Hiekka ja Tulisilmä keskellä talvipäivää

Tulisilmä höristi hieman korviaan toiselle, mutta piti edelleen katseensa poissa. Voi, kuinka se häpesikään itseään!
"No jos kerran aiot jäädä siihen, voin samantien avautua oikein kunnolla. Katsos, en ole aina elänyt yksikseni, entisessä laumassani minä," Tulen ääni värähti hieman. Se todellakin kammosi muistojaan.
"Minä tapoin suden. Viattoman laumalaisen, joka vain sattui tielleni kun olin raivostunut," uros olisi mieluusti painunut maan pohjimmaiseen rakoon, ja litisti itsensä mahdollisimman pieneksi maata vasten Heinän edessä.

// Sillä menee vähän huonosti. :P //

'' Sinä taidat olla jopa herkempi kuin minä... '' Heinä tuhahti tympeästi. Laski etusensa Tulisilmän niskavilluksien päälle ja mulkoili sitten maisemia.

'' Ja nyt luulet että seuraavaksi juoksen minkä kintuistani pääsen karkuun koska pelästyin tunnustustasi? '' Heinä luimisti korviaan jälleen tiukasti ja tuhahteli perään kuin olisi saanut roskan kirsuunsa.

Tuli yllättyi toisen reaktiosta niin, että unohti matelevan käytöksensä, ja pudisteli toisen tassun pois.
"Öö.. siis niin kai," uros sönkkäsi jotain epäselvää ja katseli toista, ja nyt sen silmistä paistoi vilpitön ihailu. Susi hieman virnistikin kuullessaan toisen tuhahtelun, mutta ei sanonut mitään.

'' Ja edelleenkään minä en karvaista ruumistani siirrä metriikään tästä. '' Etusensa oli narttu laskenut toisen etusen vierelle ja nyt höristeli ujohkosti korviaan ja painoi ne sitten taas luimuun.

'' Vai saat sinäkin raivokohtauksia... Hiekalla niitä on ollut pari milloin on saanut juosta häntä koipien välissä kauas ettei ole joutunut sen hampaisiin. '' Heinä virnisti pelottavan muistikuvan tunkeutuessa nartun päähän, mutta haihtuen kumminkin yhtä nopsaa kuin tulikin.

Tulisilmä antoi tassunsa siirtyä kevyesti Heinän käpälän päälle ja virnisteli typerästi huomatessaan toisen ujostelun, mutta lopetti nopeasti kuullessaan että Hiekallakin oli kohtauksia. Uros ei jaksanut uskoa, että ne olisivat olleet läheskään yhtä pahoja kuin sen omat, mutta jätti asian lausumatta. Vaikka Heinä nyt vannoikin vakaasti jäävänsä siihen, ei sitä koskaan voinut olla varma.
"Minä.. öö.. tiedä nyt mitä tuohon sanoisi, mutta voin sanoa kokemuksesta, että Hiekasta ne ovat tuskin yhtään sen mukavampia kuin sinustakaan," Tuli tyytyi tokaisemaan.

'' Ei sitä ikinä tiedä. '' Heinä vilkaisi uroksen tassua, huiskautti pari kertaa häntäänsä ja nuolaisi aistikkaita suupieliään.

// Kauhistus ku lyhyt x,x mutta piti hätäpikaa kirjottaa muuten olen tietokonearestissa huomisen... :s//

// Ok. :) //

Tuli ei välittänyt vastata toisen epäilevään kommenttiin, vaan vaihtoi aiheetta.
"Heinä kuule, minä olen nyt kertonut, että pidän sinusta. Ja nyt haluan tietää mitä ajattelet minusta. Ja sano suoraan vain, kyllä minun egoni kestää," uros sanoi suoraan. Kaunopuheisuus ei välttämättä ollut sen vahvuus, mutta rehellisyys ainakin.

'' No ... Olethan sinä mukava, '' Heinä vilkaisi Tulisilmää alta kulmiensa ja siirsi tassuaan saadakseen tukevamman asennon. Ruskehtavat silmät kävivät taas haravoimassa uroksen naamavärkkiä ja sitten painuivat alas.

'' Tunteeni ovat sekavat ... kyllähän minä pidän sinusta... ainakin ystävänä. '' Naaras siirsi katseensa Tulisilmän rintakehää silmäilemään ja hymynpoikanen käväisi nartun mustilla suupielillä.

// Tietokonearesti peruuntui, vai? Ja tuli vähän tyhmä viesti juu... //

Tuli ei tiennyt itsekään miten tulkita toisen sanat. Naaras vaikutti hyvin epäröivältä, mutta sanat kertoivat jotain melko erilaista. Uros päätti jättää toisen pakottamisen sikseen, eikä tiukannut tarkempaa vastausta, vaan hymähti melko epämääräisesti, heilauttaen hieman epäröivästi häntäänsä, toivoen toisen tekevän jotain.

// En onneksi saanu sitä, häivyin juuri ajoissa koneelta ^^ //

Tyhmän näköisenä narttu jäi siihen istumaan mitään puhumatta ja urosta silmäillen. Tuuhea häntä heilahteli pari kertaa rennosti ja korvat kääntyivät eri suuntiin tarkkaillen.

Pikkulintuja istuskeli kuusien oksilla laulelemassa ja oravia säntäili kevään huumassa ympäri metsää vimmattua vauhtia. Pari näätä-eläintä kulki parin metrin päässä jäykästi ja säntäsi sitten pusikkoon pää ylhäällä ja häntä pystyssä pelästymisestä, ilmeisesti kaksikko oli niin kauhea näky.

// Hieno homma. :) //

Tulisilmä unohtui hetkeksi aikaa ajatuksiinsa, ennen kuin tajusi, että kaksikko vain istui siinä kummankaan tekemättä mitään.
"Niin siis juu," uros vain tokaisi keksimättä mitään kunnollista ja luontevaa sanottavaa.
"Oletko miettinyt liittyä mihinkään laumaan?" Tuli lausui ääneen ensimmäisen mieleensä juolahtaneen kysymyksen.

'' Ajattelin pysyä laumattomana. '' Narttu hätkähti ääntä ja siirsi katsettaan maisemiin.
Heinä vaihtoi hieman asentoaan ja laskeutui taas istumaan ensin oiottuaan puutuneita raajojaan.

'' Entä sinä ? '' Heinä lisäsi nopeasti toimenpiteen loputtua.

Tulisilmä katseli kaikessa rauhassa toisen asennon vaihtoa.
"Luultavasti hakeudun jonkin lauman suojiin, jos sopiva sattuu löytymään," uros vastasi totuudenmukaisesti.
"Mitä luulet Hiekasta?" Tuli esitti seuraavan hieman hätäisen kysymyksensä. Se ei halunnut vielä luopua Heinästä, joten piti siis keskustelua yllä.

'' Hiekasta? Nortoilee varmaan yksin ja kiroaa jokaisen suden joka sen eteen sattuu, kettuja, oravia, hiiriä ja muita eläimiä mukaan lukien. ''

Heinä naurahteli. ja antoi katseensa taas kulkea maisemissa hetken.

Tuli naurahti itsekin hieman, vaikka oikeastaan sitä kävi hieman sääliksi koko Hiekka. Uros tajusi samassa itsekin, kuinka tyhmää sen oli siinä yrittää pitää keskustelua yllä, ja teeskennellä jotain. Tulisilmä pudisteli lähes huomaamattomasti päätään, mutta jäi vielä siihen. Jos Heinälläkään ei enää olisi hänelle asiaa, ei kaksikon luultavasti ollut enää mitään järkeä jäädä. Kyllä naaras olisi jo sanonut, jos sillä olisi vakavampia tunteita Tulta kohtaan, ja uros haluaisi vetäytyä nuolemaan haavojaan jonnekin rauhaisaan paikkaan ainakin muutamaksi päiväksi. Sitten se voisi aloittaa taas alusta.

Heinä vaihtoi asentoaan taas ja harmissaan sitten liukui makuulle Tulisilmän eteen, koska puhe oli loppunut eikä kummallakaan ollut periaatteessa mitään sanottavaa olisi se varmaan kohta eron paikka. Naaras tuhahti ja laski päänsä etustensa väliin yrittäen näyttää jokseenkin väsyneeltä että saisi jäädä vielä yhdeksi yöksi.

Ilta oli pian vaihtumassa yöhön, ja Heinä makasi edelleen kylmässä lumessa. '' Jos minä jäisin vielä täksi yöksi? '' Heinä nosti päätänsä ja haukotus karkasi sen kidasta pienen ulvahduksen kera.

Tuli katseli kärsivällisesti istualtaan kuinka Heinä makoili maassa uroksen edessä. Naaraan esittäessä kysymyksensä uros lipaisi huuliaan tyytyväisenä ja virnisti hieman.
"En minä ainakaan ole sen esteenä," Tulisilmä vastasi, ja tyydytys luultavasti kuului sen äänestä. Uros nousi ja venytteli hieman.
"Eiköhän jo painuta koloon. Vai onko sinulla nälkä?" susi kysäisi.

Heinä nousi venytellen ja haukotus karkasi nartun suusta jälleen.
Yhtäkkiä narttu sai taas kohtauksen ja kirmasi kohti koloa korvat takaviistoon kääntyneinä kohti Tulisilmää ja häntä terhakkaasti pystyssä. Lumi pöllyten ja naaras nauraen huusi Heinä matkan varrelta '' Koloa kohti !! '' ja jatkoi kirmaustaan.

Kololle tultuaan naaras oli läkähtymäisillään, sen rintakehä kohosi syvään ja nopeahkosti. Punertava kieli roikkui hassusti ulkona ja naaras höristeli korviaan.

Tulisilmä katseli virnistellen toisen perään, ja antoi hieman etumatkaa ennenkuin ponkaisi itsekin matkaan kuin ammuttu nuoli. Uros suorastaan harppoi eteenpäin laukka-askelillaan ja nautti täysin rinnoin vauhdin ja nuoruuden hurmasta. Tuli alkoi saavuttaa toista melko nopeasti, mutta ei viitsinyt mennä ohitse. Kolon kohdalla susi teki äkkipysähdyksen ja pölläytti huvikseen lunta korkeassa kaaressa naureskellen sitten hieman hengästyneenä itsekin ja roikotti kieltään ulkona. Uros katsahti Heinään.
"Vauhdin hurmaa," susi tokaisi muka-runollisesti ja naurahti jälleen hieman.

'' Niin niin. '' Heinä naurahteli ja pujahti jo koloon hengityksen tasaantuessa.

Kolossa Heinä käpertyi kasaan ja heilautti tuuhean häntänsä takasiensa peitoksi, ummisteli silloin tällöin raskaita silmäluomiaan ja laski päänsä kolon hiekkaiselle mutta jokseenkin pehmeälle pohjalle.

Tulisilmä sulahti koloon heti naaraan perässä, ja käpertyi sisääntuloaukon eteen kuin suojelijaksi, ja painoi päätään ummistamatta kuitenkaan vielä silmiään Urosta ei varsinaisesti väsyttänyt, mutta antoi silti toiselle rauhan nukkua.

Naaras käänsi levottomana pari kertaa kylkeään ja tuhisi, pitäen kumminkin silmänsä tiukasti ummessa.

Viimein naaras pujahti omaan maailmaansa tietämättömänä nyt siitä mitä sen ympärillä tapahtui, unessa naaras vaelteli metsässä ja katseli jänisten hyppelyä, tosin tämä sama uni toistui koko yön toistamistaan.

- Aamulla -

Naaras heräsi venytellen ja nousi maiskutellen huurteisen aamun tuoksuun, Tulisilmä oli edelleen uloskäynnin tukkeena joten Heinä romahti makuulle takasin unenpöppörössä ja nuolaisi suunpieliään.

Tuli oli nukahtanut vasta vähän ennen auringon nousua, ja se oli suorastaan kuoleman väsynyt herätessään Heinän tömistelyyn.
"Nngh," uros murahti epämääräisesti ja hieman äkeänä aikaisesta herätyksestä, mutta siirtyi silti pois uloskäynnin edestä jos toinen haluaisi ulos. Haistaessan kylmän ja raikkaan ulkoilman väsymys kuitenkin siirtyi sivummalle, ja Tuli muuttikin liikkeensä nopeasti pystyyn pyörähdykseksi. Tulisilmä nyökkäsi Heinälle ja haukotteli raukeasti.
"Huomenta. Nukuitko hyvin?" uros maiskutteli hieman leukojaan yrittäen herätä vihdoin kunnolla.

'' Huomenta vain.'' Heinä hymyili ja hivuttautui lähemmäksi kolon suuaukkoa, kiehnäisi samalla Tulisilmän poskea otsallaan eräänlaiseksi aamutervehdykseksi sen itse laskien. ''Nukuin, oikein hyvin. Entä sinä?''

Heinä pujahti kolosta ulos saadakseen venytellä raajojaan oikein kunnolla raikkaassa kevätaamussa.

Tuli ei voinut estää itseään, vaan sen sydän sykähti hieman Heinän puskeassa poskeaan sitä vasten.
"Ihan hyvin," uros valehteli kuullessaan toisen kysymyksen, mutta samassa jo haukottelikin. Tuli seurasi väsymyksestään välittämättä Heinää ulos, ja venytteli raukeasti ihanassa aamuilmassa.