt olisi kolmikon viisainta löytää tuulelta suojaava pesäkolo, tai edes jokin vastaava paikka minne kolmikko saisi käpertyä.
Tosin, Hiekka eristäytyisi itsekkäästi johonkin muuhun koloseen, se olisi varma.

Tulenkin kävi jo kylmä, ja vaikka sillä oli kenties hieman normaalia paksumpikin turkki, se silti paleli. Senkin ajatuksiin juolahti jonkin tuulelta suojaavan paikan löytäminen.
Heinän kysymyksen kuullessaan Tuli vilkaisi epäröiden Hiekkaan, mutta päätti etteivät hänen tekemisensä kuuluneet tuolle yrmylle urokselle.
"Siitä vain," Tuli vastasi Heinälle ja väläytti pienen hymyn tapaisen, joka ei ollut oikeastaan erityisen iloinen.
"Hyrr, täällä on kylmä. Pitäisiköhän etsiytyä jonnekin suojaisampaan paikkaan?" uros ehdotti varovasti, ja osoitti kysymyksensä yhtälailla Heinälle että Hiekallekin.

Heinä painautui Tulen kylkeen kiinni makuulteen, Väläytti herkän hymyn Tulisilmälle ja katsahti Hiekkaa ja tämän reaktiota.
Hiekka mulkaisi halveksuvasti kaksikkoa kauvempana, ensin siskoaan tutkaillen ja sitten Tulta haravoiden katseellaan.
'' Minä en teidän kahden kanssa minnekään tule, minuun ei kylmä vaikuta. '' Uros valehteli viimeiset sanansa, todellisuudessa sitä palelsi luita ja ytimiä myöden.

'' Tuli, Etsimmekö jonkin mukavan pesäkolon ja asetumme sinne ainakin pahimman tuulen ajaksi ? Hiekkaa kiinnostaa näköjään vain kylmässä kyykkiminen ja paleleminen. '' Hiekka osion sanoessaan Heinä painoitti sanaa ' kylmässä ' .
Hiekka tosin vain murahti vastaukseksi ja ummisti silmänsä hetkeksi, ja saaden itsensä näyttämään siltä että todella nauttisi tästä kylmästä. Tosin nauttihan Hiekka siitä aavistuksen, se sai koetella rajojaan ja kasvattaisi egoa suuntaan tai toiseen.
Heinä nousi jo valmiiksi ylös, tulisi Tulisilmä tai ei, Heinä ainakin hakeutuisi suojaisempaan paikkaan, ei se kestänyt tämmöistä viimaa ja pakkasta.

Tuli oli hieman hämmästynyt Heinän käydessä makuulteen sen kylkeen kiinni. Uros yritti kuitenkin koota viimeisetkin itsetuntonsa rippeet, ja onnistui näyttämään jotakuinkin rauhalliselta. Huomatessaan Hiekan mulkoilun, Tulisilmä luimisti korviaan hieman osoittaakseen että se oli häiritsevää. Tuli katseli hiljaa tilanteen etenemistä, ja Heinän kysymyksen kuullessaan susi hieman hätkähtikin.
"Öö.. Siis joo," Tuli takelteli hieman epävarmana. Kumman puolelle pitäisi asettua, Heinän vai Hiekan? Kun Heinä nousi, uros teki kuitenkin nopeasti ratkaisunsa ja loikkasi tämän rinnalle.
"Kuule ärripurri jöröjukka, sinuna en jäisi siihen kököttämään. Ihan näin vinkkinä," tokaisi uros ennenkuin siirsi katseensa jälleen Heinään, ja tarkkaili toisen liikkeitä, jotta voisi pysytellä sen rinnalla harhailematta. Heinä saisi kyllä kaikin mokomin päättää pesäkolon, mutta ei Tuli sitä silti niskanpäälle päästäisi määräysvallan suhteen. Ainakaan kokonaan.

Heinä askelsi jalkojaan nostellen Hiekan ohi, Tulisilmä ilmeisesti rinnallaan.
'' Minä en vinkkejä ota vastaan sinulta ! '' Hiekka murahti vaimeammin kaksikon kävellessä ohi, Se oli yksinkertaisesti vain mustasukkainen tällä kertaa, sillä ei varsinaisesti ollut mitään Tulta vastaan, mutta Hiekka ei ollut tottunut siihen että sisko liikkui jonkun muun kuin hänen kanssaan.

// Pientä autohittiä. //
Tuli ja Heinä oli jolkotellut jo matkan, Heinä pysähtyi viimein äkätessään vaimean suden hajun puun juurelta, Heinä korvat etuviistoon kääntyneinä askelsi puun juurelle ja mielikseen huomasi kolon kaivettuna puun juureen, kolosta tarttui haalistuneita ja vanhoja suden hajuhiukkasia, ja Heinä päätteli että kolo olisi tyhjä. Sen enempää miettimättä Heinä pujahti koloon, istuutui kolon perälle ja odotti että Tulisilmäkin tulisi koloon.

Kaksikon hävittyä Hiekan näköpiiristä lähti uros kankeasti liikkeelle, Oikoi ensin kankeita, kylmettenyitä raajojaan ja jolkotteli sitten toiseen suuntaan, etsimään toista koloa mihin asettua, tai edes jotakin suojaisaa paikkaa.

Tuli harmistui hieman Hiekan itsepäisyydestä, mutta ei antanut sen näkyä, vaan esitti kuin ei olisi mitään kuullutkaan ja jatkoi matkaan Heinän rinnalla. Pienen kävelymatkan jälkeen Heinä ilmeisesti löysi hyvän kolon ja pujahti sisälle. Uros epäröi hetken, ja nuuhkutteli varmistaekseen ettei muita susia, etenkään kolonomistajaa, olisi lähistöllä. Mielenrauhan saatuaan susi pujahti myös sulavasti koloon, joka oli mukava ja tuulelta mainiosti suojaava.
"Ei pahempi paikka," se hieman kehaisi Heinää ja pani sitten mahalteen kulmaukseen lähelle Heinää.

'' Ei niin. '' Heinä oli mielissään kehuista ja valui itsekin makuulteen, Tyytyväisenä risti tassunsa ja laski päänsä tassujensa päälle, Ummisti silmiään ja huokaisi '' Tämä kyllä ainakin voittaa ulkona olemisen. ''

Hiekka sen sijaan tarpoi kylmässä viimassa edelleen, Sitä ei ollut ainakaan puoleen tuntiin onnistanut. Jotkin kolot olivat olleet liian pieniä tai niissä oli jo asukki. Hiekka murahteli ja pujahti viimein kuusen alle lumeen kaivettuun monttuun, Se suojasi tuulelta mutta kylmä lumi viilteli sen tassuja ja vatsaa, vaikka karva olikin paksua , muttei silti tarkoitettua tämmöiseen koetteluun. Uros murahteli pitääkseen uteliaat metsän pieneläimet , suurimmaksi osaksi hiiret loitolla pesästään. Maailmoihinsa sukeltaneena Hiekka mietti mitä vastaisi Pilven kysymykseen.

Tulisilmä laski korvat päätään vasten rennosti ja hieman väsyneesti. Oikeastaan ainoat asiat joiden ansiosta se vielä oli hereillä, olivat vieressä kyhjöttävä Heinä ja luultavasti jossain ulkona harhaileva Hiekka.
"Löytääköhän Hiekka jonkin suojaisan paikan yöksi?" kysäisi Tuli lopulta Heinältä hieman hermostuneena toisen kohtalosta.

'' Se selviää. Ei se niin tyhmä ole että jäisi kököttämään tuonne kylmään. '' Pitkän matkan vaellettua oli narttu väsynyt, Ummisti taasen silmänsä sen jälkeen kun oli saanut ne aukaistua puhuakseen. Hiekka kaivoi ulkona kuoppaa syvemmäksi ja asettui kylmälle jään ja lumen sekaiselle maalle makuulteen urahtaen, Kyllä sitten osasi olla kylmä ilma. Pari minuuttia mietittyään ajoi kylmyys Hiekan liikkeelle, Se jolkotteli kaksikon hajuhiukkasten perässä kolon suulle, murahti ilmoittaakseen olevansa paikalla ja työnsi päänsä sisään kolosta ja kuikuili kaksikkoa pesän perällä '' Niin... '' Uros aloitti varovasti '' ... Olisko sielä tilaa? ''

'' Onhan täällä. '' Heinä aukaisi silmänsä ja katsahti väsyneesti Hiekkaa, Sitten silmäili Tulta kysyvästi.

Tulisilmä ilahtui Hiekan ilmestyessä kololle, ja siirtyi lähemmäksi Heinää antaen tilaa myöskin Hiekalle.
"Heh, ei ulkoilma sitten maittanutkaan niin pitkään. Kyllä tänne mahtuu," Tuli naureskeli tuttavallismielisesti, ja antoi omienkin silmiensä sulkeutua. Nyt olisi hyvä aika nukkua, edes vähän aikaa.

// Jos peli jatkuisi ns. aamulla, vai keksitäänkö näille vielä jotain puuhaa illaksi/yöksi? //

// Juu kelataanpi aamuun. //
Aamulla:

Hiekka oli tullut makuulteen kaksikon vierelle, Ja nyt availi silmiään. Myöskin Heinä teki samoin.
Molemmat maiskuttelivat raukeasti ja Heinä heilautti häntäänsä pari kertaa rennosti, Uni oli maittanut.
Heinä siirsi katseensa Tuleen, Hiekka toivotti siskolleen hyvät huomenet hieman tympeästi ja pujahti kolosta ulos venyttelemään, Ulkona oli kaunis ilma, ei tuullut, pakkanen oli laskenut ja aurinko valaisi maata taivaalta ja loi puiden varjoja kimaltelevaan lumeen.

Tuli kiemurteli puoliunessa ja kaikkea muutakuin aamuvirkkuna. Kun se muisti missä oli, se aukaisi silmänsä nyt huomattavasti virkeämpänä ja katsoi vieressään olevia Heinän kasvoja ja hymyili nousten raukeasti pystyyn.
"Huomenia," Tulisilmä toivotti hyväntuulisena ja venytteli oikein kunnolla. Hetken ajan se katseli silmät sirrillään ja turkki pörrössä ympärilleen näyttäen lähinnä pöllöltä, ennen kuin pujahti ulos kauniiseen aamuun.

Se huomasi edelleen hieman yrmyn oloisen Hiekan.
"Huomenta sinullekin yrmynaama," se naureskeli rentona ja istahti lumeen vilkaisten taakseen joko Heinäkin putkahtaisi kolosta.

Heinä vastasi Tulen huomenien toivotukseen hymyillen, Ja jäi oikomaan raajojaan koloon Tulen lähtiessä kolosesta, Kolo oli ollut lämmin, Ja kolme sutta olivat lämmittäneet toisiaan yön aikana.
Hiekak ei vastannut Tulen hyvien aamujen toivotukseen, Vaan nyrpisti naamaansa ja pä
Ja sittemmin Heinä pujahti jo kolosestaan ylös virkeänä raittiista ilmasta, huitaisi kylmää lunta Hiekkaa päi naamaa ja tämä vain murahti vastaukseksi.

Tuli huomasi Heinänkin saapuvan kolosta ja huitaisevan lunta Hiekkaa päin. Se ei voinut pidätellä tyrshkähdystään, eikä sen puoleen kommenttiaankaan Hiekan jatkaessa murahtelulinjalla.
"Onko nyt virallinen murahtelulla kommunikointipäivä, vai oletko vain huonolla tuulella?" se kysäisi, vaikka tiesikin ettei nyt ollut välttämättä paras hetki tälle keskustelulle.

'' Se on aina huonolla tuulella, Joka ikinen päivä. '' Heinä naurahti heleästi ja vilkaisi veljensä reaktiota, ei ainakaan hyökännyt kimppuun , Hiekka vain mutisi jotain epämääräistä ja mulkaisi kaksikkoa.

Heinä siirtyi Tulen vierelle istumaan ja heilautti rennosti pari kertaa häntäänsä, Raikas ilma ja auringon paiste - joka sai lumen kauniisti kimaltamaan - teki Heinästä hyväntuulisemman, ja vaikutti se ärtsyyn Hiekkaankin pikkasen, senkin mielestä maisemat olivat kauniit.

Tuli naurahti Heinän kommentille, ja vilkaisi Hiekkaa huvittuneena. Toinen oli todellakin varsin ärtsy, mutta uros ei viitsinyt kuittailla enempää, vaan tyytyi itsekin ihailemaan maisemia. Tulen mielestä hetkessä oli jotain pyhää ja kaunista, eikä se halunnut pilata sitä minkäänlaisilla kommenteille, vaan tyytyi ihailemaan vierestä. Pari minuuttia sitä kesti, mutta sitten mieleltään aina levoton susi sai tarpeekseen, ja katsahti kahta muuta hieman huvittuneena. Hiekankin yleisilme oli pehmennyt luonnon kauneudesta, ja Tulisilmä piti sitä hyvänä asiana.

// Tönkköä itsensä toistamista koko viesti. Inspis on lentänyt Kuuhun. ;S //

// Ei haittaa :) //

Hiekka murahti ja huomasi kireän ilmeensä haihtuneen, Se väänsi väkisin jokseenkin kireän ilmeen naamavärkilleen ja nosti persuksensa kylmästä lumesta, vilkaisi ensin Tulta ja sitten Heinää '' Heinä, sivummalle. ''
Heinä katsahti viereistä urosta anteeksipyytävä ilme kasvoillaan ja nosti persuksensa lumen seasta, Jolkotellen Hiekan perässä parin metrin päähän.

Hukkaset pysähtyivät, ja Heinä tiesi mistä olisi kyse , mutta antoi veljensä aloittaa ensin , Hiekka aukaisi vihdoin suunsa '' Pitäisikö ... sinun mielestäsi minun harkita asiaa ? '' Hiekka oli jäykkä ja se puhui kuin se kärsisi kamalia tuskia sisällään, mutta uros ei vain tykännyt puhua tämänlaisista asioista ja jännitys sekä ahdistus kuristi sen kurkkua. '' Ei. Et sinä kumminkaan siitä välitä, kannattaa kiertää laaksoa ja tavata enemmän susia. '' Heinä sanoi totuudenmukaisesti ja murahti hiljaa, sitten jolkotteli Tulen eteen istumaan ja häntäänsä heilautti samalla pari kertaa. Hiekka jäi paikalleen istumaan.

Tuli katseli kuinka Hiekka havahtui lumouksestaan, ja käski Heinän sivummalle. Uros oli tekevinään jonkinlaista lumikekoa eteensä, mutta katseli oikeasti sivusilmällä sisarusparia. Hiekka taisi kysyä jotain, Heinä vastasi ja jätti Hiekan istumaan yksikseen hankeen jolkotellen takaisin Tulen luokse. Uros mietti hetken, voisiko se kysyä Heinältä mistä kaksikko oli puhunut, mutta uskoi sen olevan jotain niin henkilökohtaista, ettei sitä tälläiselle... Niin millaiselle? Tulisilmän ajatukset harhaantuivat aiheesta, kun se alkoi miettiä mikä hän oikeastaan oli kaksikolle. Ystävä? Ventovieras? Ärsyttävä mukaantunkeva nuori uros?

Heinä tuhahti ja vilkaisi vielä olkansa yli Hiekkaan joka näytti mustaa naamaa takaisin.
'' Kiitos avusta '' Heinä kiitti kuvitellen olevansa Hiekka ja pudisteli vaimeasti päätään. Hiekka ei koskaan kiittänyt.

'' Hankimmeko ruokaa ja sitten eroamme? Jokaisen , joka on juuri laaksoon saapunut, on varmaan paras tutustua laakson susiin. '' Heinä vastasi totuudenmukaisesti ja siirsi vakavan mutta ystävällisen katseensa Tuleen. Hiekka sen sijaan istuskeli edelleen paikallaan ja luimisteli korviaan, Huulet nykien hammasrivistön päältä uteliaan oravan tullessa liian lähelle jo valmiiksi kiukkuista Hiekkaa.

Tuli mietti hetken Heinän ehdotusta ja lipaisi huuliaan. Sillä oli kieltämättä nälkä, ja nyt kun niitä olisi ainakin kaksi, ne voisivat saada jotain suurempaakin kuin pikkujänön.
"Mikä ettei," Tulisilmä totesi, ja katseli kuinka Hiekka ärhenteli uteliaalle oravalle. Uros ei voinut olla tyrskähtämättä naurusta, kun katseli kaksikkoa.

Heinä katsahti oravaa ja Hiekkaa, Naurahti itsekkin.
Heinä nousi ylös , tallusti Hiekan ja tuon ystävä-oravan ohi kohti metsää poispäin rajasta.

// Lyhyttä tulloo :/ Olen nuakkarin koneella :D //

Tuli nousi Heinän perään, venytteli raukeasti ja lähti sitten jolkottamaan naaraan perään ettei jäisi jälkeen. Se vilkaisi vielä nopeasti taakse jäänyttä Hiekkaa ja haukahti hieman kehottaen tuota seuraamaan.
Oli oikein kaunis talvipäivä, ja lumi oli sellaista sopivan kevyttä, ettei se varsinaisesti painanut jaloissa, vaan lenteli ympäriinsä hauskasti pöllyten. Tulikin oli hyvällä päällä, ja päästyään Heinän rinnalle alkoi innoissaan hypellä tämän ympäri leikkisästi naureskellen kuin mikäkin pikkupentu.

Hiekka jäi mököttämään paikalleen ja oravasta hetkittäisesti piittaamatta, huudahti vielä sarkasmisesti perään '' Pitäkää oikeen mukavaa ! '' , Hiekka murahti vielä sanojensa päätteeksi ja yritti huitaista oravaa kauemmaksi, mutta orava livahti tassun ulottumuuteen ja virnuili vielä voitonriemuisesti ja pirullisesti uroshukalle joka vain tirskahti turhautuneena ja manasi mielessään miksi tuommoisia piti olla olemassa.

Heinä yritti tuupata otsallaan Tulta lavan kohdalle, tönäistäkseen tuon kumoon. Jos Tuli kaatui tai ei niin silti Heinä naurahteli ja raahasti jalkojaan hetken jolkotellessaan, sitten taas nosteli niitä tavalliseen tahtiin. Onni kävikin kaksikolle, Pari jänistä istui puskan alla kylmästä täristen ja toisiinsa kiinni liimaantuneina, Heinä pysähtyi ja romahti mahalleen lumeen, vilkaisten Tulta käskeäkseen toista tekemään samoin.

Susi kuuli, kuinka Hiekka huusi niiden perään, ja pudisteli päätään toisen itsepäisyydelle. Tulisilmä tunsi yhtäkkiä Heinän tökkäisyn lavassaan, ja lensi kesken hyppyyn ponnistuksen kyljelleen haukkuvasti naurahdellen.
"Ilkeä," uros tokaisi huvittuneena. Hetken päästä Heinä loikkasikin mahalleen, ja Tuli oli hetken aikaa äimänä, ennenkuin haistoi itsekin jänikset ja huomasi toisen katseen. Uros lakosi mahalleen, ja lähti möyrimään hiljaa jänöjen toiselle puolelle piirittääkseen ne Heinän kanssa.

Rusakot olivat täysin tietämättömiä susien olemassaolosta, Ja laskeutuivat makuulle, liiankin rennosti.
Heinä naurahti mielessään, Lumikohoaman taakse Heinä piiloutuisi, Rusakot lähtisivät Tulta pakoon ja niiden ohimennessä Heinä tappaisi molemmat. Hyvä idea, toivottavasti Tuli ymmärsi tehdä niin.

Heinä ryömi puolenmetriä lähemmäksi ja asettui lumisen kohoaman taakse väijymään, jokainen lihas jännittyneenä ja valmiina loikkaamaan jänösten kimppuun. Heinä kuunteli tarkkaan korvat etuviistoon kääntyneinä, Se kuulisi rusakon äänet juuri ja juuri joten se osaisi hypätä juuri oikeaan aikaan.